The Sound of Music @ Lahden kaupunginteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!

kuvat © Johannes Wilenius

The Sound of Music on klassikko, musikaali, jonka lähes kaikki kai tietävät, vaikka eivät muuten musikaaleista tai teatterista välittäisikään. Minä en ole tätä ennen nähnyt, ja taisin vain yhden biisin etukäteen tietää, mutta noin muuten tarinan alkuasetelma ja muutama juonenkäännekin olivat tiedossa. Maria (Anni Kajos) lähtee nunnaluostarista leskeksi jääneen kapteeni von Trappin (Mikko Pörhölä) perheeseen kotiopettajaksi kapteenin seitsemälle lapselle. Lapsukaiset ovat Gretl (Leea Mäki), Marta (Edith Mäki), Brigitta (Inka Laukkanen), Kurt (Evert Mäki), Louisa (Henna Määttänen), Friedrich (Daniel Ivanov) ja Liesl (Roosa Lehtinen). Von Trappeilla vallitsee tiukka järjestys ja kapteeni itse on siellä ensimmäisenä kuria pitämässä. Marialla ei ole aikomustakaan tehdä mitään kuten kapteeni käskee, vaan hän tutustuu lapsiin omalla tavallaan ja omilla säännöillään. Elämä von Trappin perheessä lähtee ihan sujuvasti etenemään, mutta sitten tulee äitipuolikokelas Elsa (Laura Huhtamaa) ja kapteenin vieraanvaraisuudesta kaiken irti ottava Max (Timo Välisaari), natsi-Saksan uhka, Lieslin ihastus Rolf (Marko Nurmi), Marian ja kapteenin ihastuminen sekä kaikenlaista muuta, eikä kaikki olekaan ihan niin yksinkertaista. Mutta kaikesta selvitään ja laulavalle Trappin perheelle on tulevaisuus avoinna.

Tämä oli mukava ja raikas esitys, jossa näyttelijät, orkesteri sekä puvustuksesta, lavastuksesta ja muusta näyttämön ilmeestä vastaava porukka tekevät onnistunutta ja hienoa työtä. Erityisesti Anni Kajos loistaa pääroolissa, hänen Mariansa on pirteä luonnonlapsi, jolla on valtavan hyvä sydän, leikkisä luonne ja kekseliäs ote lasten kanssa toimimiseen. Kajoksen lauluääni on upea ja hänen näyttelijäntyötään on ihastuttavaa seurata. Mikko Pörhölän kapteeni von Trapp on sopivan jäykkä ja totinen tyyppi, joka sitten vähitellen alkaa avautua ja sallia itselleen taas iloisia ja lämpimiä tunteita. Nuoret näyttelijät lapsirooleissa ovat mainioita, mainitaan nyt Leea Mäki Gretlinä, Henna Määttänen Louisana, Daniel Ivanov Friedrichinä ja Roosa Lehtinen Lieslinä. Lehtinen on ihastuttava varsinkin siinä kohtauksessa, kun hänen romanssinsa Rolfin kanssa ensimmäisen kerran paljastuu yleisölle. Hurmaavaa ja uskottavaa nuorta rakkautta, hyvää työtä sekä Lehtiseltä että Rolfia näyttelevältä Marko Nurmelta. Ja tämä rakkaustarina on yksi musikaalin kiinnostavimpia juonikuvioita, vaikka sitä ei paljoa lavalla nähdäkään. Abbedissan roolissa on taitava Ulla Raiskio, jolla on tosi kaunis ääni. Hienosti laulaa ja esiintyy myös muu nunnajoukko (Anna Helemaa-Hollo, Kristiina Lanki, Tiina Leinonen, Outi Leppänen, Anne Majaniemi. Riikka Mäkelä ja Eevaliisa Tapaninen).

Musiikissa pidin erityisesti kauniista instrumentaalisävelistä, biiseistä korvaa miellyttivät eniten Sound of Music, My favourite things, Do re mi, Sixteen going on seventeen, So long farewell ja Edelweiss. Do re mi jäi soimaan päähään, mutta muista kappaleista en näin pari päivää esityksen jälkeen muista paljoa. Johtunee siitä, että nämä lähes 60 vuotta sitten sävelletyt laulut jäivät uudempien musikaalibiisien jalkoihin, olen nimittäin ehtinyt esityksen jälkeen kuuntelemaan paljon musikaalimusiikkia, se kun usein soi taustalla kun kirjoittelen blogia tai teen jotain muuta. Mutta monta tunnettua lauluahan tässä on, tunnistin itsekin enemmän kuin pelkän My favourite things-biisin, jonka tiesin tuntevani ennakkoon. Ja laulu sujuu näyttelijöiltä hyvin, erityisesti Anni Kajoksen kaunista ääntä on ihana kuunnella. Muutamassa biisissä laulu tosin hukkui musiikin alle. Niin, ja vähän ihmettelin sitä, että laulujen nimet ovat käsiohjelmassa englanniksi, vaikka ne suomeksi lauletaankin.

Minna Välimäen lavastukselle isot aplodit, sopivassa suhteessa avaraa, väljää näyttämökuvaa ja paljon pieniä, tarkkoja yksityiskohtia. Lava näyttää joka hetki tosi hyvältä ja muuttuu näppärästi niin vuoristosta luostariksi kuin von Trappin perheen kodiksi. Sari Suomisen puvustus sopii tarinaan ja lavastuksen luomiin maisemiin, ja varsinkin von Trappin lapsikatraalla nähdään toinen toistaan hienompia pukuja. Juhlakohtauksessa on kauniita vaatteita ja myös Elsan vaateparsia huomasin ihastelevani.Teatterilavalla suosioon noussut projisointien käyttö on löytänyt tiensä myös The Sound of Musicin tarinan taustalle, ja tässä se toimii mainiosti.

Yksi suosikkikohtauksistani on hääkohtauksen jälkeinen hetki, kun natsiarmeijan marssi heijastuu lavasteisiin ja häissä pappina toiminut heppu viskaa kaapunsa menemään ja paljastuu natsiunivormuiseksi miekkoseksi, joka marssii terävästi portaita alas. Etukäteen en tiennyt sitä, että tämä natsi-Saksa-tilanne vaikutti von Trappin perheeseen näinkin paljon, hehän siis lähtivät Itävallasta kun se liitettiin natsi-Saksaan, ja suuntasivat ensi Italiaan ja sieltä Yhdysvaltoihin. Kiitokset muuten käsiohjelman tiedoille tästä infosta, tutkin tekstit ennen esitystä ja sain niistä paljon uutta tietoa. Myös Lieslin ja Rolfin ensimmäinen ihastuksen ja innostuksen täyteinen hetki, jossa Sixteen going on seventeen-biisi tulee, on suosikkikohtiani, samoin lasten pakkautuminen Marian huoneeseen, kun ukkosmyrsky pelotaa heitä. Lasten ja Marian välisistä kohtauksista pidin muutenkin poikkeuksetta. Marian ja kapteeni von Trappin rakastuminen tuli vähän yllättäen, vaikka heidän suhtautumisensa toisiinsa esityksen edetessä muuttuikin.

Tätä oli oikein kiva katsoa, tarina etenee sujuvasti muutamaa hidastempoisempaa hetkeä lukuunottamatta ja näyttelijät tekevät vahvaa työtä. Orkesterin soitto on taitavaa, lava näyttää hienolta ja kokonaisuus on raikas ja onnistunut. Tämä on ehkä vähän liian vanha musikaali minun makuuni, tarina tai musiikki itsessään ei niin iskenyt, mutta Lahdessa on osattu laittaa kaikki palaset kohdalleen niin, että lopputulos viihdyttää, innostaa ja pitää otteessaan. Ja toki tämä on niin iso klassikko, että olihan se nähtävä. Eikä tämän parempaa ensikatselua varmaankaan olisi voinut olla, Lahden kaupunginteatterin The Sound of Music on nimittäin oikein mainio ja tyylikäs versio von Trappin perheen tarinasta.