Pipes & Hoses @ MimoArt Company

kuvat © Kai Kuusisto

Näin Pipes & Hoses-teoksen 30.10.

MimoArt Companyn uusin teos, vesiteeman ympärillä liikkuva Pipes & Hoses, meinasi jäädä välistä, mutta kalenteria järjestelemällä ehdin tämän katsomaan. Ja mikä ilo, että ehdin, sillä Pipes & Hoses tarjosi monia kokemisen arvoisia hetkiä. Kulttuurikeskus Stoassa esitetyssä teoksessa on lavalla 2000 litraa vettä, muusikko Silver Sepp, ja tanssija-näyttelijä-esiintyjät Alina Sakko, Lauri Lohi, Hanna Kahrola, Antti-Pekka Pudas ja Mates Petrák. Esityskonseptin takana ovat Mimosa Lindahl ja Arto-Oskar Reunanen, joista ensimmäinen on koreografioinut esityksen yhdessä esiintyjien kanssa. Lindahlin käsialaa on lisäksi teoksen puvustus, Reunasen muu skenografia ja vesitekniikka. Valosuunnittelijana toimii Karel Šimek, videosuunnittelijana Mikko Lampinen ja äänisuunnittelijana Lasse Turunen.

Alussa meinasi iskeä ärsytys, kun tuntui, etten ihan saa kiinni esityksen teemoista ja niiden käsittelystä, eli en siis ymmärrä mitä lavalla tapahtuu. Aika usein tuo tunne kuitenkin tulee vastaan tanssiteoksissa, sanattomissa esityksissä ja fyysisessä teatterissa, joten osasin sitä myös odottaa. Katsomistottumukset, ne saavat aina huomaamaan, kuinka tiukassa on oma tapa katsoa esitystaidetta, ja kuinka hankalaa voi olla päästää irti siitä totutusta tavasta etsiä näkemästään merkityksiä ja tarinoita. Mukavuusalueensa ulkopuolelle on kuitenkin kannattavaa astua, se on monesti todettu ja saman totesin nytkin. Paljon kaikkea hauskaa, yllättävää, näyttävää, vaikuttavaa ja hienoa nimittäin tapahtui lavalla, ja olen iloinen, että ehdin tätä esitystä todistamaan. Aivan täysillä en päässyt teoksen maailmaan sisälle, ja ylitulkitsin näkemääni ihan liian paljon, mutta muutamissa kohtauksissa lavan tapahtumat veivät kyllä täysin mukanaan ja onnistuin uppoutumaan kokemukseen kunnolla. Esimerkiksi loistava fyysinen, sanaton komiikka ilahdutti suuresti, ja sitä olisin enemmänkin mielelläni katsonut. Samoin hienot näyttämökuvat, oivaltavasti käytetty musiikki yhteistyössä koreografian kanssa ja voimakas liike iskivät. Niissä hetkissä, joissa Pipes & Hoses huuhtoi meikäläisen matkaansa, ympäriltä hävisi kaikki ja seurasin lavan tapahtumia lumoutuneena. Esitys vie näppärästi naurusta hämmennykseen ja vaikuttumiseen, ja antaa siinä samalla sekä ajattelemisen aihetta että tilaa olla ajattelematta muuta kuin näyttämön täyttävää esitystä. Veteen liittyvät teemat, kysymykset ja ajatukset virtaavat luontevasti osana esitystä, niitä ei muutamaa hetkeä lukuunottamatta nosteta osoittelevasti esiin vaan katsoja kutsutaan ja tönäistään ajattelemaan, pohtimaan ja kokemaan itse.

Teoksessa on eri "osia", siis tunnelmaltaan, näyttämökuvaltaan, koreografialtaan ja sävyltään toisistaan eroavia kohtauksia. Kaikilla osasilla on teoksessa paikkansa ja ne keskustelevat vesiteeman kanssa sujuvasti ja monesti erinomaisella otteella. Osien välillä tai niiden järjestyksessä on kuitenkin joissain hetkissä epätasaisuutta, joka saa erityyliset kohtaukset tuntumaan välillä toisistaan irrallisilta. Tunnelmasta toiseen hypätään pari kertaa turhan nopeasti, joka tosin on mainio tehokeino ja jota tehdään esityksessä myös hyvin onnistuneesti. Koreografiallisesti monipuolinen esitys liikuttaa esiintyjiään läpi erilaisten tunnetilojen, ja tarjoaa sekä hienoja soolokohtauksia että porukan yhteisiä hetkiä lavalla. Paitsi eri vauhtista ja eri voimakkuudella ladattua liikettä, teoksessa käytetään fiksusti myös paikoillaan oloa. Tämän postauksen ekassa kuvassa näkyvä esiintyjäkasa ihastutti näyttämökuvana suuresti, ja se on hyvä esimerkki siitä, miten liikekielessä on syytä muistaa myös pysähtynyt liike. Tämä oli yksi esityksen luomista tuokiokuvista puhuttelevimpia, samoin moni muu hetki, jossa otetaan vauhtia ja liikettä pois ja ollaan paikoillaan jäi mieleen. Ehkä se on se liikkeen ja pysähtymisen vuoropuhelu, joka saa ajatukset raksuttamaan. Valosuunnittelu, ja erityisesti esityksen noin viimeinen vartti aivan valtavan upeine valoineen sai suorastaan henkäilemään ihastuksesta. Miten hieno se seinänä ja vaakatasossa liikkuva valkoinen valo, huh sentään! Ja esiintyjien siluetit valoa vasten, hiljalleen väreilevä vesi, vahva musiikki... Taianomaista! Pipes & Hoses sisältää ison kasan visuaalisesti iskeviä, harkitusti rakennettuja ja taiteellisia näyttämökuvia, joissa olisi ollut ihanaa pysäyttää aika tai loopata tietty hetki ja katsoa sitä aina vain uudelleen.

Tämän esityksen erityisyys on vesi, jota onkin lavalla valtava määrä. Ja miten vettä sitten käytetään! Kekseliäästi, monella tavalla, tarinallisesti ja tarkoin suunnitelmin. Vesi voi olla musiikkia, komediaa, peili, leikki, sadetta, tanssipari ja vaikka mitä. Ja siihen voi heijastaa videota, vau! Vedellä on lavalla yhtä tärkeä rooli kuin esiintyjillä ja muulla työryhmällä, ja useaan otteeseen vesi itsessään on valokeilassa. Sen olo lavalla on perusteltua ja esitykselle olennaista, vesi ei ole mukana (vain) siksi, että se näyttää hienolta ja on lavalla vaikuttavaa, vaan siksi, että teos rakentuu monesti juuri veden ympärille eikä voisi toteutua ilman sitä. Lavalla nähtävä joukko on vesielementin kanssa täysin yhtä, esiintyjät liukuvat, loikkivat, loiskuttelevat, kahlailevat, äyskäröivät ja polskuttelevat yhteistyössä veden ja toistensa kanssa varmoin ottein. Jokainen pääsee loistamaan, ja tyyppejä oli tosi kiva katsoa lavalla. He tavoittavat taitavasti esityksen eri sävyt huumorista haikeuteen ja lujasta pehmeään, ja pidin kovasti siitä, että koreografia tarjoaa runsaasti erilaisia yksilö- ja joukkokohtauksia. Esiintyjillä on tilaa käyttää laajasti liikekieltä, näyttelijäntyötä sekä omaa tapaansa olla lavalla ja tulkita teosta, ja jokainen myös ottaa tilan haltuun. Esityksen musiikki on sekä Silver Seppin livenä soittamaa että nauhalta tulevaa, ja äänisuunnittelu ja musiikillinen suunnittelu on näiden suhteen tasapainossa. Seppin musisointi on osa esitystä ja se nostetaan ansaitusti myös fokukseen. Oivaltavia, hauskoja ja taitavia tapoja käyttää ja tuottaa ääntä, ja hienosti vesi mukana myös musiikin loihtimisessa. Seppin luoman äänimaailman lisäksi osana esitystä soi nauhalta soitettu musiikki, joka luo vahvan tunnelman ja on joka iskulla tarkasti kiinni kaikessa lavalla tapahtuvassa. Tuttuun tapaan varsin voimakasta pauhua useampaan otteeseen, mutta ei liian lujalla vaan juuri siinä rajalla. Kehuja varsinkin vilkkuvien valojen ja musiikin onnistuneelle yhteensovitukselle, täysin samassa rytmissä koko ajan!

Pipes & Hoses on tunnistettavasti MimoArt Companyn tyyliä, aina vaikuttavasta visuaalisuudesta monitasoiseen ja -sävyiseen koreografiaan ja hienoon ääni- ja musasuunnitteluun. Minä pidin eniten kunnon loiskinnasta, isoista liikkeistä, vauhdista, sanattomasta huumorista, upeista valoista esityksen loppupuolella ja näyttämökuvista aina silloin, kun vesi on tyyntä ja esiintyjät heijastuvat siihen. Myös veden käyttö erityisesti valtavan hienona sumuna, spottisateena ja huumorin keinona teki vaikutuksen. En ehkä saanut teoksesta irti aivan kaikkea sitä, mitä olisin halunnut, mutta mieleen esitys jäi ja sai aivotkin hyrräämään mukavasti. Tämä on vaikuttava ja onnistunut kokonaisuus, jossa työryhmän yhteen hiileen puhaltaminen saa lopputuloksen loistamaan. Esitys nähdään Stoassa jälleen ensi maaliskuussa, silloin siis mahdollista kokea tämä!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos MimoArt Company!