Kaunotar ja Hirviö @ Tampereen Työväen Teatteri

 mainos/pressilippu saatu Tampereen Työväen Teatterilta

kuvat © Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Näin Kaunotar ja Hirviö-musikaalin 22.1.

Bellen (Yasmine Yamajako) isä Maurice (Mika Honkanen) eksyy metsään ja päätyy jylhän linnan ovelle koputtelemaan. Pahaksi onneksi se on juuri kirotun prinssin asumus, jonne Maurice tupsahtaa, eikä linnan isännän tointa toimittava Hirviö (Matti Leino) ole tunkeilijasta lainkaan innoissaan. Kun Belle lähtee etsimään isäänsä, löytyy tämä karusta tyrmästä. Rohkeasti tytär tarjoaa itsensä tilalle, ja jää linnaan, kun isä viskataan sieltä pihalle. Uuteen kotiinsa tutustuessaan Belle tapaa esineiksi loihditun palveluskunnan, muun muassa kynttelikkö-Lumièren (Antti LJ Pääkkönen), kaappikello-Könnin (Hiski Vihertörmä) ja teetä tarjoilevan rouva Pannun (Petra Karjalainen) Kippo-poikineen (Iivari Luomala). Vähitellen myös jurottava ja äkkipikainen Hirviö alkaa vaikuttaa lähestyttävämmältä, ja tytön ja prinssin välien lämpenemistä koko linnan väki odottaakin. Jos ei nimittäin kirottu prinssi opi rakastamaan ja saa vastarakkautta ennen kuin lumottu ruusu kuihtuu, jäävät kaikki nykyisiin olomuotoihinsa. Samaan aikaan toisalla paikallinen lihaskimppu Gaston (Jonas Saari) on päättänyt ottaa Bellen vaimokseen tämän mielipiteestä varsinaisesti välittämättä. Mutta kun Gaston saa tietää Hirviöstä, alkaa miehen päässä liikkua muutakin kuin kosinta. Pian on koko kylän väki lietsottu melkoiseen murhavimmaan... Omko edessä onnellinen loppu, vai kuinka tässä oikein käykään?

Vihdoin ehdin minäkin katsomaan ensi-illastaan (21.10.2025) saakka katsomoja täyteen vetäneen Kaunottaren ja Hirviön. Samuel Harjanteen ohjaama Disney-satu säteilee jokaisella osa-alueella maagista tunnelmaa, ja rullaa varmasti alusta loppuun. En usko koskaan (tai ainakaan pariinkymmeneen vuoteen) nähneeni tätä elokuvana kokonaan, en alkuperäistä piirrettyä enkä myöskään tuoreempaa live actionia, tai ainakaan tarina ei ollut mitenkään vahvasti muistissa. Prinsessasadut ovat muutenkin minulle vähän hankalia kaavamaisen tarinansa ja juurikin sen sadunomaisuutensa vuoksi, ja varsinkin nämä disneyfikaation läpikäyneet versiot, mutta sen tiesin etukäteen ja pystyin säätämään vähän omia odotuksiani ja katsomiskulmaani. Tarinallisesti en kuitenkaan saanut tästä irti mitään valtavia oivalluksia tai syviä viisauksia, vaikkakin moni ehkä enemmän aikuisyleisölle suunnatumpi repliikki, teema ja aihe osuivat ja upposivat. Miten mainiota sanailua, huumoria ja sopivasti osoittelevia muttei liian korostettuja huomioita ovat suomennokseen taituroineet Reita Lounatvuori (teksti) ja Hanna Kaila (laulut)! Harjanteen ohjaus Linda Woolvertonin kirjoittamasta musikaalista on täynnä huumoria, lumoavaa taianomaisuutta, hetki hetkeltä varmemmaksi kasvavaa romantiikkaa ja hengästyttäviä isoja musiikkinumeroita. Myös erilaisuuden, ulkopuolisuuden, rakkauden, luottamuksen ja epävarmuuden teemat on poimittu taitavasti osaksi kerrontaa. Harjanteen taidot ison musikaaliproduktion ohjaksissa on moneen kertaan todettu ja hyviksi havaittu, ja varmalla otteella on hän luotsannut maaliin myös tämän teoksen. Erityisesti taito pitää yhtä aikaa kiinni niin yksittäisten hahmojen tarinoiden kuin koko musikaalin tarinan kaaren punaisista langoista tekee joka kerta vaikutuksen Harjanteen ohjauksia katsoessa.

Visuaalisesti Kaunotar ja Hirviö tarjoilee varsinaista ilotulitusta, kyllä riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää aina pienten yksityiskohtien tasolta kokonaisiin näyttämökuviin. Peter Ahlqvistin lavastus, Eero Auvisen valot, Toni Haarasen videot, Joni Pakasen illuusiot, Pirjo Liiri-Majavan puku- ja hahmosuunnittelu sekä Emmi Puukan naamiointi näyttävät kaikki upeilta. Ainoastaan pimeässä/hämärässä vilkkuvia valoja käytettiin turhan paljon, ja varsinkin prinssin muodonmuutos takaisin ihmiseksi kärsi näistä, muuten visuaalinen suunnittelu osuu kyllä aivan nappiin. Rakastin lavasteiden tunnelmaa, pikkukylän kaikkia mökkejä, tavernaa ja Bellen ja Mauricen ihanaa kotia, linnan jylhiä maisemia ja huikeita yksityiskohtia. Puvustuksessa ovat mukana kaikki tutut ja rakastetut asiat, kuten Bellen keltainen iltapuku, ja jokaisen hahmon vaateparsi on juuri tälle sopiva. Erityisesti palveluskunnan asujen koristelut ja yksityiskohdat jäivät mieleen, mitä ihanaa kimallusta ja kekseliäisyyttä. Valo- ja videosuunnittelu sekä visuaaliset illuusiot upottavat satumaailmaan, ja erinomainen naamiointi viimeistelee hahmojen lookit ja koko musikaalin maailman. Ai että kuinka monta ihanaa kiharaista peruukkia! Tämän musikaalin voisi katsoa varmaan aika monta kertaa ennen kuin olisi jokaista yksityiskohtaa, ilahduttavaa juttua ja hämmästyttävää taianomaisuutta ehtinyt kunnolla ihailla.

Disneyn luottoherrat ovat myös tämän musikaalin musiikin takana, ja Alan Menkenin säveltämät, Howard Ashmanin ja Tim Ricen sanoittamat kappaleet ovatkin taattua laatua. Kyllä Disney-biiseissä on taikaa! Kapellimestari Marko Hilpon johtama orkesteri soittaa tosi kauniisti ja sujuvasti, ja kappaleita oli ilo kuunnella. Itselleni biiseistä tutuin on Gaston, ja se oli myös suosikkini tässä. Reipasta meininkiä ja herkullista komiikkaa, ja riemukkaasti ja taidolla esitettynä, mikäs sen parempaa. Lisäksi pidin etenkin Vaik' mikä ois, Koti, Ihmismuodossa taas, Tunnen muutoksen ja Väkijoukko-kappaleista. Iso osa montaa kappaletta ovat koreografiat, ja Jari Saarelaisen koreografia onkin valloittavaa ja näyttävää, huh sentään miten paljon kaikkea ja missä rytmissä mahtuu joukkokoreografioihin! Etenkin Gaston- ja Vieraamme-koreot ovat upeita. Myös pienemmät koreografiat, kuten Bellen ja Hirviön tanssi, tekivät vaikutuksen, ja Saarelaisen koreoissa onnistuu hyvin varsinkin draamallisen kerronnan ja vau-efektin yhdistäminen. Suloista muuten se, miten näissä satumusikaaleissa ihastutaan ja rakastutaan tanssin keinoin, sekä tässä Kaunottaressa ja Hirviössä että ainakin Pienessä merenneidossa. Ah, sydän sulaa!

Itseäni esityksessä ilahduttivat erityisesti roolityöt, joissa on sopivasti sadunomaisuutta ja särmää. Yasmine Yamajako on hurmaava ja nokkela Belle, ja roolityössä on mainiota jämäkkyyttä ja päättäväisyyttä, ja paljon herkkyyttä. Yamajakon laulu soi kauniina ja sävykkäänä, taisi olla Tunnen muutoksen-biisi, jossa meni oikein kunnon kylmät väreet. Matti Leino tekee hienon tulkinnan ulkopuolisuuden ja varovaisen rakkauden tunteita kokevana prinssinä, jossa on taitavasti sekä epävarmuutta ja sulkeutuneisuutta että huumoria ja lämpöä. Suosikikseni muodostui Antti LJ Pääkkösen näyttelemä Lumière, ai että mitä sanailua, ranskalaista korostusta ja charmia! Ja mitä komediallista tykittelyä! Itseään täynnä oleva lihaskimppu, naisten- ja miestenmies Gaston on Jonas Saaren tulkitsemana herkullisen suoraviivainen ja tärkeilevä, ah mitä pullistelua ja vahvimman varmuudella tilan ottamista! Petra Karjalaisen roolityö rouva Pannuna on ihanan lempeä ja täynnä lämpöä ja hyvää mieltä. Hiski Vihertörmä on Könnin roolissa lakonisen hauska ja osuu riemastuttavasti komediaiskuihin, ja onnistuu sen lisäksi tuomaan roolityöhönsä tosi toimivaa tarkkanäköisyyttä. Antti Langin roolityöstä Töppönä pidin kovasti, vastustamatonta komiikkaa ja hyväntuulista tulkintaa. Minuun iski tietenkin myös se, miten Töppö alkaa kyseenalaistaa Gastonin verrattomuutta, kun miekkonen lietsoo kaupunkia murhanhimoon. Heidi Kiviharju on madame de la Grande Bouchen roolissa valloittava ja ottaa tilan haltuun, ja Pihla Pohjolaisen Babette on valtavan valovoimainen, mikä energia! Mika Honkasen Maurice on hyväsydäminen ja idearikas isähahmo, jossa on lämpöä ja huumorintajua. Koko ensemble loistaa varsinkin isoissa tanssinumeroissa, ja säteilee lavalla. Moni tekee aivan ihania roolitöitä kyläläisinä ja linnan väkenä, huomasin bongailevani moneen otteeseen lavalta ainakin Miko Helppiä, Esme Kaislakaria, Julius Suomista, Viola Kausea ja Oskari Jauhiaista.

Olihan tämä nyt huikaiseva! Vaikka lämpenen prinsessasaduille kovin hitaasti (tosin onko tämä edes prinsessasatu kun Belle ei ole prinsessa..?), satumaisen sujuvasti ja lumoavan visuaalisesti lavalle tuotu musikaali vei mukanaan ja valloitti. Hämmästyttävän upeaa työtä kaikilla osa-alueilla, tässä riittää ihasteltavaa aina visuaalisuudesta roolitöihin ja koreografioista orkesterin työhön. Myös upeimpia isoja tanssikohtauksia joita olen koskaan lavalla nähnyt! Herkullisia roolitöitä muistelen varmasti pitkään, en jostain syystä ajatellut, että tässä on näin paljon komediaa ja huumoria, vaan sepä pääsi yllättämään ja ihastutti kovin. Niin valloittavaa sanailua, kaksoismerkityksiä, nykyaikaan osuvia piikkejä ja oivaltavia suomennoksia! Ja onhan Kaunottaren ja Hirviön rakkaustarinassa myös paljon valloittavaa. Pidän molempien hahmojen ulkopuolisuudesta omassa merkityksessään, Hirviöllä ulkoisesti ja kirouksen vuoksi muista eroten, ja Bellen kohdalla taas kyläläisten tottumusten ja asenteiden vuoksi oudoksuttuna. Nämä kaksi ovat myös päättäväisiä, ja itsepäisiäkin osaavat olla, mutta ah kun he oppivat tuntemaan toisiaan ja laskevat muurejaan. Niin söpöä!

Teatterinna-palkinto 2026 – Voittajat

 

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Historian viidennet Teatterinna-palkinnot on nyt jaettu, ja tästä postauksesta löytyvät kaikki voittajat perusteluineen. Teatterinna-palkinnon ehdokkaat ja voittajat valitaan yleisöäänestyksen kautta, eli tämä on täysin yleisöpalkinto. Äänestäjiä oli tänä vuonna 1410 kappaletta, ja eniten ääniä annettiin jälleen Vuoden teatteri-kategoriassa (1050 kpl). Suuri kiitos kaikille palkinnon saajia ehdottaneille ja äänestäneille. Ja suuret onnittelut kaikille finalisteille ja voittajille!

Teatterilippuarvonnan voittajille lähtee tänään (26.1.) sähköposti, tarkkailkaahan arvontaan osallistuneet siis postilaatikkojanne.

Ja nyt rumpujen pärinää, kiitos, sillä tässä ovat Teatterinna-palkintovoittajat vuosimallia 2026!

Vuoden teatteri

Tampereen Työväen Teatteri (51% äänistä)

Sanonta ei kahta ilman kolmatta pätee ainakin Tampereen Työväen Teatteriin, joka on jo kahdesti (2023 ja 2024) napannut Vuoden teatterin Teatterinna-palkinnon, ja lisää tililleen tämän tittelin nyt siis kolmannen kerran. Monipuolisesta esitystarjonnastaan, mukavasta henkilökunnastaan ja sujuvista teatterikokemuksista kiitelty teatteri tarjoilee Tampereella katsojille monenlaista ohjelmistoa musikaaleista kantaesityksiin, komediasta draamaan ja koko perheen elämyksistä kokeilevampiin teoksiin.

Äänestäjien perusteluja:

"Vain priimaa tarjolla tällä näytöskaudella."

"Upeat esitykset, ihan henkilökunta ja timanttiset näyttelijät!"

"Ikinä en ole pettynyt näytökseen. Monesti isotkin odotukseni on jopa ylitetty. Rakastan!"

"Lämminhenkinen, ihana henkilökunta, kaunis rakennus. Teatterinäytökset hyviä, konserttien akustiikka hyvä, monipuoliset esiintymislavat (3). Ravintolapalvelut toimii ja lippujen varaus onnistuu hyvin."

"Vuodesta toiseen maan parhaimpiin kuuluvaa, upeaa ja monipuolista tarjontaa!"

"Suomen mielenkiintoisin."

Kuopion kaupunginteatteri 36% äänistä

"Yleisönsä rakastama kutsuva, tunnelmallinen ja ajankohtaisesti valpas teatteri… Juuri sopivan kokoinen, ei liian suuri, eikä liian pieni…Taitava ja monipuolinen ensemble! Itä-Suomen tärkeä taidekeskus! Teatteritalo erityisen kaunista, tasapainoista designiä!"

Helsingin Kaupunginteatteri 13% äänistä

"Monipuolinen ohjelmisto on vahvasti kiinni tässä ajassa, ja ohjelmistosta löytyy jokaiselle jotakin."

Vuoden harrastajateatteri

Teatteri Vieremä (49,7% äänistä)

Vuonna 2023 perustettu Teatteri Vieremä saa kunnian voittaa historian ensimmäisen Vuoden harrastajateatterin Teatterinna-palkinnon, ja teatteri nappaakin sen komealla äänisaalilla. Tunteita herättävistä, raikkaista esityksistä ja innolla teatteria tekevistä ihmisistä kehuttu teatterikentän tuore tulokas on ehtinyt esittää jo monia produktioita niin kesänäyttämöllään Kyrönniemessä kuin talvikaudella eri paikoissa. 

Äänestäjien perusteluja:

"Huippua työtä, aktiivinen toimija, joka elävöittää koko kylää ja yhteisöä. Laadukasta työtä!"

"Raikasta ja oivaltavaa, laadukasta kesäteatteria upeassa miljöössä. Nuori, pienen paikkakunnan teatteri ja silti kaikki toimii – upeaa."

"Että harrastajat osaavatkin, ei häpeä ammattilaisille."

"Teatteri Vieremä esitykset ovat sykähdyttäviä, ikimuistoisia, tunteita herättäviä ja aitoja. Teatteria tehdään siellä ilolla ja suurella sydämellä."

"Monipuolinen, hyvät näyttelijät, hyvä miljöö. Kaikin puolin 10+++."

"Tekee laadukasta harrastajateatteria osallistaen vuodesta toiseen suuren joukon tekijöitä lavalla ja taustajoukoissa."

Järvenpään teatteri 26,9% äänistä

"Erittäin monipuolinen, rohkea ohjelmistovalinta, laaja aktiivinen toiminta ajatuksella kehittää niin näyttelijöitä kuin kaikkia muitakin teatterissa tarvittavia henkilöitä. Jäsenten kouluttaminen näkyy esitysten toteutumisessa, roolisuoritukset ovat hyvin tasavertaisia taidoiltaan."

Ohkolan teatteri 23,4% äänistä

"Alati uudistuva, korkeatasoinen, silti perinteitä ja suomalaista kesäteatteriperinnettä kunnioittava teatteri, joka ei koskaan jätä yleisöä kylmäksi. Sinnikästä ja tavoitteellista työtä vuosikymmenien ajan!"

Vuoden musikaali

Kaunotar ja Hirviö (65.9% äänistä)
Tampereen Työväen Teatteri

Syksyllä 2025 ensi-iltansa saanut Kaunotar ja Hirviö on ehtinyt hurmata täysiä katsomoita jo useamman kuukauden, ja hurmaantuneita katsojat tosiaan ovat – sen osoittaa jo musikaalin saama valtava äänivyöry! Hienoista lavasteista ja taitavista roolitöistä kiitelty musikaali on Samuel Harjanteen ohjaama, ja rooleissa ovat muun muassa Yasmine Yamajako, Matti Leino, Antti LJ Pääkkönen ja Petra Karjalainen. Kaunotar ja Hirviö pyörii vielä kevätkauden 2026, joten jos lipun onnistuu nappaamaan, on vielä mahdollisuus sukeltaa itsekin sadun maailmaan.

Äänestäjien perusteluja:

"Niin täydellinen. Näyttelijät, lavastus, puvustus. Kaikki täyttä priimaa. Jätti sydämeen jäljen."

"Kansainvälistä tasoa oleva aivan huikean hyvä musikaali."

"Upea lavastus ja loistavat roolitukset. Aikuisetkin pääsevät hetkeksi sadun ihmeelliseen maailmaan."

"Täydellinen musikaali! Hivelee kaikkia aisteja."

"Ihan huikeat näyttelijäsuoritukset! Maailmanluokan musikaali! Lavasteet, valot, näyttelijät, lauluäänet. Kaikki täyttä kymppiä!"

"Aivan älytön esitys ja efektit teki esityksestä parhaan. Lauluosuuden todistivat orkesterin ja näyttelijöiden soinnun."

Täydellinen resepti 25,9% äänistä (Kuopion kaupunginteatteri)

"Elämänmakuinen musikaali ja huippunäyttelijät."

Rakkauden viisi vuotta 8,2% äänistä (Jyväskylän kaupunginteatteri)

"Upea musiikki, taitavat esiintyjät, tarina, huumori, visuaalisuus. Musikaali, jonka haluaisin nähdä uudestaan."

Vuoden puhenäytelmä

Jenny Hill (41,4% äänistä)
IN-teatteri

Keski-ikäisen naisen kasvutarinan kertova Jenny Hill perustuu Minna Rytisalon romaaniin, ja sen on IN-teatteriin ohjannut Satu Hukkanen. Tunteikkaasta ja taitavasta toteutuksesta kehuja saaneen näytelmän nimiroolissa nähdään Johanna Loimalahti. Hauskaa, koskettavaa ja samaistuttavaa näytelmää esitetään myös kevätkaudella 2026, eli Jennyn tarinan pääsee yhä näkemään lavalla aina maaliskuuhun saakka.

Äänestäjien perusteluja:

"Upea ohjaus ja näyttelijät. Lavastus ja puvustus tukivat hienosti ja kekseliäästi näytelmän toteutusta."

"Aivan käsittämättömän taitavasti rakennettu juonen toteutus. Kaiken lisäksi naisen itsetuntoa voimaannuttava. Yksinkertaiset lavasteet ja huippu toteutus. Taisin katsoa koko näytelmän silmääkään räpäyttämättä."

"Meni tunteisiin."

"Todellinen elämänmakuinen matka Naisen elämään. Tunnetyöskentelyä ja tunteiden näyttäminen kehollisesti huippuluokkaa."

"Huikean yllätyksellinen ja monisäikeinen naisen kasvutarina, jossa oivaltava toteutus. Taitava ihastusta herättävä näyttelijäkaarti, livemusiikki ja värikäs puvustus ja lavastus yhdistettynä vinkejään juoneen pitää katsojan tiukasti otteessaan koko esityksen ajan. Esitys ei jätä ketään kylmäksi."

"Kaikki näyttelijäsuoritukset upeita, ei uskoisi harrastajateatteriksi. Livemusiikki hyvä, uudenlainen lisä kokonaisuuteen."

Kärpästen herra 41,2% äänistä (Keltainen Teatteri)

"Uskomattoman hieno ja koskettava tulkinta. Saumatonta näyttelijäntyötä ja intohimoa."

Keuhkot 17,4% äänistä (Teatteri Sujo)

"Mielettömän upea esitys!"

Vuoden ooppera

Tosca (41,5% äänistä)
Suomen kansallisooppera

Historian ensimmäinen Vuoden ooppera-kategorian Teatterinna-palkinnon saaja on Tosca! Kansallisoopperan versio Giacomo Puccinin klassikko-oopperasta ihastutti katsojansa, ja dramaattinen tarina ja taitavat esiintyjät tekivät yleisöön vaikutuksen. Vuonna 2025 uusintaensi-iltaan tuotu Christof Loyn ohjaus (uusintaohjaus Riikka Räsänen) nähtiin Kansallisoopperassa viimeksi vuonna 2021. Tammikuussa viimeisen kerran esitetyn oopperan nimiroolissa Toscana nähtiin Elisabet Strid ja Magdalena Hinterdobler.

Äänestäjien perusteluja:

"Vaikuttava kokonaisuus."

"Se esitys rikkoi jotain mun sisällä hyvällä tavalla."

"Upeat laulajat."

"Vahva toteutus ja hienot lavasteet."

"Pidin kovasti!"

Isoviha 1713-1721 32,6% äänistä (Ilmajoen Musiikkijuhlat)

"Todella iso panostus, hienot näyttelijäsuoritukset sekä upea miljöö!"

Turandot 25,6% äänistä (Savonlinnan Oopperajuhlat)

"Maailman hienoin versio."

Vuoden tanssiteatteriesitys/baletti

Giselle (43,6% äänistä)
Suomen kansallisbaletti

Jo 1841 ensiesitetyn klassikkobaletin tarina on Kansallisbaletissa tuotu 1950-luvun Italiaan Javier Torresin koreografiassa. Esityksessä tanssivat muun muassa Gisellen roolissa Zhiyao Chen ja Yuka Masumoto sekä Alberton roolissa Florian Modan ja Thomas Brun. Kauniista ja vaikuttavasta esityksestä ja upeista tanssijoista ihailtu esitys on nähtävissä vielä helmikuun alkuun saakka, eli pian katsomoon, jos tämä klassikkobaletti kiinnostaa!

Äänestäjien perusteluja:

"Klassikot on mulle tosi lähellä sydäntä."

"Kaunista tanssia ja taitavia esiintyjiä."

"Laadukasta balettia."

"Oli hieno esitys."

"Vau!"

Blind Eyes Sea 41,6% äänistä (Tanssiteatteri Minimi)

"Joka osa-alueltaan oivalta, taidokas ja monisävyinen teos, joka yllätti, vaikutti, kosketti sekä nauratti. Teoksen kokonaissuunnittelu oli upea, sillä se onnistui luomaan saumattoman ja kekseliään teoksen maailman, joka rakentui lavastuksellisesti hiekan varaan, mutta ammensi onnistuneesti siitä toiminnallisena dramaturgisena rankana yhdessä eheän valo-, puku-, ja äänisuunnittelun kanssa. Esiintyjät olivat suvereeneja, lämpimän inhimillisiä ja virtuoosisia yhtäaikaa."

COW 14,8% äänistä (Suomen kansallisbaletti)

"Kylläpä tykkäsimme!"

Vuoden kesäteatteriesitys

Tuntematon sotilas (52,4% äänistä)
Pyynikin kesäteatteri

70 vuotta täyttänyt Pyynikin kesäteatteri juhlisti taivaltaan todellisella suomalaisella klassikolla, Väinö Linnan romaaniin perustuvalla Tuntemattomalla sotilaalla, ja monista kehuvista, vaikuttuneista ja liikuttuneista kommenteista päätellen onnistui ohjelmistovalinnassaan aivan nappiin. Siitä kertoo myös yli puolet tämän kategorian napatuista äänistä. Antti Mikkolan ohjaamassa esityksessä näyttelivät muun muassa Jussi-Pekka Parviainen, Aimo Räsänen, Tommi Raitolehto ja Antti Tiensuu. Kertojaäänenä kuultiin sotaveteraani Aimo Reinikaisen ääni nauhoitteelta.

Äänestäjien perusteluja:

"Kävin katsomassa kolme kertaa. Mieletön."

"Kävin katsomassa tämän 3x, joka kerta ITKIN, tunnemyrsky oli hurja läpi esityksen, näyttelijät oli mielettömän hyviä. Eikä ampumisella mässäilty."

"Vaikuttava."

"Tunteita herättävä, taidokkaasti toteutettu ja näyttelijät huippuja."

"Koskettava. Taitavasti rakennettu kokonaisuus. Pysäyttää ajattelemaan myös tämän hetkistä yhteiskunnallista tilannetta. Eläköön Antti Mikkola!"

"Kävin katsomassa esityksen kolmesti. Se oli koskettava ja hieno versiointi ja parin tunnin junamatkojen arvoinen, joka kerta. Kokemus, jonka haluaisin elää vielä uudestaan. Ajaton teema, huippunäyttelijät, miljöö, minimalistisen kekseliäs lavastus sekä näkemyksellinen sovitus. Bravo."

Hurmaava joukkoitsemurha 27,9% äänistä (Ohkolan teatteri)

"Hurmaava itsemurha oli yksinkertaisesti sanottuna LOISTAVA: ohjaus, näyttelijäntyöt, lavastus, rohkea valinta kesäteatterille kannatti."

Seitsemän ihmeellistä tarinaa 19,7% äänistä (Teatteri Sujo)

"Näyttelijäsuoritukset käsittämättömän hyviä, niistä huokui taiteellisuus ja luovuus. Koko näytelmä ideoitu ja käsikirjoitettu työryhmän kanssa. Esityspaikka ainutlaatuinen (entinen lantala) ja sitä hyödynnetty luovasti tarinan kulussa. Uudenlaisia esitystapoja tarinan kerrontaan, esim. live-videokuvaa."

Vuoden kotimainen kantaesitys

Kärpäset (56% äänistä)
Tampereen Työväen Teatteri

Loppuunmyydyistä näytöksistä koko ajan nauttinut Kärpäset on Sirkku Peltolan kirjoittama ja ohjaama, ja sitä tähdittävät Martti Suosalo, Aimo Räsänen ja Petra Ahola. Kärpäsen veljeksistä kertovaa näytelmää on kiitelty niin näyttelijäntyöstä kuin tekstistäkin, ja sen lämmin huumori, koskettavuus ja teemat ovat tehneet katsojiin vaikutuksen. Ja sen huomaa – melkoinen äänisaalis! Esityksiä on luvassa ainakin kevät- ja syyskaudella 2026. Niistä kaikki ovat loppuunmyytyjä, mutta mikäli peruutusliput onnistuu nappaamaan, on tämä kehuttu esitys mahdollista vielä nähdä.

Äänestäjien perusteluja:

"Kolme kovaa näyttelijä hienossa Sirkku Peltolan tekstissä."

"Kerrassaan mahtava kokonaisuus, elämys!"

"Sirkku Peltolaa parhaimmillaan!"

"Seuraava "Kiviä taskussa". Parasta teatteria pitkään aikaan."

"Ihana loppu ja erittäin muovaantuvat näyttelijät jotka ottivat monta roolia haltuun."

"Näyttelijäntyön juhlaa!

Seitsemän ihmeellistä tarinaa 26% äänistä (Teatteri Sujo)

"Tällaista esitystä ja näytelmää ei ole koskaan nähty muualla. Täysin uniikki, näyttelijöiden itsensä kirjoittama ja ohjaama spektaakkeli, joka ei jättänyt yhtäkään katsojaa kylmäksi."

Uusi Eden 18% äänistä (Helsingin Kaupunginteatteri & Q-teatteri)

"Esitys, joka iski ensitahdeistaan lähtien! Lyysaaren upeat musat, Mantereen kekseliäs teksti ja ohjaus sekä äärimmäisen taitava näyttelijäporukka ansaitsevat kiitoksensa – jos ensimmäisellä kerralla houkuttimena toimivat ennestään tutut näyttelijät, toisella kerralla ihailin lisäksi aivan kaikkea muuta."

Vuoden näyttelijä, musikaali

Antti LJ Pääkkönen (49,5% äänistä)
roolistaan musikaalissa Kaunotar ja Hirviö

Kyntteliköksi muuttuneen Lumièren roolin tulkitseva Antti LJ Pääkkönen on monen äänestäjän perusteluissa julistettu parhaaksi mahdolliseksi tekijäksi tähän rooliin, eikä ihme. Itsekin roolityön nähneenä voin sanoa, että Pääkkönen suorastaan varasti shown sutkautuksillaan ja läsnäolollaan. Antti LJ Pääkkönen on tehnyt monipuolisesti mm. näyttelijäntöitä, elokuva- ja tv-dubbauksia ja äänikirjanlukijan hommia, ja Kaunottaren ja Hirviön lisäksi hänen työtään on teatterissa päässyt viime vuonna ihailemaan esimerkiksi Törnävän kesäteatterissa Vaimoni on toista maata-farssissa. Kehuttua ja kiitettyä roolityötä Lumièrena pääsee näkemään vielä kevätkauden 2026 – jos onnistuu nappaamaan lipun!

Äänestäjien perusteluja:

"Lumièren roolissa niin huippu! Ei ketään muuta olis voinu tilalle laittaa. Paras ikinä!!"

"Mieletön sanailija, upea karisma."

"Oli niin loistava, että voisin mennä katsomaan tuon uudestaankin vaikka kaikki elokuvatkin katson aina vain kerran."

"Tämä roolisuoritus on huikea. Täydellinen!"

"Bravo! Ilmeet, eleet, äänenkäyttö. Pelkkää priimaa!"

"Antti on upee!"

"Antin roolisuoritus nousi heti yhdeksi ehdottomista suosikeistani. Antti oli uskollinen hahmolle, mutta onnistui säväyttämään elekielellään, aksentillaan ja artikulaatiollaan. Koko ajan teki mieli seurata, että mitä juuri hän puuhasi lavalla."

Yasmine Yamajako 35,1% äänistä (musikaalista Kaunotar ja Hirviö)

"Upea! Lahjakas ja täydellinen! Mikä ääni & äänenkäyttö!"

Joel Mäkinen 15,4% äänistä (musikaalista The Addams Family)

"Esitystä katsellessa näkee, että Joel on mielestäni upeasti sisäistänyt Gomezin olemuksen. Luontevaa ja vaivatonta roolityötä sekä uskottavan intohimoista tangoa illasta toiseen – täydellinen roolimatch."

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä

Aimo Räsänen (43,6% äänistä)
roolistaan näytelmässä Kärpäset

Juuri 60v synttäreitään ja 30v taiteilijajuhlaansa viettänyt Aimo Räsänen tekee Kärpäset-näytelmässä roolityön, josta katsojat häntä kehuvat aidoksi, taitavaksi komedianäyttelijäksi ja roolin kuin roolin hienosti tulkitsevaksi. Pitkän uran tehnyt Räsänen on nähny niin valkokankaalla, television ruudussa kuin tietenkin teatterilavoilla, ja Kärpästen lisäksi viime aikojen roolitöitä ovat muun muassa roolit Pyynikin kesäteatterin Tuntemattomassa sotilaassa ja TTT:n Mummun saappaassa soi fox-näytelmässä. Kärpästen lisäksi Räsäsen näkee kevätkaudella 2026 lavalla myös Tampereen Komediateatterissa Yllätysvieras-komediassa.

Äänestäjien perusteluja:

"Aimo on niin ammattilainen, ihan mitä tahansa tekeekin."

"Aimo on aito. Tulkintaa ja osaamista."

"Aimo ja komedia sopii niin hyvin yhteen, eikä hauskan näytteleminen todellakaan ole helppoa."

"Ainoa oikea. Kuka muu muka??"

"Aimo on niin ihana, oli hän missä tahansa näytelmässä."

"Aimo Räsänen on Tampereen ja samalla Suomen kirkkaimpia teatteritähtiä, joka loistaa tässäkin mestariteoksessa!"

Johanna Loimalahti 34,3% äänistä (näytelmästä Jenny Hill)

"Johanna on lavalla huikea. Hän heittäytyy ja uppoaa rooliinsa niin vahvasti, että katsoja uskoo kaiken mitä hän sanoo ja tekee. Johannan ilmeet, eleet ja tunteet lavalla ovat syviä, koskettavia ja aitoja."

Saska Pulkkinen 22,1% äänistä (näytelmästä Kissani Jugoslavia)

"Huiman monipuolinen, koskettava ja taitava taiteilija!"

Teatterinnan erityismaininnat

Tuttuun tapaan jaan jälleen tietysti myös Teatterinnan erityismaininnat! En itse ehdota tai äänestä voittajia, vaan haluan sen sijaan jakaa maininnat niille teattereille, esityksille ja näyttelijöille, jotka ovat tehneet minuun isoimman vaikutuksen, tuoneet eniten iloa, saaneet ajatukset hyrräämään, tai muuten vain olleet niin hyviä, että tahdon ne nostaa esille. Mennäänpä siis niihin!

Vuoden teatteri

Musiikkiteatteri Kapsäkki

Kapsäkki on monipuolinen, katsojansa lämpimästi tervetulleeksi toivottava teatteri, jossa esityksiä, tapahtumia ja kokemuksia tarjoillaan kaikille vauvasta vaariin. Laadukasta, yllättävää ja ilahduttavaa musiikkiteatteria on aina kiva käydä katsomassa, ja Kapsäkissä sekä kotimaisten kantaesitysten että muiden teosten aiheet, tyylit ja toteutukset oikein houkuttelevat katsomoon. Oman ohjelmistonsa lisäksi Kapsäkki tarjoaa vierailupaikan isolle joukolle erilaista taidetta ja tapahtumia, ja teatterissa tuntuukin tapahtuvan vaikka ja mitä kiinnostavaa ihan joka viikko.

Vuoden harrastajateatteri

Teatteriyhdistys Kulissi

Kulissilla tehdään teatteria kunnianhimoisesti, hyvällä meiningillä ja rohkeilla ohjelmistovalinnoilla, ja se myös näkyy. Vahva yhteishenki tuntuu, ja taitava ensemble tarjoilee korkeatasoista teatteria ja isoja elämyksiä. Teatteri on vuosien aikana tehnyt myös useita Broadway-musikaalien Suomen kantaesityksiä, ja teosten tuominen kotimaan kamaralle on ammattimaista ja näkemyksellistä. Teatteria pääsevät harrastamaan lapset, nuoret ja aikuiset, ja esitysten lisäksi Kulissi tarjoaa paljon oheisjuttuja, esimerkiksi kursseja, workshoppeja, teemailtoja, luentoja ja teemapukeutumispäiviä, joista moniin on vapaa pääsy.

Vuoden musikaali 

Spring Awakening (Korsholms Teater)

Nuoruuden myllerrystä vakuuttavalla, puhuttelevalla ja syvälle menevällä tavalla kuvaava musikaali (ohjaus Isa Lindgren-Backman) juhlisti Korsholms Teaterin 50v-taivalta, ja oli minulle ensimmäinen näkemäni Spring Awakening. Eikä paremmin olisi voinut tähän musikaaliin tutustua, sillä tämä versio vei täysin mukanaan, vaikka katsoin sen ruotsiksi ja kolmenkymmenen asteen helteessä. Jos siitä huolimatta menee kylmät väreet ja kaikki yksityiskohdat iskevät, niin eipä voisi esitykseltä muuta toivoa. Kauniissa esityspaikassa toteutettu, visuaaliselta, musiikilliselta ja taiteelliselta suunnittelultaan erinomaisen toimiva, ja näyttelijäjoukon energisten, herkkien ja tarkkojen roolitöiden ansiosta todella vakuuttava musikaali jätti pysyvän jäljen.

Vuoden puhenäytelmä

Onnekkaat (Lahden kaupunginteatteri)

Tuomo Rämön kirjoittama ja ohjaama Onnekkaat yhdisti hienon tekstin ja hienon näyttelijäntyön parhaalla mahdollisella tavalla, ja tämä kipeä, kaunis, raastava, hauska ja lämmin tarina perheestä, sisaruudesta, kasvamisesta ja anteeksiannosta oli juuri kuin minulle tehtyä teatteria. Upeita vahvoja kohtauksia, hienoa monitasoista jännitettä, hahmoja joissa on paljon kerroksia ja sävyjä, ja tarkkanäköisesti kirjoitettu ja ohjattu kokonaisuus. Ikävää tunnelmaa, joka on tunnelmista parhain, ja sitten kuitenkin lempeyttä, lämpöä, ymmärrystä ja iloa. Tämän näytelmän olisin voinut katsoa monta kertaa, ja edelleen harmittaa että katsomiskerrat jäivät vain kahteen. Syvälle sydämeen kuitenkin meni jo kahdesti katsomalla, rakastin tätä esitystä.

