Bongasin Kärkkäisen kirjaosastolta Johanna Hulkon K18-kirjan ja se kuulosti juuri siltä, että hyvä lukukokemus olisi taattu, joten ei muuta kun lukemaan.
Aksu jää kotiin koira- ja talovahdiksi muun perheen suunnatessa Imatralle. Luvassa on siis tyhjä talo ja sen herruus, pelaamista, vähän juomaa ja seuraa, jota Maria The Sirkusbeibe ei välttämättä hyväksyisi.
Takakannessa kirjan sanotaan olevan "rento romaani nuoruudesta" ja näin se tosiaan onkin. Hymyilin monelle kohdalle ja pystyin helposti näkemään tilanteet sieluni silmin, osaan pystyin vähän samaistumaankin. Teksti on sujuvaa ja Sylvester Kivelän valokuvat tuovat tarinaan lisämaustetta. Juoni kulkee eteenpäin kevyesti ja teksti pursuilee eläväistä puhekieltä sekä hyväntuulista nuoruutta ja elämää.
Oikein mainio lukukokemus tämä oli, hyvä fiilis jäi ja erityisen kivat hahmot kirjassa. Aksu on hurmaava ja fiksu nuori mies, vähän kyllä menee välillä kovaa ja välillä taas ei, mutta kertojana hauska, nokkela ja luonteva. Muut henkilöt jäivät vähän Aksun varjoon, mutta heille oli kirjoitettu hyviä piirteitä ja toimivia hetkiä. Kenessäkään sivuhenkilössä ei ollut mitään ärsyttävää vaan he sopivat oikein hyvin tarinaan.
Hyvä kirja siis. Ei turhaa kaunistelua tai siistittyä kieltä, Aksu kertoo kuten lukioikäiset pojat nyt kertovat, tutulta kuulostaa minun korviini. Arkiset tilanteet ovat kiinnostavia ja niistä lukee mielellään, sillä ne on kirjoitettu kiehtovasti ja lukijan mielenkiinto herää jo tarinan alussa. Kirja on nopealukuinen ja sen lukee vaikka yhdeltä istumalta. Tarina pitää otteessaan eikä ole liian vakava, vaan hauskalla tavalla juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Elikkä hyvä, elämänmakuinen, hymyilyttävä ja mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti