Opus Deus @ Musiikkiteatteri NYT

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Musiikkiteatteri NYT!

kuvat © Tiina Hauta-aho

Musiikkiteatteri NYTin Opus Deus-musikaali sai ensi-iltansa 30.10. Lahden kaupunginteatterissa.

Kaija (Anni Kajos) rakastaa lukemista, pitää ei-niin-kovin suosittua kirjavlogia, viettää aikaa poikaystävänsä Jukan (Petteri Hautala) kanssa ja haaveilee jostain suuremmasta. Vastaus haaveisiin ilmestyy kirjan muodossa, kun Kaija kuulee Opus Deuksesta. Kirja lupaa nousun tavallisuudesta taivaallisuuteen, ja kaikkea mistä on ikinä keksinytkään unelmoida. Kaija sitten tilaa tämän ihmeopuksen itselleen, ja hämmästys on suuri, kun Opus Deus (Sini Koivuniemi) saapuu. Sanavalmis opaskirja alkaa koulimaan Kaijasta suuren luokan somevaikuttajaa, ja Kaija seuraa neuvoja vastustelematta. Kaijan poikaystävä Jukka taas kammoaa muutosta ja pitää rutiineista, kuten kukkakaupan kasveista huolehtimisesta, työpäivistä Heimon (Panu Kangas) kanssa ja Kaijan seurassa olemisesta. Toisaalla Anders (Petri Knuuttila), e-urheilutähti, pohtii sitä, mikä on merkityksellistä ja mitä hän elämältä haluaa. Kuuluisuutta ja sen kaipuuta sekä menestyksen metsästystä käsitellään paljon, samoin sitä, mikä on menestyksen hinta ja miten paljon sen takia kannattaa uhrata.

NYT tarjoaa tuttuun tapaansa kekseliästä, vahvasti ajankohtaista, hauskaa, oivaltavaa ja merkityksellistä uutta musiikkiteatteria. Lavalla nähtävä viisikko on huippuvedossa, ja kokoonpanoa vahvistavat koskettimia sujuvasti soittava Matti Hussi ja lyömäsoittimien ääressä taiteileva Lari Lius. Käsikirjoitus, musiikki ja ohjaus ovat NYTin käsialaa, koreografiasta vastaa Sami Ulmanen, visuaalisesta ilmeestä (lavastus, puvustus ja tarpeisto) Tiina Hauta-aho, valosuunnittelusta Hauta-aho ja Jouni Nykopp, äänisuunnittelusta Sami Järvinen ja videoista Petteri Hautala. Opus Deus on oikein mainio musikaali, se naurattaa , herättää ajatuksia ja iskee realistisuudessaan vahvasti. Kaijan videoblogipätkät ovat hienosti tehtyjä, tosi uskottavia ja niistä tulee heti oikeanlainen tunnelma. Myös ikävät kommentit kuulostavat, valitettavasti, hyvin todenmukaisilta. Luin junamatkalla kohti teatteria kulkiessani Jukka-Pekka Palviaisen Virityksiä-nuortenromaania, jossa myös käsiteltiin näitä ilkeitä kommentteja, ja samanlaista fiilistä tuli sekä romaanin että Opus Deuksen vlogimaailmasta. Mutta myös vlogin pitämisen positiivisia puolia on molemmissa teoksissa, vaikka Opus Deuksessa sitten lähdetäänkin tavoittelemaan taivaallisia tasoja vlogijulkisuuden avulla.

Tiina Hauta-ahon visuaalinen suunnittelu on tosi onnistunutta, lavastus on näppärä ja muuntuu toimivasti niin Kaijan huoneeksi, kukkakaupaksi, Tubecon-esiintymislavaksi, Trollitehtaaksi kuin lentokentäksikin. Puvustus on arkipäiväistä ja nykyaikaista, ja riittää siinä vähän erikoisempiakin pukuja, Opus Deuksen kirjamekko on hieno ja Adreaksen pelipaita myös. Trollin (Panu Kangas) asulle erityispisteet, samoin niille puku-kravatti-balettiasuille. Sami Ulmasen koreografia sopii esityksen ilmeeseen ja siinä riittää mainioita hetkiä, tuo balettikohtaus on myös koreografian osalta se juttu, joka saa erityispisteet. Tässä on ehkä kaikista toimivinta näyttöruutujen käyttöä mitä olen teatterissa nähnyt, ruutuja on sopiva määrä ja ne näkyvät katsomoon selkeästi eikä niitä käytetä liikaa tai liian vähän, vaan juuri sopivan kekseliäästi ja nokkelasti. Hienosti myös paikasta toiseen siirtyminen ja tunnelman muuttaminen käy sujuvasti ruuduille heijastettavien juttujen kautta, ja myös varjokuvien käyttö isoimman ruudun avulla on onnistunut ratkaisu. Tarina etenee hyvällä rytmillä, NYTin porukka on ottanut ohjauksessaan oikeita asioita huomioon ja lopputulos keskittyy taitavasti tärkeimpiin teemoihin ja tapahtumiin tasapainoillen komiikan ja draaman välillä varmalla otteella.

Somemaailman mahdollisuudet ja raadollisuus sekä sen luomat paineet ja odotukset tulevat Opus Deuksessa esille kuin huomaamatta, vaikka some onkin tässä vahvasti aiheena, ei siitä mitenkään saarnata vaan katsoja saa ihan itse tajuta että joo, noinhan se on ja juu, noin se menee. Kaikki kuuluisuuteen ja vaikutusvaltaan liittyvät jutut, kaikenlainen suosion ja vallan hakeminen on fiksusti kirjoitettu tarinaan mukaan, tunnistettavia ajatuksia ja tunteita, ja varoittavia esimerkkejä vähän myös. Hienoja vastakkainasetteluita tähän on rakennettu, esimerkiksi Kaijan kaipuu kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen ja hänen poikaystävänsä Jukan tyytyväisyys siihen, että elämä rullaa tutuilla ja totutuilla urilla, tai se, kuinka kuuluisa, suosittu ja uransa huipulla oleva Anders ei halua mitään sellaista ja kuinka se taas on juuri sitä, mitä Kaija haluaa. Paljon on pienempiäkin yksityiskohtia, jotka ovat ikään kuin vastakkainasetteluja tai ainakin toisistaan hyvin erilaisia juttuja, ja oikein toimivia. Opus Deus on taidokkaasti kiinni tässä ajassa, se peilaa nykymaailmaa hienosti teatterin lavalle, ja varmasti sopii monenlaisille katsojille. Myös niille, jotka eivät ehkä teatterissa niin paljoa käy.

Näyttelijäviisikko tekee mainioita rooleja, laulaa hienosti ja osa hyppää soittamaan jotain soitintakin moneen otteeseen. Anni Kajos tuo Kaijan lavalle tosi luontevasti, hän on hyvin uskottava ja tekee onnistuneen roolin. Kaija rakentuu lavalle yksityiskohtaisesti, pala palalta hänen luonteensa ja tarinansa tulevat näkyväksi katsojien eteen ja koko ajan kiinnostaa nähdä, millaisia käänteitä Kaijan elämässä seuraavaksi tulee vastaan. Kajos laulaa kauniisti ja vahvasti, ja myös näytteleminen on vakuuttavaa. Videoblogi-osioissa Kajos on omaksunut kirjavloggariuden taitavasti, ja lavalla hän näyttelee Kaijan matkan kohti unelmia ja menestystä hyvällä otteella. Sini Koivuniemen Opus Deus on loistava, Koivuniemi vetää kirjan roolin mainiolla energialla ja ilahduttaa katsojia varsin mielenkiintoisella hahmolla. Koivuniemi myös laulaa tosi upeasti. Petteri Hautalan Jukka on mukavan oloinen tyyppi, ystävällinen ja kärsivällinen, mutta kyllä hän osaa riidelläkin. Nämä Kaijan ja Jukan riidat ovat loistavasti kirjoitettuja, tosi piikikkäitä kommentteja puolin ja toisin, ja muutamia tosi häijyjä puheenvuoroja molemmilla. Myös katumusta, sopimista, anteeksiantoja ja -pyyntöjä mahtuu mukaan, kuten pitääkin. Hautala onnistuu siis sekä riidoissa että hyväntuulisissa, mukavissa ja onnellisissa kohtauksissa, ja tekee varmaa työtä alusta loppuun.

Petri Knuuttilan Anders on taidolla rakenettu hahmo, tosi hienoja ulottuvuuksia ja sävyjä hänessä ja Knuuttilan roolityö tuo hyvin esiin Andersin eri piirteet. Kiinnostava hahmo, tykkäsin siitä, miten Andersin ristiriitaiset tunteet omaa uraansa ja menestystään kohtaan esitettiin. Knuuttila on varsin mainio myös Kuninkaana, ja loistaa laulukohtauksissaan. Panu Kangas tekee monta roolia, mainitaan niistä varsin vakuuttava mainosmies, tosi kivan ja tutustumisen arvoisen oloinen Heimo, Andersin manageri, joka on aika tekopyhän oloinen, selvästi valmis hyötymään Andersin menestyksestä mutta ei kuitenkaan valmis viettämään aikaa tämän kanssa, ja Trolli, joka onkin melkoisen kiehtova ja kiinnostava hahmo. Taitavaa työtä joka roolissa, Kangas tuo kaikki hahmonsa lavalle erilaisella otteella, löytäen jokaiseen rooliin persoonallisia yksityiskohtia.

Musiikki on NYTin porukan käsialaa, ja monenlaisia säveliä ja sanoituksia saa yleisö esityksen edetessä nauttia. Kekseliäitä, hyvin toimivia sanoituksia ja monipuolisia sävellyksiä jotka esitetään taidolla. Suosikkibiisejäni ovat Ikuinen, Sankari, Headshot, Jukkapalmuja, Me ollaan jumalankuvii ja Kuninkaan laulu. Opus Deuksen biiseistä olinkin kuullut ainakin Kuninkaan laulun, ja muistaakseni joku toinenkin oli Suomalaisen musiikkiteatterin klubilla keväällä. Silloin jo heräsi vahvat odotukset sekä musiikkia että koko esitystä kohtaan, eikä tarvinnut pettyä. Niin musiikki kuin esitys kokonaisuutenakin tarjoavat paljon hauskoja, samaistuttavia, ajatuksia herättäviä, viihdyttäviä ja koskettaviakin hetkiä. Kaikki esitetään varmalla otteella ja taitavasti, biisit, erilaiset kohtaukset, videoblogit, tunteet, tunnelmat ja teemat tulevat selkeinä esiin ja tätä on ilo katsoa ja kuunnella. Esityksen kieli on sujuvaa, se jatkaa biisien näppärää sanoituslinjaa, sopivan nuorekasta puhekieltä ja hahmoille ja tarinaan sopivaa. Hienoa dialogia monessa kohtaa, sekä hauskoja että vakavia vuoropuheluita, jotka toimivat lavalla varsin hyvin ja tuovat hahmojen väliset suhteet lavalle luontevasti.

Kokonaisuutena Opus Deus on raikasta, kekseliästä, taitavasti tehtyä ja mahtavasti toteutettua uutta musiikkiteatteria. NYTin porukka tarjoaa katsojille paljon hienoja hetkiä, tunnistettavia ja samaistuttavia hahmoja, nokkelaa nykyajassa kiinni olemista, ilahduttavaa uutta musikaalimusiikkia ja tosi onnistuneen musikaalielämyksen. Tätä uskaltaa suositella lämpimästi, katsomossa on helppo viihtyä ja nauttia. Teemoiltaan ja aiheiltaan hyvän ajankohtainen, toteutustavaltaan taidokas, viihdyttävä ja nokkela, esiintyjiltään loistava ja musiikiltaan varsin mainio. Sellainen on Opus Deus. Ei muuta kuin katsomaan, josko itsellekin aukeaisi polku tavallisuudesta taivaallisuuteen. Tai johonkin muuhun suuntaan. Tämä esitys siihen polun varrelle kannattaa kuitenkin sijoittaa.

Kiitos NYTin jengille, olipas kivaa!