 |
| kuva © Otto-Ville Väätäinen |
Tärppi #1: & Julia – Helsingin kaupunginteatteri
Olin lähes sataprosenttisen varma, että HKT:lle on tulossa & Julia, kun aikanaan Moulin Rouge-musikaaliin haettiin esiintyjiä. No, ei ollut, ja se oli haaveita elätelleelle meikäläiselle aikamoinen pettymys (vaikka MR:n lopulta kolmesti näinkin). Kun & Juliaan sitten haettiin esiintyjiä ja tuleva musikaali esiteltiin aukkarikutsussa lähes samoilla sanoilla (pop-musiikkiin perustuva musikaali), uskalsin päästää haaveet taas valloilleen. Vaan tulisiko kaksi jukebox-musikaalia peräkkäin? Joko taas haaveilen liian ajoissa ja saan pettyä? Mutta ei pettymystä tällä kertaa! Rakas & Julia ihan oikeasti saa Suomen kantaesityksensä aivan tuossa tuokiossa! Sain haaveilleni varmistuksen jo yli vuosi sitten, kuukausia ennen musikaalin julkaisua, ja siitä asti olen suurin piirtein laskenut päiviä tähän syksyyn. Mutta miksi? No siksi, että rakastuin & Juliet-musikaaliin aivan täysin nähtyäni sen Lontoossa 2022 (täällä lisää siitä). William Shakespearen Romeon ja Julian tarinaa veikeästi kääntelevä & Juliet sisältää ruotsalaisen Max Martinin käsialaa olevaa musiikkia – siis muun muassa sellaisten artistien tunnetuksi tekemiä biisejä kuin Backstreet Boys, Katy Perry, Britney Spears ja Adam Lambert. Minähän lähtökohtaisesti suhtaudun innolla ja ihastuksella kaikkeen Romeoon ja Juliaan liittyvään, ja & Julietin kohdalla heti ensihetkillä kaikki innostus ja ihastus sen kuin vahvistui. Musikaali on hauska, herkkä, yllättävä, nokkela, riemukas ja valloittava show, jossa on ihanat hahmot, tykkejä musanumeroita, hurmaavaa huumoria ja mainioita näkökulmia Romeoon ja Juliaan. Jos nimittäin lähdetään tekemään jotain klassikon pohjalta, täytyy siinä olla ajatusta taustalla, ja & Julietissa on. Lähtöteksti on ymmärretty, ja siitä inspiroituneena on syntynyt kokonainen, onnistunut uusi teos. Musikaalin on kirjoittanut David West Read. Kävin vielä kesän alussa Tukholmassa katsomassa & Juliaa ja kokeilemassa, iskeekö tämä yhä. Ja kyllä muuten iski, ihana ihana musikaali! Aloin toki myös heti unelmaroolittamaan tätä, kun sain varmuudella kuulla, että & Julia on HKT:lle tulossa. Osa päässäni tekemistä roolituksista osuikin oikeaan (us-roolien kohdalla sitten useampi), kuten Shakespearea näyttelevän Tuukka Leppäsen ja Mayn roolissa nähtävän Niki Rauténin kohdalla. Osaa taas en osannut arvata, kuten Martti Mannista Francois'n roolissa (veikkasin Mannista Romeoksi) tai sitten esimerkiksi itselleni aiemmin tuntemattomampia Renée Böökiä Julian ja Mikko Peltomäkeä Romeon rooleissa. Tosin omien arkistojen tutkiminen paljasti, että olenhan minä nähnyt Peltomäen ennenkin lavalla – ja vieläpä Romeossa ja Juliassa! Vuosi oli 2019 ja paikka Vaasa, ja samassa prokkiksessa oli mukana myös Niki Rautén. Myös ensemblessä ja us-Juliana nähtävän Edit Williamsin olen viimeksi nähnyt R&J:ssä (ÅST:llä keväällä), ja lieneepä & Julian rooleissa moni muukin, joka jossain vaiheessa uraansa on tätä klassikkoa päässyt tulkitsemaan. Ja nyt sitten saa jokainen tuoreella kulmalla kaikkien aikojen traagista rakkaustarinaa esittää. Ah, olisipa jo ensi-ilta! Mikähän lienee meikäläisen lopullinen näytössaldo tämän kohdalla, kun lippuja on jo muutamaankin Pariisin-vierailuun... Vaan ai että, mikä ilo saada pian tämä teatteriunelmani toteen!
& Julia ensi-illassa 20.8.
 |
| kuva © Tampereen Työväen Teatteri |
Tärppi #2: Wicked – Tampereen Työväen Teatteri
Samuel Harjanne pääsee ohjaamaan nämä tärppilistan kaksi ekaa juttua, kun & Julian lisäksi hänen kädenjälkeään näkee TTT:n Wickedissä. Harjanteelle teos onkin samassa roolissa tuttu jo Göteborgista, jonne hän on sen myös ohjannut. Onpa kyllä todellakin aika saada uusi suomiprokkis tästä menestysmusikaalista, kun Helsingin kaupunginteatterin Wickedin ensi-illasta vuonna 2010 on kulunut siis jo kuusitoista vuotta. Ihan uusi teatterikatsojien sukupolvi pääsee vihdoin Wickedin katsomoon – miten upeaa! Heillä lienee luvassa melkoinen matka Oziin, ja varmasti myös meillä, joille tarina ja musikaali ovat jo tuttuja. Olen nähnyt Wickedin HKT:llä kerran ja Lontoossa kolmesti, ja toki myös molemmat leffat on katsottuna. Sen lisäksi pohjateos, Gregory Maquiren romaani Noita on luettuna, vaikka musikaalissa mennäänkin monessa kohtaa aivan eri suuntaan kuin kirjassa. Olen aina pitänyt Wickedistä kovasti, se on musikaalina erinomainen yhdistelmä hyvin käsiteltyjä teemoja, monenlaisia tunteita, tykkiä musaa ja mainioita hahmoja, ja fantasian tyylilajia rakastan. Tällaisia kunnon fantasiamusikaaleja noitineen, omine maailmoineen ja yliluonnollisine ilmiöineen pitäisi tehdä meillä enemmänkin, tajusin sen nyt. Teatterissa on aina taikaa, mutta olisihan se nyt siistiä, että taikaa olisi myös tarinassa ihan kirjaimellisesti! Erityisen innolla odotan sitä, millainen TTT:n versio on visuaaliselta maailmaltaan, tunnelmaltaan ja tyyliltään, sillä kuten HKT:llä aikoinaan, myös TTT:llä nähdään oma tulkinta, ei replikaversiota. Ja vaikka Lontoossa kuinka hieno ja sujuvasti rullaava Wicked pyöriikin, luulen, että tässä musikaalissa on vielä paljon lisää irti otettavaa ja monesta kulmasta tulkittavaa, jonka uudenlainen versio mahdollistaa. Odotan myös sitä, miten uusi suomennos toimii, sillä Suomen kantaesityksessä käytössä olleet dialogi ja laulutekstit olivat mielestäni erinomaisia (ja olivat käytössä leffoissakin, ainakin biisien osalta). Musiikkiteatterifestivaalilla Elphabaa näyttelevä Yasmine Yamajako laului upeasti kappaleen Kun velhon kohtaan ja paljasti, että musikaalissa tehdään ikoninen lennätyskohtaus tavalla, jota ei ole maailmassa koskaan ennen tehty... Jännittävää!
Wicked ensi-illassa 3.9.
Tärppi #3: Den lilla skräckaffären – Åbo Svenska Teater
Näin Little Shop of Horrorsin Lontoossa Regent's Park Open Air Theatressa vuonna 2018, ja ihastuin siihen heti (tästäkin näköjään fiilikset rustattu tänne). ÅST teatterina ihastutti sekin minut ensivierailulla viime syksynä, ja siitä tuli nopeasti itselleni tärkeä paikka. Pääsinpä keväällä selailemaan jopa arkistoista löytynyttä, edellisen ÅST:n Pienen kauhukaupan käsiohjelmaa vuodelta 1990! Jos on siis seuraavaa Wickediä odotettu Suomeen kuudentoista vuoden verran, niin ÅST:n näyttämö onkin sitten odottanut Seymourin, Audreyn ja kumppaneiden paluuta jo 36 vuotta! Lavastuksen pienoismallinkin olen päässyt näkemään, joten keväästä saakka on saanut innostustaan kasvattaa ihan konkreettisten suunnitelmienkin pohjalta. Ja ai että, kuinka tätä odotan! Kauhis on hurmaavan hirvittävä ja riemukkaan railakas musikaali, ja tässä on aivan loistava musa ja herkullisia henkilöhahmoja. Visuaalisuus tarjoaa vaikka ja mitä mahdollisuuksia, ja mielenkiinnolla tulen katsomoon astelemaan tätä katsomaan mennessä, kun tiedän että kohta pääsee kukkakauppaa kuikuilemaan. Olen nähnyt ÅST:llä toki vasta kolme juttua, mutta odotan kuitenkin innolla myös sitä, että pääsen näkemään siellä ekaa kertaa musikaalin. Eikä ehkä olisi mitään toista musikaalia, jonka mieluiten ÅST:llä juuri tässä hetkessä näkisin – Kauhis on ollut ihana juttu jota yhdessä ystävän kanssa fiilistellä jo kauan ennen ensi-iltaa, ja olen tietty aina sen ensimmäisen kerran nähtyäni odotellut, milloin pääsisin musikaalin Suomessa näkemään.
Den lilla skräckaffären ensi-illassa 10.9.
Tärppi #4: Tom of Finland – Hämeenlinnan Teatteri
Näin Tompan Turun kaupunginteatterin kantaesityksessä yhdeksän vuotta sitten, ja uskon että pidin siitä todella paljon, mutta olen jotenkin unohtanut musikaalista ihan kamalasti kaikkea. Nyt tosin on En ole niitä-kappale soinut Musiikkiteatterifestivaalin jälkeen päässä about koko ajan, joten en malta odottaa, että näen sekä Lauri Ketosen Markus Palinina että koko tämän musikaalin lavalla. Vaikka muistissa on kohtaukset ja kappaleet aika hatarasti, sen kuitenkin muistan, että tässä on aivan ihanaa riemua ja rohkeutta, paljon lämpöä, sujuvaa draamaa ja yhteiskunnallista otetta myös, ja ylipäätään hieno kirjo tunteita ja tunnelmia, jotka on tuotu lavalle elävästi. Tom of Finlandin uuteen tulemiseen on myös musikaalia paranneltu ja muokkailtu, ja uutta musiikkiakin on luvassa, joten kiinnostaa nähdä, millainen tämä Tomppa 2.0 on. Lavalla on huikea jengi ja Verkatehtaan iso sali esityspaikkana kiinnostaa sekin, sillä aiemmin olen Hämeenlinnassa nähnyt esityksiä vain teatterin suurella näyttämöllä.
Tom of Finland ensi-illassa 3.9.
 |
| kuva © Jani Enqvist, juliste © Oona Hynynen |
Tärppi #5: Sankariainesta – Keltainen Teatteri
Ensimmäisellä produktiollaan Kärpästen herralla itsensä teatterikentälle täräyttänyt Keltainen Teatteri tarjoilee nyt Sankariainesta, joka on "maailman ehdottomasti paras lännenmusikaali". Esityspaikkana on Teatteri Vanha Juko. Vakuutuin ryhmän menosta ja meiningistä aivan täysin kahdella Kärpästen herran katselulla, enkä malta odottaa, että näen mitä he tällä kertaa lavalle tuodat. Ihan oman tarinan ainakin, itse kirjoitetun ja sävelletyn. Vau! Energia, into ja näkemys kovasti tätä porukkaa mielestäni kuvaavat, ja sitä he luultavasti nytkin näyttämölle läväyttävät. Lännenmusikaali konseptina kuulostaa varsin riemukkaalta ja mainiolta, sellaista en ole koskaan nähnyt, mutta eipä parempaa tapaa tätä genreä ole korkata kuin Sankariainesta kokemalla. Keltaisen Teatterin porukalla on sekä lavalla että somessa juuri sellaista oman jutun tekemisen riemua ja kunnianhimoa, joka sytyttää myös katsojan, ja onkin hienoa päästä pian näkemään, millaista tykittelyä tällä kertaa on luvassa.
Sankariainesta ensi-illassa 21.8.
 |
| kuva © Kaisa Tiri |
Oulun Täällä Pohjantähden alla kiinnostaa ennen kaikkea ohjaaja Esa-Matti Smolanderin kädenjäljen myötä. Hänen tapansa tehdä teatteria iskee omaan makuuni hyvinkin yks yhteen, ja Smolanderilla on vaikuttava taito käsitellä kokonaisuutta kaikkine yksityiskohtineen ja vivahteineen. Pohjantähti on myös aivan valtavan hieno ja komea tarina, se oli Kansallisteatterin tulkintana minulle varsin vahva kokemus, ja tulee läpikotaisin tutuksi myös seuraavien vuosien aikana, kun tätä Väinö Linnan romaanitrilogiaa väitöskirjaani varten analysoin hyvinkin läheisesti. Suomalaisuuden syvimmät sävyt ovat tarinassa vahvasti läsnä, ja sen läpileikkaus kansasta, maasta ja yhteiskunnasta on aina yhtä hieno. Oulun Teatterilla on ylipäätään valtavan kiinnostava ohjelmisto aina, nytkin pyörii vaikka ja mitä hienon kuuloista juttua, mutta kun se Oulu on niin kauhean kaukana. Juna toki kulkee, joten elättelen toiveita, että johonkin väliin saisi reissun Ouluun onnistumaan.
Täällä Pohjantähden alla ensi-illoissa 13. ja 14.11.
Tärppi #7: Pridgertön – Stella Polaris & Tanssiteatteri Tsuumi
Kyllä! Kuulostaa täydelliseltä! Tämä on "epävirallinen ja improvisoitu parodia suoratoistohitistä", ja minulle yhden kauden Bridgertonia katsoneelle varmasti juuri herkullinen juttu. Suoratoistohitti on suurin piirtein konseptiltaan tuttu, ja hahmoistakin osan muistan, mutta en ole kovinkaan perehtynyt siihen sen tarkemmin. Siispä kun tv-sarjasta ryhdytään improamaan koko illan esitystä, yhdistynevät siinä riemukkaasti yllättävät käänteet ja sellaiset sarjan seikkailut, joista parodiaa on viihdyttävää tehdä. Näyttämöllä on niin näyttelijöitä, tanssijoita kuin muusikoitakin, ja tämä jengi tuonee lavalle sellaiset seurapiiritanssiaiset, ettei hämmästykseltä, huvituksilta tai hurmiolta voi välttyä. Parodia on itselleni (vielä) genrenä vieras, mutta kuten Titanique-musikaaliparodia osoitti, sehän on parhaimmillaan aivan todella kekseliästä ja nautinnollista katsottavaa. Nyt otetaan samoja aineksia – tunnettu lähdeteos, näyttelemistä, musiikkia ja tanssia – ja lisätään soppaan vielä improvisaation ihmeellinen maailma. Mitä muuta siitä voisi tulla kuin aivan ihastuttavan hauska ja yllätyksellinen esitys?
Pridgerön ensi-illassa 11.9.
 |
| kuva © Otto-Ville Väätäinen |
Tärppi #8: Fretti Mercury etsii onnea – Helsingin Kaupunginteatteri
Tätä kuvaillaan syvänmielenmusikaaliksi, ja se kuulostaa aivan ihanalta. Ihanalta kuulostaa myös tarina, jossa Fretti Mercury ja ystävänsä Jänis Virtanen lähtevät seikkailulle etsimään onnea – ja kohtaamaan riemastuttavalla tavalla nimettyjä tyyppejä, joita esittelytekstissä ovat muun muassa Kirva Babitzin, Pöllö Miljoona ja Seiti Etsivä. Menoa ja meininkiä lienee luvassa varsin riemukkaasti, ja kun musikaalissa lupaillaan olevan niin hillitöntä hauskuutta kuin riipivää haikeutta, niin mitä muuta sitä edes kaipaa? Onni tunteena, asiana, käsitteenä, tavoiteltavana, etsittävänä, löydettävänä ja omaksuttavana juttuna on koko perheen musikaalille suloinen, ja lienee monen ikäisiä eri tavoin puhutteleva aihe. Vaikka vauhtia ja veikeyttä varmasti riittää, niin eiköhän tässä päästä myös isojen kysymysten äärelle ja tärkeitä asioita pohtimaan, sellaisella kulmalla joka antaa ajateltavaa niin lapsiyleisölle kuin vähän vanhemmillekin.
Fretti Mercury etsii onnea ensi-illassa 23.9.
 |
| kuva © Emilia Kaupinmäki |
Jääkärin morsian on minulle suuri klassikko, siitäkin huolimatta, etten tiedä tästä Sam Sihvon jo vuonna 1921 ilmestyneestä laulunäytelmästä oikein mitään. Nyt klassikko nähdään Seinäjoella draamallisen rock-konsertin muodossa, ohjaaja Juha Luukkosen tulkintana. Luvassa on "livemusiikkia hevistä iskelmään, rintalastaan jysähtävää draamaa, groteskia komediaa ja viiltävää kauneutta", eli aikas hyvältä kuulostavia juttuja. Liikutaan myös useammalla aikatasolla ja katsotaan historiaa ja sen tapahtumia ja ihmisiä niitä ymmärtämään pyrkien, samalla kiinnostuneina ja kyseenalaistaen. Tämä versio kuulostaa siltä, että siinä on vanhaan klassikkoon toimiva tuore näkökulma, joka tuo kokonaisuuteen lisää ja antaa sille kosketuspintoja nykyaikaan ja nykyihmisiin. Kaiken toteuttaminen draamallisen rock-konsertin muodossa vaikuttaa erinomaiselta ratkaisulta, ja tämä teos on julkaisustaan saakka ollut minulle yksi syksyn kiinnostavimpia juttuja.
Jääkärin morsian ensi-illassa 12.9.
 |
| kuva © Valtteri Kantanen |
Tärppi #10: Änglagård – Svenska Teatern
Ja niin on tämäkin, nimittäin yksi niitä julkaisustaan saakka kovasti kiinnostaneita syksyn juttuja. Katselin Tukholmassa joku aika sitten pyörinyttä Änglagårdin tuotantoa itselleni reissuohjelmaksi, mutta se ei sitten sopinut suunnitelmiin, mutta nimi jäi mieleen ja heti tunnistin että sama juttu on nyt Svenskanille tulossa. Suosittuun samannimiseen elokuvaan perustuu tämä, mutta se ei ole minulle tuttu, eikä musikaalikaan sen enempää, vain alkuasetelmaan olen tutustunut. Tukholman version traileri heti ihastutti minut siihen, millainen tämä vaikutti tunnelmaltaan ja fiilikseltään olevan. Etenkin sellainen rauhallisen ja sisäänpäinkääntyneen maaseudun ja värikkäiden, räiskyvien persoonien yhteentörmäys, joka tämän tarinasta löytyy, on teema joka meikään aina iskee. Ja kun sitten alkavat ennakko-oletukset murtua ja yrmeät ilmeet sulaa niin ai että, sepä vasta ihanaa on. Lämminhenkistä, yllättävää ja hyväntuulista menoa lienee luvassa.
Änglagård ensi-illassa 17.9.
 |
| kuva © TAVATON media |
Kouvolassa suunnataan laman ja epätoivon keskelle yhden suosikkitarinoistani muodossa. Kun Housut pois tehtiin Lahdessa (miten siitäkin voi olla jo kymmenen vuotta, jestas sentään), kävin katsomassa sen muistaakseni kolmesti. Lisäksi tänä ja viime kesänä olen nauttinut tarinasta puhenäytelmämuodossa. Pidän tässä musikaalissa oikeastaan kaikesta, etenkin inhimillisyydestä ja siitä, miten hahmojen persoonia, tilannetta ja tekemisiä katsotaan. Housut pois on valtavan lämmin tarina, siinä kuvataan perhettä, ystävyyttä ja yhteisöä tosi kauniisti ja aidosti. Toki tämä on todella hauska myös, yllättävä, riemukas ja veikeä, ja juuri siksi niin toimiva. On viihdyttävää komediaa ja puhuttelevaa draamaa, naurua ja liikutusta, ihmisyyden iloja, suruja, pähkähulluja ideoita ja ihmisiä, jotka lähtevät niitä toteuttamaan.
Housut pois ensi-illassa 10.9.
 |
| kuva © Raana Lehtinen |
Tärppi #12: Kolmen pennin ooppera – Lahden kaupunginteatteri
Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho tarjoili keväällä Turussa elämäni parhaan oopperakokemuksen, joten samojen herrojen käsialaa oleva Kolmen pennin ooppera toden totta kiinnostelee. Samoin dystooppinen meno iskee aina, ja sitä lienee tarjolla ihan lavan täydeltä. Kolmen pennin ooppera on ollut minulle nimenä tuttu jo vuosia, mutta tarinasta ei ole mitään hajua. Vaan eipä se haittaa, sillä usein on mahtavia juttuja saanut nähdä juuri silloin, kun katsomoon suuntaa täysin vailla tietoa siitä, mitä näyttämölle tärähtää. Minulla on yhä vähän jonkinmoinen siirtymäkausi menossa Lahden kaupunginteatterin kanssa, sillä teatterin meininki on Lauri Maijalan kaudella ottanut uusi askeleita ja uusia suuntia, enkä ehkä ole aivan vielä päässyt menoon mukaan. Vaan moni hieno juttu on jo tässä viime aikoina LKT:llä nähty, ja todellakin kiinnostaa vastakin katsoa mahdollisimman moni Lahessa tehtävä esitys – miksipä ei vaikka kaikki! Ja kun vuoden päästä lueskellaan meikän syksyn 2027 tärppejä, niin kuulkaas kuulkaas, sieltä tärähtänee Lahden kupunginteatteri ihan ykköseksi... Toivottavasti tämä jo kuulemani ohjelmistouutinen tulee julki pian, niin pääsee hehkuttamaan!
Kolmen pennin ooppera ensi-illassa 9.9.
