Myrskyluodon Maija @ Kouvolan Teatteri

kuvat © TAVATON media

Myrskyluodon Maija sai ensi-iltansa 10.9.

Maija (Satu Lemola) ja Janne (Sami Kosola) menevät naimisiin, muuttavat meren keskelle Myrskyluodolle, perustavat kodin ja perheen, ja kulkevat läpi elämän aallokoiden yhdessä. Rinnalla kulkee vanha Maija (Annina Rubinstein), joka muistaa ja tietää kaiken, jonka on elämässään kokenut, ja jota hän nyt voi nuoremman itsensä tarinaa seuratessaan kommentoida. Maijan tarinan täyttävät rakkaus ja ahkeruus, kunnioitus ja ihailu luontoa kohtaan, elämänvoima, murheet, onnet ja menetykset.

Tiina Luhtaniemen ohjauksessa on väkevästi mukana niin kirkasta, huoletonta iloa kuin tyhjää, sanatonta suruakin, ja tunnekuohuissa velloo kaikkea muuta niiden väliltä. Yhdessä koreografi Riikka Puumalaisen luoman liikekielen kanssa ohjaus tarttuu vahvasti nimenomaan eri tunteisiin, ja koska tässä tarinassa tunteita tosiaan riittää, on hienoa, että ne tulevat näin lähelle katsojaa. Maijan ja hänelle rakkaiden ihmisten elämäntarinat nousevat näyttämölle kertoen ihmisyydestä, rakkaudesta ja menetyksistä vahvasti ja koskettavasti. Esitys on eloisa, elävä, riemukas ja vahva, ja sekä ohjauksen tarkkuus että liikekielen ja koreografioiden taidokkuus tuovat tarinan lavalle vakuuttavalla tavalla. Juho Lindströmin lavastus on harkittua, siinä ei ole mitään liikaa vaan juuri tarpeeksi elementtejä herättämään tarinan maisemat eloon. Lavan takaosan kaari on todella hieno, ja Eleonoora Koortin upeat makramee-työt sopivat näyttämökuvaan hienosti. Leila Kososen puvustus on värien ja kankaan liikkeen lumoa, sopivasti maanläheistä ja arkista mutta yksityiskohtaista ja esimerkiksi hääkohtauksessa myös näyttävän juhlavaa. Mia Jalervan valosuunnittelussa on syvyyttä ja sävyjä, jotka tukevat kohtausten tunnelmaa.

Myrskyluodon Maijassa kaikista parasta on musiikki, sillä tämän musikaalin kappaleista kaikki ovat aivan ihania ja Matti Puurtisen sävellys on upea. Erityisesti kauniita, koskettavia ja surullisia biisejä on monta, ja minähän tykkään kun katsomossa tuntuu kuin sydäntä murskattaisiin. Ja kun vastapainoksi saa sitten hymyillä ja iloita lämpimiä, romanttisia kappaleita kuunnellessaan, niin mikäs siinä on tunteiden vuoristoradassa istuessa. Musikaalin "itkettävät biisit" eli Maijan ja Jannen häävalssi, Anteeksi ja Mikael itkettävät tälläkin kertaa, erityisesti Anteeksi on täydellinen. Suloisen lämpimistä kappaleista Onnen hetki ja Myrskyluodon Maijan rakkauslaulu ovat ihania, ja ikisuosikkini Tuuli tuuli, Kuka osaa luontoa lukea ja Merellä aina tuulee soivat erinomaisesti. Orkesteri kapellimestarinaan Ilkka Kahri soittaa vakaasti ja musiikki elää kauniisti mukana Maijan tarinassa.

Satu Lemola tekee Maijana erinomaisen monitasoisen roolin, jossa Maijan elämäntarina kulkee vaivattomasti vuosikymmenten läpi ja joka tavoittaa tarkasti tunteet ja ajatukset ilosta suruun ja rakkaudesta riemuun. Sami Kosolan roolityö Jannena on vakuuttava ja Kosola tuo rooliinsa hienovaraisesti paljon erilaista tunnesisältöä ja nyansseja. Lemolan Maija ja Kosolan Janne ovat tasapainoinen, toisiaan täydentävä ja sopivasti toisistaan eroava pari, jonka yhteiselosta näyttelijät löytävät herkkää rakkautta ja hersyvää, lempeää huumoria. Annina Rubinsteinin vanha Maija on vähän salaperäinen ja mystinen hahmo, vaikka onkin kaikessa mukana ja elänyt kaiken, mistä tarina kertoo. Rubinstein on lavalla vahvasti läsnä, ja hänellä on roolihahmoonsa toimiva, kiehtova ote. Satu Taalikainen Vallborg-kummina tekee mainion roolin, jossa riittää elämänviisautta ja lämpöä. Maijan ja Jannen lapsina nähtävät Netta Herranen Mariana, Markus Waara Augustina ja Patrik Malin Mikaelina ja Sigfridinä tekevät hyvät roolit, erityisesti Herrasen työstä Mariana pidin paljon. Ja yksi suosikkikohtauksistani, se kun August palaa mereltä kotiin ilman isäänsä, on tosi vahva. Hienoa työtä Waaralta ja Satu Lemolalta. Tommi Kekarainen onnistuu rooleissaan pastori Millangårdina ja suutari-Ollena, samoin Raimo Räty Maijan isänä on varsin hyvä, niin myös Tiina Winter Fian ja ruustinnan rooleissa. Koko ensemle lukee tarinan tunnelmia taitavasti ja tuo näyttämölle kokonaisia, mietittyjä roolihahmoja.

Hienosta visuaalisuudestaan, kauniisti ja vahvasti soivasta musiikistaan sekä vaivattomasti ja soljuvasti etenevästä kokonaisuudesta huolimatta esitys jätti minut kaipaamaan vielä vähän enemmän jotakin, ehkä syvyyttä. Sitä löytyy jo, ja palaset ovat muutenkin kaikki kohdillaan. Tekeminen on varmaa, tarina kaunis ja toteutus koskettava, joten esitys vaatinee vain muutaman esityskerran enemmän kasvaakseen täysin valmiiksi. Ensi-ilta kun on vasta esityskauden avaus ja produktion elämänkaaren alku, ja esitykset aina vain paranevat ajan kuluessa. Täytynee siis suunnata keväällä vielä uudelleen katsomoon, saas nähdä kuinka upeaksi tämä Maija on silloin kasvanut... Sen tiedän jo nyt, että silmäkulmat eivät tule kuivina pysymään, kun jo ensi-iltaa katsellessa oli pala kurkussa. Kyllä Myrskyluodon Maija vaan on kaunis musikaali, ai että.

Suosittelen tätä kaikille Myrskyluodon Maija-faneille sekä kaikille heille, jotka nauttivat upeasta, kauniisti soljuvasta musiikista, iloisesta ja herkästä rakkaustarinasta ja vahvasti kerrotusta tarinasta, jossa elämässä on läsnä tunteita ja tunnelmia laidasta laitaan.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kouvolan Teatteri!