Alkuvuosi 2026 – 15 + 1 teatteritärppiä

Uusi vuosi on ihan muutaman päivän päässä, ja sen myötä tietenkin koittavat vuoden 2026 ensimmäiset ensi-illat! Onkin siis aika pistää listalle meikäläisen teatteritärppejä alkuvuodelle 2026. Alkava teatterivuosi tuo tullessaan vaikka ja mitä kiinnostavaa, hyvin monipuolisesti esityksiä erilaisista aiheista ja asioista, monessa tyylilajissa ja tunnelmassa. Tuttuun tapaan myös moni listan ulkopuolinen juttu kiinnostaa, mutta näihin viiteentoista ensi-iltaan ja yhteen bonustärppiin on nyt rajattu Teatterinnan vinkit vuoden ekoihin esityksiin. Ja pitemmittä puheitta, tässä ne tulevat!

Tärppi #1: Heathers – Skene musiikkiteatteri (Aleksanterin teatteri)

Heathers sai Suomen ensi-iltansa kesällä 2024 Teatteriyhdistys Kulissin tekemänä, ja nyt on pian aika uuden suomiversion. Miten mahtavaa! Heathers on hurmaavan kauhea ja hauska musikaali lukiohierarkiasta, joukkoon sopimisesta ja toisaalta siitä erottumisesta, romantiikasta, murhista ja ystävyydestä. Musta huumori ja tykit biisit kuljettavat tätä samannimisestä leffasta tuttua tarinaa, ja melkoisen energinen ja mukaansatempaava show lienee luvassa. Olen nähnyt Heathersin paristi Lontoossa ja kerran Kulissin versiona, enkä malta odottaa millaisen esityksen Skenen musiikkiteatteri pistää pystyyn. Muutaman Skenen produktion nähneenä en usko, että ainakaan taitoa tai energiaa jää puuttumaan, sen enempää kuin heittäytymistä tai eläytymistäkään. Mielestäni Heathers on ihan nuorisomusikaalien aatelia, ja onhan se jonkinmoisen kultti-/hittiaseman maailmallakin saavuttanut, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin. Enkä yhtään ihmettele, että tämä on tosi rakastettu musikaali, sillä synkän huumorin, hyvän fiiliksen, mainion musiikin ja lämminhenkisten hetkien oivallisella yhdistelyllä Heathers osunee monenlaisten katsojien sydämeen.

Heathers ensi-illoissa 13.5. ja 14.5.

kuva © Raimo Uunila, graafinen suunnittelu Joona Aalto

Tärppi #2: Myrsky – Teatteri Jurkka & Myrsky – Musiikkiteatteri Kapsäkki

Keväällä myrskyää Helsingissä kahden teatterin voimin, kun sekä Jurkassa että Kapsäkissä tartutaan William Shakespearen Myrsky-näytelmään – vaan luulenpa, että nämä kaksi ovat aika erilaisia tulkintoja. Alkaen jo siitä, että Jurkassa nähdään "eettinen tutkielma ajastamme" ja Kapsäkissä "rosoisen riemukas koko perheen seikkailumusikaali". Molemmista olen tosi innoissani! Jurkassa ohjaus on Erik Söderblomin, Kapsäkissä Jussi Nikkilän. Vaikka tämä Bardin näytelmä ei ole meikäläiselle se kaikista rakkain, eikä kärkikahinoissa muutenkaan, olen nähnyt Myrskystä useamman version. Yhdestä pidin kovasti, yhdestä en oikein saanut otetta ollenkaan, ja yksi oli sellainen perushyvä. En siis aivan tiedä, mikä suhteeni tähän näytelmään on – se kun on kerran hurmannut minut täysin ja kerran ollut ihan erilainen kuin odotin. Tuntuu myös, että tässä voi painottaa versiosta riippuen ihan eri asioita, teemoja ja tunnelmia, ja tehdä niin kesäteatterihenkistä hilpeää hupailua kuin syvällistä ja vakavahenkisempää pohdiskelua sadunomaisessa tunnelmassa. Ja kumpikin voi toimia! Saapa siis nähdä, kuinka tällä kertaa tämän kanssa käy. Mielenkiinnolla suuntaan katsomaan niin Jurkan kuin Kapsäkin saariseikkailua!

Myrsky ensi-illassa Jurkassa 5.2.
Myrsky ensi-illassa Kapsäkissä 25.2.

Tärppi #3: Yöllisen koiran merkillinen tapaus – Kotkan Kaupunginteatteri

Oi, mikä ihana juttu! Yöllisen koiran merkillinen tapaus on yksi suosikkitarinoitani, se on minulle tuttu niin Mark Haddonin romaanista, jonka olen englanniksi lukenut useampaan kertaan, ja ainakin kerran suomeksi myös, sekä teatteriversioista, joista toisen näin Lontoossa Piccadilly Theatressa ja toisen Lilla Teaternissa. Tämä on sydämellinen, monitasoinen, hauska ja koskettava tarina, ja toimii teatterin lavalla erinomaisesti. Suomessa Yöllistä koiraa on jonkin verran esitetty, mutta ei mitenkään valtavasti, joten olen tosi iloinen että Kotkassa tartutaan tähän juttuun nyt. Pidän Yöllisessä koirassa etenkin siitä, miten hahmoissa on paljon sävyjä eivätkä he ole mitenkään täydellisiä tai yksinkertaisesti selitettäviä, vaan jokaisella on hyvät ja huonot puolensa eikä niitä kaihdeta. Nämä tyypit ovat jotenkin tosi inhimillisiä ja samaistuttavia, ja sehän on katsomossa parasta. Tarina vetää mukaansa niin juonen kuin tunteiden ja tunnelmien kautta, ja tämä kyllä lämmittää sydäntä aina, missä muodossa tarinasta sitten nauttiikaan.

Yöllisen koiran merkillinen tapaus ensi-illassa 28.3.

Tärppi #4: Taival – KOM-teatteri

Taival kiinnostaa minua ennen kaikkea kirjoittaja-ohjaajansa Tuomo Rämön vuoksi, olen tykännyt kovasti kaikista hänen käsialaa olevista näkemistäni esityksistä, joten tämän yhden yön tragikomedian voisi siis ajatella osuvan esitysmakuuni. On myös tosi kiinnostavaa, että näytelmä perustuu Stam1na-yhtyeen samannimiseen albumiin ja Antti Hyyrysen sanoituksiin. Musiikki tuppaa olemaan hyvin inspiroivaa noin yleisesti, ja innoittaa varmasti monia taiteilijoita alalla kuin alalla, mutta en usko koskaan nähneeni esitystä, joka perustuisi suoraan albumiin. Toki jotkut musikaalit ovat ensin olleet olemassa levyinä ja vasta sen jälkeen lavalla, mutta tämä on eri lailla tiensä levyltä lavalle löytänyt juttu. Perhesuhteet ja vanhemman ja aikuisen lapsen välinen dynamiikka, historia ja yhteisen elämän aikaansaamat tunteet ovat myös tosi kiinnostava aihe tarinalle, ja uskoisin, että tämä sekä liikuttaa että naurattaa – kuten onnistunut tragikomedia tekee.

Taival ensi-illassa 28.1.

kuva © Sampo Jaakkola

Tärppi #5: Metsolat –Urjanlinna – Kuopion kaupunginteatteri

En ole koskaan katsonut Metsoloita televisiosta, mutta tämän Urjanlinna-näytelmän näin muutama vuosi sitten oman kunnan kesäteatterissa, kun Ohkolan Teatteri esitti erinomaista versiotaan. Sen ohjasi muuten Katriina Honkanen, joka tv-sarjassä näytteli Eeva Metsolaa. Kuopiossa ohjaajana on Mikko Rantaniva. Metsolat on itselleni tunnistettava ja samaistuttava tarina, sillä vaikka se sijoittuukin aikaan muutamia vuosia ennen syntymääni, on maaseutuympäristö ja maaseudun ihmisten mielenmaisema tuttua ja turvallista. Perhesuhteet, henkilökohtaiset ja laajemmin koskettavat ongelmat, sukupolvien väliset erot ja kuilut, rakkaus, unelmat, tavoitteet ja hankaluudet, ne ovat universaaleja teemoja ja siksi puhuttelevia. Metsoloissa näitä kaikkia ja monia muitakin aiheita käsitellään onnistuneesti ja ennen kaikkea niin, että se tuntuu aidolta ja uskottavalta. Elämänmakuista, lämmintä ja sopivasti humoristista ja vakavaa menoa, ei ihme että tämä on suomalaiseen yleisöön purrut lujaa. Urjanlinna-näytelmä onnistuu tiivistämään tv-sarjan ensimmäisen kauden tosi näppärästi yhdeksi näytelmäksi, ja tarina ja hahmot ehtivät hyvin tulla tutuiksi.

Metsolat – Urjanlinna ensi-illassa 31.1.

Tärppi #6: Anna Karenina – Kotkan Kaupunginteatteri

Yritin kerran Tohtori Zivago-innostuksessani lukea myös tätä toista klassikkoa, Leo Tolstoin Anna Kareninaa, mutta ei ihan lähtenyt. Zivagoon olin tosin teatterissa ihastunut, eli kenties tämänkin kanssa onnistuu romaanin läpi pääseminen jos ensin näkee tarinan teatterin lavalla ja sitten vasta lukee sen. Toki olen jo yli kymmenen vuotta vanhempikin, niin ehkä toimii paremmin kuin 14-vuotiaana. Tämä Kotkan versio kiinnostaa myös etenkin ohjaaja Pasi Lampelan sovituksen vuoksi, esittelytekstissä lupaillaan raikasta sovitusta meidän aikaamme, joka ehkä avaa vanhan klassikkoromaanin aiheita ja teemoja puhuttelevammin kuin kirjan kieli. Meikä klassikoiden modernisoinnin ystävänä tietty on siitä innoissaan, mutta olisi kyllä muutenkin aika jo tähän tarinaan tutustua. Dramaattiset rakkaustarinat ovat aina kivoja, samoin isot ihmisyyden kysymykset ja vaikeat valinnat. Ja niitähän Anna Karenina taitaa tarjoilla varsin hienossa paketissa.

Anna Karenina ensi-illassa 24.1.

kuva © Otto-Ville Väätäinen

Tärppi #7: Status quo – Lilla Teatern

Maja Zaden kirjoittamassa komediassa naiset johtavat ja miehet keittävät kahvit. Näytelmässä yhteiskunnan valtarakenteet on käännetty ylösalaisin nokkelalla ja absurdilla otteella. Status quon asetelmasta tulee vähän mieleen ranskalaiselokuva Ei mikään helppo mies, jossa mies lyö päänsä ja herää maailmassa, jossa naiset käyttäytyvät patriarkaalisesti ja miehet saavat osakseen syrjintää ja seksismiä. En ole tuota elokuvaa katsonut, mutta muistin kuulleeni siitä kun luin Status quon esittelytekstiä. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta ja siltä, että saattaa olla tosi tarkkanäköinen, hauska ja oivaltava juttu, joka antaa jotain niin komedianjanoisille kuin yhteiskunnallisia teemoja teatterissa kaipaaville. Myös Jakob Höglundin ohjaus ja koreografia kiinnostavat tietenkin, onhan hän yksi suosikkiohjaajistani.

Status quo ensi-illassa 12.2.

kuva © Kaisa Tiri

Tärppi #8: Oikeusjuttu – Oulun teatteri

Yli 500 oululaisen nuoren kokemuksiin perustuva Oikeusjuttu tuo näyttämölle tämän ajan nuorten ajatuksia, toiveita ja tarinoita. Äänen saavat nuoret, aikuisten tehtävä on kuunnella. Vaikka alan kohta olla turhan vanha sanomaan itseäni kovin nuoreksi, ovat nuorten tarinat lähellä sydäntäni, ja aina ilahduttaa etenkin se, kun teatteria (tai mitä tahansa taidetta) tehdään kuuntelemalla kohderyhmää ja niitä ihmisiä, joiden tarinoita lavalle halutaan tuoda. Niinpä Oikeusjuttu kiinnitti heti huomioni, sillä tämä kuulostaa siltä, että näkökulman valinta ja esityksen tavoitteet ovat juuri oikealla kulmalla toteutettuja. Nuorten kokemukset ja aikuisten odotukset törmäävät toisiinsa teatterin tarjoamassa kohtaamispaikassa, ja esitys lupaa tarkastelevansa kriittisesti aikuisen katsetta, ja siinä samalla antavansa valokeilaa myös teatterille taiteenlajina. Kuulostaa ihan mahtavlta!

Oikeusjuttu ensi-illassa 7.3.

kuva © Antti Sepponen

Tärppi #9: Mammal – Lahden kaupunginteatteri

Mammal kuulostaa esitykseltä, jonka pitäisi iskeä minuun aivan täysillä, ja sitä tietty myös toivon. Ensinnäkin Veikko Nuutisen teksti, toiseksi aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren ja tämän isoäidin välinen suhde ja kaikki sen sävyt, ja vielä nuoren huono olo ja ongelmat. Ihan kuin minulle tehty! Esittelytekstissä tätä kuvaillaan näytelmäksi lapsuuden viimeisestä kesästä ja kahden yksinäisen ihmisen tarinaksi. Kaikki tällainen haikea, surumielinen, intiimi ja ihmissuhteisiin liittyvä on juuri minun makuuni, ja odotan Mammalin näkemistä kovasti. Esityksen ohjaa Minna Harjuniemi, jonka Thelmasta ja Loviisasta tykkäsin, eli senkin suhteen kiinnostaa.

Mammal ensi-illassa 24.1.

kuva © Otto-Ville Väätäinen

Tärppi #10: Komedia pankkiryöstöstä – Helsingin Kaupunginteatteri

Näytelmä joka menee pieleen-hitin takana olevien tyyppien käsialaa on myös HKT:lle tuleva Komedia pankkiryöstöstä, ja todellakin kiinnostaa millainen koominen rymistely on tällä kertaa luvassa. Lavalla ja kulisseissa on mukana huippujengi, ja iloitsin esittelytekstiä lukiessani myös siitä, että tämä on sijoitettu Helsinkiin vuonna 1958. Ja miksei olisi, tottahan se vielä enemmän komediassa naurattaa, jos nimet ja maisemat ovat tutun kuuloisia. Vaikka olen tavallisesti enemmän synkän ja syvällisen ystävä, niin nautin kyllä kunnon nauruista myös, ja uskon että tämä saa sellaiset aikaan useampoaan kertaan. Näytelmä joka menee pieleen on yksi suurimpia komediasuosikkejani, ja samoista kirjoittajista huolimatta en usko, että tämä menee komedialistallani yhtä korkalle. Siitä huolimatta luulen, että melkoisen hauskaa menoa on luvassa.

Komedia pankkiryöstöstä ensi-illassa 5.2.

Tärppi #11: Vi ska ju bara cykla förbi – Åbo Svenska Teater

Ellen Strömbergin August-voittaja ja Finlandia-ehdokas Mehän vaan mennään siitä ohi pääsee ÅST:lla teatterimuotoon. Ihan mahtavaa että nuortenromaani sovitetaan teatteriin! Luin kirjan sen ilmestymisvuonna ja pidin siitä kovasti, vaikka en tarinaa kunnolla enää muistakaan. Mandan ja Malinin ysiluokan kevättä kuvaava tarina osuu nuoruuteen terävästi, lempeästi ja tunnistettavasti, ja muistan kyllä sen, miten ihana romaani on, vaikka juoni on vähän mielestä haihtunutkin. Strömberg on yhdessä ohjaaja Ida Kronholmin kanssa tehnyt näyttämösovituksen, joten tarina välittynee lavalle alkuperäisteoksen sävyt ja tunnelmat tavoittaen. Rooleissa on kaksi näyttelijää, ja luulenpa, että tähän esitykseen ja tarinaan duo-lähestyminen erinomaisesti sopii.

Vi ska bara cykla förbi ensi-illassa 28.1.

x

Tärppi #12: Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi – Tampereen Ooppera

Sweeney Todd ei ole minulle kovin tuttu musikaali, vaikka tarina asiakkaidensa kurkkuja viiltelevästä parturista on suurin piirtein mielessä. Stephen Sondheimin säveltämiä musikaaleja ei Suomessa tehdä kovinkaan usein, vaikka miehen teoksissa on melkoisia musikaaliklassikoita – kuten vaikka tämä Sweeney Todd. Minulle hänen teoksistaan ovat tutuimpia Company (milloin tästä, ja nimenomaan siitä päivitetystä versiosta, suomituotanto?) ja Into the Woods, sekä tietty West Side Story, jonka Sondheim on sanoittanut mutta ei säveltänyt. En ole mikään musiikkitietäjä, mutta olen ymmärtänyt, että tämän herran sävellyksissä on melkoisen paljon tasoja, kiemuroita ja haastavuutta. Siksi hänen musikaalejaankaan ei ehkä niin paljon tehdä, vaikka joskus on kyllä Suomessakin nautittu Sondheimin sävelistä. Ja nyt taas! Olen kuullut Sweeney Toddista vain The Worst Pies in London-biisin, jonka Chris Bewsher esitti Rooleja, joita en koskaan näyttele-konsertissa, ja heti tästä yhdestä kappaleesta innostuin. Musikaali itsessään kiinnostaa kovasti, ja vaikka konsertissa sitä ei ehkä aivan täysin voi sisäistää (tai sitten voi, pianhan sen näkee!), antaa tämä kokemus varmasti kuvan siitä, millainen juttu on kyseessä. Ja musiikistahan pääsee nauttimaan täysin siemauksin! Konserttiversiossa on myös aivan todella mainio roolitus, joten ihan jo siksi suunta vie Tampere-talolle ja verilöylyjen ja piirakoiden keskelle Lontooseen.

Sweeney Todd ensi-illassa 8.1.

kuva © Tuomas Tenkanen

Tärppi #13: Così fan tutte – Sibelius-Akatemian ooppera

Minua ei voi minään oopperaentusiastina pitää, mutta yritän kunnostautua sillä saralla ja käydä useammin katsomassa oopperaa. Ja tämä kiinnostaa tosi paljon! Paitsi että pidän Mozartista noin taiteilijana ja historiallisena hahmona kuin säveltäjänäkin, Cosi fan tutten sijoittaminen lukiomaailmaan kuulostaa upealta idealta. Siellä suuria tunteita, draamaa ja tapahtumia riittää, ja sehän oopperalle sopii. En yhtään tiedä tarinasta mitään, enkä osaa sanoa, olenko kuullut juuri tämän oopperan musiikkia klassista musaa luukuttaessani, mutta sittenhän sen näkee tunnistanko katsomossa mitään sävelmiä. Odotan etenkin sitä, kuinka tarinan sovittaminen amerikkalaiseen high school-ympäristöön onnistuu, sillä tämä on juuri sellainen ratkaisu, joka ilahduttaa minua kovasti. Uutta näkökulmaa klassikoihin. Jes! Tätä oopperaa googlaillessani tosin opin, että on Suomessa ennenkin uudella näkökulmalla Così fan tuttea vedetty — nimittäin Kansallisoopperan Covid fan tutte sai ensi-iltansa koronapandemian aikoihin 2020.

Così fan tutte ensi-illassa 11.4.

kuva © Harri Hinkka, graafinen suunnittelu Maria Atosuo

Tärppi #14: Alivuokralainen – Tampereen Teatteri

TT on esittänyt Alivuokralaista aikanaan vuosina 2003-2010 täysille katsomoille ja suurta suosiota nauttien. Meikä on selvästi lähivuosien teatterihistoriasta sen verran pihalla, että en ollut koskaan kuullutkaan tästä farssista – enkä edes siitä, että tarina on päätynyt elokuvaksikin saakka. Alivuokralainen kiinnostaa siis ihan jo siksi, että tämä on ollut suuri hitti ja monen monen vuoden esitysputkesta päätellen todella hauska ja katsomoon houkutteleva. Myös näyttelijäjoukko on taitavaksi todettu monessa eri jutussa, ja kotimainen farssi kiinnostelee myös. Tarina itsessään kuulostaa sopivasti hullunkuriselta, hykerryttävältä ja siltä, että monenlaista käännettä ja kommellusta mahtuu mukaan.

Alivuokralainen ensi-illassa 29.1.

kuva © Natalia Kabanov

kuva © Francisco Castro Pizzo

Tärppi #15: The Employees & asses.masses – &Fest / & Espoon Teatteri

& Espoon Teatteri tuo pääkaupunkiseudulle tosi paljon monenlaisia esityksiä, ja maaliskuun &Fest-ohjelmistossa on vaikka ja mitä kiinnostavaa. Poimin sieltä nämä kaksi juttua, jotka erityisesti kutkuttavat. The Employees on on puolalainen "maailmanluokan avaruustykittely", joka perustuu Olga Ravnin romaaniin. Esitys kertoo avaruusaluksen miehistöstä, joista osa on ihmisiä ja osa ihmisenkaltaisia humanoidirobotteja. Tyylilaji on dystooppinen avaruusseikkailu, joka todellakin kiinnostaa. Meikä on dystopiafani henkeen ja vereen, sitä lajia tosin harmittavan vähän teatterilavalla olen nähnyt mutta tässä olisi tilaisuus. Ja avaruusalus miehistöineen! Mahtavaa! Myöhemmin maaliskuussa nähtävä asses.masses taas on noin seitsemän ja puolen tunnin mittainen yhdessä pelattava videopeli, jossa yleisö yrittää auttaa aaseja saamaan työpaikkansa takaisin. Tämän lupaillaan olevan "yhdistelmä videopeliä, aaseja, vallankumousta, tarinankerrontaa ja ruokaa", ja melkoisen mielenkiintoiselta konseptilta kuulostaa. Lienee yllätyksellinen, hauska ja yhteisöllinen kokemus, näin aavistelisin.

The Employees esitykset 5.-7.3.
asses.masses esitykset 28.-29.3.

kuva © Heikki Sarkala

Bonustärppi: Kärpästen herra – Keltainen Teatteri

Kärpästen herra sai ensi-iltansa jo viime syksynä, mutta ei silloin ehtinyt loppuvuoden tärppeihin mukaan. Vaan nytpä ehtii, sillä tälle keväälle on luvassa kaksi lisäesitystä! Minä olen tämän kahdesti nähnyt ja upeaksi todennut, ja voipi hyvin olla, ettei kahta ilman kolmatta... Ajatuksiani esityksestä pääsee lukemaan lisää täältä, mutta lyhykäisyydessään: Kärpästen herra on todella hyvin tehtyä teatteria, energistä, raikasta, otteessaan pitävää ja sopivasti ravistelevaa. Näyttelijäntyö on hienosti läsnäolevaa, tarinan teemat ja tunnelmat tavoitetaan sujuvasti, ja kokonaisuus on vahva ja monitasoinen. Hieno tarina, hieno versio siitä, ja hienosti tällä starttasi uuden teatterin matka!

Kärpästen herra KokoTeatterissa 17.3. ja Teatteri Eurooppa Neljässä 21.3.