maanantai 28. elokuuta 2017

Myrskyluodon Maija @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!
kuvat © Tapio Vanhatalo
Helsingin kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa 24.8. musikaali Myrskyluodon Maija.

Maija Loviisa Mickelintytär (Laura Alajääski) asustaa perheensä kanssa Ahvenanmaalla ja viettää rauhallista ja luonnonläheistä elämää, kunnes eräänä päivänä kyläilemään saapuu Janne (Aaro Wichmann) isänsä Erkerin (Kari Mattila) kanssa. Janne tahtoisi Maijan vaimokseen ja näin myös tapahtuu. Nuoripari lähtee asumaan Myrskyluodolle, jossa ollaan luontoäidin armoilla eikä ympäröivä meri sääli ketään, sen saa Maija karvaasti kokea.

Täytyy myöntää, että kyllä soi loppupäivän päässä Myrskyluodon Maijan tunnussävelmä, joka kajahti ilmoille heti esityksen alkuhetkillä. Niin hienosti ja komeasti kaikuivat tutut sävelet! Noiden sointujen lisäksi en sitten tiennytkään Maijan tarinasta mitään, joten odotin innolla että mitäs kaikkea tapahtuu ja ketäs kaikkia nämä tyypit täällä lavalla ovat? Mieleen jäivät erityisesti Maijan veli Jan (Sami Paasila) ja se silakka-kohtaus, kuolemaa ennustava Marras (Mikko Paloniemi), Vallborg (Marjut Toivanen) ja suutari Pelle (loistava Antti Timonen), joka hurmasi Myrskyluodon lasten lisäksi luultavasti koko katsomon.

Laura Alajääsken Maijaa ja hänen kasvutarinaansa on hieno katsoa, Alajääski laulaa upeasti ja on eloisa, leikkisä ja huoleton Maija, sekä myös itsenäinen, rakastava, vahva ja onnellinen Maija. Hyvin rakennettu rooli ja Maijan tunteet on helppo aistia yhdeksännelläkin rivillä. Janne ei tässä ole niin suuressa roolissa kuin Maija, mutta Aaro Wichmann tekee hyvää työtä ja pidin varsinkin Janne, Maija ja lapset-kohtauksista sekä Jannen laulusta nuoren parin suunnatessa Myrskyluodolle. Lapsijoukko tekee myös hyvät roolit, ja intoa ja vauhtia sekä taitoa riittää monessa kohtauksessa.

Välillä lavalla on vähän liikaa kaikkea, kun siellä ovat Maija ja muut myrskyluotolaiset, kyläläisiä ja vielä luonnonhenkiäkin, ja kaikki tekevät jotain eikä mihinkään oikein ehdi keskittyä. Luonnonhenkiä katselee kyllä mielellään, heidän eläväinen ja salaperäinen liikkumisensa pitkin lavaa kiehtoo. Myös kekseliäästi toteutettuja lokkeja on kiva seurata, olivatpa ne hienoja! Valomaailmassa sinisyys korostuu ja selväksi tulee, että meri on vahvana läsnä.

Kokonaisuudessaan tykkäsin Maijasta paljon. Parasta on ehdottomasti musiikki, joka soi kauniina, leikkisänä ja täynnä tunnetta ja jota voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Maija Vilkkumaan sanoitukset toimivat hienosti. Näyttelijät tekevät vahvaa työtä, ja Laura Alajääsken Maija on pakko mainita vielä uudelleen, hän on roolissa todella hyvä. Hieno paluu kotitalolle kaupunginteatterilta, tämä on tosi hyvä!


torstai 24. elokuuta 2017

Loppuvuoden teatteritärpit 2017

Taas on se aika vuodesta, kun listaillaan tulevan syksyn ja alkutalven esityksiä, jotka tavalla tai toisella kiinnostavat. Meikäläinenkin tekee näin, joten tässäpä minun tärppilistani vuoden 2017 loppupuolelle, olkaa hyvät!

Täällä pohjantähden alla, osa 1, kuva © Robert Seger
Lahden kaupunginteatterissa nähdään Täällä pohjantähden alla osat 1 ja 2, joita molempia kiinnostaisi mennä katsomaan. Täällä pohjantähden alla-tarina on mielenkiintoinen ja hieno, ja Lahdessa osataan varmasti ottaa juonesta ja hahmoista kaikki irti. Lahdessa menee myös Elviksen hittejä täynnä oleva musikaali Love Me Tender, jonka katsomosta luultavasti löydän itseni, mikäli vain ehdin tämän katsomaan.

Suomen hauskin mies, kuva © Henrik Schütt
 Helsingin kaupunginteatteri kuoriutui vähän aikaa sitten remontista katsojien silmille ja tänä syksynä nähdään monta houkuttelevaa juttua, niistä ensimmäisenä musikaali Myrskyluodon Maija, jota olen menossa katsomaan 26.8. Suomen hauskin mies on ehdottomasti yksi kiinnostavimpia esityksiä tänä vuonna, odotan todella innoissani tätä.

kuva © Marita Koivisto
kuva © Marita Koivisto
Turun kaupunginteatterissa kiinnostavimmat esitykset ovat Viimeinen laiva, jossa on mukana paljon taitavia ja kivoja tyyppejä, ja Kybersielut, jota olen odotellut jo sen julkaisemisesta asti. Myös Seitsemän veljestä on katsomislistalla, olen jo kaksi veljesversiota nähnyt tänä vuonna, joten eikös se niin mene, että ei kahta ilman kolmatta.


Salon Teatterissa en ole ikinä käynyt, mutta Jekyll & Hyde-musikaali kutsuu minut sinne ensimmäistä kertaa. Oijoi, odotan tätä tosi paljon ja olenkin jo koko kesän kuunnellut musikaalin soundtrackkiä läpi.

kuva © Henri Mattila
Tampereen teatterissa nähdään Cats-musikaali, joka kiinnostaisi oikeinkin paljon. Myös ohjelmistossa jatkava Näytelmä joka menee pieleen houkuttelee, samoin Maria Jotunin Huojuva talo.

Suomenhevosen tarina, kuva © Susanna Salmi
Keski-Uudenmaan teatterissa nähdään marraskuussa Suomenhevosen tarina, joka kiinnostaa minua eniten siksi, että lavalla (maneesissa siis) nähdään suomenhevonen/-hevosia. Myös tarina on mielenkiintoinen. Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin olisi myös kiva käydä katsomassa.

Lisäksi luvassa on varmasti paljon muitakin esityksiä sekä teatterivierailu Lontooseen, kun lähdemme isäni ja pikkusiskoni kanssa Iso-Britanniaan lokakuun alussa. Vielä en tiedä, mitä aion mennä katsomaan, mutta onneksi on vielä aikaa päättää. Reissun kohokohta tulee kuitenkin olemaan Horse of The Year-show, jossa pääsen ihastelemaan Atkinson Action Horses-tyyppien LIMITLESS-esitystä.

lauantai 19. elokuuta 2017

Risto Räppääjä ja villi kone @ Taivallahden kesäteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Taivallahden kesäteatteri!
kuvat © Taivallahden kesäteatteri
Risto Räppääjä ja villi kone valloittavat Taivallahden kesäteatterissa 30.8. asti.

Rauha-täti (Birgitta Taussi) on huolissaan, kun kaikki nuoret ovat kuulemma Messengerissä vai mikä Kissingeri se nyt oli ja Risto (Valtteri Gunev) ei siellä vielä ole. Niinpä Rauha hankkii Ristolle tietokoneen ja on varma, että runojahan se poika siellä huoneessaan rustaa, kun kerran viihtyy omissa oloissaan. Vähän toisenlainen meno kyllä Ristolla on. Naapurin Nelliä (Kreetta Kiviniemi) suututtaa kun Risto ei tahdo lähteä hänen kanssaan uimaan tai aikaa viettämään. Tämäpä ei kuitenkaan haittaa, sillä teinitähti-laulajapoika Ville Pyry (Pietari Panula) ihastuttaa niin Nelliä kuin muitakin fanityttöjään. Rauha-tätiä taas ihastuttaa herra Lindberg (Taneli Läykki).

Tässä oli juuri oikeanlaista menoa ja meininkiä, joka upposi varsinkin yleisössä esitystä ihastelleisiin lapsikatsojiin sekä myös minuun ja varmasti muuhunkin vähän vanhempaan katsojakuntaan. Laulua oli paljon, tanssia myös, ja lavalla tapahtui koko ajan. Hahmoista oli helppo pitää ja esityksen huumori sai sekä lapset että aikuiset nauramaan. Lavastus toimi hyvin ja hyvin mahtuivat samalle lavalle sekä tukkilaiset että Riston tyypit.

Olen nähnyt ehkä yhden tai kaksi Risto Räppääjä-leffaa enkä yhtään tiedä, mitä kaikkea Ristolle ja muille onkaan tapahtunut, mutta juonta oli helppo seurata kun periaatteessa tiesi ketä nämä tyypit ovat. Ja vaikka ei olisikaan tiennyt, niin tarinan kannalta oleellinen tuli nopeasti selväksi, vaikkei hahmojen aikaisempia sattumuksia tietäisikään. Juonessa riitti tapahtumia ja se kulki sujuvasti eteenpäin, hetkeksikään ei tullut tylsää ja juonenkäänteitä odotti innolla. Onneksi meikäläinen ei sentään noin innoissaan ole tietokoneista, vaikka välillä saatan jämähtää pidemmäksi aikaa ruudun ääreen.


Ville Pyryn konsertissa oli kyllä sellaista meininkiä, että se olisi voinut olla kenen tahansa (teini)tähden keikalta. Sä oot kiva (tai mikä hänen hittibiisinsä nimi onkaan) taas kuulosti vähän niiltä hiteiltä, joita radioissa aina soi. Minuun iski eniten biisin koreografia, jonka Pietari Panula hienosti tanssi muutaman kerran. Ja olipa muuten taitavia ja vauhdikkaita tanssikohtauksia muutama muukin, ilo katsella kun lavalla mennään eikä meinata. Ja volttikin heitettiin, siitä vastasi herra Lindberg.

Lavalla oleva porukka tekee hyvää työtä, Kreetta Kiviniemi ja Valtteri Gutev saavat hahmoistaan esiin monta puolta ja ovat lavalla varman ja rennon oloisia. Birgitta Taussin Rauha on sympaattinen ja hauska hahmo, jonka teknologiatietämys tai siis sen puuttuminen muistuttavat minua arkielämän Rauha-tädeistä. Taneli Läykki on mainio herra Lindberg, jonka tietokoneinnostus kruunaa hahmon onnistumisen. Pietari Panulan Ville Pyryllä riittäisi taatusti faneja oikeassakin elämässä.

Kokonaisuutena siis oikein onnistunut ja viihdyttävä, lapsiyleisö näytti olevan haltioissaan ja vieressäni istuneiden pikkukatsojien suusta kuului vähän väliä kehuja. Näyttelijöiden ääni, varsinkin lauluissa, kuului eturiville huonommin kuin viidennelle riville, josta katsoin tukkilaisia, mutta eturiviin vauhti ja energia välittyivät selvästi. Mistä tahansa katsottuna tätä on varmasti kuitenkin hauska ja mukava seurata.


Tukkijoella @ Taivallahden kesäteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Taivallahden kesäteatteri!
kuvat © Kai Keränen
Taivallahden kesäteatterissa vierailin ensimmäistä kertaa viime vuonna, tänä vuonna sitten uudestaan ja luvassa oli tukkilaisromantiikkaa Tukkijoella-esityksen muodossa.

Tukkilaisporukka, johon kuuluvat Turkka (Taneli Läykki), Huotari (Pietari Panula), Oterma (Arto Kinnunen) ja Kasuri (Teemu Kärkkäinen), saapuu paikkakunnalle, jossa heidän joukkoonsa liittyy myös Tolari (Juha Lehtonen). Talokas Pietola (Kari Pietinen) ei voi sietää tukkilaisia, mutta hänen tyttärensä Katri (Kirsi Mäkelä) iskeekin silmänsä Turkkaan. Katriin on mieltynyt myös kruunun palvelija Rättäri (Antti Rytsölä). Pakkaa sekoittavat velkakirjat ja kadoksissa olevat rahat, mutta lopulta kaikki kääntyy hyvin.

Enpä tiennyt tämän juonesta tai hahmoista mitään, vaikka klassikkohan tukkilaistarina on ja monet laulut minäkin olen kuullut, en vaan ole tiennyt että ne ovat tästä. Vielä niitä honkia humisee on yksi lempparilauluistani ja se soi komeasti esityksessä pariinkin otteeseen. Laulukohtaukset soivat hienosti ja reipasta tanssahteluakin nähtiin monessa kohtauksessa. Tukkilaiset olivat valloittavia ja esityksessä riitti vauhtia sekä taitoa.

Lempparihahmokseni nousi hurmaava Turkka, joka oli rehellisen ja ystävällisen oloinen, vaikka muut häntä epäilivätkin kaikenlaisesta. Taneli Läykki tekee hyvän roolin ja laulaa ja liikkuu lavalla luontevasti. Myös Huotaria näytelleen Pietari Panulan laulua ja tanssia oli ilo kuunnella ja katsella, samoin joukkokohtauksissa koko porukkaa, joka pelasi hienosti yhteen. Kalle Kotilaisen Kustaasta pidin myös, kuten Milana Misicin Annista ja Kari Pietisen Pietolasta. Hyvä porukka mukana, kiva katsoa kun lavalla osataan tehdä viihdyttävää ja nautittavaa kesäteatteria.

Tukkilaistunnelma ja aikakauden piirteet tulivat hyvin esille ja näytelmän kieltä oli kiva kuunnella. Hahmojen vaatekappaleita ihailin mielelläni ja muutenkin koko lavan ulkoasu vei suoraan tukkipoikien aikaan. Tanssikoreografiat sopivat esitykseen ja haitarin (Seppo Sarén) soitto antoi sujuvasti tahtia lauluille ja tansseille.

Esityksen aikana saatiin niin sadetta, tuulta kuin lopulta aurinkoakin, mutta tunnelma pysyi korkealla säästä huolimatta eikä katsojilla ollut katoksen suojissa mitään hätää. Onneksi ei sentään satanut kovin pitkään, niin näyttelijätkään eivät joutuneet kauaa sateessa esiintymään. Kokonaisuudessaan Tukkijoella oli hauska, vauhdikas, viihdyttävä ja valloittava esitys, jota oli mukava käydä katsomassa ja jonka pariin voisin uudestaankin suunnata.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2017-2018 avajaiset

Tilaisuuden juonsi perinteisesti näyttelijä Antti Timonen.
kuvat ilman muuta merkintää © Susanna Salmi

Myrskyluodon Maija


© Johanna Salmi
© Johanna Salmi
Helsingin kaupunginteatteri avasi näytäntövuotensa 14.8., ja tällä kertaa peruskorjatussa, 50-vuotta täyttävässä teatteritalossa. Tätä hetkeä on todellakin odotettu ja innoissani astelin sisään tuttuun taloon. Pääsimme kurkistamaan kulissien taaksekin, ja kiersimme pieneltä näyttämöltä lavastamon ja puvustamon kautta parvekelämpiöön. Tilat näyttivät hienoilta ja kaikkialla näkyi uusia maalipintoja, uutta teatteritekniikkaa ja peruskorjauksen vaikutuksia henkilökunnan tiloihin.

Mannerheim ja saksalainen suudelma
Kultainen vasikka
Seuraavaksi siirryimmekin tuttuun suuren näyttämön katsomoon, jossa on monet kerrat istuttu ihailemassa hienoja esityksiä, ja varmasti ihaillaan jatkossakin. Nyt esitellyssä ohjelmistossa oli monta sellaista juttua, jotka varmasti herättävät suuria tunteita ja kutsuvat katsomoon useammankin kerran.

Makupalojen joukosta minua kiinnostivat eniten toki juhlavuoden musikaali Myrskyluodon Maija, josta nähtiin lavalla hienoja ja lupaavia pätkiä, sekä pienen näyttämön Suomen hauskin mies, jota odotan tosi paljon. Muita kiinnostavia ovat uusintaensi-iltansa saava Peppi Pitkätossu, tanssiteatteriesitys Aikuisten joulukalenteri, Arena-näyttämöllä nähtävä Palkkamurhaajan painajainen sekä Lillanin Robert Jägerhorn - På riktig?

Hansu ja Pirre - mieleni minun tekevi
Suomen hauskin mies
Palkkamurhaajan painajainen
Red Nose Company & Teatteri Quo Vadis - Juoksuhaudantie, vierailuesitys Arena-näyttämöllä
© Johanna Salmi
Det ordnar sig, sapiens!

Esitysmakupalojen jälkeen siirryimme lämpiöön, jossa medialla oli mahdollisuus haastatella ja kuvailla teatteriporukkaa. Kameraan ei tällä kertaa tarttunut yhtään kuvaa, mutta muutaman tutun kanssa juteltiin hetkinen ennen kuin lähdettiin teatterilta ihastellen lämpiön ikkunoista näkyvää vihreää puistomaisemaa. Ensiviikon lauantaina on vuorossa ensimmäinen esityskokemus tässä talossa pitkästä aikaa, kun suuntaan Myrkyluodon Maijan maailmaan. Siihen asti maltan kyllä odottaa, vaikka "kotiin" olisikin mahtava palata niin pian kuin mahdollista.

Kiitos HKT avajaisista, oli kivaa, kuten aina!

Robert Jägerhorn - På riktig?
Arvoituksellisia muunnelmia
ShedHelsinki - Prinsessa Ruusunen - Paluu tulevaisuuteen
© Johanna Salmi

perjantai 11. elokuuta 2017

Hel-YA!

Pääsin tapahtumaan kutsuvieraana, kiitoksia kutsusta!
kuvat Susanna Salmi
Helsingissä, ravintola Lämmössä, järjestettiin viime lauantaina eli 5.8. Hel-Ya! - Helsinki Young Adult Literary Convention. Ohjelma alkoi kello 13.15 englanniksi keskustelulla tarinamaailmojen syntymisestä ja keskustelemassa olivat Mintie Das, Emmi Itäranta, Salla Simukka, Johanna Valkama ja Erika Vik. Täytyy myöntää että ensimmäinen paneeli meni minulta vähän oli, saavuin paikalle juuri ohjelman alkaessa enkä heti ehtinyt keskittymään panelistien jutteluun. Muutama kiinnostava lause hahmojen rakentamisesta kuitenkin tavoitti korvani.

Seuraava paneeli koski sitä, kuka kirjoittaa ja kenelle, mutta tämän paneelin aikana keskityin lähinnä maistelemaan kahvilan antimia ja ostamaan kirjoja (vaikkei minun pitänytkään ostaa mitään, hups), joten osa jutuista meni hieman ohi. Kiinnostavalta vaikutti keskustelu kuitenkin, ja hyviä puheenvuoroja. Keskustelemassa siis Antti Halme, Siri Kolu, Aki Parhamaa, Anders Vacklin, Elina Rouhiainen ja Anri Väre Lukufiilis-lehdestä.


Kello 14.45 Mintie Das haastatteli brittikirjailija Holly Bournea Skypen välityksellä. Ääni pätki paikoitellen, mutta suurin osa asioista tuli selväksi ja tästä haastattelusta inspiroituneena ostin eilen Bournen Oonko ihan normaali?-kirjan.

15.15 alkoi minua eniten kiinnostavin osuus, eli Haluatko kirjailijaksi?-kokonaisuus. Minähän muuten haluan, olen aina halunnut ja varmasti aina tulen haluamaankin, joten kuuntelin suurella mielenkiinnolla mitä aiheeseen liittyen puhuttiin. Kiinnostavaa ja kannustavaa, tarinaideoita hahmottuu päässäni koko ajan ja ehkäpä joskus joku niistä pääsee kirjan sivuille asti.


Seuraavaksi ohjelmassa oli pidempi tauko, jolloin tutustuin ostamiini kirjoihin ja mutustelin kahviosta ostamaani omenapiirakkaa. Ohjelma jatkui englanniksi keskutelulla siitä, mikä YA:ssa on parasta. Keskustelemassa olivat Mintie Das, Emmi Itäranta, Juuli Niemi, Elina Rouhiainen, Salla Simukka ja Salla Juntunen. Kiinnostavaa keskustelua tässä(kin) paneelissa ja osittain samoja ajatuksia YA:sta ja kirjallisuudesta ylipäätään kuin minullakin.

Viimeisenä keskusteltiin fantasiasta tänään, ja siitä puhuivat Katri Alatalo, Sini Helminen, Elina Pitkäkangas, Erika Vik ja Nea Ojala. Hyviä pointteja ja mielenkiintoisia juttuja nousi esiin, keskustelu olisi jatkunut varmaan pitempäänkin mutta paljoa ehti paneelissa tulla nytkin asiaa. Tämän jälkeen olisivat vielä olleet Elina Rouhiaisen Muistojenlukijan julkkarit, mutta minun täytyi suunnata kirjojentäyteisen päivän jälkeen kohti kotia ennen niitä.

Kokonaisuutena kiva ja mielenkiintoinen tapahtuma, kaikkea oli sopivasti ja ohjelma oli kiinnostavaa koko ajan. Salin takaosaan ei ihan kaikki kuulunut, mutta jos keskittyi pelkästään panelistien puheeseen niin keskusteluja oli helppo seurata. Kirjailijavieraat oli valittu hyvin ja paneeleissa ei ollut hiljaisia hetkiä vaan juttua riitti ja olisi välillä riittänyt enemmänkin kuin mitä rajatun ajan sisään mahtui. Hauska päivä kirjojen parissa, toivottavasti tapahtumaa vietetään vielä monta kertaa.