Tärppi #13: Dracula - karmiva komedia – Linnateatteri
Tämä oli melkoinen yllätys, vaan melkoisen ilahduttava sellainen. Miten mahtavaa, että saadaan tämä riemukas juttu Suomeen! Olen katsonut hyvin moneen kertaan about kaikki netissä pyörivät videot alkuperäisestä Dracula-prokkiksesta (New World Stages, 2023) ja täysin hurmaantunut tämän klassikkoversioinnin meiningistä. Ei ole jäykkää ja jäyhää menoa tässä, vaan reipasta tykittelyä, terävää huumoria ja nerokkaita oivalluksia. Kyllä harmitti reilu vuosi sitten, kun tätä esitettiin Lontoossa, eikä minulla ollut mahdollisuutta mennä katsomaan. Olisi ollut vielä James Daly kreivin roolissa siellä, kuten tuossa alkuperäisessä tuotannossa... Mutta nytpä pääsee ihan kotimaan kamaralla nauttimaan vampyyrikomediasta! Ohjauksesta vastaa Chris Whittaker, ja lavalla vampyröivät ja vampyyrejä kauhistelevat ja ihastelevat Emil Kihlström, Lari Halme, Emmi Kangas, Elias Keränen ja Pihla Maalismaa. Vampyyrit nyt noin ylipäätään ovat best, mutta heitä näkee lavalla ihan liian vähän. Jos Wickedin kohdalla toivoin näyttämöille lisää fantasiaa, niin toivonpa tässä kohtaa myös paljon lisää vampyyreitä!
Dracula ensi-illassa 28.10.
 |
| kuva © Satu Kemppainen |
Tärppi #14: Seili – Turun Kaupunginteatteri
Seilinkin olen nähnyt Logomon väistötiloissa silloin noin vuosikymmen sitten, kuten Tom of Finlandinkin. Kuten Tompan kohdalla, muistikuvat alkavat olla vähän hataria jo, ja tämän kohdalla enemmän on toki myös muuttunut, kun jukebox-muodosta on siirrytty musikaalille sävellettyyn ja kirjoitettuun musiikkiin. Tarina lienee aika samana säilynyt, ja siitä jotain kyllä muistankin. Parhaiten muistan kyllä valitettavasti sen, että sain tuolla teatterireissulla ruokamyrkytyksen – uusinta-Seilin suhteen tavoite on ainakin välttää sama kohtalo. Kaunista, haikeaa ja sydäntäsärkevää tunnelmaa ja teemaa on varmastikin luvassa, ja näkemieni treenikuvien perusteella myös aivan upeaa visuaalisuutta. Varsinkin juuri visuaalisuus sekä musiikillinen puoli kiinnostavat kovasti, ja odotan myös kokonaisuuden näkemistä innolla. Seilin tarinassa on väkevyyttä, herkkyyttä ja isoja tunteita, ja nehän iskevät tunnetusti syvälle. On hyvin kiinnostavaa nähdä musikaali myös siitä syystä, että loppuvuodesta Seiliin sijoittuvaa tarinaa pääsee katsomaan myös elokuvateatterissa, kun saaresta ja sen naisista kertova Kerro kaikille-elokuva saa ensi-iltansa.
Seili ensi-illassa 4.9.
 |
| kuva © Petri Teppo, Studio Artica |
Minulla on ollut hyvin ahkerassa kuuntelussa jo vuosia kaksi Mozart-musikaalia, itävaltalainen ja ranskalainen, ja molemmista on toki tallenteetkin katsottuna. Tämän säveltäjäihmeen tarina on siis kahdesta näkökulmasta tuttu, toisen musikaalin keskittyessä Mozartiin ja Salieriin (ranskalainen) kuten tämä näytelmäkin, itävaltalaismusikaali taas jättää Salierin sivummalle ja tarkastelee Mozartin ja tämän mesenaatti-työnantajan, prinssi Colloredon välisiä jännitteitä. W. A. Mozartin sävellyksiä en mitenkään kovin paljoa kuuntele, mutta ihmisenä, taiteilijana ja historiallisena hahmona pidän sekä häntä että Salieria tosi kiinnostavina. Amadeus-näytelmä on "tragikomedia neroudesta ja kateudesta", ja molemmat ovat kyllä aiheita, joista löytyy niin traagista kuin koomista sävyä. Olen tiennyt tämän näytelmän olemassaolosta muutaman vuoden, mutta katsomoon saakka en ole vielä päätynyt, vaikka kovasti juttu kiinnosteleekin. Rovaniemelle on sen verran matkaa, että valtavan todennäköisenä en pidä katsomoon päätymistä nytkään, mutta jos nyt reissu pohjoiseen sattuisi eteen, niin todellakin tiedän mitä siellä tekisin.
Amadeus ensi-illassa 19.9.
 |
| kuva © Janne Alhonpää |
Porin Teatteriin Sodan ja Rauhan ohjaa Pasi Lampela, joka ohjasi Leo Tolstoin toisen klassikon, Anna Kareninan, viime kaudelle Kotkan kaupunginteatteriin. Lampelan tapa käsitellä tunnelmaa, tarinaa ja hahmoja vakuutti, ja tämä toinen suuri klassikko noussee näyttämölle yhtä onnistunein ja monisävyisin ottein. Olen vähän huono klassikkolukija, ja lähes kaikki mitä tiedän Sodasta ja rauhasta perustuukin musikaaliin Natasha, Pierre & the Great Comet of 1812, joka taas perustuu 70 sivun mittaiseen pätkään tästä tiiliskivestä. Jos ei muuta, niin ainakin hiukkasen monta kertaa kuunneltu prologi (ja muutkin kappaleet) lienee auttanut tutustumaan hahmoihin ja tarinan asetelmiin. Tätä musikaalia odottelen muuten kovasti kotimaan kamaralle, mutta ehkäpä odotusta vähän lieventäisi samojen hahmojen seuraaminen näytelmässä. Kuten kahdessa edellisessäkin lavalla näkemässäni versioinnissa venäläisistä romaaniklassikoista (Tohtori Zivago ja Anna Karenina), on Sodassa ja rauhassakin tarjolla kolmiodraamaa, suuria tunteita ja vaikeita valintoja. Poriinkin on jonnin verran matkaa, mutta koskaan ei tiedä, jos sattuisi sinne reissu suuntautumaan.
Sota ja rauha ensi-illassa 12.9.
Tärppi #17: Gutenberg – Musiikkiteatteri Kapsäkki, Linnateatteri & Riihimäen Teatteri
Kun Gutenbergiä viimeksi esitettiin New Yorkissa, oli someni sitä täynnä, sillä seuraan toista tuon production näyttelijöistä. Sitä kautta tuli teoskin tutummaksi, ja vaikka en esimerkiksi musiikkia ole koskaan kuullut, on tarinan alkuasetelma tiedossa, samoin produktion idea, eli pari näyttelijää ja vaihtuvat hatut. Lavalla ovat Juha Pulli ja Joel Mäkinen, kuten Murhalle kahdessakin, ja tältä parivaljakolta sujuu hahmonvaihto, timanttinen yhteistyö ja riemukas komedia kyllä kuin tanssi. Samuel Harjanteen lisäksi siis kaksi tärppilistapaikkaa myös Chris Whittakerille, joka ohjaa Guternbergin lisäksi jo mainitun Draculankin. Molemmat muuten pienen castin juttuja, joissa vaihdellaan hahmoja vauhdilla. Sellaisen ohjauksissa Whittaker on taitonsa jo osoittanutkin, kuten Murha kahdelle-musikaalin erinomaisuus ja suosio kertoo. Erityispisteitä yhteistuotannolle, joka tuo musikaalin kolmeen eri kaupunkiin.
Gutenberh ensi-illassa Kapsäkissä 17.9.
Tärppi #18: Suurenmoista – Hämeenlinnan Teatteri
Näin Suurenmoista-musiikkinäytelmän Keski-Uudenmaan Teatterin tuotantona Krapin kesäteatterissa vuosi sitten, ja vaikka olin aluksi tätä teosta kohtaan vähän skeptinen, se hurmasikin minut täysin! Tämä tositarinaan ja oikeaan ihmiseen, Florence Foster Jenkinsiin, pohjautuva näytelmä on valloittavan lämminhenkinen, hyvin hauska ja tavoittaa ystävyydestä, ihmisyydestä, intohimosta ja taiteesta paljon hienoja sävyjä. Kävin lopulta kolmesti Krapilla esityksen katsomassa, ja joka kerta sai sydämellisestä kokonaisuudesta nauttia. Pidän tässä kovasti hahmoista, ja myös siitä, miten tarina kerrotaan ja miten siinä on sekä hersyvää komediaa että tosi ihania aitoja hetkiä ihmisten välillä. On kiinnostavaa nähdä näytelmä sisätiloissa, sillä kesäteatteriympäristö ja sisänäyttämö tuovat samaan juttuun aina ihan omat tunnelmansa. Hämeenlinnan Teatterin näyttömöllä on monta mainiota musiikkinäytelmää vuosien varrella nähty, ja tämä lienee siihen joukkoon erinomainen lisäys.
Suurenmoista ensi-illassa 17.10.
Niskavuori-näytelmät ovat kovaa vauhtia muodostumassa yksiksi suosikeistani, ja vaikka Heta on kolmesta näkemästäni (Heta, nuori emäntä, naiset) ehkä vähiten suosikkini, on se silti todella hieno. Hetan hahmo kaikessa jyrkkyydessään ja järkkymättömyydessään on tosi kiinnostava, ja tämän näytelmän ihmissuhteet ja henkilöiden dynamiikat myös kiehtovat. Isoja tunteita, paljon kipua, raastavaa ylpeyttä ja riittämätöntä rakkautta, herkkiä toiveita ja hellittämätöntä katkeruutta, näitä kaikkia tarjoaa Niskavuoren Heta, ja luultavimmin myös Lappeenrannassa. Hella Wuolijoen klassikko tavoittaa jotain hyvin perustavanlaatuista suomalaisuudesta, ihmisyydestä, maaseudusta ja ties mistä, ja on komea, syvälle iskevä näytelmä. Lappeenrannan kaupunginteatterissa en ole koskaan käynyt, mutta kesällä junailin kaupungista ohitse ja huomasin, että eihän tämä niin kaukana olekaan – kenties siis tie vie Muumäen mökkiin.
Niskavuoren Heta ensi-illassa 5.9.
Tärppi #20: Näytelmä joka menee pieleen – Vaasan kaupunginteatteri
Näytelmä joka menee pieleen on yksi suosikkiteoksiani, ja genrensä parhaimmistoa ehdottomasti. Tämä toimii minulle ihan joka kerta aivan älyttömän hyvin, ja useamman version useammallakin kielellä nähneenä huomaan yhä uusia juttuja – ja jokaisessa versiossa on tietty vielä omat kommervenkkinsä. Teoksen huumori on niin fyysisen, verbaalisen kuin lavasteellisenkin komedian osalta riemukasta ja veikeää, ja täysin iskulleen toteutettuna suorastaan vastustamatonta. Teos leikittelee nokkelasti brittiläisellä murhamysteerillä, farssin konventioilla, teatterimaailman tyypeillä ja tehtävillä, tavoilla tehdä komediaa ja sillä, miten nämä kaikki yhdistetään toimivaksi, yllättäväksi ja hykerryttäväksi kokonaisuudeksi. Ja vaikka olen nähnyt tämän pikaisten laskujeni mukaan ainakin viidesti, en ole kyllästynyt samoihin vitseihin yhtään!
Näytelmä joka menee pieleen ensi-illassa 8.10.
Bonustärppi: Romeo & Julia in Concert – Wiener Stadthalle
Vaikka minulla on ollut lippu tähän konserttiin jo monta kuukautta, en silti meinaa vieläkään uskoa todeksi, että Wien, Stadthalle ja Romeo und Julia kutsuvat marraskuussa. Byääh! Maailman parasta! Rakastan ranskalaista Roméo et Juliette-musikaalia palavasti ja täydestä sydämestäni, ja se on vuosia ollut se musikaali, jonka kaikista eniten haluaisin livenä nähdä. Ja nyt näen! Romeo & Julia nähdään wieniläistuotannon 20v-juhlavuoden kunniaksi konserttiversiona alkuperäisen vuosien 2005-2006 version Romeon ja Julian, Lukas Permanin ja Marjan Shakin toimiessa tuottajina. Ja minä menen katsomaan! Kuten jo sanottu, byääh! Lavalla ovat esimerkiksi sellaiset nimet kuin about kaikki isoimmat musikaaliroolit jossain vaiheessa uraansa tehnyt Mark Seibert, joka palaa tekemään Tybaltin roolin, Romeona nuori tähti Lukas Mayer, lady Capuletina Annemieke van Dam ja Juliana debyyttiroolinsa tekevä Amelie Sarich. Ja ai että ketä muitakin! Jos jollain muulla siis sattuu olemaan marraskuussa suunnitteilla reissu Wieniin, niin en voisi enempää suositella nappaamasta tähän lippua, vielä muutamia näytti jäljellä olevan. Samalla kerralla pääsee tutustumaan niin yhteen maailman menestyneimmistä musikaaleista, yhteen Euroopan musikaalipääkaupungeista, kuin useampaan saksankielisen musikaalimaailman supertähdistä. Elän todellakin unelmaani, kun pääsen keski-euroopan musikaalikentän ytimeen viikonlopuksi yhdessä ihanan ystävän kanssa. Luvassa on R&J:n lisäksi myös Maria Theresia-musikaali ja kulissikierros Raimund Theatressa.
Romeo & Julia-konsertit 13. ja 14.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti