Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos OMS-teatteri!
Konepajan Brunossa sai tänään ensi-iltansa Hylje-niminen musta musikaalikomedia, jossa nähdään myös draamaa ja improvisaatiota. Eilen minä ja äiti suuntasimme uuteen, syksyllä 2015 perustettuun OMS-teatteriin katsomaan musikaalin kenraalia.
Mainosmies Ilmari (Erik Mashkilleyson) menee ruotsinlaivalle töihin Jaxuhalli-maskotiksi ja etsii siinä samalla itseään. Laivalle tulevat myös hänen naisystävänsä Enni (Sanna-Mari Metsi), Marcus (Kaarlo Laite) ja Rebecca (Hanne-Maaria Nykänen) sekä heidän tyttärensä Cecilia (Myy Lohi), mainostoimiston pomo (Sandy Stolpe) ja tämän elämänkumppani Adiemus (Juha-Matti Kahilakoski) sekä muuta risteilyporukkaa.
Musikaalin musiikki ja koreografiat ovat monipuolisia ja tyylikkäitä, taitavia tanssijoita ja näyttelijöitä sekä laulajia ja muusikoita lavalla. 12-henkinen bändi soittaa hienosti ja välillä katse harhailikin enemmän soittajissa kuin näyttelijöissä.
Vaikka kyllä niitä näyttelijöitäkin katselee mielellään. Varsinkin Cecilian roolin tekevä Myy Lohi on loistava, tulkitsee lapsen roolin luontevasti ja on hienon roolityön lisäksi mainio laulaja. Cecilia on hyvä hahmo, fiksu ja terävä nuori tyttö joka saa monen ihmisen ajatukset sekaisin. Toinen hyvä ja mielenkiintoinen hahmo on Adiemus, joka jää sopivalla tavalla vähän etäiseksi mutta on kuitenkin aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muutenkin varsin mainio tyyppi. Juha-Matti Kahilakoski myös laulaa hienosti.
Myös Erik Mashkilleysonin Ilmari on kiva hahmo, sympaattinen ja mukavan oloinen mies, joka luultavasti oppii kuin oppiikin asian tai pari itsestään laivalla ollessaan. Laulu sujuu ja hahmo on hyvin tulkittu. Mainitaan vielä Hanne-Maaria Nykäsen Rebecca, tosi hyvin tehty rooli!
Hienot valaistukset ja kekseliäät lavastukset tässä on. Kolme trukkia ajelee ympäri hallia ja valot värjäävät hienoja kohtauksia. Yhdessä vaiheessa nähtävä polkupyöräkohtaus saa hymyn huulille. Välillä musiikki meinasi olla hiukkasen lujalla eikä laulujen sanat ihan erottuneet, mutta suurimman osan kyllä kuuli.
Maskotit ovat minusta aina olleet pelottavia, koska ikinä ei voi tietää kuka siellä sisällä oikein on. Jaxuhalli ei kuitenkaan kauhistuttanut lavalla vaappuessaan kun vähän väliä hylkeen pää lähti ja Ilmari tuli näkyviin. Uskaltauduinpa halaamaan Jaxua väliajalla! Oikein pehmeä tyyppi oli hän.
Kokonaisuudessaan Hylje on oikein hieno ja tyylikkäästi toteutettu musikaali, mielenkiintoinen tarina ja hieno porukka tekemässä. Menkäähän ihmeessä katsomaan, esitykset 28.10 asti!
 |
| Jaxuhalli viihdyttää lapsia kuvat Jussi Rekiaro |
Mainosmies Ilmari (Erik Mashkilleyson) menee ruotsinlaivalle töihin Jaxuhalli-maskotiksi ja etsii siinä samalla itseään. Laivalle tulevat myös hänen naisystävänsä Enni (Sanna-Mari Metsi), Marcus (Kaarlo Laite) ja Rebecca (Hanne-Maaria Nykänen) sekä heidän tyttärensä Cecilia (Myy Lohi), mainostoimiston pomo (Sandy Stolpe) ja tämän elämänkumppani Adiemus (Juha-Matti Kahilakoski) sekä muuta risteilyporukkaa.
Musikaalin musiikki ja koreografiat ovat monipuolisia ja tyylikkäitä, taitavia tanssijoita ja näyttelijöitä sekä laulajia ja muusikoita lavalla. 12-henkinen bändi soittaa hienosti ja välillä katse harhailikin enemmän soittajissa kuin näyttelijöissä.
Vaikka kyllä niitä näyttelijöitäkin katselee mielellään. Varsinkin Cecilian roolin tekevä Myy Lohi on loistava, tulkitsee lapsen roolin luontevasti ja on hienon roolityön lisäksi mainio laulaja. Cecilia on hyvä hahmo, fiksu ja terävä nuori tyttö joka saa monen ihmisen ajatukset sekaisin. Toinen hyvä ja mielenkiintoinen hahmo on Adiemus, joka jää sopivalla tavalla vähän etäiseksi mutta on kuitenkin aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muutenkin varsin mainio tyyppi. Juha-Matti Kahilakoski myös laulaa hienosti.
Myös Erik Mashkilleysonin Ilmari on kiva hahmo, sympaattinen ja mukavan oloinen mies, joka luultavasti oppii kuin oppiikin asian tai pari itsestään laivalla ollessaan. Laulu sujuu ja hahmo on hyvin tulkittu. Mainitaan vielä Hanne-Maaria Nykäsen Rebecca, tosi hyvin tehty rooli!
Hienot valaistukset ja kekseliäät lavastukset tässä on. Kolme trukkia ajelee ympäri hallia ja valot värjäävät hienoja kohtauksia. Yhdessä vaiheessa nähtävä polkupyöräkohtaus saa hymyn huulille. Välillä musiikki meinasi olla hiukkasen lujalla eikä laulujen sanat ihan erottuneet, mutta suurimman osan kyllä kuuli.
Maskotit ovat minusta aina olleet pelottavia, koska ikinä ei voi tietää kuka siellä sisällä oikein on. Jaxuhalli ei kuitenkaan kauhistuttanut lavalla vaappuessaan kun vähän väliä hylkeen pää lähti ja Ilmari tuli näkyviin. Uskaltauduinpa halaamaan Jaxua väliajalla! Oikein pehmeä tyyppi oli hän.
Kokonaisuudessaan Hylje on oikein hieno ja tyylikkäästi toteutettu musikaali, mielenkiintoinen tarina ja hieno porukka tekemässä. Menkäähän ihmeessä katsomaan, esitykset 28.10 asti!
 |
| Adiemus esittelee Saludo-mainosta |
Tyylikäs tämä tosiaan oli, ja kiinnostava myös. Jaxuhallia oli hämmentävää mutta miellyttävää halata väliajalla. Odotan kiinnostuksella mitä tämä porukka saa seuraavasti aikaan, oli nimittäin sellainen meno että oksat pois ja pyöräilykoreografiaa en ole ennen nähnytkään.
VastaaPoistaInnolla odotan minäkin porukan seuraavaa juttua, tämän perusteella voi odottaa jotain hienoa :)
Poista