Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!
 |
| kuvat © Tapio Vanhatalo |
Helsingin kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa 24.8. musikaali Myrskyluodon Maija.
Maija Loviisa Mickelintytär (Laura Alajääski) asustaa perheensä kanssa Ahvenanmaalla ja viettää rauhallista ja luonnonläheistä elämää, kunnes eräänä päivänä kyläilemään saapuu Janne (Aaro Wichmann) isänsä Erkerin (Kari Mattila) kanssa. Janne tahtoisi Maijan vaimokseen ja näin myös tapahtuu. Nuoripari lähtee asumaan Myrskyluodolle, jossa ollaan luontoäidin armoilla eikä ympäröivä meri sääli ketään, sen saa Maija karvaasti kokea.
Täytyy myöntää, että kyllä soi loppupäivän päässä Myrskyluodon Maijan tunnussävelmä, joka kajahti ilmoille heti esityksen alkuhetkillä. Niin hienosti ja komeasti kaikuivat tutut sävelet! Noiden sointujen lisäksi en sitten tiennytkään Maijan tarinasta mitään, joten odotin innolla että mitäs kaikkea tapahtuu ja ketäs kaikkia nämä tyypit täällä lavalla ovat? Mieleen jäivät erityisesti Maijan veli Jan (Sami Paasila) ja se silakka-kohtaus, kuolemaa ennustava Marras (Mikko Paloniemi), Vallborg (Marjut Toivanen) ja suutari Pelle (loistava Antti Timonen), joka hurmasi Myrskyluodon lasten lisäksi luultavasti koko katsomon.
Laura Alajääsken Maijaa ja hänen kasvutarinaansa on hieno katsoa, Alajääski laulaa upeasti ja on eloisa, leikkisä ja huoleton Maija, sekä myös itsenäinen, rakastava, vahva ja onnellinen Maija. Hyvin rakennettu rooli ja Maijan tunteet on helppo aistia yhdeksännelläkin rivillä. Janne ei tässä ole niin suuressa roolissa kuin Maija, mutta Aaro Wichmann tekee hyvää työtä ja pidin varsinkin Janne, Maija ja lapset-kohtauksista sekä Jannen laulusta nuoren parin suunnatessa Myrskyluodolle. Lapsijoukko tekee myös hyvät roolit, ja intoa ja vauhtia sekä taitoa riittää monessa kohtauksessa.
Välillä lavalla on vähän liikaa kaikkea, kun siellä ovat Maija ja muut myrskyluotolaiset, kyläläisiä ja vielä luonnonhenkiäkin, ja kaikki tekevät jotain eikä mihinkään oikein ehdi keskittyä. Luonnonhenkiä katselee kyllä mielellään, heidän eläväinen ja salaperäinen liikkumisensa pitkin lavaa kiehtoo. Myös kekseliäästi toteutettuja lokkeja on kiva seurata, olivatpa ne hienoja! Valomaailmassa sinisyys korostuu ja selväksi tulee, että meri on vahvana läsnä.
Kokonaisuudessaan tykkäsin Maijasta paljon. Parasta on ehdottomasti musiikki, joka soi kauniina, leikkisänä ja täynnä tunnetta ja jota voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Maija Vilkkumaan sanoitukset toimivat hienosti. Näyttelijät tekevät vahvaa työtä, ja Laura Alajääsken Maija on pakko mainita vielä uudelleen, hän on roolissa todella hyvä. Hieno paluu kotitalolle kaupunginteatterilta, tämä on tosi hyvä!
Maija Loviisa Mickelintytär (Laura Alajääski) asustaa perheensä kanssa Ahvenanmaalla ja viettää rauhallista ja luonnonläheistä elämää, kunnes eräänä päivänä kyläilemään saapuu Janne (Aaro Wichmann) isänsä Erkerin (Kari Mattila) kanssa. Janne tahtoisi Maijan vaimokseen ja näin myös tapahtuu. Nuoripari lähtee asumaan Myrskyluodolle, jossa ollaan luontoäidin armoilla eikä ympäröivä meri sääli ketään, sen saa Maija karvaasti kokea.
Täytyy myöntää, että kyllä soi loppupäivän päässä Myrskyluodon Maijan tunnussävelmä, joka kajahti ilmoille heti esityksen alkuhetkillä. Niin hienosti ja komeasti kaikuivat tutut sävelet! Noiden sointujen lisäksi en sitten tiennytkään Maijan tarinasta mitään, joten odotin innolla että mitäs kaikkea tapahtuu ja ketäs kaikkia nämä tyypit täällä lavalla ovat? Mieleen jäivät erityisesti Maijan veli Jan (Sami Paasila) ja se silakka-kohtaus, kuolemaa ennustava Marras (Mikko Paloniemi), Vallborg (Marjut Toivanen) ja suutari Pelle (loistava Antti Timonen), joka hurmasi Myrskyluodon lasten lisäksi luultavasti koko katsomon.
Laura Alajääsken Maijaa ja hänen kasvutarinaansa on hieno katsoa, Alajääski laulaa upeasti ja on eloisa, leikkisä ja huoleton Maija, sekä myös itsenäinen, rakastava, vahva ja onnellinen Maija. Hyvin rakennettu rooli ja Maijan tunteet on helppo aistia yhdeksännelläkin rivillä. Janne ei tässä ole niin suuressa roolissa kuin Maija, mutta Aaro Wichmann tekee hyvää työtä ja pidin varsinkin Janne, Maija ja lapset-kohtauksista sekä Jannen laulusta nuoren parin suunnatessa Myrskyluodolle. Lapsijoukko tekee myös hyvät roolit, ja intoa ja vauhtia sekä taitoa riittää monessa kohtauksessa.
Välillä lavalla on vähän liikaa kaikkea, kun siellä ovat Maija ja muut myrskyluotolaiset, kyläläisiä ja vielä luonnonhenkiäkin, ja kaikki tekevät jotain eikä mihinkään oikein ehdi keskittyä. Luonnonhenkiä katselee kyllä mielellään, heidän eläväinen ja salaperäinen liikkumisensa pitkin lavaa kiehtoo. Myös kekseliäästi toteutettuja lokkeja on kiva seurata, olivatpa ne hienoja! Valomaailmassa sinisyys korostuu ja selväksi tulee, että meri on vahvana läsnä.
Kokonaisuudessaan tykkäsin Maijasta paljon. Parasta on ehdottomasti musiikki, joka soi kauniina, leikkisänä ja täynnä tunnetta ja jota voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Maija Vilkkumaan sanoitukset toimivat hienosti. Näyttelijät tekevät vahvaa työtä, ja Laura Alajääsken Maija on pakko mainita vielä uudelleen, hän on roolissa todella hyvä. Hieno paluu kotitalolle kaupunginteatterilta, tämä on tosi hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti