Hel-YA! 2018

Vierailin tapahtumassa kutsuvieraana, kiitos Hel-YA!-porukalle kutsusta!

kaikki kuvat © Susanna Salmi

 Viime lauantaina eli 29.9. koitti aika Hel-YA!-tapahtumalle eli Helsinki Young Adult Literary Conventionille. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestettyä ya-kirjojen ympärille kehitettyä tapahtumaa vietettiin tällä kertaa Gloriassa, viime vuonna oltiin Ravintola Lämmössä. Gloria oli tosi toimiva ja onnistunut paikka, viime vuonna oli vähän ahdasta. Aulassa oli ainakin kirjamyyntiä, makeaa ja suolaista pikkupurtavaa, virtuaalikirjavinkkausta ja pinssien tekoa sekä Revi se-työpaja, jonka vetivät Karri "Paleface" Miettinen ja Kaisa Happonen. Salissa taas viihdyttiin erilaisten keskustelujen, palkintojenjakojen ja kirjailijoiden videotervehdysten parissa.

Saavuin paikalle vähän ennen yhtä, jolloin tapahtuma siis alkoi. Sisään tullessa saapujalle ojennettiin kassi, kuten viime vuonnakin, ja tällä kertaa sieltä paljastui kirjanmerkkien ja mainosten lisäksi kaksi kirjaa, Marko Hautalan Leväluhta ja Jennifer Mathieun Näpit irti!. Ensimmäiseksi Laura Andersson toivotti yleisön tervetulleeksi ja kertoi, että tapahtuman ajan kirjailija Max Seeck kirjoittaa twitteriin livetarinaa, jonka syntyyn yleisöllä on mahdollisuus vaikuttaa Hel-YA!:n somessa. Tarina löytyy hashtageillä #livetarina ja #helyafest, itse en ole siihen vielä ehtinyt tutustua, mutta täytyy tehdä se pikimmiten. Varmasti mielenkiintoinen juttu!

Ensimmäisenä lavalla oli aiheena Vapaus & Vastarinta. Dystopia. Nyt., josta keskustelivat Nonna Wasiljeff, K.K. Alongi ja Helena Waris. Wasiljeffin Loukkupoika oli minusta tosi hyvä, ja sen kakkososa, Tomupoika, ilmestyy ensi vuoden puolella. Alongin Kevätuhrit-trilogiasta pidin myös kovasti, samoin Wariksen Linnunsitojasta (jonka toinen osa Vedenkehrääjä on muuten ilmestynyt vähän aikaa sitten, sitä en ole vielä ehtinyt lukea). Mielenkiintoista keskustelua heräsi esimerkiksi siitä, onko dystopiassa toivoa vai onko kaikki tuomittu menemään pieleen, miten kirjailijat ovat saaneet ideat omiin kirjoihinsa ja mitä vapaus oikeastaan on. Omista kirjoistaan ja niiden maailmasta kirjailijat kertoivat myös, oli kiinnostavaa kuulla heidän puhuvat itse keksimästään tarinasta ja tekstissä tehdyistä ratkaisuista. Keskustelussa tuli ilmi se, että kirjailijat tykkäävät lukea synkkiä ja toivottomia tarinoita, joten he myös kirjoittavat sellaisia. Ja minä tykkään myöskin synkistä dystopioista, eli antaa tulla vaan! Aika meni nopeasti tätä keskustelua seuratessa, ja tämän jälkeen suuntasin kirja- ja eväsostoksille.

Ehdin kirjaostosten jälkeen hetken kuunnella Feminismi 1918/2018-keskustelua, jossa Yksi kevät-teoksen kirjoittanut Laura Lähteenmäki ja Sydänhengitystä-teoksen kirjoittanut Anu Holopainen olivat mukana. Kirjailijat puhuivat teostensa hahmoista ja siitä, millaisia ajatuksia tai tunteita he kirjoissa kokevat tehdessään päätöksiä. Pohdittiin myös sitä, mitä sana feminismi (tai naisasialiike) kirjojen henkilöille merkitsee. Pelkäsin vähän spoilaavani Sydänhengitystä-kirjaa itselleni, kun olin juuri ehtinyt sen hankkimaan ennen paneelin kuuntelua, mutta onneksi montaa juonipaljastusta ei lavalta tullut.

Tämän jälkeen valkokankaalle heijastettiin kirjailijoiden tervehdyksiä. Heille oli lähetetty kolme kysymystä, joihin jokainen vastasi. Ainakin Estelle Maskame, Maria Turtschaninoff, V.E. Schwab ja Karen M. McManus kertoilivat vastauksensa seuraaviin kysymyksiin: Mitkä kolme esinettä löytyvät työpöydältäsi? Kuinka todellisilta luomasi hahmot tuntuvat ja koetko olevasi vastuussa heistä? Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle kirjailijalle, jolla on kirjoituksessa hankala vaihe menossa? Kiinnostavia vastauksia kaikilta, ja kirjailijat tuntuivat olevan oikein innoissaan, kun pääsivät vastailemaan kysymyksiin.

Sitten olikin itseäni eniten kiinnostavan keskustelun aika, aiheena nimittäin Kirjasta näyttämölle/leffaksi/sarjaksi. Keskustelemassa olivat Emmi Itäranta (Teemestarin kirja. Kudottujen kujien kaupunki) ja Elina Rouhiainen (Susiraja-sarja, Väki-trilogia). Aiheiksi nousivat esimerkiksi se, miettiikö kirjailija, kun alkaa kirjoittamaan, että tähtäänpä nyt tällä kirjallani siihen, että siitä tehdään elokuva/sarja tai joku muu sovitus, se, mitkä ovat kirjailijoiden omia suosikkeja kirjoista elokuvaksi/sarjaksi tai muuksi sovitetuista ya-tarinoista ja se, miltä tuntuu, kun omaa tekstiä aletaan rakentaa elokuvaksi, näyttämölle tai tv-sarjaksi. Minähän haaveilen kirjan kirjoittamisesta ja myöskin siitä, että se sitten joskus muotoutuisi myös elokuvaksi tai sarjaksi tai näytelmäksi, joten tätä kuuntelin korva tarkkana. Itärannan Teemestarin kirjasta on tekeillä, tai ainakin suunnitelmissa, elokuva, jonka kuvaukset on tarkoitus aloittaa syksyllä 2019, Rouhiaisen Väki-trilogiasta taas on myyty optio tv-sarjaan, jota kehittävät Moskito Television Oy ja Kaiken Entertainment Oy. Toivottavasti molemmat tulevat toteutumaan, odotan näitä oikein innolla. Itärannan Teemestarin kirjasta on tehty myös teatterisovituksia, joita en ihme kyllä ole nähnyt. Yksi sellainen on mahdollisuus nähdä Tampereella Ahaa Teatterissa, siellä Veden muisti-näytelmä menee ainakin tämän vuoden marraskuussa ja 2019 keväällä.

Seuraavana lavalla olikin palkintojenjakojen aika, Demi-lehden kirjoituskilpailun kunniamainitut ja palkitut sekä YA-palkinnon saaneet julistettiin ja kukitettiin ja aplodeerattiin. Demin kirjoituskilpailun voittajia en nyt löytänyt mistään, yritin googletella mutta jäi arvoitukseksi. onnea heille joka tapauksessa! Demin palkinnot jakoivat Karri Miettinen ja Kaisa Happonen. Hel-YA!:ssa jaettiin myös kotimaisille ya-kirjoille palkintoja, joiden voittajaa yleisö sai äänestää. Paras YA-hahmo (Erika Vikin Corildon Ma'Bathae Kaksosauringot-trilogiasta), paras YA-kirjan aloitus (Elina Rouhiaisen Muistojenlukija - tätä äänestin, jee!), paras YA-kirjan pari ja paras YA-kirjan kansi (kaksi viimeistä pokkasi Anniina Mikaman Taikuri ja Taskuvaras, Mina ja Tom siis paras pari ja Sami Saramäen kansi paras). Onnittelut heille myös!

Katsoin vielä ihan muutaman minuutin paneelikeskustelua siitä, mikä ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa, lavalla juttelivat 15-vuotias lukija Maiju Koivula, kirjailija-kirjavinkkari Sini Helminen, bloggari Bookish Tea Party ja tubettaja Kalenterikarju. En ehtinyt kuulemaan kuin keskustelijoiden esittelyt ja viitata siihen, olenko löytänyt kirjavinkkejä blogista, Youtubesta vai mistä, ja sitten lähdinkin kotimatkalle. Vielä olisi ollut monta tuntia ohjelmaa jäljellä, ja varsinkin Elina Pitkäkankaan, Erika Vikin ja Magdalena Hain keskustelu fantasian yhteiskunnallisesta tasosta olisi kiinnostanut. Päätin kuitenkin pienessä syysflunssassani siirtyä suosiolla junaan ja sillä kotia kohti.

Oikein mainio tapahtuma, tosi hyvin järjestetty ja hauskaa oli. Gloria oli hyvä paikka tälle, sopivan kokoinen ja mukava tunnelma, salissa hyvä äänentoisto ja aulassakin hyvin tilaa, vaikka siellä olikin paljon kaikenlaista juttua. Keskustelut olivat mielenkiintoisia, ne kestivät hyvän aikaa eivätkä liikaa, ja kiva oli nähdä monta kirjailijaa lavalla. Signeerauspisteellä olisi voinut käydä omaan kirjaansa hakemassa kirjailijalta tervehdyksen, mutta sinne en tällä kertaa eksynyt, moni muu näytti kyllä kirja kädessä jonottavan, eli ehdottomasti oli suosittu osa tapahtumaa tämä. Mitäs vielä... Väkeä oli paikalla hyvä määrä ja yleinen fiilis oli tosi positiivinen, paljon hymyjä ja innostunutta ya-kirjakansaa näkyi kaikkialla. Mukavaa oli, toivottavasti taas ensi vuonna uudestaan!

Yllä Hel-YA!:n kirjasaalis, Leväluhta ja Näpit irti! löytyivät siis tervetulokassista, Nefrin tytär, Noitakirja ja Sydänhengitystä taas osuivat kirjaostoksia tehdessä silmään ja pääsivät kirjahyllyä koristamaan. Nefrin tyttären ehdinkin jo lukea, ja nyt on menossa Noitakirja.