HasBeen

kuvat © Yle

Ylen nuortensarja HasBeen julkaistiin Areenassa keväällä, mutta kun katsoin sen nyt vuoden viimeisten päivien ratoksi uudelleen, päätin kirjoittaa ajatuksiani sarjasta myös blogiin. Sillä tämä toimii, ja todella hyvin toimiikin! HasBeenistä on Areenassa kaksi kautta, joista molemmista kirjoitan tähän samaan postaukseen. Varoitus siis juonipaljastuksista, joitain juttuja saatan spoilata.

Niklas (Johannes Brotherus) on parikymppinen nuorukainen, joka on nuorempana tehnyt pari levyä ja tullut niiden myötä hyvin, hyvin kuuluisaksi. Harmi vain, ettei teinitähteys vienyt kahta levyä pidemmälle ja musahommat on haudattu näyttelijänuran tieltä. Niklaksen parhaan ystävän Sallan (Mimosa Willamo) ura musiikin parissa taas on huimassa nousussa, ja nämä kaksi päättävät perustaa bändin. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja Salla lähtee Berliiniin jättäen Niklaksen miettimään musiikin tekemistä ihan yksinään. Pian Niklaksen on käännyttävä perheensä puoleen, varsinkin sisko Essi (Emma-Sofia Hautala) ja isä Paavo (Kristo Salminen) ovat tärkeässä roolissa Niklaksen elämän käänteissä. Musiikintekokin alkaa sujua Mikki H:n (Elias Gould) ja Maken (Jaakko Ohtonen) sekä tuottaja Open (Matti Pentikäinen) avustuksella. Niklas joutuu myös takaisin lukion penkille ja tapaa siellä norjalaisen vaihto-oppilaan Dianan (Andrea Berntzen), josta tulee iso osa Niklaksen elämää.

Olin sarjan ensimmäisten osien ilmestyessä ehtinyt jo intoilemaan siitä, sillä Niklaksen Instagram-tili nicokiszero on löytynyt somesta jo viime vuodesta lähtien, samoin kuin sarjan muiden tyyppien sometilit. Tästä muuten plussaa, oikein onnistuneesti toteutettu jaksojen ja somen yhteen liittäminen, vaikka kuvia ja tarinoita ei katsoisikaan, ei se sarjan seuraamista haittaisi, mutta jos sometilejä seuraa sarjan lisäksi, saa tarinasta paljon enemmän irti. Eikä hätiä, jos vasta nyt aikoo HasBeenin maailmaan suunnata, sillä hahmojen instastoryt löytyvät Ylen sivuilta. Sarjan musiikkia pääsee myös kuuntelemaan jaksojen ulkopuolella, biisit löytyvät Spotifysta. Niin, ja Niklasta voi nähdä myös Uudessa Päivässä, sillä HasBeenin ensimmäisessä jaksossa hän pääsee UP:n kuvauksiin, ja nämä jaksot ovat myös tulleet joskus televisiosta, mutta kun en Uutta Päivää ole katsonut, en ole niitä nähnyt (enkä ehtinyt edes Areenasta katsoa). Ja kaiken tämän lisäksi sarjassa on paljon kivoja musiikkimaailman cameorooleja, ainakin Lauri Maijala, Anna Abreu, Arttu Lindeman, Olavi Uusivirta, Mikko Kuustonen ja Alma vierailevat jaksoissa.

HasBeen on ilahduttavan raikas ja kiinnostava lisä suomalaiseen tv-sarjatuotantoon, nuortensarjat eivät ihan kauheasti ole nähnyt päivänvaloa, ainakaan minä en kovin montaa suomalaista nuorille suunnattua tv-sarjaa pysty tästä äkkiseltään nimeämään. Tässä hahmot ovat juuri minun ikäluokkaani, joten heidän elämänsä ja tarinansa kiinnostavat sitäkin kautta enemmän kuin vaikka yläasteikäisten tai kolmekymppisten. Lisäksi musiikkimaailmaan sijoittuva sarja tuo esille kaikenlaista kulissien takana tapahtuvaa juttua siitä, millaista on olla artisti ja tehdä musiikkia, miten musabisnes toimii ja miten ideasta syntyy valmis kappale. Vaikka musiikkibisnes, artistina eläminen ja kaikki tähän liittyvä on suosittu aihe monessa elokuvassa ja tv-sarjassa, on HasBeenissä aiheeseen vähän erilainen ote, sillä musiikin tekemistä käsitellään entisen teinitähden näkökulmasta. Niklas on jo kerran ollut tähti, hän on myynyt yli sata tuhatta levyä ja tehnyt keikkoja vaikka ja kuinka, mutta nyt kaikki pitäisi aloittaa alusta, eikä ole ihan varmaa, että kannattaako kaikkeen siihen enää edes lähteä.

Näyttelijäntyö on sarjassa luontevaa ja erinomaista, nuoret näyttelijät ovat omaksuneet roolinsa oikein hyvin ja hahmojen keskinäinen kemia toimii mainiosti. Ensimmäisellä kaudella Johannes Brotherus ja Mimosa Willamo tekevät monta kohtausta yhdessä, ja heidän uskottavaa, hauskaa ja lämmintä ystävyyttään on kiva seurata. Niklas ja Salla ovat olleet ystäviä kauan, ja Brotherus ja Willamo tuovat tämän selkeästi esille. Salla ja Niklas ovat ketä ovat, ja he ymmärtävät toisiaan niin hyvin kuin parhaat ystävät nyt voivat, ja tämä tulee sarjassa ja tarinan edetessä ihan loistavasti esille. Sallan ja Niklaksen tarinaa kerrotaan myös teinivuosien takaumilla, joissa nuorta Niklasta näyttelee Amos Brotherus ja nuorta Sallaa Annalisa Tyrväinen. He tekevät hienoa työtä, ja moni suosikkikohtauksistani koko sarjassa on juuri näitä menneisyyden juttuja, joissa NIC on kova juttu, kunnes pikku hiljaa ei enää ole. Varsinkin toisella kaudella Niklas hahmona kehittyy paljon, vastoinkäymiset selvästi kasvattavat häntä ja hahmoon tulee lisää vivahteita. Toinen kausi on näistä kahdesta minusta se parempi, vaikkakin Sallaa näkyy kakkoskaudella hyvin vähän. Kakkoskaudella tarina ja juonen kulku vetoaa enemmän minuun, ja varsinkin Niklaksen ja hänen perheensä väliset tapahtumat ovat sarjan parasta antia, samoin Niklaksen ja Open väliset kohtaukset, joissa Niklakselle aletaan rakentamaan uutta musiikkia.

Kahden taitavan pääosanäyttelijän lisäksi mainittakoon Elias Salonen Niklaksen työkaverina, Sofia Arasola Lisenä, Liisa Mustonen Niklaksen äitinä Noorana, Kristo Salminen Paavona, Elias Gould Mikki H:na, Emma-Sofia Hautala Essinä, Andrea Berntzen Dianana ja Matti Pentikäinen Opena. Sarjassa on paljon kohtauksia, joissa näyttelijäntyö on tarkkaa ja toteutettu hyvällä tyylillä, molempien kausien läpi vallitsee hyvin luonteva ja uskottava tunnelma. Koska roolitus on onnistunut, ei mikään sarjan tapahtumista tunnu väkinäiseltä tai näytellyltä, vaan hahmojen suhteet ja keskinäinen kemia on sujuvaa ja kaikki tuntuu aidolta. Tämä on tosi hieno juttu, sillä sarjaa on kiva seurata, kun se ei tunnu käsikirjoitetulta tai esitetyltä, vaan siltä, että kaverukset tekevät musiikkia, suuttuvat, leppyvät, tekevät hyviä ja huonoja ratkaisuja ja elävät elämäänsä. HasBeen on hyvin koukuttava sarja, joka johtuu ehkä hyvän tarinan lisäksi myös siitä, että jaksot ovat vain noin 10-20 minuuttia pitkiä, eli niitä saattaa ihan huomaamatta katsoa peräkkäin vaikka viisikin kappaletta. Lyhyistä jaksoista huolimatta niihin mahtuu yllättävän paljon tapahtumia ilman, että juoni tuntuu kiirehdityltä tai katkonaiselta. Olisin tosin voinut katsoa tätä vaikka tunnin mittaisilla jaksoilla...

Yksi miinus tosin tulee, nimittäin kiroilusta, sarjassa kun viljellään kirosanoja hyvin paljon. Toki nuoret (ja vanhemmat) kiroilevat, joskus usein ja paljon, mutta meikäläisen korvaan se kuulostaa ikävältä. Tuovat rumat sanat toki uskottavuutta sarjan kieleen ja ne toimivatkin kohtauksissa hyvin, mutta silti kiroilua on vähän liikaa. Muuten en HasBeenille oikein keksi moitteita, se on minusta hyvin onnistunut ja virkistävä sarja, jonka parissa aika kuluu mukavasti ja jossa yhdistyvät niin hyvä, luonteva tarina, taitava näyttelijäntyö kuin kiinnostava aihekin. Lisäksi sarjan musiikki on vaivalla tehtyä ja yksityiskohtiin sekä somesisältöön on keskitytty. Tämä kaikki luo HasBeenistä sellaisen kuvan, että vaikka sarja itsessään on rento ja luonteva, ihmisten arkeen pureutuva juttu, joka ei vaikuta liian tarkkaan mietityltä, on lopputuloksen takana paljon työtunteja ja vaivalla tehtyjä asioita, jotta kokonaisuudesta on tullut näin hyvä. Okei, miinus myös siitä, että Sallaa näkyy kakkoskaudella niin vähän, tosin tämä selittyy tarinan kululla, ja Sallan Instagramista ja vlogista pystyi hänenkin kuulumisiaan seuraaman kakkoskauden ajan.

Eli tiivistettynä: HasBeen on oikein onnistunut sarja, jota katsoo hyvin mielellään, ja jossa on taitavaa niin käsikirjoitus, juonen kuljetus, näyttelijäntyö kuin somen ja jaksojen yhdistely sekä yleinen fiiliksen luominenkin. Tosi kiva juttu tämä! Suosittelen tutustumaan.