sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Rakkautta Aholassa @ Järvenpään teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Järvenpään teatteri!
kuva © Kapina Oy
Järvenpään teatteri suuntaa tuttuun tapaan kesäksi Vanhankylänniemeen ja tänä vuonna siellä ihastuttaa Eppu Nuotion kirjoittama ja Tiina Brännaren ohjaama musiikkinäytelmä Rakkautta Aholassa. Ensi-iltansa esitys sai eilen, 15.6.

Esitys kertoo Juhani Ahosta (Tommi Kolehmainen), hänen vaimostaan Vennystä (Annu Kajanne) ja heidän suhdettaan rikkovasta ja sekoittavasta Tillystä (Linda Maria Laaksonen / Outi Pippuri), joka sattuu olemaan Vennyn sisko. Esitys kertoo myös Juhanin ja hänen isänsä (Juha Palkeinen) suhteesta, Juhanin ja hänen poikansa Heikin (Artturi Frisk) erimielisyyksistä, kirjailijuudesta, Vennystä omana itsenään, ei Juhanin vaimona, Juhanin ja kavereiden ryyppyilloista ja hauskanpidosta, elämästä, rakkaudesta ja maailmasta. Tarinaa säestää musiikki, josta vastaa Altti Uhlenius.

Kokonaisuutena tämä on oikein onnistunut ja mielenkiintoinen esitys. Minähän olen sivistymätön enkä tiedä Juhani Ahosta paljoakaan, enkä ole tainnut lukeakaan yhtäkään hänen teostaan. Jospa nyt tämän innoittamana tartun johonkin Ahon kirjoittamaan ja tutustun mieheen tarkemmin. Sen sentään tiesin, että Aho on iso hahmo Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyen ja kaveerasi niin Pekka Halosen kuin Jean Sibeliuksenkin kanssa. Ensi-illassa oli vielä jonkinlaista epätasaisuutta tai jännitystä havaittavissa, mutta varmasti tämä tästä lähtee ja kasvaa oikeinkin sujuvaksi, hienovaraiseksi ja tyylikkääksi tarinaksi Juhani Ahon ja kumppaneiden elämästä. Ensi-illassa jo näkyi kyllä, että tässä on ainesta vaikka ja mihin, eikä esitys siis eilenkään mikään vaisu tai vaatimaton ollut, päinvastoin. Varsin vahvaa työtä ja upeita hetkiä lavalla, ja nautin katsomisesta viihtyen katsomossa tosi hyvin. Mutta kun ensi-iltajännityksistä on päästy, tämä varmaankin on vieläkin parempi, se siis oli pointtini.

Lava näyttää hurjan hienolta, lavastus on Eero Toropaisen ja työryhmän käsialaa ja oikein onnistunut maisema on katsojien eteen luotu. Sinikka Zannoni vastaa puvustuksesta ja on onnistunut vaatettamaan porukan toinen toistaan toimivampiin, komeampiin ja kauniimpiin asuihin. Altti Uhleniuksen musiikki on tarinaan sopivaa ja soljuu taustalla oikein hyvin, joskus se jopa varastaa huomion ja pääosan kesken kohtauksen. Muutama laulu tuntui vähän turhalta tai siltä, että se olisi voitu toisella tavalla toteuttaa, mutta pääosin sujuvaa ja korvia hivelevää musiikkia lavalla kuullaan. Erityiskiitokset ja -aplodit Tillyn ja Juhanin koreografialle erään musiikin tahtiin, tosi hieno kohtaus! Koreografiat ovat Virpi Maisalan ideoimia ja ne tuovat esitykseen kivoja yksityiskohtia ja tyylikästä liikettä, joka sopii tarinaan mainiosti. Eppu Nuotion kirjoittama tarina on sujuva ja esityksen kieli kuulostaa tosi kivalta, tämähän on siis historiallista juttua, kun Juhani Ahon aikaan, 1800-1900-lukujen vaihteeseen sijoittuu. Ainoa tarinallinen miinus toimittajakuorosta, se oli vähän turha tähän muuten niin ajankuvalle uskolliseen esitykseen. Mutta sille taas plussaa, että tapahtumat eivät edenneet kronologisessa järjestyksessä, vaan ikään kuin Juhanin muistojen ja muistelemisen kautta sikin sokin. Tosi toimiva toteutustapa tämä.

Tommi Kolehmainen on loistava Juhani Aho. Vaikka en Ahosta mitään tiedäkään, on helppo uskoa, että tällainen hän on ollut. Kolehmainen tekee roolinsa tarkasti ja hyvin yksityiskohdin, Juhani on monipuolinen hahmo ja Kolehmaisen käsissä hän muodostuu näyttämölle uskottavana ja kiinnostavana. Annu Kajanne on Vennynä määrätietoinen ja itsenäinen. Vaikka Tillyn ja Juhanin suhde kalvaa häntä, samoin kuin Juhanin ja Heikin riidat, ei Venny anna sen vaikuttaa itseensä liiaksi vaan toimii, kuten itse näkee parhaaksi. Kajanne tekee roolin varmalla otteella ja tuo lavalle hyvin rakennetun ja valmistellun Vennyn. Linda Maria Laaksosen Tilly on ihastuttava, vaikka aika epätoivoinen Tilly vaikuttaakin olevan, kun Juhani ei lähdekään epäröimättä hänen matkaansa vaan haluaa pysyä Vennyn ja lasten luona. Tillyä olisin nähnyt lavalla mielelläni enemmänkin, Laaksosen roolityö on hienoa ja Tilly vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.

Mainitaan vielä Artturi Friskin mainio työ sekä Heikkinä että Pekka Halosena, Juha Palkeisen valtavan hyvä rooli Ukko Brofeldtinä, Mikko Moilanen Sibeliuksena ja Marjut Kamppinen Juhanin äitinä ja Elisabeth Järnefeldtinä. Koko näyttelijäporukka on tehtäviensä tasalla ja yhteistyö on vaivatonta, tarina kulkee näyttelijöiden käsissä sujuvana ja hyvällä rytmillä. Ohjaaja Tiina Brännare on tuonut esitykseen hienosti koko tarinaa kantavan yleisfiiliksen, joka huokuu niin yksilö- kuin ryhmäkohtauksistakin.

Pidin siis tästä, varsinkin hahmot ja näyttelijöiden varma työ sekä upea näyttämökuva saivat minut ihastumaan. Taattua laatua siis Järvenpään teatterilta, suosittelen!

Poikamiespankki @ Pukkilan kesäteatteri

kuvat Pukkilan kesäteatterin facebook-sivuilta
Kesän toinen teatterireissu suuntautui naapurikuntaan Pukkilaan, jossa nähdään tänä kesänä Poikamiespankki-niminen esitys.

Lyyli Lemmetyinen (Mirva Lainiola) haluaa naittaa aikuiseen ikään ehtineet tyttärensä Hiljan (Raija Laakso) ja Kirstin (Liisa Mölsä) saadakseen heidät pois kotinurkista ja tilalle rakkaan kihlattunsa Kallen (Aki Viljanen). Kylälle perustetaan poikamiespankki kunnanjohtaja Kekäläisen (Tuukka Eskola) johdolla, ja sieltä Lemmetyisen tyttäret sitten alkavat itselleen sopivaa sulhoa etsimään, vaikka varsinkin Kirsti tähän suhtautuu hyvin kielteisesti. Monenlaista sattumusta mahtuu toki mukaan ja rakkautta ehditään etsiä ja löytää yllättävistä paikoista ennen kuin esitys loppuu.

Oikein kiva esitys tämä, hyväntuulinen ja sujuvasti etenevä, huumorilla varustettu kesäteatteripläjäys. Tarina on kiinnostava ja toteutus toimiva, yleisö pysyy näyttelijöiden otteessa alusta loppuun eikä tässä tule turhia taukoja tai hidasteluita. Vähän ennalta-arvattavia juonikuvioita on muutama, mutta yllätyksiäkin riittää enkä olisi kaikkia yhteen päätyviä pareja heti arvannut. Lavastus ja puvustus näyttevät oikein hyviltä ja varsinkin kaksi vanhaa traktoria sekä Hutkon tilan ihanat kanat saavat minulta kiitosta. Kanoja olen aina halunnut itsekin joskus ottaa, meillä on niitä ennen syntymääni ollutkin, mutta vielä kanojen hankkiminen on haaveilun asteella. Mutta siitä siis iso plussa, kanat ovat mahtavia! Ja ne näyttivät ihan tyytyväisiltä lavan reunalla, eli olivat ilmeisesti jo tottuneet tähän kesäteatterimeininkiin.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja muutama varsin erinomainen roolisuoritus nousee erityisesti esiin. Lemmetyisen perheen äiti Lyyliä näyttelevä Mirva Lainiola on mainio, hän tuo hahmoon monipuolisuutta ja uskottavuutta, ja tekee vakaata työtä. Hilja ja Kirsti ovat hyvin erilaiset, vaikka siskoksia ovatkin, ja Raija Laakson ja Liisa Mölsän roolityö on tosi onnistunutta. He pelaavat hyvin yhteen ja sisaruussuhde tulee selkeästi esiin, molemmilla on myös hyviä yksilökohtauksia. Varsinkin Liisa Mölsän Kirsti jäi mieleen. Kunnansihteeri Ilonan roolissa nähtävä Evelien Vaegemans tekee hienon roolin, samoin Siimasen Pekkaa näyttelevä Anu Koivisto. Pidin myös Ilmo Rantalaisen Tenhosta, joka olikin ehkä suosikkihahmoni esityksessä. Kokonaisuudessaan näyttelijäkaarti on oikein hyvä, he tekevät toimivaa yhteistyötä ja tuovat lavalle mainion hahmogallerian. 

Viihdyin siis hyvin ja oikein mielelläni katsoin tämän. Vakuuttavaa työtä koko porukalta ja tuloksena onnistunut esitys, jossa riittää iloa, menoa, meininkiä ja suhdekiemuroita vaikka muille jakaa. Näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä ja ohjaaja Heini Rautoma on saanut esityksen koottua sellaiseksi, että se kulkee hyvässä rytmissä eteenpäin eikä jää kompuroimaan matkan varrelle. Hyvän mielen ja hauskan illan saa takuuvarmasti, kun tätä suuntaa katsomaan, eli suosittelen tätä erityisesti kesäteatterin ja suhdeseikkailujen ystäville.


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Tankki täyteen 2 - Maallamuuttajat @ Keski-Uudenmaan Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!
kuvat © Kapina Oy
Kesäteatterikauden avaus koitti viime viikon keskiviikkona Keski-Uudenmaan Teatterin Tankki täyteen 2 - Maallamuttajat-esityksen muodossa.

Sulo (Jarkko Pajunen) ja Emmi (Sanna Saarijärvi) sekä Juhana (Kalle Tahkolahti) joutuvat muuttamaan huoltamolta pois paikalle kaavaillun tien takia, ja vaikka siinä jo ehditään haaveilla ompelimosta ja pienestä kirjapainosta, koko konkkaronkka suuntaa maatilalle. Juhana tosin lähtee aloittelemaan omaa, itsenäistä elämää, mutta eipä sekään ihan nappiin mene ja hän palaa vanhempiensa luo ja alkaa lammaspaimeneksi. Kuvioissa mukana ovat toki myös Reinikainen (Seppo Halttunen) ja Ulla (Inka Kallén). Lavalla nähdään myös Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki.

Olen nähnyt tämän muutama vuosi sitten, mutten muistanut esityksestä melkein mitään, ihan yksi tai kaksi kohtausta muistui mieleen. Ja Krapilla nähtiin Tankki täyteen kaksi vuotta sitten, eli tämä oli sille nyt jatkoa. Siitä muistinkin sitten enemmän. Odotin tätä paluuta tuttujen hahmojen pariin, varsinkin kun rooleissa oli samat näyttelijät kuin pari vuotta sitten. Tunnistettava fiilis tuli lavastuksesta ja puvustuksesta heti, ja sama tunnistettavuus jatkui esityksen läpi. Vaikka en muistanut yhtään mitä tässä tapahtuu, oli helppo huomata kaikki samat piirteet ja ideat joita kahden vuoden takaisessa Tankki täyteen-esityksessä oli.

Varsin mukava ja viihdyttävä esitys tämä oli, vaikka muutama huumorihetki ei minuun niin uponnutkaan. Osa kohtauksista sitten taas saikin aikaan aikamoisen naurunpurskahduksen, eli minuunkin iskeviä hauskuuksia mahtui mukaan, ja kokonaisuudessaan esitys olikin aika riemukas ja hyväntuulinen, ei mitään synkistelyä vaan vauhdikasta menoa ja hauskoja sattumuksia. Huvitusta aiheuttavat useampaan otteeseen varsinkin Sulon "kun halvalla sai" toteamus sekä Reinikaisen sutkautukset ja muu tilannekomiikka, ja toki Juhanan puhelinkoppiepisodi, joka olikin ehkä suosikkikohtani koko esityksessä. Ai että mitä menoa, ihan loistava hetki! Ja Kalle Tahkolahdelle isot aplodit tästä kohtauksesta.

Pidin erityisesti Juhanan itsenäistymiskamppailusta, joka tälläkään kertaa ei oikein sujunut vaan koko ajan tuli isompia tai pienempiä vastoinkäymisiä. Samoin Reinikaisen ja Sulon biodynaamiset viljelyt ja muut suunnitelmat olivat kivaa katsottavaa. Ullan tekemiset ja elämä on tässä tosi hyvä juonikuvio, hän kun ei niin ole sidottu Vilénin perheen elämään ja tekee omia juttujaan, kunnes palaa takaisin perheen arkeen. Samoin tarinan vieminen hetkeksi Tampereelle Juhanaa seuratessa on hyvä juttu, ja pidin myös Reinikaisen ja Ullan välisistä kohtauksista ja Emmin ompelimo-kohtauksista. Esitys kulkee sujuvasti eteenpäin huumorin ja leppoisten (välillä ei-ihan-niin-leppoisten) tapahtumien siivittämänä.

Näyttelijät tekevät mainiota työtä, he ovat omaksuneet roolinsa onnistuneesti ja lavatyöskentelyä on kiva seurata. Jarkko Pajunen ja Sanna Saarijärvi ovat loistava Vilénin pariskunta ja he toimivat hyvin yhdessä, Saarijärven päättäväinen ja määrätietoinen Emmi sopii hyvin Pajusen rauhallisen ja pohtivaisen Sulon rinnalle. He tekivät roolit myös kaksi vuotta sitten Tankki täyteen-esityksessä, ja olivat jo silloin nappivalintoja rooleihinsa, ja tälläkin kertaa siis loistavaa työtä Pajuselta ja Saarijärveltä. Kalle Tahkolahden Juhana on tälläkin kertaa suosikkihahmoni, Tahkolahti tekee roolin virheettömästi ja tuo hahmoonsa paljon uskottavia yksityiskohtia, hän tekee tosi hyvää työtä. Inka Kallénin Ulla on mahtava myös, Kallén tekee roolia luontevasti ja hän pelaa hyvin yhteen muiden näyttelijöiden kanssa. En tykkää Reinikaisesta hahmona yhtään, mutta Seppo Halttunen tekee ihan loistavaa työtä ja ansaitsee erityiskehuja roolistaan. Kolmikko Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki tekevät jokainen monta roolia ja tuovat lavalle monenlaisia hahmoja onnistuen tässä hyvin. Varsinkin Sipilän Isapella-lammas, Vainionkukan Horst-koira ja Varjomäen huutokaupan meklari jäivät heidän rooleistaan mieleen.

Kokonaisuutena siis onnistunut ja hauska, viihdyttävä esitys. Tankki täyteen sekä tämä kakkososa ovat minun makuuni tarinaltaan vähän liian "kevyitä", mutta oli tätä silti mukava katsoa. Näyttelijät ovat kaikki erinomaisia ja lavastus hieno, ja mahtui tähän muutama tosi hyväkin kohtaus, vaikka tarina ei minuun niin iskenytkään. Ja olipa tässä ne muutama hulvaton huumorihetki, niitä muistelemalla riittää naurua pitkälle kesään. Mutta minulle tässä parasta oli siis näppärä ja hienon näköinen lavastus sekä rooleihinsa loistavasti sopivat näyttelijät, sekä sellainen mukava yleisfiilis, joka esityksestä huokui.