Elina Pitkäkangas on tähän mennessä julkaistuilla teoksillaan (Kuura-trilogia ja samaan maailmaan sijoittuva Hukan perimät) tehnyt minuun ison vaikutuksen, ja tasaisin väliajoin palailen lukemaan teoksista suosikkikohtiani. Niinpä kun Pitkäkankaan tuorein teos, Itä-Aasiaan sijoittuva fantasiakirja Sang ilmestyi, lähti äänikirja heti kuunteluun. Sang kertoo Kong Dawei-nimisestä nuorukaisesta, joka asuu köyhässä pikkukylässä vuoristossa, mutta joutuu erilaisten sattumusten kautta kauas kotoa, valtaklaanin vallan alle. Dawei ajautuu niin vaikeuksiin kuin hengenvaaraankin, mutta solmii myös ystävyyssuhteita ja oppii monenlaista. Silti hänellä on vain yksi tavoite: palata kotiin, palata rakkaidensa luo.
Sang koukutti heti alusta lähtien, eikä tarinaa olisi millään malttanut jättää kesken. Pitkäkangas kirjoittaa vetävää tekstiä, ja teoksen maailma rakentuu huikean yksityiskohtaisesti ja mietitysti koko teoksen läpi. Itä-Aasian maisemat vuoristoista kaupunkeihin ja köyhistä kylistä loisteliaisiin palatseihin kuvataan lumoavasti, ja yhdistettynä kaikkeen siihen mytologiaan ja tarinoihin, joita tekstiin on ladattu, Sang tarjoaa kauniin, villin, hierarkisen ja monitasoisen maailman. Sang on fantasiateos, jonka fantastiset ainekset sulautuvat teoksen tarinaan vaivattomasti ja saumattomasti, ja jonka harkitusti rakennettu tarina pitää otteessaan eikä päästä vähällä. Tarinan aikana ehtii pelätä hahmojen, erityisesti päähenkilö Dawein, puolesta monta kertaa, ja kun hetkeksi hengähtää, voi olla varma että kohta tapahtuu taas. Sangin tarina on tiukasti kiinni teoksen maisemissa ja hahmoissa, joiden kautta kuuntelukokemus tuntuu erityisen vaikuttavalta. Vaikka Sang on vauhdikas ja siinä tapahtuu paljon, on teoksen rytmi kuitenkin rauhallinen ja vakaa. Nopeat taistelukohtaukset, yllättävät ja hämmästyttävät käänteet sekä pienissä hetkissä tehtävät tärkeät päätökset nostattavat sykettä, mutta toimintaa tasapainottaa vakaus ja syvyys, jotka saavat rauhoittamaan hengitystä ja luottamaan siihen, että on vielä keino päästä turvaan, hyvään, kotiin. Dawei on niin mieleltään vahva ja henkisesti voimakas että välillä itkettää, ja teoksessa on monta tosi hienoa kohtaa jossa tämä tulee esiin. Dawei ei tietenkään kestä kaikkea, mutta hänessä on sellaista luonteenlujuutta, joka liikuttaa ja tekee vaikutuksen.
Sangin päähenkilö Dawei on niin ihana, että kyllä sydämestä ottaa kun poika joutuu vaikka ja mihin tilanteisiin. Pitkäkangas osaa kirjoittaa raastavia, julmia ja kylmiä kohtauksia ja hahmoja niin taitavasti, että kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa. Teoksen väkivaltaisuus ja sydämettömyys on paikoittain todella kylmäävää, mutta kirjallisesti taidokasta ja punottu täyteen merkityksiä, jolloin se ei ole liikaa. Ja kyllähän meikälle kamalat, surullisen satuttavat kohtaukset kelpaavat, antaa tulla. Mutta julmuutta vastaan asettuu ystävällisyys ja lämpö, joka on tarkasti ja kauniisti kirjoitettua. Sang pitää sisällään valtavan tunnekirjon rakkaudesta, välittämisestä ja luottamuksesta laskelmointiin, hätään ja kauhuun. Niin lämpimän ihanat kuin kylmäävän pelottavat tunteet ovat vahvoja ja yksityiskohtaisia, ja ne tulevat lähelle. Pitkäkankaan luomat hahmot, sekä "hyvikset" että "pahikset", ovat niin kokonaisia ihmisiä, että heihin ei voi suhtautua välinpitämättömästi. Hyvyys ja pahuus eivät ole täysin selkeitä, vaikka lukija (ainakin minä) ohjautuukin kannustamaan toisia ja vihaamaan toisia hahmoja. Näillä hahmoilla on sen verran historiaa, tarinaa ja velvollisuuksia takanaan, etteivät heidän tekemänsä päätökset ja ratkaisut aina ole yksinkertaisia. Siksi hyvyys ja pahuuskaan ei ole mustavalkoista, vaan hyvät ihmiset saattavat tehdä vääriltä tuntuvia valintoja ja pahojen ihmisten ystävällisyyteen saattaa langeta. Ihan mahtava hahmogalleria! Ja mahtavan monipuolinen, ihmisyys monenlaisessa muodossa edustettuna ja ihmiset myös. Onneksi Sangin kakkososaa ei tarvitse kamalan kauan odotella, näiden tyyppien pariin palaaminen tulee olemaan hienoa. Ja varmasti myös raastavaa, jännittävää, kamalaa ja surullista, mutta aikamoisen iloista ja ihanaa myös.
Spoilereita edessä!
Sitten seuraa sekalainen luettelo suosikkijutuistani ja -kohtauksistani: ensinnäkin se, että Drayn viittoma on Taivastieto. Sattumaa luultavasti, mutta yksi kaikkien aikojen suosikkini fiktiivisistä hahmoista on hänkin Taivastieto (Skywise) ElfQuest-sarjakuvista (edit: sain tiedon, että tämä ei ole sattumaa. Mahtavaa!). Niinpä Dray sai pisteitä ihan jo tästä syystä. On hän toki muutenkin ihana hahmo. Toisekseen koko kahdeksas luku, jestas miten vahva lataus ja tiivis tunnelma. Kaikki Dawein ja Renin väliset hetket, veljeys ja luottamus. Heidän hyvästinsä junalaiturilla. Dawei ja Dray ja heidän tunteensa ja rakkautensa. Se, miten lämmintä ja rentoa ystävyys varjelijoiden välillä parhaimmillaan on. Valtaklaanit ja heidän perillisensä ja kaikki klaanihierarkiaan ja tapoihin liittyvä. Qiu. Se, miten tekstin aikamuoto muuttuu, kun Dawei taistelee prinssejä vastaan ja ukkonen raivoaa. Dawei silmät ja suu suljettuina, paikoilleen kahlittuna, yksin. Dawein kotimatka ja se, miten hänen mielensä saa parantua. Koti. Dray. Priya. Epilogi, mitä se paljastaa ja mitä se jättää odottamaan. Se, miten vahvoja tunteet ja tarina ovat. Jos yhden pienenpienen moitteen lausun, sanavalinnoissa sattui silmään se, että hevoset potkaistaan liikkeelle kun lähdetään ratsastamaan. Ei ratsuja tarvitse potkaista, kyllä ne siitä lähtevät menemään vähemmälläkin. Mutta tokihan se riippuu ratsastajasta. Eikä tämä nyt mitenkään lukukokemukseen vaikuttanut, kunhan huomasin, sillä monessa muussakin fantasiakirjassa itse asiassa potkitaan ratsut eteenpäin, niin suomennetuissa kuin kotimaisissa.
Kuuntelin Sangin äänikirjana, jonka lukija Anssi Niemi on erinomainen valinta tätä tarinaa kertomaan. Hänen ääntään kuunnellessa maisemat ja hahmot heräävät eloon, ja Dawein tarina iskee syvälle. Erityisesti suuret tunnekuohut pääsevät oikeuksiinsa Niemen lukutavassa, hän tavoittaa tarinan taitavasti. Tämä täytyy kyllä hankkia fyysisenäkin kirjana hyllyyn Pitkäkankaan muiden teosten rinnalle, voin sitten lueskella parhaita kohtia uudestaan. Ai että. Tämän kun voisi kokea uudelleen ensimmäistä kertaa, saisi ne samat vahvat tunnekokemukset ja jännityksen. Onneksi kirjallisuus on laji, jonka pariin voi aina palata, tämän pariin palaan varmasti vielä monta kertaa. Olipahan matka, varsin kaunis ja kamala teos, ihanan surullinen ja herkkä ja tunteisiin käyvä. Sangissa viehättää maailmanrakennus ja yksityiskohtaisuus, kulttuurien ja myyttien tarkkuus, hahmojen monitasoisuus ja nyanssit, juonen suuret linjat, tarinan jännittävyys ja syvyys sekä lumoava kokonaisuus. Enkä tiedä mikä siinä on, mutta onhan se nyt hienoa, että yksi teos pystyy yhdessä hetkessä täysin särkemään sydämen ja seuraavassa saamaan perhoset pyristelemään vatsassa ja hymyn huulille. Sang on erinomainen fantasiateos, upea kasvutarina, jännittävä valtakuvaus, ja kokemuksena yksi parhaista teoksista, jonka olen vuosiin lukenut/kuunnellut. Loistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti