Merimonsterit @ Lahden Kesänäyttämö

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden Kesänäyttämö!

kuvat © Tommi Mattila

Näin Merimonsterit 10.7.

Professorit Emeritus (Tuomas Hovi), P (Angelina Blomqvist) ja Ii (Helmiina Kauhanen) astuvat yleisön eteen pitämään tieteellistä seminaaria ja esittelemään elämäntyötään, ihka-aitoa merimonsteria. Vaan mikä on, kun ei otus herää eloon? No heräähän se sittenkin! Vaan mitä nyt? Merimonsteri sujahtaa viemäristä kohti aavaa ulappaa! Emeritus ja Pii-kaksikko lähtevät toki perään, ja siitähän seikkailu syntyy. Kolmen professorin kopla jahtaa milloin mitäkin tutkimuskohdetta, ja matkan varrella nähdään niin Huijari Hai (Johannes Haahti), Kalmari Kaa (Liisi Kinnunen) ja Hummaushummeri (Manu Heinonen) kuin kuullaan seireeni Muusa Meduusan (Linnea Koivulahti) laulua ja merikäärmeen röyhtäilyä. Mutta syntyykö tieteellisiä läpimurtoja?

Lahden Kesänäyttämöllä sukelletaan merellisiin mysteereihin, kun vinkeä ja vauhdikas Merimonsterit tuo lavalle kaikenmoisia syvyyksien otuksia. Värikäs ja viihdyttävä koko perheen seikkailu tarjoilee puolitoistatuntisen täynnä musaa, laulua, tanssia, nukkeja ja seikkailua. Viime vuonna Kesänäyttämöllä esitetty Yökyöpelit ihastutti meikäläistä kovin, ja olipas hauska palata katsomoon nyt uudelleen. Tälläkin kertaa nuorten esiintyjien ja bändin meininki ihastutti, ja vallaton ja huumorintäyteinen musikaali vei mukanaan. Laura Ruohosen käsikirjoittaman ja Markus Fageruddin säveltämän esityksen on ohjannut Sanna Heiskanen. Ruohosen teksti-ilottelussa mielikuvitusta ja veikeitä riimittelyjä, sanavalintoja ja koomisia oivalluksia riittää. Tekstissä on kerroksia, jotka iskevät eri tavalla lapsiin ja aikuisiin. Sehän onkin parasta, kun teos onnistuu samaan aikaan tykittelemään huumoria monenikäisille yleisöille, ja vielä näin näppärästi. Fageruddin sävellykset ovat mainiosti kiinni teoksen huumorissa, ja monentyylisissä biiseissä on menoa, meininkiä ja myös herkkyyttä. Heiskasen ohjaus on rytmikästä ja energistä, leikkisä ja hyväntuulinen ote tarinaan ja hahmoihin tekee esityksestä sujuvan. Heiskanen tuo ohjauksellaan esityksen lähelle katsojaa, ja Pikkuteatterin pienessä tilassa kohtausten äärellä ollaan yhdessä niin lavalla kuin yleisössä. Tästä kunnia kuuluu myös näyttelijöille. Varsinkin lapsiyleisö eli kaikessa vahvasti mukana, ja siitä lienee lasten spontaaniuden ohella kiittäminen sitä, miten läsnä ja hetkessä esiintyjät ovat, ja kuuntelevat yleisön reaktioita tarkalla korvalla. Myös ohjauksella on tärkeä osa siinä, miten esitys yleisön kanssa vuorovaikuttaa, ja onkin tosi hienoa, että Merimonsterit taipuu elämään sen mukaan, millä fiiliksellä yleisö esitystä seuraa. Neljättä seinää rikotaan myös tarkoituksella, se tehdään taitavasti, innostaen ja hyvällä energialla.

Lavastuksesta vastaavat Erika Airas, Maarit Kettunen ja Emma Yildirim, tarpeistosta ja nukeista Katri Sinkkonen, Sofia Hillberg, Sirja Suojala ja Nuppu Penttilä (alkuperäiset monsterinuket ja -asut Erika Kallasmaa) ja puvustuksesta Lyyli Tanskanen-Kaczmarczyk. Kuvituksen ja animoinnin takaa löytyvät Moona Nikunen ja Suvi Vainikka. Näyttämökuvat ovat hurmaavan värikkäitä, mielikuvituksellisia ja vähän hullunkurisia, esityksen tunnelmaan osuvia. Yksityiskohtia on paljon, ja kaikessa visuaalisuudessa riittää oivalluksia. Erityisesti kaikki sadun- ja unenomainen, kuten varjorauskut, meduusat ja se sinisenkiiltelevä verho joka välillä vedettiin lavalle taustaksi, näyttävät upeilta ja luovat salaperäistä tunnelmaa. Myös kaikki humoristinen ja kekseliäs ihastutti, varsinkin silloin kun puvustus, lavastus ja muu visuaalisuus sopii täydellisesti hahmolle tai kohtaukseen. Esimerkiksi Hummaushummerin koko lava-aika on mahtavaa revittelyä visuaalisesti ja biisillisesti, taustalle heijastettavat otuskortit ovat aivan ihania (niitä olisi kauemminkin katsellut!), ja professorien laboratoriossa on vaikka mitä kiinnostavaa katsottavaa. Merimonsterinuket ovat suloisia, hurjia, hauskoja ja kiehtovia, jos jonkinlaista otusta löytyy tarinan aikana ihmeteltäväksi ja tutustuttavaksi. Fageruddin säveltämät biisit ovat siis monentyylisiä, ja joukosta löytyy niin riemastuttavia kuin kauniita kappaleita, biletunnelmaa ja suloista seireeninlaulua unohtamatta. Bändi (Livia Dobinda, Johannes Haahti, Manu Heinonen, Tuomas Hovi, Linnea Koivulahti, Hilma Siekkinen ja Aada Viljanen) soittaa mainiosti, biisit kuulostavat erinomaisilta ja soivat hauskoin, herkin ja eloisin sävelin. Suosikkibiisejäni ovat Merimosterit Overture, jonka aikana saa ihailla Liisi Kinnusen sirkuskoreografiaa, Manu Heinosen vetäisemä riehakas tykittely Hummaushummeri, Seireeni alias Muusa-Meduusa ja Kiltti Kalmari Kaa, joissa on molemmissa tosi hienot näyttämökuvat ja tunnelma, sekä Varjorauskut ja Suuri Aalto, jotka ovat fiilikseltään vähän vakavempia, ja jälleen näyttävät lavalla hienoilta. Ihana oli se kun yleisön päällä lainehtivat aaltokankaat, arvasin että niin tapahtuu! Työryhmän koreografioimissa tansseissa on energiaa ja ne sopivat sekä biisien tunnelmaan että hahmojen persooniin hyvin.

Roolityöt ovat ilmeikkäitä, lavalla on huikea energia, ja musikaali herää riemukkaasti eloon ensemblen käsissä. Tuomas Hovi hyppää professori Emerituksen rooliin sujuvin ottein ja mainiolla energialla, hän on roolissaan hienosti läsnä ja tarkasti perillä komediasta ja vauhdikkaasta tunnelmasta. Angelina Blomqvist ja Helmiina Kauhanen P ja Ii eli Pii-kaksikkona näyttelevät professoreitaan valloittavalla ilmeikkyydellä ja eläytymisellä, tämä kaksikko taitaa niin komedian ajoitukset kuin tunteisiin ja tilanteisiin heittäytymisen. Liisi Kinnunen näyttelee professorikolmikkoa seurailevaa Yksisoluista ja kilttiä Kalmari Kaata, ja tekee roolinsa veikeällä läsnäololla ja oivallisella herkkyydellä. Linnea Koivulahti on Merimakkara ja Muusa Meduusa-seireeni, ja tulkitsee erilaisia roolihahmojaan näppärin ottein, niin komediallisen ja hauskan Merimakkaran kuin uhkaavankiehtovan seireeni-Muusan lavalle toimivalla kulmalla tuoden. Manu Heinonen hyppää lavalle Hummaushummerina ja dubbaa Petrus Perushirviön roolin. Etenkin tämä Hummaushummeri on melkoinen tyyppi, kyllä on menoa ja meininkiä! Ja discopallokin vielä! Mainio rooli ja tykkiä esiintymistä. Nèa Virtanen on Hummaushummerin apukäsi eli Roudausrapu, joka kyllä itsekin ottaa valokeilasta kaiken irti ja pistää jalalla koreasti. Virtasella on rooliinsa energinen ote ja hyväntuulinen meno lavalla. Johannes Haahti liidaa bändiä ja dubbaa Huijari Hain roolin, jossa huumoria ja haimaista viekkautta riittää. Moni näyttelijöistä myös hyppää bändiin, ja bändistä dubataan nuketettavia hahmoja. Sujuvaa on monitaitureiden tekeminen niin soitinten äärellä kuin roolitöiden muodossa. Koko lavalla oleva porukka tekee yhteistyötä vahvasti ja varmasti, ja tekemisen energia säteilee yleisöön.

Valloittavaa ja vauhdikasta koko perheen teatteria tämä, taitavasti tehtyä ja mukanaan vievää menoa. Pidin erityisesti siitä, kuinka hyvä meininki lavalla on ja kuinka hyvin porukka pelaa yhteen. Esityksen huumori, seikkailullisuus ja vallattomuus ovat läsnä kaikessa tekemisessä, ja tämä nosti kyllä hymyn naamalle tunnelmallaan ja tyypeillään. Tykkäsin kovasti myös visuaalisuudesta niin hahmojen, nukkien, lavastuksen kuin projisointienkin suhteen, kaikista yksityiskohdista, yllätyksistä ja oivalluksista, joita näyttämökuvasta löytyy. Saippuakuplakoneelle erityismaininta! Oli myös ihanaa kun teatteri oli jo ulkona ja lämpiössä merenalaisissa fiiliksissä, heti pääsi tunnelmaan kun Pikkuteatterin parvekkeelta kurottelevat lonkerot näki.