Kuin tuhka tuuleen @ Koskenniskan kesäteatteri

kuvat © Koskenniskan kesäteatteri / Leena Laaksonen, Tommi Inkeroinen & Hanna-Maija Perttola

Näin Kuin tuhka tuuleen-komedian 23.6.

Hautaustoimisto Hallamaa & Hallamaa & Kumppanilla on tiukat ajat edessä ja takana, kun porukka ei heitä henkeään tarpeeksi reippaassa tahdissa, ja ne vähät, jotka maahan on pantu, eivät ole velkojaan maksaneet. Jotain tartteis siis tehdä, vaan mikä neuvoksi? Mainoslauseita arkun kylkeen? Oheistuotteita? Hallamaan sisarukset Camilla (Annariitta Helenius) ja Aurora (Hanne-Mari Sintonen) katselevat laskupinoa ja miettivät päänsä puhki, mutta karu kohtalo uhkaa puljua vaikka kuinka miettisi. Kumppani eli sisarenpoika Helmer (Kari Rissanen) nyt ei ainakaan hautaustoimistoa pelasta, se on varma. Mutta sitten, kuin vastauksena kaikkiin ongelmiin, astelee toimistolle Tom Dudley (Timo Salminen), amerikansuomalainen herra, joka haluaa haudata isänsä kotimaan multiin. Dollarikääröjä tungetaan Hallamaiden taskuun, kunhan hautaus onnistuu hiljaa ja huomaamatta. Mutta miksi kaikki salailu? Onkohan tässä nyt ihan kaikki kohdillaan?

Rauli Jokelinin ja Panu Raipian kirjoittama Kuin tuhka tuuleen on tuttua ja perinteistä kevyttä kesäteatterihupailua, mutta kaikista näkemistäni näytelmistä ensimmäinen, joka sijoittuu hautaustoimistoon. Miljöö tarjoaakin mainioita aineksia komedian käänteisiin, ja Timo Tirri hyödyntää ohjauksessaan sujuvasti tapahtumapaikan yksityiskohtia ja tunnelmaa. Ohjaus on muutenkin sujuva, ja Tirrin käsissä erityisesti hahmot, heidän välisensä suhteet ja kanssakäymiset ovat viihdyttäviä. Hahmotyypittely on ehdottomasti yksi esityksen vahvuuksista, ja tästä kiitos kuuluu sekä ohjaukselle että näyttelijäntyölle. Hahmot ovat hauskoja, heidän tekemisensä ja sanomisensa myös, ja esityksen huumori syntyykin ennen kaikkea hahmojen kautta. Ovat hautaustoimistoa pyörittävät sisarukset, gangsterijoukkio suuren maailman tyyliin, innokas kosija, tarkkanäköinen poliisi ja hiljainen sisarenpoika, jotka päätyvät saman juonen keskelle. Siinä menoa ja meininkiä riittää! Susanna Määtän suunnittelemissa lavasteissa hautaustoimisto rakentuu vakuuttavasti kesätaivaan alle, ja yksityiskohtia kelpaa tutkailla. On uurnaa, mainoslauseita, seppeleitä ja sohvaa, ja kaikenlaista muuta toimistotavaraa, sekä tietenkin arkku. Arja Söderlundin ja Henny Sintosen puvustus sopii hahmoille ja heidän roolilleen tarinassa tosi hyvin, varsinkin amerikkalaisvieraiden asukokonaisuudet ovat hienot. Erityismaininta Tomin farkkujen lahkeille!

Annariitta Helenius pyörittää Camillan roolissa hautaustoimiston arkea epätoivoisesti, sillä konkurssin partaalla kiikkuvan puljun pyörittäminen ei paljon naurata. Heleniuksella on rooliinsa veikeä ote, Camillasta paljastuu uusia asioita moneen otteeseen ja Heleniuksen roolityö tekee hahmosta sekä järkevän ja tilanteen tasalla olevan että valmiin heittäytymään. Hanne-Mari Sintosen Aurora on hurmaavan höpsö, välillä jopa niin, että hänen sutkautustensa ajattelee olevan sitten kuitenkin jollain tavalla fiksuja. Auroran kommentit ovat yksi suosikkijuttuni esityksessä, ja pidin hahmosta muutenkin. Auroralla on positiivinen asenne kaikkeen tapahtuvaan, vaikka toki konkurssiuhka huolettaa. Sintonen tekee sujuvan roolin ja heittäytyy täysillä roolityöhönsä. Kari Rissanen tekee Helmerin roolin mainiosti, Helmer on myös kiva hahmo ja pidän siitä, millä tavalla Rissanen roolityönsä rakentaa. Hän tuo hahmoonsa altavastaajaenergiaa, jota Hallamaan sisarusten suhtautuminen veljenpoikaansa toki korostaa, ja ottaa kaiken irti siitä, että Helmer ei ehkä olekaan pelkkä tätiensä väheksymä vätys. Jani Sintonen on erinomainen Aimo Tiaisena, hän tekee haaveilevan runoilijan roolin juuri niin kaunosieluisesti kuin hahmolle sopii. Sintosen rauhallinen tapa näytellä sekä hyvä komediantaju tekevät Aimosta varsin hauskan hahmon. Timo Salmisen Tom Dudley on kunnon gangsterismies, hämäräperäisen oloinen heppu joka osaa sopivassa suhteessa vakuutella herrasmiesmäisellä käytöksellä ja tarpeen tullen riihikuivalla käteisellä. Tanja Ronkaisen Henna on hahmoista ehkä suosikkini, Tomin matkaan vähän puolivahingossa päätynyt nainen on muutakin kuin hajonnutta korkokenkäänsä valittava neito pulassa. Ronkainen tekee roolinsa hyvällä energialla, hän tuo tekemiseensä sujuvasti eri tasoja. Manti Koli on poliisi Annelin roolissa tomera ja virkaintoinen lainvalvoja, jolla saattaa olla vähän omiakin suunnitelmia. Atte Köngäs ja Minna Roponen Billyn ja Millyn rooleissa ovat hauska parivaljakko, kaksoset naljailevat toisilleen ja ovat juuri sellaiset rikoskomedian apulaisgangsterit jotka huvittavat yleisöä. Koko porukka vetää hyvässä rytmissä ja mainiolla fiiliksellä, lavalla on erinomainen meininki.

Koskenniskan kesäteatterin Kuin tuhka tuuleen on kevyttä kesäteatterikomediaa, hyvin tehty ja hyvässä rytmissä etenevä esitys, joka pitää yleisön otteessaan ja naurattaa vaivattomasti. Lavalla on mainio meininki, komedialle tyypilliset piirteet on omaksuttu ihailtavan näppärästi, eikä esitys ota itseään turhan vakavasti. Meno yltyy välillä herkullisen huvittavaksi, ja huumoria napataan sekä tekstistä että tilanteista sujuvasti. Vaikka tämä onkin minun makuuni turhan kevyt teksti ja tarina, viihdyin katsomossa ja pidin erityisesti näyttelijäntyöstä ja hyväntuulisesta fiiliksestä. Komedia Koskenniskalla kuuluu kesäperinteisiin, ja tämä oli jälleen onnistunut teatterireissu Halkiaan.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Koskenniskan kesäteatteri!