Romeo och Julia (Åbo Svenska Teater)

ÅST:n versio Shakespearen klassikosta (ohjaus David Sandqvist) tavoittaa loistavasti näytelmän traagiset ja koomiset sävyt, ja mikä tärkeintä, sen kiivauden, intohimon, vimman ja herkkyyden, joka nuorten hahmojen koko olemuksessa sykkii. Suurten tunteiden, palavan ensirakkauden, syvälle juurtuneen vihan ja lämpimän ystävyyden sävyt ovat lavalla uskottavia, luontevia ja iskeviä, ja moderni, raikas ja visiossaan vahva toteutus loistaa jokaisella osa-alueella. Onneksi näen tämän vielä kaksi kertaa, ja aion todellakin nauttia täysillä. Näin Romeota ja Juliaa tehdään – rakastan!

Vuoden ooppera

Tosca (Suomen kansallisooppera)

Tosca oli ainoa ooppera, jonka viime vuonna näin, ja ilmiselvä valinta tähän kohtaan siis. Vaan mielellään nostan sen myös esiin, sillä tämä Puccinin ooppera säväytti erityisesti musiikillaan, joka myös komeasti esitettiin. Christof Loyn ohjaama, Riikka Räsäsen uusintaohjaama Tosca tarjoili suurta dramatiikkaa ja räiskyviä tunteita, ja monta mainiota kohtaa tässä olikin, joissa isosti ilmaistiin ja tunteisiin pakahduttiin. Visuaalisesti ja musiikillisesti sain tästä eniten juttuja irti, mutta kyllä tarinallisestikin oli käänteitä, jotka iskivät. Klassikko-ooppera ja varmasti ansaitusti sellainen.

Vuoden kesäteatteriesitys

Tuntematon sotilas (Pyynikin kesäteatteri)

Tämä oli upea! Kaikki kohdillaan, aina ohjauksesta (Antti Mikkola) huimiin roolitöihin, vahvasta visuaalisuudesta ja pyörivän näyttämön sekä ympäristön hyödyntämisestä hienoon äänisuunnitteluun, sekä kokonaisuuden hahmottamisesta kaikkiin pieniin yksityiskohtiin. Vaikuttavaa, puhuttelevaa, liikuttavaa, hauskaa, pelottavaa ja käsinkosketeltavaa kerrontaa, Väinö Linnan tuttu klassikko, ja tällainen työryhmä – ai että. Teatteria parhaimmillaan. Ja loppukuva, huh. Olen onnellinen, että koin tämän kaksi kertaa.

The Full Monty – Tappiin asti (Orimattilan Teatteri)

1990-luvun laman aikana strippareiksi ryhtyvistä sheffieldiläisistä työttömistä kertova näytelmä oli minulle yksi kesän 2025 hiteistä. Miten lämminhenkinen, hauska, aito ja valloittava esitys! Lassi Puodinkedon ohjauksessa tarinan ydin oli tavoitettu tosi kauniisti, ja niin komediassa kuin hienoissa herkissä hetkissä tuntuivat onnistuneesti näytelmän teemat. Onpa hieno juttu, että tämä näytelmäversiokin saatiin vihdoin Suomeen, samaan elokuvaan perustuvaa musikaalia meillä onkin jo esitetty. Ehdin kahdesti katsomoon, ja molemmilla kerroilla nautin, ilahduin ja ihastelin esitystä ihan fiiliksissä.

Vuoden tanssiteatteriesitys/baletti

TRUST (Tanssiteatteri Tsuumi & Teatteri Metamorfoosi)

Jos näin viime vuonna vain yhden oopperan, niin tanssiteosten kohdalla ei ihan hirveän paljon paremmin mennyt – tosin näin sentään useamman kuin yhden. Niistä nostan esiin tämän kahden teatterin yhteistyönä toteutetun TRUSTin. Yllättävä, puhutteleva ja hienosti eri tunnelmilla ladattu esitys liikkui sujuvasti tanssin, tekstin ja äänisuunnittelun välillä ja myös yhdisti näitä, sekä mainiota visuaalista suunnittelua. Tällaista juttua en koskaan ollut nähnyt, ja vaikka vähän oltiin tutun teatterinkatsomismukavuusalueeni ulkopuolella, niin TRUSTissa oli monta sellaista kohtaa, joista nautin tosi paljon. Ja miten taitavat esiintyjät!

Vuoden kotimainen kantaesitys

Sininen uni (Teatteri Vanha Juko)

Miika Karvasen ohjaama ja kirjoittama Sininen uni oli minulle aika arvoitus ennen kuin istuin katsomoon – Huippuvuoret, salaperäistä teknologiaa, lukiolaisia, mysteereitä, jääkarhuja ainakin luvassa, mutta miten kaikki liittyy toisiinsa ja mistä onkaan kyse? Sininen uni osoittautuikin sitten täysin valloittavaksi, riemukkaaksi, raikkaaksi, lämpimäksi, yllättäväksi, tarkkanäköiseksi ja jännittäväksi näytelmäksi, jossa minuun puri etenkin ystävuuskuvaus ja se, miten taitavasti ja toimivasti juttu yhdistää ties mitä genrejä, teemoja ja aiheita erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Road trip, toimintakohtaukset, ihmissuhderaama, kasvutarina, mysteeriseikkailu, yhteiskunnallinen tutkailu, komediallinen taiteilu ja filosofinen pohdinta yhdistyivät kaikki saumattomasti, ja esityksen energia, tunnelma ja tyyli veivät täysin mukanaan. Tämänkin kohdalla harmittaa todella kovasti, että ehdin katsomoon vain kahdesti. Mitä tykittelyä!

Vuoden näyttelijä, musikaali

Sanni Lehto roolistaan musikaalissa Titanique 

Lehto onnistuu roolityönsä kaikilla osa-alueilla suvereenisti. Hän tavoittaa Celine Dionin hahmossa niin diivan elkeet, huimat nuotit kuin räväkän komedian, ja ottaa yleisön hyppysiinsä heti lavalle astuessaan. Lehto on hurmaava ja valovoimainen esiintyjä, joka osaa ottaa lavan juuri oikealla tavalla haltuun, taitaa kaikki komedialliset iskut ja ajoitukset, ja revittelee supertähden roolissa herkullisesti. Esityskauden aikana rooliin on tullut ihanasti vaikka ja mitä yksityiskohtia, ja Lehto taituroi yleisöä lukien ja tilaisuuden tullen improvisoiden vaivattomasti ja valloittavalla huumorintajulla.

Petja Pulkkinen roolistaan musikaalissa Next to Normal 

Pulkkinen teki Goodmanin perheen poikana Gabena monitasoisen, hienovireisen ja taitavasti rakennetun roolityön, jossa tämän erityinen asema muihin roolihahmoihin nähden kasvoi sävykkääksi ja koskettavaksi. Äitinsä kuvitelmaa, perheen ympärillä häilyvää haamua, koskaan toteutunutta tulevaisuutta ja sitkeästi elämästä kiinni pitävää aavetta tulkitessaan Pulkkinen antoi Gabelle persoonan, tarinan ja tarkoituksen. Hänen käsissään Gabe oli niin paljon enemmän kuin vain kauan sitten kuolleen pienen pojan heijastus, ja roolityön syvyys ja energia tekivät vaikutuksen.

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä

Ronja Keiramo, Akseli Ilvesniemi & Samuel Onatsu rooleistaan näytelmässä Sininen uni

Keiramo, Ilvesniemi ja Onatsu saavat tämän erityismaininnan nimenomaan kolmikkona, sillä heidän monitasoinen, tarkka, vilpitön ja luonteva tapansa näytellä kolmen lukiolaisen ystävyyttä oli yksi aidoimmista ja uskottavimmista ystävyyskuvauksista, jonka olen lavalla nähnyt. Tuulin, Pleksin ja Nippelin seikkailut vauhdikkaassa, yllättävässä, monitasoisessa näytelmässä rakentuivat paitsi oman elämänsä toimintasankarien kertomukseksi, myös taitavaksi, kauniiksi ja hauskaksi tarinaksi ystävyydestä eri sävyineen. Erityisen onnistunutta kolmikon roolitöissä oli sekä oman hahmon persoonan ja tarinan kaaren vahva tulkinta että se, miten kolmen nuoren väliseen suhteeseen kasvoi vaivatta ja syvästi nyansseja, yhteistä historiaa, lämpöä ja jännitteitä. Kolmikko käy tarinan aikana läpi paljon, ja Keiramo, Ilvesniemi ja Onatsu näyttelivät sekä isot tunteet, humoristiset hetket, keskinäiset jännitteet että juurtuneen ystävyyden kestävyyden vakuuttavasti.

Patrik Kumpulainen ja Andreas Kvisgaard rooleistaan näytelmässä Våldets historia

Saman hahmon kahta eri elämänvaihetta näyttelevät Kumpulainen ja Kvisgaard tekevät molemmat roolityöt, jotka menevät syvälle. Heidän taitonsa käsitellä tunnetta, esityksen teemoja, oman hahmon kaikkia sävyjä, ja sitä, miten monitasoinen tarina on, on hämmästyttävän hienoa. Erityisen vaikuttavaa sekä Kumpulaisen että Kvisgaardin näyttelijäntyössä on myös se, miten muuntautumiskykyisiä ja -taitoisia molemmat näyttelijät ovat. Kumpulainen jättää taakseen näyttelemänsä nuoren, paikkaansa etsivän ja omaa tietään yrityksen ja erehdyksen kautta raivaavan Eddyn ja on esityksen toisella puoliskolla täysin toisenlaisessa roolissa harvasanaisen aviomiehen osassa. Kvisgaard taipuu esityksen ensimmäisellä puoliskolla koulukiusaajasta pikkusisarukseksi ja uudeksi oppilaaksi, ja astuu väliajan jälkeen Edouardin rooliin kauniilla herkkyydellä, joka sopii rooliin erinomaisesti.

Annukka Blomberg roolistaan näytelmässä Niskavuoren Heta

Blombergin väkevä roolisuoritus Niskavuoren Hetan nimihahmona säväytti, ja tämän kylmän, ylpeän, päättäväisen ja mielipiteissään muuttumattoman naisen tulkinnassa Blomberg loisti. Heta ei liene helppo hahmo tuoda lavalle, sillä hänen taipumattomuudessaan ja itsekkyydessään on vaarana jäädä turhan etäiseksi. Sitä ei Blombergin roolityössä kuitenkaan tapahdu, vaan hän toi Hetaan paljon sävyjä ja kiinnostavuutta, monitasoista hahmon lukemista ja todella hienosti näyteltyä järkähtämättömyyttä.

Teatterinnan erityiserityismaininnat

Keltainen Teatteri

Kärpästen herra-näytelmällään teatterikentälle tiensä täräyttänyt Keltainen Teatteri on täynnä sellaista energiaa, taitoa ja näkemystä, että kylläpä ilahduttaa kun tällainen ryhmä on yhteen liittynyt ja voimansa teatterin tekemiseen valjastanut. Raikasta, vahvasti tuntuvaa ja vaikuttavaa teatteria on ainakin Keltaisen Teatterin ensimmäinen prokkis eli Kärpästen herra, ja luulenpa, että tulevaisuudessa voi myös odottaa näiltä tyypeiltä iskeviä juttuja. Mahtavaa, että teatterikentälle nousee tällaisia tekijöitä!

Rooleja joita en koskaan näyttele-konserttisarja

Musiikkiteatteri Kapsäkistä kotinsa löytänyt konserttisarja on tähän mennessä hurmannut yleisön kerran, ja toinen kerta koittaa helmikuussa. Kaava on tämä: musikaalinäyttelijät esittävät biisejä sellaisilta roolihahmoilta, joita eivät koskaan tule näyttelemään. Aivan parasta! Olen tätä konserttikonseptia haaveillut Suomeen jo pitkään, ja mikä ilo, että nyt saadaan kotimaan kamaralla nauttia upeista musikaalibiisivedoista taitavien tyyppien vetämänä, yllättävin kappalevalinnoin ja odottamattomin roolitulkinnoin. Olkoon tällä konserttisarjalla vielä oikein monta onnistunutta iltaa edessä!

Teatterinna-palkinto 2027: ehdotusten jättäminen alkaa 1.1.2027.

Kuvatiedot:

Vuoden teatteri - Mikko Vares

Vuoden harrastajateatteri - Riitta Airaksinen

Vuoden musikaali - Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Vuoden puhenäytelmä - Riitta Airaksinen

Vuoden ooppera - Emma Suominen

Vuoden tanssiesitys/baletti - Roosa Oksaharju

Vuoden kesäteatteriesitys - Katri Dahlström

Vuoden kotimainen kantaesitys - Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Vuoden näyttelijä, musikaali - Kari Sunnari/Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä - Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Teatterinnan erityismaininnat - ?/Riku Montonen/Benjamin Nordberg/Tommi Mattila/Pette Rissanen/Emma Suominen/Katri Dahlström/Teemu Töyrylä/Kim Saarinen/Antti Sepponen/TAVATON media/Antti Sepponen/Aki Loponen/Kasper Dalkarl/Heikki Sarkala/Susanna Salmi

Teatterinna-palkinto 2026 — Voittajaäänestys

 Teatterinna-palkintoehdokkaiden ehdottaminen on tältä erää päättynyt, kiitos paljon kaikille ehdotuksia jättäneille! Nyt onkin vuorossa jännittävin vaihe, sillä seuraavaksi äänestetään voittajat! Teatterinna-palkinto 2026 etenee siis seuraavaksi voittajien valintaan, joka on käynnissä 12.1.-23.1. välillä (lomake sulkeutuu 23.1. klo 21). Voittajat julkaistaan täällä blogissa 26.1. Katso ehdokkaat alta, äänestä suosikkiasi ja osallistu arvontaan!

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja. Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja. Niistä lisää tietoa postauksen lopussa!

TÄSTÄ ÄÄNESTÄMÄÄN!

Palkinnon saajia ehdottaneiden kesken arvottavat teatteriliput on arvottu, vilkaiskaahan ehdotuksia jättäneet siis sähköpostianne!

Teatterinna-palkintoehdokkaat 2026 ovat:

Vuoden teatteri

Kuopion kaupunginteatteri
Tampereen Työväen Teatteri
Helsingin Kaupunginteatteri

Vuoden harrastajateatteri

Ohkolan Teatteri
Teatteri Vieremä
Järvenpään teatteri

Vuoden musikaali

Kaunotar ja hirviö (Tampereen Työväen Teatteri)
Täydellinen resepti (Kuopion kaupunginteatteri)
Rakkauden viisi vuotta (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Vuoden puhenäytelmä

Kärpästen herra (Keltainen Teatteri)
Keuhkot (Teatteri Sujo)
Jenny Hill (IN-teatteri)

Vuoden ooppera

Tosca (Suomen kansallisooppera)
Turandot (Savonlinnan Oopperajuhlat)
Isoviha 1713-1721 (Ilmajoen Musiikkijuhlat)

Vuoden tanssiteatteriesitys/baletti

COW (Suomen kansallisbaletti)
Giselle (Suomen kansallisbaletti)
Blind Eyes Sea (Tanssiteatteri Minimi)

Vuoden kesäteatteriesitys

Tuntematon sotilas (Pyynikin kesäteatteri)
Hurmaava joukkoitsemurha (Ohkolan teatteri)
Seitsemän ihmeellistä tarinaa (Teatteri Sujo)

Vuoden kotimainen kantaesitys

Uusi Eden (Helsingin Kaupunginteatteri & Q-teatteri)
Seitsemän ihmeellistä tarinaa (Teatteri Sujo)
Kärpäset (Tampereen Työväen Teatteri)

Vuoden näyttelijä, musikaali

Yasmine Yamajako (musikaalista Kaunotar ja hirviö, Tampereen Työväen Teatteri)
Antti LJ Pääkkönen (musikaalista Kaunotar ja hirviö, Tampereen Työväen Teatteri)
Joel Mäkinen (musikaalista The Addams Family, Turun kaupunginteatteri)

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä

Saska Pulkkinen (näytelmästä Kissani Jugoslavia, Tampereen Työväen Teatteri)
Johanna Loimalahti (näytelmästä Jenny Hill, IN-teatteri)
Aimo Räsänen (näytelmästä Kärpäset, Tampereen Työväen Teatteri)

TÄSTÄ ÄÄNESTÄMÄÄN!

Arvonta!

Voittajaa äänestäneiden kesken arvotaan 2 hengen lippupaketti vapaavalintaiseen kevätkauden 2026 esitykseen (& Espoon Teatteri), 2 hengen lippupaketti Opehuone-musikaaliin kesällä 2026 Riihimäen kesäteatterissa, ja 2 hengen lippupaketti vapaavalintaiseen kevät- tai kesäkauden 2026 esitykseen (Keski-Uudenmaan Teatteri). Kannattaa siis suunnata äänestyslomakkeelle, antaa äänensä ja pistää sormet ristiin suopean Onnettaren suhteen. Suurkiitos arvontapalkinnoista teattereille!

Kuvatiedot:

Vuoden teatteri - Sampo Jaakkola/Mikko Vares/Pauno Narjus

Vuoden harrastajateatteri - ?/Riitta Airaksinen/Kapina Oy

Vuoden musikaali - Kari Sunnari/Karri Lämpsä/Jiri Halttunen

Vuoden puhenäytelmä - Heikki Sarkala/?/Riitta Airaksinen

Vuoden ooppera - Emma Suominen/Toni Härkänen/Jussi Niukkala

Vuoden tanssiesitys/baletti - Jonas Lundqvist/Roosa Oksaharju/Petra Kuha

Vuoden kesäteatteriesitys - Katri Dahlström/Kimmo Virtanen/?

Vuoden kotimainen kantaesitys - Otto-Ville Väätäinen/?/Kari Sunnari

Vuoden näyttelijä, musikaali - Kari Sunnari/Kari Sunnari/Otto-Ville Väätäinen

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä - Kari Sunnari/Riitta Airaksinen/Kari Sunnari

Teatterinna-palkinto 2026 – Ehdokasasettelu alkaa

Iloista uutta vuotta kaikille! On jälleen tullut aika muistella viime vuoden upeita teatterielämyksiä ja niiden tekijöitä. Aivan oikein – Teatterinna-palkinnot jaetaan taas! Tämä on jo viides kerta, kun Teatterinna-titteleitä jaetaan, edellisen eli neljännen kerran palkinnot jaettiin 3.2.2025. Ihka ensimmäiset Teatterinna-palkinnot jaettiin 5.1.2020. Edellisten palkintojen voittajia pääsee tarkastelemaan tästä linkistä. Edellisinä vuosina äänestyskategoriat ovat vähän eläneet, mutta nämä nyt mukana olevat kymmenen kategoriaa ovat toivottavasti sitten ne lopulliset, joilla mennään tästä eteenpäin. Uutuutena on mukana Vuoden ooppera-kategoria, jota ei vielä koskaan ole ennen ollut, sekä Vuoden tanssiesitys-kategoriaan lisätty baletti. Nyt siis kunniaa jakoon myös näille taiteenaloille, joita Suomessa paljon tehdään, mutta jotka aiemmin eivät ole olleet Teatterinna-palkinnossa mukana.

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja. Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja ja muita teatteriaiheisia palkintoja.

Tällä ensimmäisellä eli ehdokkaiden asettamiskierroksella arvontapalkintona on 3 x 2 hengen lippupaketti Helsingin Kaupunginteatterin pähkähulluun ja hurmaavaan farssiin Komedia pankkiryöstöstä (näytös la 14.2. klo 18:30). Tämän palkinnon voi voittaa VAIN jättämällä ehdotuksensa Teatterinna-palkinnon saajaksi, sillä seuraavassa vaiheessa eli voittajaäänestyksessä on eri palkinnot. Ehdotuksen voi jättää yhdessä tai useammassa kategoriassa, ja siihen menee vain hetkinen. Suurkiitos ehdotuskierroksen palkinnosta HKT!

Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkinnoissa yhteistyössä Helsingin Kaupunginteatteri.

Tästä lähettämään ehdotuksia!

OHJEET:

Esityskategorioissa ehdotuskelpoisia ovat kaikki vuoden 2025 aikana ensi-iltansa Suomessa saaneet musikaalit, puhenäytelmät, tanssiteatteriteokset, oopperat ja baletit, myös ne esitykset, jotka saivat vuonna 2025 uusintaensi-iltansa.

Vuoden kotimainen kantaesitys tarkoittaa nimensä mukaisesti ensimmäistä kertaa vuonna 2025 esitettyä kotimaista esitystä, eli tässä kategoriassa ei ole ehdotuskelpoinen ensimmäistä kertaa Suomessa esitetty, jossain muualla kantaesityksensä saanut musikaali/näytelmä/muu teos.

Näyttelijäkategorioissa voi asettaa ehdolle näyttelijöitä myös esityksistä, joiden ensi-ilta on ollut ennen vuotta 2025, kunhan näyttelijäsuoritus on nähty vuoden 2025 aikana. Jos olet nähnyt saman näyttelijän useammassa roolissa, voit ehdottaa häntä palkinnon saajaksi myös useammasta kuin yhdestä roolista, kunhan roolit on tehty saman genren (puhenäytelmä tai musikaali) teoksissa. Voit tietenkin halutessasi ehdottaa samaa näyttelijää sekä puhenäytelmä- että musikaalikategorioihin, jos hänet on nähty lavalla molemmissa!

Halutessaan ehdotuksen mukaan voi kirjoittaa myös perustelun, miksi haluat ehdottaa juuri tätä teatteria/esitystä/näyttelijää. Näitä perusteluita hyödynnetään myöhemmin anonyymisti voittajien julkistuksen yhteydessä.

Ehdotuksia voi jättää tästä päivästä lähtien, ajalla 1.1. - 9.1.2026. Voittajaäänestys aukeaa 12.1. ja on auki 22.1.2026 saakka. Voittajat julkaistaan Teatterinna-blogissa (teatterinna.blogspot.fi) maanantaina 26.1.2026.

Vuoden 2026 Teatterinna-palkinnon kategoriat ovat: 

• Vuoden teatteri
• Vuoden harrastajateatteri
• Vuoden musikaali
• Vuoden puhenäytelmä
• Vuoden ooppera
• Vuoden tanssiteatteriesitys/baletti
• Vuoden kotimainen kantaesitys
• Vuoden kesäteatteriesitys
• Vuoden näyttelijä, musikaali
• Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä

Tästä lähettämään ehdotuksia!

Huom. Ehdokkaiden asettaminen ja äänestys tapahtuu Google Formsin kautta, eli vain sitä kautta jätetyt ehdotukset ja äänet huomioidaan. Tietoja käytetään vain Teatterinna-palkintoäänestyksessä, ei missään muussa tarkoituksessa.

Våldets historia @ Lilla Teatern

 mainos/medialippu saatu Lilla Teaternilta

kuvat © Kasper Dalkarl

Näin Våldets historian 30.12.

Eddy (Patrik Kumpulainen) kasvaa pienessä ranskalaisessa kylässä, jossa häntä kiusataan ja jossa hän tuntee itsensä jatkuvasti ulkopuoliseksi. Kasvaminen lapsesta nuoreksi on pienessä yhteisössä yhtä monia esteitä vastaan taistelua ja sen kanssa kamppailua, yrittääkö tunkea itsensä samaan muottiin muiden kanssa vai olla oma itsensä. Ympäristö ei jälkimmäiseen kannusta, eikä perhekään aina ole pojan puolella. Äiti (Joachim Wigelius) ja isä (Pia Runnakko) tahtovat molemmat Eddylle jotain parempaa kuin mitä itsellä on, mutta eivät aina osaa nähdä, millainen ihminen poika on ja mitä tämä itse haluaa. Aikuinen Eddy (Andreas Kvisgaard) asuu Pariisissa ja on päässyt oman elämänsä alkuun, kirjoittaa tekstejä, lukee kirjoja, viettää aikaa ystäviensä kanssa. Sitten yhtenä jouluyönä kaikki muuttuu, kun hän tapaa Redan (Salomon Z. Patrick). Jännitys ja intohimo muuttuvat yhteisen tapaamisen aikana ensin hellyydeksi ja sitten väkivallaksi, peloksi ja mukana pysyväksi epätoivoksi. Äkkiä edessä on lääkärikäyntejä, poliisikuulusteluja, tutkijoita asunnossa, painajaisia, muistoja, kaikki mitä tapahtui ja mitä ei voi koskaan muuttaa. Kuinka sellaisesta selviää?

Édouard Louisin romaaneihin Ei enää Eddy ja Väkivallan historia perustuva Våldets historia oli itselleni yksi vuoden odotetuimmista esityksistä, eikä turhaan tarvinnut odottaa. Etukäteen jo aavistelin, että tässä on paljon omaan makuuni osuvaa, muun muassa synkät aiheet, kasvukertomus, Jakob Höglundin ohjaus ja koreografia, Rasmus Arikan dramatisointi, Sven Haraldssonin skenografia ja Lillanin intiimi teatterisali, noin alkajaisiksi. Ei enää Eddy-romaanin olen vuosia sitten lukenut, mutta en muistanut siitä ihan valtavasti – tosin moni näyttämölle dramatisoitu kohtaus nosti esiin tunteen siitä, että aivan, tämä on tuttu tapahtuma ja tunne. Louisin kirjoitustyylissä on ehkä vähän samaa Pajtim Statovcin romaanien kanssa, siis siinä mielessä, että ne ovat vaikuttavia, mutta myös hyvin rosoisia, rajuja ja kaunistelemattomia. Se toimii minulle teatterissa (tai visuaalisessa muodossa ylipäätään) erinomaisesti, mutta lukiessa aiheuttaa vähän takeltelua. Näyttämöllä sekä Stavocin että nyt todetusti myös Louisin teoksiin pohjautuvat jutut sen sijaan eivät takeltele meikälle yhtään, vaan iskevät suoraan maaliin. Arikka on dramatisoinut kahdesta romaanista näyttämölle hienosti sopivan kokonaisuuden, joka kahteen toisistaan selvästi erilliseen näytökseen jaettuna toimii erinomaisesti. Ennen väliaikaa ollaan Eddyn lapsuudessa pikkukylässä, väliajan jälkeen nuoren aikuisen mukana Pariisissa. Osat ovat sujuvasti yhteydessä toisiinsa, mutta kuitenkin tunnelmaltaan, visuaalisuudeltaan ja nyansseiltaan ihan erilaiset. Tämä näkyy kaikessa aina näyttelijäntyöstä tekstin käyttöön, rytmiin ja tyyliin, ohjauksen painotuksiin ja lavasteiden määrään. Ensimmäisessä osassa visuaalisuudessa on väljyyttä, lavasteita on vain takaseinä ja sen edessä tasanne, jolla näyttelijät istuvat. Puvustuksena on kaikilla näyttelijöillä samat vaatekappaleet, joita hieman eri tavoin asetellaan kun hahmo vaihtuu. Seiniin kirjoitetaan, vesipulloista syljetään vaahtoa, tupakat kääritään ja pornolehdet selaillaan kouluvihkoista. Toisessa osassa lavasteet lisääntyvät – on sohva, pesukone ja sänky, yhtenäinen seinä on hajonnut moneksi osaksi tilaa jakamaan. Konkretia kasvaa myös yksityiskohdissa, tupakat ovat oikeita, kirjoissa on kannet, televisio näyttää liikkuvaa kuvaa ja pesukone pyörii. Puvustuskin on yksilöllistä, jokaisella hahmolla on oma tyyli.

Höglundin ohjaus on tarkkanäköisesti ja herkästi kiinni tekstin jokaisessa sävyssä ja nyanssissa. Aiheet koulukiusaamisesta ulkopuolisuuteen ja seksuaalisesta väkivallasta sen seurauksiin ovat rankkoja ja monitasoisia, ja Höglundin tapa käsitellä niitä näyttämöllä on samaan aikaan paljas, raaka ja toiveikas. Höglundille tuttu liikkeellinen ja koreografiallinen ohjaus on läsnä myös Våldets historiassa, ja näyttämön kieli puheesta liikkeeseen on saumatonta ja sulavaa. Eddyn kasvutarina on fyysinen, niin kiusaajien rikkoessa hänen henkilökohtaista tilaansa, pojan tutustuessa seksuaalisuuteensa, vaihtaessa suudelmia tyttöystävänsä kanssa, väistellessä jalkapalloa serkkujen kanssa pelatessa ja läheisyyden hetkissä silloin, kun vanhemmat ovat joskus samalla aaltopituudella. Aikuisen Eddyn kokema fyysisyys on ensin mukavaa ja jännittävää, suudelmat, hyväilyt ja seksi jotain sellaista, mitä molemmat haluavat. Sitten kosketus muuttuu väkivaltaiseksi ja rajuksi, tunkeutuvaksi ja lupaa kysymättömäksi. Joksikin, joka suloisuuden sijaan satuttaa. Fyysisyyden, kosketuksen ja koskemisen sävyt ovat Höglundin ohjauksessa luontevia, vilpittömiä ja paljon kertovia, ja draamallisesti ja tarinallisesti latautuneita. Intiimikoreografi Johanna Elovaaran sekä taistelu- ja väkivaltakohtauksia koordinoineen Ville Seivon työllä on tässä oma tärkeä roolinsa, sillä kaikki näyttämöllä tapahtuvat läheiset kosketukset ovat uskottavia ja sujuvia, taitavalla yhteen pelaamisella toteutettuja. Tämä on intiimi näytelmä, yhden ihmisen tarina, jossa päähenkilö Eddy säilyy keskiössä jokaisessa kohtauksessa ja on myös lavalla lähes koko ajan. Vahva dramatisointi ja ohjaus sekä erinomainen näyttelijäntyö kasvattavat Eddyn tarinaa kerros kerrokselta koskettavammaksi, ja ainakin itselleni kaikki Eddyn kokema tuli tosi lähelle, vaikka moni asia, joita hän käy läpi, ovat ihan erilaisia kuin omat kokemukseni. Lavalla on koko näytelmän ajan tosi hieno jännite, joka ei kertaakaan rikkoudu, vaan päinvastoin tihentyy kohtaus kohtaukselta. Tunnemaisemaltaan Våldets historia ei suinkaan ole pelkkää rankkaa ja synkkää, vaan tosi onnistuneesti kurkottaa kohti elämän koko tunnekirjoa. On ilot ja surut, onnistumiset ja pettymykset, unelmat ja pelot, intohimot ja inhot, onnellisuus ja epävarmuus ja paljon muuta, kaikki mitä nuori ihminen ehtii läpi käydä.

Valosuunnittelun on tehnyt Ville Aaltonen, Ville Toivanen on videosuunnittelun takana, ja äänisuunnittelu on Jaakko Virmavirran käsialaa. Musiikin on säveltänyt Elia Lombardini. Valo- ja äänisuunnittelun yhdessä luoma tunnelma on tässä tosi hieno, etenkin kakkospuoliskolla, jossa liikkuu sellaisia palkkimaisia valoja monessa kohtaa. Myös taskulamppujen käyttäminen, kohdevalot ja se, miten valo liikkuu, millä voimalla se tulee ja minkä sävyistä se on, kiinnitti monesti huomion. Äänisuunnittelussa oli hauska poimia ykköspuoliskolla arkisia ääniä, kuten veden lorinaa pesuämpäriin. Lombardinin musiikki on oivasti tunnelmassa kiinni ja kauniisti ja osuvasti kohtausten taustalla korostamassa, osoittamassa ja täydentämässä tunnetta. Etenkin ekan puoliskon viimeinen kohtaus jäi musiikillisesti mieleen, samoin toisen puoliskon pitkät pätkät ilman puhetta, jossa äänisuunnittelu ja musiikki saavat enemmän tilaa. Vaikka tässä näytelmässä ei ole niin tanssillista liikekieltä kuin Höglundin ohjauksissa usein, luovat musiikki ja lavalla liikkuminen yhdessä juuri tälle esitykselle oman liikkeellisen rytmin ja tyylin. En ole useinkaan nähnyt puhenäytelmissä sellaisia pitkiä taukoja dialogista, joita tässä on, varsinkaan tällaisia joissa fokus on kahden ihmisen intiimissä kohtaamisessa, mutta nämä hetket tekivät erityisesti vaikutuksen. Miten paljon voikaan liikkeellä, äänellä, tunnelmalla, pienillä kosketuksilla, katseilla ja eleillä kertoakaan, kun sanat eivät ole tiellä. Ja mikä intensiteetti!

Lavalla nähtävä kuusikko tekee läsnäolevaa, monitasoista ja tarkkaa työtä, joka tavoittaa kaikki tarinan sävyt. Ne synkät, surumieliset, pelokkaat ja rankat, mutta myös kaiken muun! Huumorin ja lämmön, jännityksen ja odotuksen, toiveet ja luottamuksen. Etenkin nuorten näyttelijöiden, ja varsinkin Eddynä nähtävien Patrik Kumpulaisen ja Andreas Kvisgaardin, roolityöt ovat todella hienot. Näyttelijäntyö on vilpitöntä ja konstailematonta, rosoista ja aitoa ja juuri sellaista joka iskee syvälle. Kun on vähän vieras kieli, tekstitys puhelimen ruudulla, yleisössä silloin tällöin yskähdyksiä ja puhelimen värinää, katsomo ja lava, ja silti on kuin olisi ihan siinä vieressä, melkein kuin mukana näiden tyyppien kokemuksissa ja elämässä, niin silloin on kyllä aihetta hurrata näyttelemisen onnistumiselle. Hurjaa miten hienosti ihmiset lavalla kertovat Eddyn tarinaa! Kumpulainen näyttelee nuoren Eddyn roolin aivan upealla herkkyydellä, hän on täysin läsnä roolissa ja eläytyy Eddyn tunteisiin ja kokemuksiin uskottavasti. Se tyhjä ilme, jonka Kumpulainen kasvoilleen loihtii kun Eddyä kiusataan, suorastaan särkee sydämen. Ja sitten seuraavassa hetkessä lämmittää, kun Eddy silmät loistaen iloitsee pienestä toivonkipinästä tai onnistumisesta. Kvisgaard aikuisen Eddyn roolissa on yhtä lailla läsnä ja syvällä hahmossa, ja hänenkin näyttelijäntyönsä sekä särkee että lämmittää sydäntä. Miten täynnä sävyjä, tunnetta ja elämää Kvisgaardin roolityö onkaan, niin vilpitöntä ja kauniisti kaiken Eddyn läpi käymän kuvaavaa. Jokainen näyttelijä tekee useamman roolin, ja taitavasti etenkin ykköspuoliskolla vaihdetaan hahmoa näyttelijäntyön tyyliä ja puvustusta hiukkasen säätämällä. Salomon Z. Patrick tekee isoimpana roolinaan Redan osan, ja roolityö on hienosti ladattu ja taitavasti rakennettu. Siinä on hurmaavuutta, charmia ja sanavalmiutta, joka sitten peittyy arvaamattomuuteen, kylmyyteen ja sokeaan väkivaltaan. Huh sentään. Pienemmässä roolissa Eddyn pikkusisaruksena on toinen ääni kellossa, ai että miten valloittava tyyppi! Maria Lura Skrudland näyttelee niin Eddyn kiusaajaa, tyttöystävä-Lauraa kuin isosisko-Claraa. Hänen taitonsa eläytyä rooleihin on oivallinen, ja lavalla nähdään onnistunut tulkinta joka hahmosta. Etenkin Claran roolissa toisella puoliskolla Skrudland tekee vakuuttavaa ja varmaotteista työtä. Pia Runnakko on Eddyn isän roolissa perheen määräävä hahmo, jolla on jyrkkiä mielipiteitä ja oma huumorintajunsa, joka ei ehkä kaikille aukea. Vaikka isä on jäykkä ymmärtämään erilaisuutta ja sanoo usein kovasti, tuo Runnakko hahmoonsa myös silloin tällöin pilkahtavaa lämpöä, lempeyttä ja ymmärrystä. Joachim Wigelius on Eddyn äitinä vaimon ja äidin asemaansa melko sidottu, mutta unelmansa muistava sydämellinen ihminen, joka yrittää antaa Eddylle hyviä eväitä elämään.

Kyllä oli hienoa päättää teatterivuosi juuri tämän näytelmän parissa! Erinomainen dramatisointi, ohjaus ja visuaalinen suunnittelu, ja upeaa, läsnäolevaa näyttelijäntyötä. Etenkin nuoret näyttelijät, ja varsinkin Eddyt, tekivät ison vaikutuksen, mitä taitoa ja roolityön ymmärrystä ison, monitasoisen ja paljon läpi käyvän hahmon tulkinnassa. Taidanpa tarttua Louisin teoksiin nyt tämän nähtyäni, ja jospa sitten suuntaisin katsomoon vielä uudelleen kun romaanit ovat tuttuja. Vaikka tämä oli rankka näytelmä, ja moni ikävä tunne menee ihon alle, niin toiveikkuutta tai uskoa tulevaan ei katsomossa suinkaan menetä. Synkimpänäkin aikana voi valonsäde osua kaiken pahan keskelle, ja pienin askelin voi päästä eteenpäin. Sen tämä näytelmä karunkauniisti kertoo, ja sen kokisin katsomossa mielelläni uudelleenkin. Ja kyllä tällaista näyttelemistä katsoisi uudelleen aivan tosi mielellään – sitä olen tässä nyt tekstin läpi kehunut, mutta sanotaan nyt vielä kerran: on upeaa näyttelijäntyötä lava täynnä tässä. Ja taitavaa tekemistä jokaisella muullakin osa-alueella. Hurraa mitä teatteria!