torstai 4. heinäkuuta 2024

Liian paksu perhoseksi @ Pesäkallion kesäteatteri

kuvat © Noora Vilamaa

Näin Liian paksu perhoseksi-esityksen 30.6.

Kaisu (Annamaria Karhulahti) lähtee kauppa-apulaiseksi Ruutinojalle, jossa kauppias Erni (Kalle Sulalampi) kaipailee kipeästi apukäsiä. Hänen äitinsä Ellida (Mirva Myllynen) ja siskonsa Viivi (Julia Karppinen) ovat muuttamassa hulppeaan valkoiseen huvilaansa, ja niinpä uudelle kauppa-apulaiselle on oikein oma huone tarjota. Harmi vain, että Ellida & Viivi-duolla ei ole aikomustakaan oikeasti toteuttaa muuttoaan, ja Kaisu on valmis lähtemään saman tien paluumatkalle. Jos lehti-ilmoituksessa luvataan huone, pitää huone olla. Erni saa kuitenkin suostuteltua Kaisun jäämään, ja pian tämä on Ruutinojalla kuin kotonaan, vaikka vastaanotto on kaikkea muuta kuin lämmin. Ystäviäkin kuitenkin löytyy, ja paikallisten kanssa tulee toimeen. Ja Ernistä taitaa saada vähän enemmän kuin ystävän... Tie ei kuitenkaan ole tasainen, vaan suruja ja murheita tulee vastaan, mutta myös paljon lämpöä ja lempeyttä.

Sisko Istanmäen samannimiseen romaaniin pohjaavan näytelmän on sovittanut näyttämölle Jukka Keinonen ja ohjannut Pesikselle Satu Säävälä. Olen nähnyt saman tarinan kesäteatterissa pari kertaa aiemmin, viimeksi kaksi vuotta sitten Vuohensaaressa, silloinkin musiikkinäytelmänä. Ja tähän tarinaan musiikki sopii loistavasti! Tällä kertaa soundtrackilla on pääosin biisejä, jotka on tehnyt tunnetuksi Vesterinen Yhtyeineen, lisäksi on muutama kappale muilta artisteilta. Liian paksu perhoseksi on ajoittain tosi traaginen ja surullinen, vaikka siinä onkin myös paljon huumoria ja lämpöä, ja musiikin avulla tunnetta saadaan vahvistettua niin surullisten kuin iloistenkin hetkien äärellä. Ihanaa siis, että jälleen tähän tarinaan yhdistyy musiikki – ja tietenkin yhdistyy, kun Pesiksellä ollaan! Säävälän ohjauksessa on sujuva ote tarinan kaikkiin sävyihin, vaikka kaikista surullisimpiin hetkiin ei menty ihan niin syvälle kuin ehkä odotin. Koskettavia hetkiä silti riittää, ja meikäläisen silmäkulma kostuikin jo heti alussa, kun Kaisu hyvästelee äitinsä (Berit Mäkinen) ja suuntaa kohti uutta elämäänsä Ruutinojalla. Pidän kovasti siitä, miten Säävälän ohjauksissa (joita olen jo useamman nähnyt vuosien varrella) hahmot kasvavat aina kokonaisiksi persooniksi ja tuntuvat lavalla inhimillisiltä ja aidoilta. Näin on myös tämän esityksen kohdalla. Myös sivuhahmojen ohjaus on mainiota, he eivät ehkä ole niin kokonaisia hahmoja, mutta tärkeä lisä lavalla nähtävään porukkaan. Erityisesti tapahtumia sivusta seuraavat isännät ovat ihan parhaita. Säävälän ohjauksessa on sopivasti napakkuutta, joka pitää paketin kasassa, mutta myös malttia pysähtyä merkityksellisten hetkien kohdalla. Säävälä on löytänyt sekä huumorista että haikeudesta aitoa voimaa, joka tuntuu myös yleisössä.

Minna Lavasteen suunnittelemat lavastus, puvustus ja tarpeisto rakentaa lavalle toimivan miljöön, joka on maalaistunnelmalle ja ajankuvalle uskollinen. Puvustuksessa erityisesti Viivin monet asut ihastuttivat, samoin taas ne ihan parhaat isännät asukokonaisuuksineen. Ruutinojan kyläkaupassa on kaikenlaista kivaa hyllyssä purkeista pusseihin ja munakennoista laatikoihin. Tuotteet ovat valmistaneet tarpeistonvalmistuksen opiskelijatyönä Hilla Jääskeläinen ja Senja Paljärvi. Bändi asettuu luontevasti lavalle ja on tiiviisti mukana tapahtumissa myös musiikkikohtausten ulkopuolella. Bändissä soittavat Ilmari Myllynen, Einari Toiviainen, Aapo Ravantti, Veeti Heikkilä ja Astrid Blomqvist. Meininki on mainiota, kappaleet soivat hyvin ja bändi eläytyy hienosti roolihahmoihinsa myös soittaessaan. Suosikkikappaleeni ovat Nuoriherra (joka heti liikutti), Onnellinen mies, Tummilla teillä, Lapselleni ja Ainutkertainen.

Annamaria Karhulahti tekee Kaisun roolin varmuudella ja herkkyydellä, roolityö on syvälle juurtunutta ja monitasoista. Karhulahdella on hyvin maanläheinen lähestymistapa Kaisun rooliin, ja se sopii Kaisun hahmon päättäväisyyteen, järkevyyteen ja työteliäisyyteen. Hienosti mukana on myös epävarmuutta ja haurautta, jota Kaisu ei helposti paljasta, mutta jonka Karhulahti nostaa myös rivien välistä esille. Onnittelut laulutaiturille myös 25 vuoden laulajan taipaleesta! Kalle Sulalampi on Ernin roolissa todella hyvä, hän tuo tekemiseensä taitavasti huumoria ja keveyttä, pitäen kuitenkin vahvasti mukana sen, miten Erni taipuu äitinsä ja siskonsa tahtoon eikä yhtään tykkää konflikteista. Erni on hankalassa tilanteessa, kun Kaisu saapuu ja vaatii järjestystä, ja samaan aikaan Viivi ja Ellida kapinoivat muuttunutta tilannetta vastaan. Mutta vaikka Kaisun saapuminen tuo Ernille hankaluuksia perhedynamiikkaan, tuo se paljon iloa ja onnea, ja tämän Sulalampi näyttelee ihanasti. Hänen roolityössään on hyväntuulisuutta ja lämpöä, joka hymyilyttää, mutta myös riipivää surua, joka koskettaa. Hienosti roolin eri sävyt tasapainossa. Mirva Myllynen ja Julia Karppinen Ernin Ellida-äitinä ja Viivi-siskona ovat rooleissaan mainioita, ai että mitä asemansa hyväksikäyttöä ja päättäväistä "me ansaitaan tämä"-asennetta! Erniä käskyttämään tottuneet naiset myös ottavat kaiken irti siitä, että Erni haluaa pitää heidät tyytyväisinä, ja Myllynen ja Karppinen näyttelevät ihastuttavan ärsyttävästi sen, miten aina on jokin vinossa tai jotain pitäisi ostaa tai maksaa. Kyllä Erni hoitaa! Pelkkää huvittelua kumpikaan rooli ei kuitenkaan ole, ja Myllysellä sekä Karppisella on varmaotteisesti hallussaan myös hienovireinen draama ja vakavampiin teemoihin sukeltaminen.

Astrid Blomqvist tekee Annan roolin kauniisti, hän tuo hahmoon sekä nöyryyttä että elämäniloa ja varsinkin elämänhalua. Annan hahmo on monitasoinen ja tärkeä, ja Blomqvist painottaa roolityössään hyvin sekä Annaa ihmisenä että tämän roolia tarinassa. Berit Mäkinen Kaisun äitinä huokuu lämpöä, kannustusta ja ymmärrystä, ja Selma-emännän roolissa hän on myös oikein mainio. Ilmari Myllynen on Kaisun isoveljen Laurin roolissa rehvakas ja rento, mutta myös selvästi Kaisun puolella. Myllynen näyttelee myös yhtä isännistä, ja muiden isäntien roolissa nähdään Einari Toiviainen, Aapo Ravantti ja Veeti Heikkilä. Ja kuulkaas sentään, tämä isäntänelikko on aivan loistava! He eläytyvät tarinan käänteisiin ihan täysin, ja on isännillä myös tähtihetkensä kun kukin vierailee Ruutinojan kaupassa ja tekee tuttavuutta Kaisun kanssa. Koko näyttelijäporukka tekee lavalla hienoa työtä, ja herättää sekä hahmot että tarinan eloon niin, että katsomossa herää oikeita tunteita. Tässä tarinassa ja näissä hahmoissa on tosi paljon kaikkea hyvää, kiinnostavaa, koskettavaa ja ilahduttavaa, ja kaikki piirteet pääsevät lavalla oikeuksiinsa. 

Pesiksen Liian paksu perhoseksi on onnistunut ja lämmin toteutus ja tulkinta tästä tarinasta. Näyttelijät ovat loistavia, ohjaus tuo lavalle kaikki tarinan tasot, ja kokonaisuuden kruunaavat osuvat musiikkivalinnat. Sujuvalla rytmillä etenevässä musiikkinäytelmässä kosketetaan monia aiheita, joista osa jää vähän taka-alalle, mutta ne teemat, jotka nostetaan vahvemmin esille, käsitellään lavalla vahvasti ja iskevästi. Esityksessä on monia tosi hienoja hetkiä, ja sekä huumoria että liikuttavia kohtia. Tasapainoinen toteutus näyttää ilot ja surut, pettymykset ja onnen, ja lopettaa toiveikkaalla, luottavaisella nuotilla. Elämä koettelee, mutta rakkaus kantaa.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Pesis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti