Olimme katsomassa Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa- kesäteatteriesitystä 23.8. Toista kertaa olin Suomenlinnaan menossa, suurin odotuksin. Vuoden takainen Robin Hood lunasti kaikki odotukset ja oli todella upea. Liisaa lähdinkin katsomaan varmana siitä, että tämä on hienoa, upeaa jeejee. No olihan se.
Liisa alkoi rauhallisessa tahdissa, mutta kohta siellä jo juostiin rusakon (Juha Pulli) perässä kaninkolosta sisään ja tavattiin Tittelityy (Sanna Warsell) ja Tittelitom (Juha Suihko). Paettiinpa erästä Mörmökkiä (Aarni Kivinen), juotiin teetä, uskottiin mahdottomuuksiin ja etsittiin jotakuta. Esityksessä Alicen roolissa nähtiin ihana Anna-Riikka Rajanen. Rajanen teki mahtavan roolin ja Alicesta muodostui hauska, päättäväinen tyyppi, jonka matkaa Ihmemaassa jaksoi seurata. Liisassa oli tietenkin tutut hahmot ja tarina, mutta esitys sivusi ilmastonmuutosta ja luontoa siinä onnistuen. Juoni kulki sujuvasti ja koko ajan oli katsottavaa. Ei ehtinyt silmää räpäyttää, ettei mitään jäisi näkemättä.
Lavastus oli todella hieno, silmät pyöreinä toljotin muutamia lavastusratkaisuja ja -toteutuksia. Todella onnistunutta! Varsinkin Jappervokki oli upea ja odottamaton, minulle tuli ihan puyskista kun yhtäkkiä lavalla olikin jo tulinen lohikäärme! Myös ne pienet lohikäärmeen näköiset (Griipit (?) ) olivat ihania. Lempihahmoni oli Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä. Jotenkin niin eksyksissä Herttakuningattaren (Sirja Sauros) valtakuntaan, ettei tiedä mitä tehdä. Herttajätkän ja -kuningattaren kohtaukset olivat parhaita, jotenkin niin sujuvia ja vaivattomia. Tosin eipä esitys muutenkaan junnannut paikoillaan tai tuntunut oudolta, Liisa istui Suomenlinnaan hienosti ja olisin mielelläni sen uudelleenkin käynyt katsomassa, mutta en ehdi. Viimeiset näytökset ovat muuten tällä viikolla 27.8-30.8! Jos on mahdollisuus, niin menkää katsomaan!
Kokonaisuudessaan Liisa Ihmemaassa oli viihdyttävä, koskettava ja vaikuttava esitys, jota mietti seuraavanakin päivänä. Oikein mainio, hienoa Ryhmäteatteri! Kiitos tästä!
Liisa alkoi rauhallisessa tahdissa, mutta kohta siellä jo juostiin rusakon (Juha Pulli) perässä kaninkolosta sisään ja tavattiin Tittelityy (Sanna Warsell) ja Tittelitom (Juha Suihko). Paettiinpa erästä Mörmökkiä (Aarni Kivinen), juotiin teetä, uskottiin mahdottomuuksiin ja etsittiin jotakuta. Esityksessä Alicen roolissa nähtiin ihana Anna-Riikka Rajanen. Rajanen teki mahtavan roolin ja Alicesta muodostui hauska, päättäväinen tyyppi, jonka matkaa Ihmemaassa jaksoi seurata. Liisassa oli tietenkin tutut hahmot ja tarina, mutta esitys sivusi ilmastonmuutosta ja luontoa siinä onnistuen. Juoni kulki sujuvasti ja koko ajan oli katsottavaa. Ei ehtinyt silmää räpäyttää, ettei mitään jäisi näkemättä.
Lavastus oli todella hieno, silmät pyöreinä toljotin muutamia lavastusratkaisuja ja -toteutuksia. Todella onnistunutta! Varsinkin Jappervokki oli upea ja odottamaton, minulle tuli ihan puyskista kun yhtäkkiä lavalla olikin jo tulinen lohikäärme! Myös ne pienet lohikäärmeen näköiset (Griipit (?) ) olivat ihania. Lempihahmoni oli Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä. Jotenkin niin eksyksissä Herttakuningattaren (Sirja Sauros) valtakuntaan, ettei tiedä mitä tehdä. Herttajätkän ja -kuningattaren kohtaukset olivat parhaita, jotenkin niin sujuvia ja vaivattomia. Tosin eipä esitys muutenkaan junnannut paikoillaan tai tuntunut oudolta, Liisa istui Suomenlinnaan hienosti ja olisin mielelläni sen uudelleenkin käynyt katsomassa, mutta en ehdi. Viimeiset näytökset ovat muuten tällä viikolla 27.8-30.8! Jos on mahdollisuus, niin menkää katsomaan!
 |
| Eino Heiskanen (Herttajätkä) & Mörmökki (Aarni Kivinen) kuva: Johannes Wilenius |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti