Straight Acting @ & Espoon teatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos &!

kuvat © Vilma Vantola

Näin Straight Actingin teoksen Espoon ensi-illassa 25.2.

Anssi Niemen sooloteos Straight Acting sai kantaesityksensä Teater Viiruksessa keväällä 2023, ja on sen jälkeen käynyt kiertueella useammalla paikkakunnalla. Ja nyt on tämä railakas ja herkkä monologi laskeutuu hetkeksi Espooseen, kaikkien pk-seutulaisten (ja meidän muidenkin eteläsuomalaisten) onneksi ja iloksi. Minulle tämä olikin jo toinen kerta esityksen äärellä, sillä näin Straight Actingin viime syksynä sen vieraillessa Tampereella. Pidin tästä paljon silloin, joten palasin katsomoon – ja erinomaisesti kesti teos toisenkin katselukerran! Esitys tutkii seksuaalisuutta, identiteettiä, miesnäyttelijyyttä, rooleja, sisäistettyä homofobiaa ja uskottavaa esiintymistä, muun muassa. Millaisia rooleja tarjotaan näyttelijälle, joka on homo? Vaikuttaako homous siihen, että on uskottava miesnäyttelijä? Millaisista rooleista miesnäyttelijä unelmoi? Mikä on hahmon suhde itseen ja pitääkö sellainen olla?

Straight Acting on Niemen itsensä kirjoittama, ohjaama ja näyttelemä teos, ja lisäksi työryhmässä ovat mukana dramaturgi Rasmus Arikka, äänisuunnittelija Vili Pääkkö, valosuunnittelija Jaakko Sirainen, koreografi ja liikkeellinen neuvonantaja Suvi Kemppainen sekä tuottaja Tinni Torikka. Tekniikkaa ajaa Vilma Vantola. Monologi, tuo teatterin kuningaslaji, vaatii esittäjältään paljon, sillä vaikka päällä olisi rooli, kuten tässä välillä, lavalla ollaan silti yksin yleisön edessä. Yhden esittäjän teokset kaatuvat tai nousevat esittäjänsä mukana, eikä Niemellä tässä suhteessa ole lainkaan huolta – hänen näyttelijäntyönsä on varmaa, rentoa, keskustelevaa ja pakotonta. Teksti on sujuvasti rytmitettyä, tarkkaa, terävää ja nokkelaa, se haastaa yleisöä, naurattaa, herättää ajatuksia, viihdyttää ja nostaa esiin oikean elämän ja maailman tilanteita toimivalla otteella. Niemen tavassa olla lavalla, ottaa yleisönsä ja ilmentää niin komediaa, puhedraamaa, liikkeellistä esiintymistä kuin neljättä seinää rikkovaa suoraan yleisölle puhumista on vaivattomuutta, joka syventää esitystä ja sen tunnelmia.

Esitys liikkuu tunnelmien ja tilanteiden välillä napakasti, monesti yllättävästi ja aina ajatuksella. Komedian ja draaman, naurun ja vakavuuden tasot ovat osuvia ja taiten luotuja, ja tyylilaji ja hahmot vaihtuvat lennossa sujuvasti. Kokonaisuus rakentuu paitsi tekstin ja näyttelijäntyön, myös hienon valo- ja äänisuunnittelun sekä puvustus- ja rekvisiittavalintojen kautta, ja osa-alueet tukevat toisiaan onnistuneesti. Välillä jotkin kohtaukset ovat ehkä hiukkasen liian pitkiä, mutta se on toisaalta myös tehokeino ja tapa vaikuttaa yleisön kokemukseen. Ainakin minä näin nämä venytetyt hetket toimivina, vaikka ne saattoivat juuri katsoessa tuntua pitkiltä, sillä kokonaisuudessa pidemmillä kohtauksilla on tärkeä roolinsa ja paljon draamallista merkitystä. Myös tunnetiloilla ja tunnelmilla pelatessa eniten mieleen jäivät ehkä juurikin nämä venytetyt kohtaukset, joissa ehtii painottaa ja korostaa paljon. Nyt toisella katsomiskerralla pystyin myös paremmin poimimaan nyansseja, katsomaan tarkemmin tehtyjä ratkaisuja niin esiintymisessä kuin esimerkiksi valoissa, äänissä ja yksityiskohdissa, hoksaamaan viittauksia ja pointteja jotka viimeksi menivät ehkä ohi, ja tietenkin myös nauttimaan kokonaisuudesta uudestaan. Tässä on hienoja, riemukkaita oivalluksia ja tapoja tehdä, kuten makkaran syöminen, nopeat vaihdot hetkestä toiseen, katseet yleisöön juuri oikeassa kohdassa, tauot, painotukset ja hahmosta toiseen hyppäämiset.

Olisin katsonut tätä tälläkin kertaa pidempäänkin! Esityksen teemat, kysymykset ja aiheet on tuotu näyttämölle erinomaisin ottein, ja esiintyjän suhde esitykseen toimii kaikilla tasoilla. Monta aivan loistavaa kohtausta, vahvaa lavaläsnäoloa, huumoria, tiukkaa asiaa ja oivaltavia tapoja tehdä esitystä ja olla yleisön edessä. Mahtavaa hahmojen luomista, tilanteiden näkemistä, teemojen tarkastelemista, vilpittömyyttä ja etäännyttämisellä leikittelyä. Neljännen seinän rikkominen toimii tässä mainiosti, samoin se, miten yleisön ja esiintyjän vuorovaikutuksessa on eri sävyjä. Tekemisen fokus säilyy tarkkana alusta loppuun, joka onkin yhden esiintyjän teokselle tosi tärkeää. Viihdyin ja vaikutuin, taas!