Virkavalta @ Riihimäen Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen Teatteri!

kuvat © Aki Loponen / Pictuner Oy

On vuosi 2028 ja poliisiksi pääsee pikakoulutuksella. Maailma on muuttunut, mutta sen tunnistaa kyllä. Ihmiset riehuvat, ryöstelevät, elävät monenlaisia elämiä ja turvautuvat poliisiin kuka missäkin asiassa. Riihimäen Teatterissa tutustutaan tähän tulevaisuuskuvaan Virkavalta-nimisessä esityksessä, joka on kunnianosoitus vanhalle kunnon poliisille.

Ensimmäiseksi kehuja Sari Paljakan lavastukselle, paperitöitä pursuileva poliisiasema, kolkko keskustamaisema ja särisevä portti sekä sen takana avautuva luontokuvaus näyttävät oikein hienoilta ja muuntuvat toimivasti esityksen tunnelman mukaan. Susanna Suurlan pukusuunnittelussa tulee hyvin esiin eri ihmisten elämäntilanne ja asema yhteiskunnassa. Joku kulkee likaisessa, vanhassa takissa, joku poliisin asussa, joku kalliissa vaatekokonaisuudessa ja joku scifi-henkisessä univormussa. Piia Peltola sekä työryhmä ovat tehneet paikoin varsin näppärän tekstin, joka herättää henkiin niin huumoria kuin dystopiamaisia kohtauksia. Poliisin ja tavallisten kansalaisten vastakkainasettelu sekä ihmisten erilaiset salaisuudet ja ajatukset tulevat hyvin esiin, samoin se, miltä tulevaisuus ehkä voisi näyttää.

Näyttelijät ovat huippuiskussa, kuten Riihimäellä aina. Jonnakaisa Riston poliisiharjoittelija Kaisa ja vanhempi poliisi Korhonen (Jouko Puolanto) muodostavat tasavahvan parin, joista toinen on sitä mieltä, että hommat hoidetaan kuten ne on aina hoidettu ja toinen taas innokkaasti haluaa toteuttaa poliisioppejaan käytännössä, palvella asiakkaita ja vastata puheluihin eikä aina vain siivota putkia. Maija Siljanderin Englannista entiseen kotimaahansa lomailemaan saapunut nainen joutuu yllättävään tilanteeseen, kun passin hankkiminen onkin aikaa vievä juttu eikä ilman henkilöllisyystodistusta meinaa päästä edes poliisiasemalta ulos. Siljander näyttelee hienosti kohtaukset, joissa hänen hahmonsa joutuu tuntemattomiin tilanteisiin, joista pitää sitten yrittää selviytyä. Katja Peacockin hiljainen paperisilppua poliisiasemalta varasteleva ja sillan alla yönsä viettävä hahmo on mainiosti rakennettu. Riihimäen Nuorisoteatterin Matias Löfberg, Alli Paajanen ja Julia Tanhula toimivat esityksessä avustajina ja nuoriso tuo lavalle hyvän kavalkadin hahmoja.

Ihan ei iskenyt minuun tämä, vaikka idea on hyvä ja toteutuskin selvästi taidolla ja ajatuksella tehty. Paljon hyvää esityksessä kyllä on, mutta joku pieni juttu jäi puuttumaan. Hieman sekavahko tai kiireisesti etenemä tämä ehkä oli, esitys kestää vain reilun tunnin siis, eli osaa kohtauksista olisi voinut vähän venyttää. Toki kaikesta ei voi pitää, eli osa varmasti tähän ihastuu. Kyllä tämä minutkin herätti ajattelemaan, miten vaativaa ja raskasta poliisin työ on. Ja varsinkin nykymaailmassa, vaikka se hankalalta näytti tässä tulevaisuudenvisiossakin. Kaikenlaisia ihmisiä tulee poliisintyössä vastaan, ja minä en ainakaan itse uskaltaisi ihan kaikkia poliisin kohtaamisia kokea. Hieno ammattikunta ja mahtava ammatti, joka ei tosin minulle sopisi.

Kokonaisuutena ei siis ihan minun makuuni, mutta ehdottomasti oikein hyvin toteutettu ja esitetty näytelmä. Näyttelijät ja heidän hahmonsa ovat mainioita ja hahmojen keskinäiset vaikutukset ja suhteet on tuotu näyttämölle toimivasti. Lavastus ja puvustus onnistuvat hyvin ja luovat yhdessä tekstin kanssa kolkon ja hieman luoltaantyöntävän tulevaisuudennäkymän. Monia hyviä kohtauksia ja ajatuksia, varsinkin yleisön pieni huomioiminen odotushuoneen asiakkaina ja näyttelijöiden kulkeminen katsomossa ovat hyvä lisä esitykseen. Hyytävähkö näkemys siitä, mitä tapahtuisi, jos julkinen sektori romahtaisi ja tulevaisuus olisi tällainen. Herättää ajattelemaan, että toivottavasti ei ole.