Metsolat - Urjanlinna @ Ohkolan kesäteatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Ohkolan nuorisoseura!

kuvat © Lilja Omenainen

Näin 15.7. ensi-iltansa saaneen Metsolat - Urjanlinna-näytelmän ensi-iltaa edeltäneenä päivänä ennakkonäytöksessä.

Alunperin tv-sarjana tutuksi tullut Metsolat on teatterissa esitettäväksi kirjoitettu niin, että näytelmään mahtuu sarjan ensimmäisen kauden tapahtumat. Dramatisoinnin on tehnyt Miisa Lindén, joka oli myös sarjaa käsikirjoittamassa. Tarinan keskiössä on Metsolan perhe: talon vanha isäntä Antti (Ari Lehto) ja emäntä Annikki (Leila Väänänen) sekä lapset Erkki (Aatu Johansson), Eeva (Riikka Holm) ja Jaana (Anni Pesonen). Myös Kaukovaaran sisarukset Kari (Kimmo Virtanen) ja Helena (Johanna Kuittinen) ovat tarinassa tiiviisti mukana, samoin Eevaa kosiskeleva Stigu (Valtteri Seppänen), Jaanan mies Jaakko (Tapio Eronen) sekä kunnanjohtaja Tolonen (Antti Ruotoistenmäki) ja luonnonsuojelija, entinen opettaja Ronkainen (Tenho Oinonen).

En ole koskaan katsonut Metsolat-sarjaa ja tiesin sen olemassaolostakin aika hämärästi, mutta opin, että kyseessähän on tosi suosittu sarja ja tarina sekä hahmot, joihin on samaistuttu ja joihin on kiinnytty. Jos olisin tv-sarjaa katsonut, eniten olisi tietysti kiinnostanut, miten se kääntyy näyttämölle. Nyt kun ei ollut mihin verrata, odotin eniten hahmoihin tutustumista. Itsekin maaseudun kasvattina näin heti esityksen alussa tunnistettavia piirteitä useammassakin hahmossa. Heti oli myös helppo ymmärtää, miksi nämä hahmot ovat löytäneet paikkansa katsojien sydämeen, sillä hahmogalleriassa riittää samaistuttavia ja monitasoisia hahmoja eri ikäpolville ja erilaisia unelmia vaaliville. Ohkolaan Metsolat on ohjannut Katriina Honkanen, jonka käsialaa oli myös Rosvot - balladi joutomiehistä Taaborinvuorella pari vuotta sitten. Sen kävin katsomassa kolmesti, ja oli muuten hieno esitys, joten innolla odotin millaiseen vireeseen Honkanen on tekijäporukan ja esityksen Öljymäellä virittänyt. Vaikka näinkin tämän ennakkoesityksessä, ei ilmassa ollut minkäänlaista haparointia vaan paketti oli jo mainiosti kasassa. Pidin erityisesti siitä, miten aidon tuntuinen tunnelma esityksessä vallitsee kohtauksesta toiseen, ja siitä, miten myöskin näyttelijät tuovat lavalle uskottavia tunteita ja toimintaa. Honkasen ohjauksessa ihmisten arkinen elämä sekä heille sattuvat vastoinkäymiset ja onnen hetket nousevat tarinan keskiöön, ja kun niitä käsitellään lämpimästi ja sopivalla huumorilla, kokonaisuus toimii. Ja sopiihan tämä nyt täydellisesti Öljymäen maalaismaisemiin!

Lavastus (Aatu Johansson, Ari Lehto & työryhmä) istuu tapahtumien näyttämöksi hyvin, ja tapahtumapaikat heijastavat sujuvasti asujiensa/asiakkaidensa persoonia. Lavasteet taipuvat moneen ja niissä on samaa arkista maaseututunnelmaa, joka tarinasta ja hahmoista huokuu. Puvustuksessa (Maarit Ruohonen & työryhmä) on myös löydetty hahmojen asemaan, ammattiin, ikään ja yleiseen olemukseen sopivia vaatekappaleita, ja jokaisen hahmon kohdalla puvustuksessa on tehty onnistuneita päätöksiä. Ylipäätään esityksen näyttämökuva on hienosti suunniteltu, ja siitä löytyy paljon mainioita yksityiskohtia. Esimerkiksi Erkin mitalit, Metsolan talon keittiön astiat ja Hoikan pubin ikkunoiden teippaukset tuovat esitykseen tarttumapintaa. Musiikkiakin taustalla kuullaan, lähinnä nimenomaan kohtausten välillä tai taustalla säestämässä tai tunnelmaa luomassa. Pariin otteeseen musiikki kuitenkin heijastelee myös hahmojen tuntemuksia. Musiikkivalinnat sopivat tunnelmaan ja tapahtumiin ja ovat esitykseen hyvä lisä.

Näyttelijöissä oli sekä Öljymäellä vuosien saatossa tutuksi tulleita kasvoja että uudempia tuttavuuksia, ja roolitus on erinomaisen onnistunut. Aatu Johansson näyttelee Erkkiä sopivalla itsevarmuudella ja kekseliäisyydellä sekä sinnikkyydellä ja epävarmuudella. Ei ole Erkillä nimittäin aina helppoa, mutta hänpä jaksaa yrittää ja tehdä vastoinkäymisistä huolimatta. Johansson tekee varman roolin, ja erityisesti Erkin suhde perheeseensä sekä kasvu esityksen aikana tekivät vaikutuksen. Riikka Holm Eevan roolissa on erinomainen, uskottava ja tarkkanäköinen näytellessään Eevan hämmennystä tunteidensa edessä ja sitten tämän iloa ja onnea rakkaudessa. Ja vielä sitäkin, miten ilo ja onni muuttuu peloksi ja huoleksi, kun Stigu loukkaantuu. Ari Lehto tekee hienon roolin Anttina, hän on roolissaan vakuuttava. Samoin Leila Väänänen Annikkina on todella hyvä, hän lukee hahmoaan sujuvasti ja eläytyy tapahtumiin vaivattomasti. Lehto ja Väänänen pelaavat hyvin yhteen, Antin ja Annikin suhteessa on uskottavasti historiaa ja vuosien varrella kertynyttä ymmärrystä. Valtteri Seppäsen Stigu on onnistunut rooli, Seppänen pääsee näyttelemään monenlaisia tunnetiloja ja tekee sujuvaa työtä. Kimmo Virtasen Kari on varsin ärsyttävä tyyppi, jota Virtanen näyttelee mainion viattomasti ja kierosti. Tosi hyvä rooli! Anni Pesosen Jaanasta ja Tapio Erosen Jaakosta pidin kovasti, molemmat tekevät onnistuneet roolit ja yhteistyö on sujuvaa. Mainitaan vielä Anniina Ståhlbergin Liisa Metsola, josta tykkäsin paljon, sekä Niilo Rauhasen onnistuneesti näyttelemä Eino. Koko näyttelijäporukka on hyvässä vedossa, ja on hienoa, miten he ovat hahmonsa rakentaneet ja lavalle tuoneet. Hahmoissa on paljon tasoja ja kiinnostavia piirteitä, joita näyttelijät tulkitsevat taitavalla otteella.

Tarinan pääjuttuja ovat Erkin laskettelukeskushanke, Eevan ja Stigun rakkaustarina, Karin jatkuva Metsoloiden, lähinnä Erkin, sabotoiminen, Antin ja Annikin suhtautuminen maaseudun murrokseen ja nuoremman väen suunnitelmiin, sekä Helenan ja eläinlääkäri Meriläisen (Timo Vesterinen) väkivaltainen avioliitto. Vaikka nämä kaikki esitykseen mahtuvatkin ja niitä vielä ehditään käsitelläkin, juonikuvioita on ehkä yksi liikaa, jolloin kaikissa ei millään päästä tarpeeksi syvälle. Dramatisointi kyllä onnistuu siinä, että hahmot ja heidän elämänsä esitellään näppärästi ihan muutamaa yksityiskohtaa esiin tuomalla, mutta pari tuntia on rajallinen aika sukeltaa monitasoisiin hahmoihin, heitä kun näytelmässä riittää. Katsomista tämä ei toki haittaa, ainakaan minun kohdallani, kun en näytelmän lähdemateriaalista mitään tiennyt. Kiinnostaisi kylläkin katsella myös Metsolat-sarjaa nyt näytelmän nähtyäni, esityksen perusteella siinä riittää paljon hyvää. Ja varmastikin myös paljon sellaista, joka on näytelmästä pitänyt karsia pois.

Pidin Metsoloista kovasti, esityksen tunnelma ja hahmot ovat hurmaavia ja maaseutumaisema kruunaa kokonaisuuden. Näyttelijät sopivat rooleihinsa onnistuneesti, ja katsomossa eläytyy kuin huomaamattaan hahmojen arkeen. Ehkäpä parasta esityksessä ovat juuri hahmot, sillä hahmojoukko on paitsi monipuolinen, myös sellainen, että heidän väliset suhteensa ja kohtaamisensa johtavat luontevasti tunteisiin ja tapahtumiin laidasta laitaan. Ja juuri siitä, ihmisten kohtaamisista ja yhteiselosta, syntyy kiinnostavaa, katsottavaa, otteessaan pitävää teatteria.