Teatterinna: Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden avajaiset 13.8.2018

Ihanaa, ihanaa! Teatterisyksyn odotettu avaus koitti Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden avajaisten merkeissä. Väkeä oli kerääntynyt paikalle sankoin joukoin, ja minusta on mahtavaa, että tilaisuus on avoin myös yleisölle, eikä pelkästään medialle. Lippuja myytiin tarjoushintaan ja jonoa näytti lipunmyyntiin olevan. Odotetuin osuus oli kuitenkin ensi-iltojen esittely suurella näyttämöllä. Teatterinjohtaja Kari Arffman toivotti yleisön tervetulleeksi ja lausuttuaan muutaman sanan päästi Kinky Boots-musikaalin jengin vauhtiin.

Ensimmäisenä kuultiin Land of Lola-biisi (en tiedä vielä suomenkielisiä nimiä, siksi nämä englanniksi), joka kuulosti suomeksi oikein hyvältä ja koko kohtaus koreografioineen ja puvustuksineen näytti lupaavalta. Lauri Mikkolan ääni sopi Lolan rooliin loistavasti ja hänen roolityötään odotan innolla, samoin esityksen muita koreografioita. Ensimmäisen maistiaisen jälkeen musikaalin ohjaaja Samuel Harjanne kertoi esityksestä ja sen teemoista ja taustasta, ja toivotti lavalle tervetulleeksi Lauri Mikkolan (Lola/Simon) ja Petrus Kähkösen (Charlie). He esittivät ihastuttavan Not My Father's Son-biisin, joka (sekin) on suosikkejani Kinky Bootsin kappaleista. Hyvältä kuulosti tämäkin biisi, ja kohtaus oli sopivan vähäeleinen ja kauniisti ohjattu, niin paljon tunnetta ilmeissä ja eleissä että huh huh! Ja miten paljon tämä ehtii vielä ensi-iltaankin kehittyä, aijai kuinka hieno juttu Kinky Boots tulee olemaan!

Kari Heiskasen ohjaama ja kirjoittama Kekkonen ja Kremlin tanssikoulu nähdään ensi-illassa 6.9.. Se kertoo Urho Kekkosesta ja noottikriisistä, Kekkosena nähdään Eero Aho. Tämä nyt ei aiheeltaan ihan herätä kiinnostustani, mutta niin vain Mannerheim ja saksalainen suudelma viime syksynä oli tosi hyvä, joten eiköhän tämäkin historiallinen esitys ole oikein mielenkiintoinen. Ainakin näyttelijäporukka on täynnä taitavia ja kokeneita tekijöitä. Helsinki Dance Companyn Huonosti vartioitu tyttö sen sijaan kiinnostaa kovasti, edelleen olen käynyt katsomassa tanssia tosi vähän ja tämä näytti hurmaavalta ja hienolta esitykseltä. Heidi Naakka tanssi sinisessä mekossaan ympäri lavaa ja upeasti tanssikin. Muutama yksisarvismies (vai mitä he olivatkaan) lavalla nähtiin.

Liisa Mustonen ohjaa pienelle näyttämölle Nukkekoti, osa 2-näytelmän (käsikirjoitus Lucas Hnath), joka jatkaa siitä, mihin Henrik Ibsenin Nukkekoti jäi, tai siis jatkaa tarinaa 15 vuotta ensimmäisen näytelmän lopun jälkeen. Minulla ei ole mitään hajua siitä, mitä Nukkekodissa tapahtuu, joten hahmot tai tarina eivät ole yhtään tuttuja. Kaikenlaista kiinnostavaa esityksessä on kuitenkin mukana, sen teemat ja aiheet kuulostivat oikein hyviltä. Lilla Teaternissa nähdään Fly Me To The Moon, jossa ovat mukana Pia Runnakko ja Linda Zilliacus. Nyt tämä esittelypätkäkin oli tekstitetty, joten kohtauksessa pysyi hyvin kärryillä. Aiheena kohtauksessa oli se, onko vessassa kuollut mies ja mitäs jos tämän eläkerahat huijattaisiin Kelalta, vaikka mies sitten olisikin oikeasti kuollut. Tämän voisin hyvin käydä katsomassa, näyttelijät vaikuttivat oikein hyviltä ja tekstityksen ansiosta ymmärrän, mitä tapahtuu. Kaasua, komisario Palmu! juhlii ensi-iltaansa suurella näyttämöllä 29.11. ja on varmastikin yhtä hyvä kuin edellinen herra Palmun seikkailu, joka kaupunginteatterin ohjelmistossa nähtiin. Tässä on mukana kivoja tyyppejä, varsinkin Heikki Ranta ja Petrus Kähkönen komisario Palmun apulaiskaksikkona herättävät odotuksia. Syntipukki, jota odotan jo tosi paljon, saa ensi-iltansa Studio Pasilassa 18.9. Tämä on kyllä varmasti yksi syksyn hauskimpia ja mielenkiintoisimpia juttuja, sillä esityksen juju on (ainakin osittain) siinä, että näyttelijöille arvotaan roolit vasta esitykseen tullessa. Siksipä kukaan ei tiedä, onko hän tänään nuori vai vanha, mies vai nainen, hyvis vai pahis ja niin edelleen. Pentti Kotkaniemi ohjaa Syntipukin.

Ensi-iltaansa, anteeksi, ensiaamuaan, 1.11. pienen näyttämön lämpiössä viettää 12 lahjaa joulupukille. Tässä hurmaavalta vaikuttavassa esityksessä joulupukkia (Risto Kaskilahti) päätetään muistaa, sillä hän ei saa koskaan lahjoja. No nyt saa, ja jokaisena päivänä ennen joulua! Kaskilahden lisäksi mukana ovat Sofia Hilli ja Sari Haapamäki. Pullo cavaa ja aurinkoa kertoo ystävistä ja unelmien vanhainkodista. Se on lämmin komedia, jossa ystävykset matkaavat Portugaliin, josta löytyy täydellinen talo vanhuuden päivien viettoon. Hauska esitys, luulisin, ja näyttelijäporukka (Heidi Herala, Eija Vilpas, Aino Seppo, Jaana Saarinen, Sauli Suonpää ja Sanna-Jude Hyne) on taitavaa. Vihdoin saatiin lavalle myös Antti Timonen, joka on nämä avajaiset totutusti juontanut. Hänpä saapui paikalle oikein näyttävällä sisääntulolla ja komea oli myös vaatetus. Timonen kertoi ohjelmistossa jatkavista esityksistä ja vierailuista, ja päästi lavalle sitten Kinky Boots-jengin vielä yhden biisin ajaksi.

Musikaalista kuultiin Everybody Say Yeah, jonka saattelemana esityksessä mennään väliajalle, eli ensimmäisen puoliajan päättävä biisi. No nyt oli vähintäänkin oikeanlaista menoa ja meininkiä ja taitoa ja tyyliä! Loistavaa, loistavaa! Suomennos oli ehdottoman hyvä (näistä kolmesta varsinkin tässä biisissä), tanssittiin liukuhihnoilla, lavalla oli paljon porukkaa, koreografia toimi, puvustus ja lavastus näyttivät hyviltä ja mikä tärkeintä, laulu kuulosti upealta. Ja ne saappaat! Kiiltävän punaiset ja korkeat, kuten kuuluukin. Kyllä Kinky Boots vaan saa odotukset nousemaan ja hymyn huulille, ensi-iltaan ei onneksi ole enää kauaa. Mutta vielä tässä ehtii kovasti jo miettiä, miten mikäkin kohtaus, hahmo tai biisi on toteutettu.

Myös ensi-iltansa 20.9. saava Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti esiteltiin, mutta esityksestä nähtiin vain traileri, joten kuvia siitä ei ollut.

Suurelta näyttämöltä siirryttiin parvekelämpiöön moikkailemaan tuttuja ja syömään jäätelöä. Hyvin oli järjestetty sekä lämpiön mediatilaisuus että koko avajaistapahtuma, tosi kiva oli käydä ja odotan innolla syksyn teatterielämyksiä. Kiitos HKT!

Yhteiskuvat on ottanut Johanna Salmi.