keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Ukkosenjumalan poika @ Ohkolan kesäteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos Ohkolan kesäteatteri!
kuvat (c) Susanna Salmi
Minun tämän kesän odotetuin esitys oli ehdottomasti Ohkolan kesäteatterin Ukkosenjumalan poika. Heti kun esitystä alettiin mainostamaan, päätin että se on nähtävä ja odotukset nousivat huippuunsa. Tänään vanhemmat lähtivät seurakseni ja startattiin auto kohti Ohkolaa.

Ukko ylijumala (Ari Lehto) on huolissaan suomalaisten uskonasioista ja lähettää poikansa Rutjan (Aatu Johansson) Suomeen käännyttämään kansan taas muinaissuomalaisten jumalien puoleen. Rutja tutustuu ihmisenä elämiseen ja perustaa mielihoitolan, jossa melkoisen yliluonnollisin keinoin saa mielen kirkkaaksi ja siinä samalla uskonnonkin kuntoon.

Ohkolassa on aina onnistuttu, ainakin aina kun minä olen siellä käynyt. Ja kuten odottaa sopii, onnistuttiin tälläkin kertaa. Ihastuin lavastukseen heti kun näin siitä ensimmäisen kuvan, ja livenä koko homma näytti vielä paremmalta. Lavastus taipuu yllättävänkin moneksi ja mielikuvitusta ratkaisuissa on käytetty. Puvustuksesta puhumattakaan! Ai että millaisia kamppeita porukalla on päällä! Jumalilla on varsin kekseliäät vaatteet, esimerkiksi Ahdilla (Jyri Pekonen) on hienot räpylät ja Ajattaralla (Nita Laine) ihanat liehumekot. Ja Rutjalla hieno turkki.

Rutjaa näyttelevän Aatu Johanssonin näin kolme vuotta sitten Aurinko laskee länteen-esityksessä (jonka muuten kävin katsomassa kolme kertaa) ja hän oli siinä tosi hyvä, ja niin on nytkin. Rutja on kiinnostava tyyppi, vähän sellainen poikamainen ja kärsimätön, mutta kunnianhimoinen ja uskottava. Johansson tekee hienon roolin, Rutjasta on helppo pitää ja hahmo on sekä hauska että vakava, eli onnistunut tulkinta.
Rutja hankkimassa opetuslasta
Sampsa Ronkaista, eli Rutjan "alter egoa/ihmisvastiketta/varakehoa" näyttelee Vesa Saralehto, joka tekee myös hyvän roolin. Sampsa on alussa vähän ahdingossa, kun rahat ovat tiukalla ja naapurin Nyberg (Ari Lehto) haluaisi peltoon salaojaa, metsästä puita ja vaikka mitä muuta. Kun Rutja saapuu ja Sampsa pääsee jumalalliseen kehoon, hän saa ihan uutta itsevarmuutta. Sampsan sisko Anelma (Saila Smith) ja puoliso, varsin vähäpuheinen neitokainen Sirkka (Terhi Toivanen) ovat sellainen kaksikko että huh huh! Kovatahtoisia naisia, siinä ovat niin Rutja kuin Sampsakin helisemässä. 

Pakko nostaa vielä Ägräs (Kimmo Virtanen), ilmeisesti siis monenlaisen hedelmällisyyden jumala, voi jestas mikä tyyppi. Johtunee toki myös hepun ulkoasusta, käykäähän itse katsomassa ja toteamassa. Ja mikä poliisi (Tito Martinez)! En tiedä miten suhtautuisin jos tuollainen konstaapeli tulisi vastaan. Koko näyttelijäporukka on mahtava, kaikista olisi hyvää sanottavaa, hieno jengi kasassa! Vaikka moni tekee monta roolia, ovat kaikki silti löytäneet jokaiselle hahmolle oman jutun.

En oikein tiennyt mitä odottaa, koska en tiennyt tarinasta paljoa mitään. Juoni kulki reippaasti eteenpäin eikä hetkeksikään tullut tylsää. Koko ajan tapahtui jotain ja välillä ehkä liikaakin, kun ei meinannut ehtiä katsoa missä mitäkin tapahtuu. Tarina on itsessään kiinnostava ja pitää otteessaan, en osannut odottaa, että Rutja opettelee ihmisten tavoille, mutta se olikin toimiva juttu ja hauska myös. Yleisöä otettiin vähän mukaankin, Huikka Tuukkanen (Kimmo Virtanen) eli siis joku mainostamiseen erikoistunut tyyppi tuli ahkerasti tuijottelemaan silmiin muutamaankin kertaan ja Rutja loikkasi eturivin penkille kesäteatteria arvostelemaan.

Koko näyttämöä käytetään hyvin, Rutja kiipeilee katolla, Anelma ja Sirkka ilmaantuvat sivurakennuksesta, Sampsa piilottelee toisessa sivurakennuksessa, hahmot kulkevat myös katsomon läpi ja joka puolella liikutaan. Hienoa savua on parissa kohtaa, tosin tuuli kävi sopivasti ja oranssi savu valloitti katsomon ja peitti näkyvyyden hetkeksi, mutta olihan se upean näköistä. Vuorosanat kuuluivat hyvin ja kaikesta sai selvää. Ihan lapsikatsojille ei välttämättä sovi, sen verran rajua menoa välillä ja kirosanoja lentelee.
Rutja hiippailee katonharjalla
Kuten alussa sanoin, odotin esitykseltä paljon ja voin kyllä sanoa, että tätä kannatti odottaa. Tässä oli minulle juuri sopivasti huumoria ja vakavia juttuja, ei liian hauska eikä liian totinen esitys. Tarina on mielenkiintoinen, hahmot kiinnostavia ja omanlaisiaan ja koko juttu hyvin toteutettu. Myös teatteriseuralaisilta tuli myönteistä palautetta.

Kokonaisuudessaan siis erittäin hyvä, tykkäsin ja paljon. Nousee varmaan yhdeksi lemppariesityksistäni niistä, joita tässä vuosien varrella on tullut nähtyä. Kaikki toimii, kannattaa käydä katsomassa.

Tämä oli muuten vasta porukan kolmas näytös ja meni kuin vettä vaan, hyvin harjoiteltu siis! Ja Ohkolan kesäteatterin 60-vuotis-juhlaesitys, onnea! Meikäläinen tulee vielä uudelleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti