Kolme iloista rosvoa @ Turun Kesäteatteri

kuvat © Frans Rinne

Näin Kolme iloista rosvoa-musiikkinäytelmän 19.6.

Kasper (Markus Niemi), Jesper (Thomas Dellinger) ja Joonatan (Joonatan Perälä) ovat rosvokolmikko, joka elelee Kardemumman kaupungissa ja varastelee makkaraa ja piparkakkuja, ja vähän leipää, ja leijonalle (Jasmin Mehtälä) hiukkasen suklaata, ehkä kaulahuivin, ja milloin mitäkin sattuu tarvitsemaan... Vaan erään kerran päättävät rosvot ryövätä Sohvi-neidin (Anna Ranta)! Mutta sattuiko virhearvio? Tomera Sohvi-neiti nimittäin pistää rosvot pesulle ja töihin, käskyttää vain eikä yhtään toimi tavalla, jota hänen ryöväämisellään tavoiteltiin. Saisikohan tuon vielä palaamaan kotiin..?

Kolme iloista rosvoa nähdään Vartsikalla Samu Loijaksen hyväntuulisena ohjauksena. Niina Suvitien suunnittelemissa, ihanan värikkäissä ja satumaisissa lavasteissa seikkailevat kardemummalaiset ovat Loikaksen ohjauksessa mainion mukaansatempaava joukko, ja tarina rullaa eteenpäin hyvässä rytmissä. Oli hauska välillä sivusilmällä seurata, miten lapsiyleisöstä kaikui paljon ihmetteleviä ja ihailevia huokauksia koko esityksen ajan. Itsehän lapsena erään version tästä tarinasta nähdessäni halusin lähteä kesken pois (en saanut), koska esitys oli minusta tylsä... Vaan ei ole tylsä tämä, vaan hauska ja tarkoin ottein toteutettu esitys. Kuten lavastus, myös Marjo Haapasalon suloinen puvustus on täynnä värejä, ja visuaalisesti tämä esitys on oikea karkki. Kun kokonaisuuden kruunaa vielä Alisa Oksasen kampaus- ja maskeeraussuunnittelu kaikkine kirkkaine peruukkeineen ja käherrytteine kutreineen, niin Kardemumman kaupungin väki ja miljöö näyttää ihanalta. Erityisesti vanhan Topiaan (Jarkko Kallionpää) kiharat jäivät mieleen. Pia Kaleniuksen nuket, erityisesti kameli, ovat tosi hienoja. Myös aasin takajalat ovat mahtavat! Vartiovuoren lavalle rakentuu sellainen Kardemumma, jonne tekisi mieli muuttaa. Olisipa hauska päästä kurkistamaan Topiaan torniin tai leipurin hyllyille, viettää Kardemumma-juhlaa tai ajella raitiovaunulla...

Thorbjørn Egnerin kirjoittaman näytelmän on suomentanut Aila Meriluoto, samoin Egnerin säveltämien laulujen suomennokset ovat hänen käsialaansa. Minulle jää tästä aina soimaan päähän "leijonalle silavaa, se on niin terveellistä"-pätkä, niin nytkin. Varsin tarttuva moni laulunumero onkin, erityisesti ilahduttivat Kardemummalaulu, Sohvitädin juhlalaulu (myös tämä jää aina soimaan päähän!), Rosvolaulu, Hippokrates, Pollin laulu ja Eläköön. Valtteri Lipasti on toteuttanut ja harjoituttanut musiikin, joka soi sujuvasti ja kuulostaa hyvältä. Eeva-Liisa Louhen koreografiassa on vauhdikasta menoa ja iloista meininkiä, erityisesti Rosvolaulun ja Eläköön-biisin koreoista tykkäsin kovasti. Esiintyjäjoukko on rytmissä sisällä ja varsinkin joukkokoreot ovat mainiota katsottavaa. Niissä myös tiivistyy koko esityksen riemukas ja rento tunnelma. Vaikka tarinassa on vähän jännempiä ja ikävämpiäkin teemoja, kuten rosvousta, tulipalo ja alussa Sohvi-tädin tiukkoja sääntöjä, on tämä kokonaisuudessaan iloinen esitys ja sellaiselle mielelle se myös katsojansa saa.

Rosvoja näyttelevät Markus Niemi, Thomas Dellinger ja Joonatan Perälä ovat mainio kolmikko, heillä on rosvojoukon keskinäiset suhteet hyvin hallussa ja ihan mahtavia hetkiä keskenään. Jokainen rakentaa omasta hahmostaan kokonaisen persoonan, ja kolmikon välistä dynamiikkaa on hauska katsoa niin rosvojoukon kotona kuin ryöväysretkilläkin. Huumori on sekin kolmikolla kohdillaan, ja sellainen vaivaton yhdessäolo, joka tuo Kasperin, Jesperin ja Joonatanin yhteiseloon uskottavaa taustatarinaa. Anna Ranta on Sohvi-neidin roolissa tomera ja päättäväinen, Sohvi ei vastalauseita kuuntele vaan tietää selvästi, miten homma kuin homma saadaan toimimaan. Ranta tekee roolinsa erinomaisella otteella, Sohvi rokkaa. Joonas-Petteri Niemisen poliisimestari Paavali on taipuvaisempi mietiskelemään kuin rosvoja nappailemaan, mutta turha hoppuilu onkin pahasta. Niemisen leppoisassa roolityössä on loputtomasti ystävällisyyttä ja sopivasti vähän huolehtimista. Onhan poliisimestarilla niin kauheasti ajateltavaa! Jasmin Mehtälän notkea leijona on tärkeä osa rosvojoukkoa, ja akrobaattisesti trapetsilla ja katonrajassa liikkuva leijona on Mehtälän roolityössä veikeä otus.

Jarkko Kallionpään vanha Topias on velhofiilistä huokuva viisas vanhus, jonka huoleton olemus ilahduttaa kohtauksesta toiseen. Miia Wakonen parturi Listinä on täynnä energiaa ja ihastuttavan räiskyvä persoona. Aino Honkanen on mainion pirteä leipuri, ja myös Polli-papukaijan roolissa Honkanen esiintyy hyvällä energialla. Onnistuneet roolit tekevät Eedi Roisko Tommina ja Olivia Dellinger Kamomillana ovat Kardemumman lasten roolissa nokkela kaksikko, jotka tuntuvat vähän kaipaavan jännitystä elämään. Sitä löytyy Kardemumma-juhlasta, mutta sitäkin enemmän rosvojen vakoilusta. Ilona Petäjä on kuljettaja Jytkysen roolissa hymyilevä ja kardemummalaisia ilolla kuljettava raitiovaununkuljettaja, ja Hippokrates-hevosena myös mainio. Enia Roisko, Kauko Luttinen, Aaron Kalliola ja Urho Kallionpää täydentävät esiintyjäjoukon, ja tuovat lavalle sujuvasti esitettyjä hahmoja. Osa Kardemumman asukkaista ovat tekstin tasolla ehkä vähän yksiulotteisia, moni kun on nimetty ihan vain ammattinsa mukaan. Tämän Egnerin vuonna 1955 kirjoittamaan romaaniin perustuva musiikkinäytelmä keskittyykin eniten päähenkilöihinsä ja yleiseen tarinankerrontaan, ei niinkään kaikkien hahmojen esittelemiseen. Tämä kompastuskivi kuitenkin ylitetään näppärästi, ja näyttelijät tuovat omiin hahmoihinsa aimo annoksen persoonaa ja sisältöä. Kaikilla on jokin oma juttu, ja olivat he sitten lavalla pienen hetken tai vähän enemmän, jokaisesta jää yksityiskohtia mieleen. Erinomaisesti esitettyjä tyyppejä siis!

Tämä oli oikein hurmaava esitys, hyväntuulinen ja hauska ja hyvällä meiningillä toteutettu! Mainioita hahmoja, reipasta musiikkia ja kivoja kohtauksia, viihdyttävä esitys ja sopii monenikäisille katsojille, joita olikin paikalla ihan vauvasta mummiin ja vaariin. Ihanasti huomioivat esiintyjät pienten ja isompienkin katsojien innostuksen, vilkutus, katse ja hymy ilahduttaa aina katsomossa iästä riippumatta. Neljättä seinää ei rikottu kovin voimakkaasti, mutta selvästi ilmassa väreili yhteys lavan ja katsomon välillä. Tämän teatteriretken perusteella Kardemumman kaupungissa tosiaan kelpaa asustaa, tai vähintäänkin vierailla, siellä on tunnelma kohdillaan!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Turun Kesäteatteri!