Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Järvenpään teatteri!
 |
| kuva © Kari Leskinen |
Hanna (Terhi Paloheimo) on sairasvuoteella alkoholismin ja osittain muidenkin elämän ongelmien myötä. Lapset Liisa (Sanna Laine) ja Aki (Markus Peltola) tulevat katsomaan äitiään. Tarina kulkee niin, että menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat, sekä Hanna että lapset muistelevat asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten. On hurmaava Ripa (Juha Sihvola), johon Hanna ihastuu, on Hannan suunnistusharjoituksia veljiensä (Kimmo Virtanen ja Vesa Saralehto) kanssa, on koulunkäyntiä topakan opettajan (Marju Karlsson) silmien alla, on vain yksi vuosi isän kanssa, joka vaihtuu kahdeksi, sitten kolmeksi. On äidin pieni, kalustamaton asunto, jonka lattialla nukutaan saman patjan päällä. Ja sitten on nykypäivä. Äiti hukkunut muistoihinsa, lapset purkamassa kaikkea kokemaansa sairasvuoteella makaavalle.
Traaginen komedia vai koominen tragedia? kysytään Järvenpään teatterin sivuilla. Draamaahan tässä riittää, mutta paljon myös hauskoja kohtia. Taitavasti rakennetut hahmot tuovat huumoria myös sellaisiin kohtiin, jossa sitä ei ehkä odottaisi näkevänsä, joten vaikka aihe onkin raskas eikä mikään hauska, on esitys silti viihdyttävä ja mukaan viljellyt hauskuutukset oikeasti toimivat, eivätkä ole vain keventämässä tunnelmaa. Draamaa on siis paljo, ja se onkin hyvä juttu. Tavallista perhe-elämää on paljon, tavallisten ihmisten ongelmia, jotka sitten kutoutuvat isommiksi jutuiksi, joita ei enää niin vain ratkaistakaan. Siinä vaiheessa itse kullakin näytelmän hahmolla menee hermo. Muutamassa Liisan ja Akin riitakohtauksessa ei huudolta saanut ihan sanoista selvää, mutta niinhän se tuollaisessa intensiivisessä tahtojen taistelussa menee - minä olen oikeassa ja huudan mielipiteeni ilmaan välittämättä siitä, mitä tuo toinen yrittää sanoa. Ja kun molemmat tekevät niin, ei kukaan enää tiedä, että minkä takia alun perin alettiin edes riitelemään.
Oikein tasaiset näyttelijäsuoritukset tässä, kaikissa hahmoissa on paljon hyvää ja roolitus on onnistunut hyvin. Pidin erityisesti Juha Siivolan Ripasta, joka kasvaa huolettomasta nuroukaisesta vastuulliseksi isäksi. Terhi Paloheimo näyttelee oikein hyvin Hannaa hänen lapsuudestaan tähän päivään asti, samoin Markus Peltola ja Sanna Laine tavoittavat hyvin Akin ja Liisan sekä lapsina että aikuisina. Eeva Jeskanen on loistava opettajan lellikki Suvina ja Kimmo Virtanen Hannan veljenä Tuomona. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä porukka mukana, näyttelijät pelaavat hienosti yhteen ja kaikenlaiset tunteet välittyvät selvinä katsomoon.
Arvostin varsinkin hiihtokilpailukohtausta, jossa lapset ottavat toisistaan mittaa. tuli ihan omat alakouluajat mieleen! Samoin Liisan ja Akin juttuhetket kerrossängyssä ja oppitunti koulussa olivat hyvin tehtyjä. Juoni etenee sujuvasti ja tästä jää paljon ajateltavaa, koska tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikavälille ja hahmoille on tapahtunut niin paljon, tekee mieli pohtia että miksi kaikki tapahtui niin kuin nyt tapahtui? Mitkä kaikki asiat siihen vaikuttivat? Hahmokavalkadi on myös monipuolinen, joten jokaisesta hahmostakin jää jotain mieleen. Ajatuksia siis herättää ja viihdyttää ja kiinnostaa. Hyvä juttu!
 |
| kuva © Irina Salonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti