Ei pahalla (muttei hyvälläkään) @ Riihimäen kesäteatteri

kuvat © Nils Krogell

Näin Ei pahalla-komedian ensi-illassa 14.6.

Karon (Ria Kataja) ja Kaarlon (Mikko Nousiainen) ystävät Pete (Teemu Aromaa) ja Maria (Linda Wiklund) ovat tulossa ensinmainittujen mökille vieraaksi viikonlopun viettoon, ja sitä Karo ja Kaarlo innolla odottavat. Pitkään aikaan ei rakkaita ystäviä ole tavattu, on siis jo aikakin! Vaan ennen ystäväpariskunnan saapumista puhelin soi ja vastaajaviesti paljastaa matkalla eksyneiden Peten ja Marian soittaneen taskupuhelun. Ja sittenhän naamiot riisutaan ja totuus paljastuu, kun taskupuhelusta tietämättömät Pete ja Maria antavat tulla oikein olan takaa mielipiteitä siitä, mitä he Karosta ja Kaarlosta ajattelevat. Kun kauan odotetut vieraat sitten vihdoin mökille saapuvat, on isäntäparilla salaisuus: he ovat kuulleet taskupuhelun, mutta päättäneet olla paljastamatta sitä. Vaan kuinka onnistuu normaalisti käyttäytyminen, kun rehellinen vuodatus pyörii mielessä?

Olipas kiva käydä Riihimäen kesäteatterissa ensimmäistä kertaa! Viime vuonna uudistettu kesäteatterialue on tosi hieno, kyllä kelpaa nauttia esityksistä tällaisessa paikassa. Riihimäen Teatterin lisäksi näyttämöllä vuorottelee Riihimäen Nuorisoteatteri omalla esityksellään, mikä on ihanaa ja tarjoaa samalla mahdollisuuden nähdä samalla lavalla kaksi erilaista esitystä yhden kesän aikana. Tämä Ei pahalla-esitys avasi kesäteatterin kauden, ja kauniin aurinkoisissa tunnelmissa sai ensi-iltayleisö teatteri-iltaa viettää. Olka Horila vastaa Carole Greepin näytelmän ohjauksesta ja suomennoksesta, ja sujuvasti etenee tämä herkullisista lähtökohdista alkava komedia. Farssina tätä markkinoidaan, ja farssiksi tämän myös tunnistaa, vaikka rytmi on muihin näkemiini farsseihin verrattuna aika rauhallinen, eikä ovista juoksennella läheskään niin paljon. Mukava välillä nähdä farssille tuttuja isoja käänteitä ja monenlaisia selityksiä hieman verkkaisemmassa tahdissa, jolloin huumorikin ehtii kasvamaan muuksikin kuin nopealle dialogille tai tilannekomiikalle pohjautuvaksi. Esimerkiksi Peten epätoivoinen selitys siitä, mistä Kaarlon käsikirjoitus oikein kertookaan, on erinomainen, samoin keskustelu siitä, miten "vitsi vitsi" ja "ei pahalla" usein tarkoittavat juuri päinvastaista. Välillä rytmi silti tuntui aavistuksen verkkaiselta, joissain kohtauksissa olisi ollut mahdollisuus reippaammalle tahdille, mutta suurimmalle osalle ehdottomasti paras ratkaisu on juuri tämä joka on tehty, eli otetaan aikaa jotta kohtauksesta saadaan kaikki irti. Horilan ohjauksessa on kesäiseen mökkimaisemaan sijoittuvalle tarinalle sopivaa rentoutta ja huolettomuutta. Kaikki tehdään tarkasti, komedialliset iskut ovat kohdillaan ja huumorin tulkinta sujuvaa, mutta esityksessä on myös pilkettä silmäkulmassa ja sellainen hyväntuulinen fiilis. Ehkäpä tämä syntyy siitä, että tilanteet ja hahmot, vaikka välillä yllättäviä ja uskomattomiakin ovat, vaikuttavat aidoilta, ja ranskalainen farssi on kääntynyt sujuvasti suomalaiseen mökkimaisemaan.

Sami Rauhalan ja Kristiina Vernolan lavastus, Horilan puvustus ja Karita Fallström-Aution tarpeisto ovat isossa roolissa mökkimiljöötä luomassa, ja lavalla on vaikka ja kuinka kaikenlaista isompaa ja pienempää mökkielämän yksityiskohtaa, jotka tunnistaa ja jotka nostavat hymyn huulille. Crocsit, ruutuverhot, hyttyssuikaleet oviaukossa, tikkataulu, erikuosiset kahvikupit, kukkapurkkeja siellä täällä... Just sitä mökkikuvastoa, joka on niin tuttua ja ihanaa! Ja sitten vastakohtana Pete ja Maria, jotka saapuvat hienoine laukkuineen ja juhlavine vaatteineen keskelle kesälomaidylliä. Niko Sahlmanin kampaukset ja maskit ovat osaltaan tekemässä eroa kädet mullassa viihtyvien mökkiläisten ja viimeisen päälle huoliteltujen mökkivieraiden välille. Ensi-illassa riemastuttivat loppupuolella Marian hiukset, jotka alkoivat elää omaa elämäänsä. Kutreille se kunnia, joka niille kuuluu, saivat aikaan naurua niin katsomossa kuin lavalla.

Näyttelijänelikko oli jo ensi-illassa kuin olisi roolejaan esittänyt pidemmän aikaa, sen verran varmaotteista ja vakuuttavaa on jokaisen näytteleminen. Ria Kataja on Karon roolissa hurmaavan päättäväinen ja kekseliäs, ja Kataja ottaa kaiken irti Karon suunnitelmista ja toiminnasta, kun vieraat mökille saapuvat. Sopivasti isoja eleitä ja sellaista ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, ja mainioita piikkejä aina välissä, ihastuttavaa! Mikko Nousiainen on yhtä lailla mainio Kaarlona, tämäkin pääsee piikittelemään vieraita ja olemaan oikein vieraanvarainen isäntä, jolla on vieraistaan tietoa, jota nämä eivät osaa arvata. Nousiainen tuo roolityöhönsä leppoisuutta ja myös hätäisyyttä, leppoisuutta kun saa mökkeillä mukavasti, ja hätäisyyttä, kun pitää vieraille esittää ettei tiedä sitä mitä tietää. Mutta kappas vaan, Kaarlohan on melkoinen näyttelijä! Mahtavia hetkiä, kun Kaarlo ahdistaa mielikuvistustaan käyttelevää Peteä aina vain enemmän nurkkaan. Linda Wiklund tekee hienosti Marian roolin, joka rakentuu esityksen kuluessa eri tavalla kuin kuva muista hahmoista rakentuu. Esitystä katsoessa tuntui jo pahalta Marian puolesta, kun hänelle niin naureskeltiin ja hänen tapaansa katsoa maailmaa vähäteltiin ja pidettiin tyhmänä. Mutta vaikka huumoria löytyy Marian hahmosta, ei se ole ilkeää, vaikka välillä piikikästä onkin. Wiklund onnistuu tekemään hahmostaan moniulotteisen, samaan aikaan hän syleilee hupsuutta ja pinnallisuutta, joka rooliin kuuluu, mutta pitää huolen siitä, ettei Mariasta tule ohutta tai tyyppihahmoa. Teemu Aromaan Pete on ihan loistava, jestas mikä tyyppi. Aromaa on roolissaan mainiosti sisällä ja tuo näyttämölle sellaista rehvakasta maailmanomistajan energiaa, joka sopii hahmolle tosi hyvin. Aivan hurmaavat tyypit lavalla, juuri tämä kokoonpano tuo tähän esitykseen vielä ekstra-annoksen hyvää mieltä.

Ei pahalla on mainio kesäinen komedia, joka vie tuttuihin mökkimaisemiin ja asettaa kaksi pariskuntaa mielenkiintoiseen, kutkuttavaan tilanteeseen, josta hauskoja tilanteita syntyy kuin itsestään. Tekstissä on paljon kaikenlaista, josta pidän, sekä yksityiskohtia että isompiakin juonellisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi se, miten paljon lämpimämpi ja rakastavampi Karon ja Kaarlon suhde on, ja miten he toisistaan ja toisilleen puhuvat ja miten toistensa seurassa ovat, verrattuna siihen, miten pintakiillotettua ja väkinäistä Marian ja Peten yhteiselo on, on mainiosti tarinassa mukana. Sekä komedian tasolla, että vakavammansävyisenä juonikuviona, ja pidin kovasti siitä, miten tämä näyttämöllä esitetään. Erinomaisesti kesäiselle mökille istuva teksti rullaa vaivattomasti eteenpäin ja tarjoilee tasaiseen tahtiin näppärää komiikkaa, josta näyttelijät ottavat hienosti kopin. Hetkisen meni, että totuin rauhallisempaan tahtiin etenevän farssin rytmiin, mutta nopsasti tämä vei mukanaan ja pian olinkin tosi kiinnostunut ja viihdyttynyt siitä, miten Karo & Kaarlo ja Maria & Pete ratkaisevat eteensä tulevia tilanteita. Hyvin hauskasti, käy ilmi. Moni juttu nauratti ja välillä kovastikin, tässä on paljon huumoria, joka pääsee näyttelijöiden käsissä täysin oikeuksiinsa. Lavalla nähtävä nelikko pelaakin yhteen taitavasti, meininki on hyväntuulinen ja tekeminen timanttista. Ei pahalla, mutta olihan kiva teatterireissu tämän pariin.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen kesäteatteri!