maanantai 3. lokakuuta 2016

Miehen kylkiluu @ Lahden kaupunginteatteri

Näin esityksen kriitikkolipulla, kiitos LKT!
kuvat Lauri Rotko
Pakattiin koko perhe lauantaina 1.10 autoon ja suunnattiin Miehen kylkiluu-esityksen ensi-iltaan Lahden kaupunginteatteriin.

Apteekkari Jussi Ollenbergillä (Tuukka Leppänen) on kaunis vaimo Elli (Liisa Loponen) sekä kaunis apteekkioppilas Aina (Anna Andersson), joka vetää häntä puoleensa. Apteekin apumiehellä Tuomaksella (Mikko Pörhölä) riittää myös vientiä, sillä häntä havittelevat apteekin taloudenhoitaja Amalia (Raisa Vattulainen) ja tohtori Yrjö Kallion (Jari-Pekka Rautiainen) taloudenhoitaja Miina (Lumikki Väinämö). Myös Amalian veli, suutari Topias (Mikko Jurkka) on puolisoa vailla. Kuka saa kenet ja kuka onkaan kenenkin rakkaus? Se selviää tässä tarinan aikana.

Ensimmäiseksi mainittakoon lavastus, aivan ihanan näköinen ja toimii loistavasti! Kaikki pienet yksityiskohdat ja koko näyttämökuva kiinnittävät huomiota ja näyttelevät oman osansa tarinassa. Myös musikantit Satu Lång ja Martti Peippo sekä heidän kauniit sävelensä sopivat esitykseen.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja esitys meni jo ensi-illassa rennosti ja sujuvasti eteenpäin. Eniten pidin Liisa Loposen roolista Ellinä, hän oli oikein hyvä ja ilmeikäs. Tunteet ja ajatukset tulivat selkeästi esiin ja rooli oli kivan monipuolinen. Myös Jari-Pekka Rautiainen oli Yrjönä tosi hyvä, en ole häntä kovin montaa kertaa lavalla nähnyt mutta tämän esityksen perusteella haluan kyllä nähdä. Mikko Pörhölä on hauska ja sympaattinen Tuomaksena, joka joutuu kahden naisen pyöritykseen eikä oikein haluaisi sanoa kummallekkaan ei. Myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan ja heillä on paljon hyviä hetkiä lavallla.

Tässä oli myös tasavahvat ensimmäinen ja toinen puoliaika. Vähän kyllä kallistun toiseen puolikkaaseen, mutta se ei silti ollut mitenkään selkeästi parempi vaan esitys pysyi kasassa ja luontevana molemmilla puoliskoilla. Kiva myös ettei ollut esirippua edessä kun yleisö tuli saliin, vaan oli mahdollisuus ihastella lavastusta jo ennen esityksen alkua niin pystyi sitten keskittymään siihenkin, kun oli jo hetken tutustunut maisemaan.

Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä kyllä, oikein hauska ja kevyt, kesäinen ja hilpeä esitys, jossa on tarinaa ja paljon hyviä hahmoja. Jossakin vaiheessa menen uudestaan katsomaan, kiva nähdä miten esitys on tästä vielä muuttanut muotoaan, varmasti kehittyy vielä vaikka olikin ensi-illassa jo aivan mainio. 


1 kommentti:

  1. Ihanaa, vanhaa teksitä. Välillä tuntui kuin olisin ollut katsomassa Nummisuutareita. Tämä tuli mieleen varsinkin Topiaksen yksinpuheluissa. Pirteä, railakas esitys. Tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista