kuvat © Tuomas Scholz
Sherwood Tigers sai ensi-iltansa 1.9.
Pera (Seppo Halttunen) ja Malla (Minna Kivelä) tapaavat yllättäen vuosikymmenten tauon jälkeen. Nuoruudessa on ollut ilmassa ihastumista ja suunnitelmia tulevaisuudesta, mutta myös vastakkainasettelu nuoren punkkari-Mallan (Karoliina Isomäki/Nora Taskinen) ja teddy-Peran (Atso Mouhu/Mikael Viemerö) sekä heidän jengiensä välillä. Heikki Lundin kirjoittamassa näytelmässä liikutaan Keravalla 1970-luvun lopulla ja nykypäivänä, kuunnellaan musiikkia, puolustetaan omaa musiikkimakua ja omia näkemyksiä, ihastutaan, riidellään, kasvetaan, eletään ja kohdataan uudelleen.
Olen liian nuori tietääkseni Teddy & The Tigers-yhtyettä, tai ehkä enemmänkin niin, että en ole oikein koskaan rockabillyä kuunnellut ja siksi tämä kokoonpano on jäänyt tuntemattomaksi. Näytelmän katsoneena tiedän nyt Tigerseista vähän enemmän, ja heidän musiikkinsa soi tässä tarinassa tärkeänä osana. Tiina Brännaren ohjaamassa, kahdella aikatasolla liikkuvassa tarinassa pidin 70-luvun osuudesta ja nuoren Mallan ja Peran tarinasta enemmän, vaikka erityisesti huumorin puolesta nykyhetkeen sijoittuvat kohtaukset ovat onnistuneita. Mainiosti tavoitetaan se kiusallisuus ja hämmennys sekä muistojen tulviminen ja tuttuus, joka on ilmassa, kun Malla ja Pera tutustuvat toisiinsa uudelleen. Ja Peran sekä tyttärensä Sallan välinen sanailu on kivan aidon oloista, siitä pidin nykyaikaosuudessa paljon. Mutta nuoren Peran ja Mallan elämässä on sellaista energiaa, kiivautta ja uhoa sekä nuoruuden aitoutta ja epävarmuutta, että historiaosuus vei voiton. Kahden tapahtuma-ajan välillä liikutaan sujuvasti ja niitä myös sekoitetaan muutamaan otteeseen. Tarina pysyy tasapainossa ja Saana Syrjämäen mainiot koreografiat rytmittävät esitystä onnistuneesti. Näyttävää tanssia useaan otteeseen, taitavia esiintyjiä ja vauhdikasta menoa.
Sinikka Zannonin puvustuksessa ihastuttavat erityisesti rockabilly-tyyli ja hulmuavat helmat, ja punk-jengin vaatetuksesta vasta löytyykin asennetta. Monia hienoja vaatekappaleita, joilla on tarinankin kannalta merkitystä puvustuksen asettaessa hahmot tiettyihin jengeihin ja asemiin. Anu Reijosen ja Laura Tuomenojan maskeeraus- ja kampaussuunnittelu kruunaa hahmojen aikakauden mukaisen tyylin, ja niin kampaukset kuin maskeerauskin ansaitsevat paljon kiitosta. Mikko Rantasen lavastus on näppärää ja toimivaa, kaksi liikuteltavaa "koppia" taipuvat tärkeiksi tapahtumapaikoiksi ja muut paikat rakennetaan sujuvasti tuoleilla, sohvilla ja pöydillä. Projisoinnit sopivat tunnelmaan hyvin, ja koko visuaalisuus on mainion värikästä ja eloisaa.
Näyttelijöistä erityisesti nuorta Peraa näytelleen Atso Mouhun roolityö teki vaikutuksen. Pidin siitä, miten Mouhu tuo Peran näyttämölle monitasoisena, kiinnostavana hahmona. Mouhu tavoittaa tarkasti tarinan eri nyanssit ja tekee varmaa, vakuuttavaa työtä. Seppo Halttunen tekee onnistuneen roolin ja vakuuttavan hahmon. Halttunen osaa ottaa yleisönsä ja varsinkin komiikantaju on hänellä erinomainen, joten vanhemmalle Peralle kirjoitettu huumori pääsee Halttusen käsissä oikeuksiinsa. Karoliina Isomäen nuori Malla on myös taitavasti rakennettu hahmo, ja tosi samanlainen Minna Kivelän näyttelemän vanhemman Mallan kanssa. Hienosti nämä samaa roolia tulkitsevat näyttelijät ovat löytäneet niitä luonteenpiirteitä ja tapoja toimia, että kaikki Isomäen näyttelemän Mallan kokema ja tekemä on mukana myös Kivelän Mallassa. Jari Vainionkukka tekee kaksi sujuvaa roolia opettajana ja Peran isänä, ja Maria Laumola Peran äitinä ja tarjoilijana on myös hyvä. Roosa Kärkkäinen Peran siskona on erinomainen, ja kyllä on niin uskottavaa sisarusnahistelua että! Muutenkin nämä Peran kotiin sijoittuvat kohtaukset ovat suosikkejani. Iida Kukkonen Sallana tekee energisen roolin, ja erityisesti jo mainitsemani, luontevan oloinen isä-tytär-suhde Halttusen näyttelemän Peran kanssa on yksi esityksen kohokohtia. Sitä olisin nähnyt mielelläni lisääkin. Teddyjä ja punkkareita näyttelevät nuoret tekevät mainioita pieniä rooleja ja loistavat erityisesti koreografioissa. Ja hyvin luonnistuu tanssi myös pääroolien esittäjiltä.
Sherwood Tigers on mukavan vauhdikas ja viihdyttävä esitys, jota rytmittävät musiikki ja tanssi. Pidin tarinasta ja hahmoista ja viihdyin katsomossa. Esityksessä on muutama vähän epätasainen hetki, joka saattoi johtua ihan vain ensi-iltajännityksestä, mutta pääosin tämä on oikein mainio katsaus keravalaiseen musiikki- ja muuhunkin historiaan sekä erilaisten ihmisten elämään ja suhteisiin. Mukana on sopivassa suhteessa huumoria, romantiikkaa ja intoa, ja hienot tanssinumerot sekä sujuvat näyttelijäsuoritukset kruunaavat onnistuneen teatterikokemuksen.
Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti