Sata on Seilissä hautaa.

Kuvat Otto-Ville Väätäinen

Viime tiistaina 21.10 suunnattiin auto kohti Turkua ja Logomoa ja Seiliä. Musikaali on Turun kaupunginteatterin kantaesitys ja sen on käsikirjoittanut Sau Rasila, musiikki on suomalaisten naisartistien käsialaa, mutta sovituksesta vastaa Jussi Vahvaselkä. Ohjaajana Mikko Kouki, koreografia Reija Wäre. 

Musikaali kertoo "hullusta rakkaudesta", siitä että uskoo johonkin, että on joku joka tulee ja pelastaa. Tarinan alussa nuori Sofia (Helmi-Leena Nummela) karkaa omista häistään ja tapaa Johanneksen (Petja Lähde). Tarinan edetessä Sofia joutuu Seilin mielisairaalaan ja tapaa siellä muita naisia, joista kaikki eivät ehkä olekaan hulluja. Hän uskoo, että Johannes tulee ja pelastaa, ja se usko kantaa häntä päivästä toiseen.

Seili oli upea. Hieno. Koskettava. Kaunis. Raskas. Vau. 

Olihan aihe musikaalissa erittäin surullinen ja raskas, joten niin oli katselukokemuskin. Nyt muutama päivä esityksen jälkeen ymmärrän kuinka hyvä se oikeasti oli. Alussa tuntui vähän että äänentoisto oli hiljaisella tai sitten minulla oli huono kuulo, tai sitten puhuttiin hiljaa. No, kuitenkin. Turun kaupunginteatteri on tehnyt upean musikaalin, käykää katsomassa!

Lauluista vaikuttivat eniten Seili. Koko kohtaus jossa Seili soi oli niin hieno. Myös Riko minut rakkaani (jonka lauloivat Petja Lähde sekä Anna-Maija Jalkanen, jolla on aivan upea ääni!) sekä Seuraavaan elämään olivat hienot. Näyttelijät olivat upeita, lavastus oli hieno, koreografia ihan vau. Eipä oikein mitään "huonoa" sanottavaa ole tästä, olihan se raskas mutta se on totuus. Ja se on esitetty hienosti. 

Seili oli upea kokemus. Varsinkin videolla nähty tarina Hildasta ja hänen vauvastaan oli ihan mahtava ja koskettava. Hienohienohieno! Suosittelen kyllä Seiliä lämpimästi, todella upeaa suomalaista teatteria!