Metsäjätti-elokuva on pyörinyt leffateattereissa reilun viikon, ja minä olen ehtinyt näkemään sen kahdesti. Ville Jankerin ohjaama Metsäjätti perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo pitkään, kirja löytyy hyllystä mutta on vielä jäänyt lukematta. Nyt elokuvan näkemisen jälkeen odotan innolla romaanin lukemista, tarina ja hahmot ovat todella hyviä ja usein kirja on elokuvaa parempi, eli saa nähdä, josko luvassa olisi vielä astetta hienompi kokemus Metsäjätin tarinasta kuin "vain" leffan tarjoamana. Tämä tosin on todella onnistunut elokuva, mainio katsomiskokemus ja täynnä sujuvaa tarinankerrontaa sekä loistavia roolisuorituksia, eli aikamoisen kiva elämys. Romaanin pohjalta elokuvan ovat käsikirjoittaneet Jankeri ja Timo Turunen, päärooleissa ovat Jussi Vatanen (Pasi), Anu Sinisalo (Katariina), Hannes Suominen (Janne), Sara Soulié (Linda) ja Tommi Korpela (tehtaanjohtaja).
Homman nimi on se, että Pasi lähtee ylennys mielessään lapsuuden kotipaikkaansa Törmälään tehostamaan vaneritehtaan toimintaa. Siellä vastassa on tuttuja ihmisiä, tuttuja paikkoja, unohdettuja asioita ja lapsuus, jonka muistot nousevat väkisin mieleen. Kotona Helsingissä on vaimo Linda, kiikarissa oleva uusi asunto ja elämä, jonka Pasi on itselleen rakentanut. Nämä joutuvat enemmän tai vähemmän törmäyskurssille, kun Pasi saapuu Törmälään. Metsäjätin alkuasetelma on juuri sellainen, joka lupailee minun makuuni sopivaa tarinaa. Kun juoni sitten kulkee eteenpäin, paljastuu, että tämä on monellakin tapaa vaikeuksien kautta voittoon-juttu, kasvutarina, tarina ystävyydestä ja sisältää monta muuta teemaa, joita käsitellään mainiosti. Hyvin sopii minulle siis, erityisesti pari juonenkulkua ilahduttivat kovasti. Hahmot ovat myös tosi hyviä, kuten jo ehdin mainita, ja näyttelijät herättävät roolihahmonsa eloon poikkeuksetta onnistuneella tavalla. Ja kun hahmoista saa vielä tietää lisää takaumien muodossa, koko homma saa yhden tason lisää ja takaumat tuovat elokuvaan paljon sävyjä ja ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Vaneritehdas ja sen vaikutus koko yhteisöön, ei vain työntekijöihin vaan myös heidän perheisiinsä sekä koko kaupunkiin ja kokonaisiin sukupolviin näkyy Metsäjätissä selvästi, se tulee esiin sekä vaivihkaa että suoraan. Koko tarina kietoutuu tehtaan ympärille, metsäteollisuuden verkkoon ja siihen, miten bisnes toimii. Kokonaisuus rakentuu kuitenkin tasapainoisesti, tehtaan lisäksi elokuvaan ja tarinaan mahtuu paljon ihmissuhdejuttuja ja monenlaisia tapahtumia niin tehtaaseen kuin muuhunkin elämään liittyen, aina kunnallisvaaleista yhtiön fuusioitumiseen ja yt-neuvotteluihin sekä lapsen syntymään, asunnon ostoon ja Metallican keikkaan. Kaikki tämä on mahdutettu puolentoistatunnin leffaan näppärästi, rytmi ei ole kiireinen ja tarina saa tarpeeksi aikaa. Ainostaan loppu vähän häiritsi, se on aika positiivinen ja optimistinenkin, mutta suotakoon se elokuvalle ja miksei tosimaailmallekin, kyllähän kaikenlaista hienoa voi tapahtua ja tapahtuukin, vaikka se ehkä vaikuttaisi epätodennäköiseltä. Jos leffaa olisi venyttänyt pari minuuttia, olisi lopun voinut pedata paremmin, mutta se toimii kyllä näinkin ja onnellinen loppu on aina kiva juttu. Loppua lukuunottamatta (tai no, kyllä myös sen kanssa) leffa lunasti kaikki odotukseni, jotka ilman romaanin lukemista olivat aika maltilliset, ja tarjosi hienon elokuvakokemuksen. Pidin tosi paljon siitä, että elokuva sijoittuu pienelle paikkakunnalle ja maaseudulle, ja siitä, millaisen tunnelman moni kohtaus onnistuu luomaan, paljon kivoja hetkiä luvassa tätä katsoessa.
Jussi Vatanen on pitkään ollut yksi suosikkinäyttelijöistäni, ja myös Pasin roolissa hän tekee loistavaa työtä. Vatanen tuo hahmonsa valkokankaalle tarkalla tavalla, hän lukee hahmoaan taitavasti ja kaikki yksityiskohdat ovat kunnossa, on suuri ilo katsoa näin hyvää roolityötä. Pasin hahmo on monitasoinen ja kokenut paljon, ja Vatasen näytteleminen tavoittaa hienosti kaiken sen, mitä Pasi kokee ja tuntee palatessaan lapsuutensa kotimaisemiin ja vanhaan elämäänsä. Sujuvaa työtä kohtauksesta toiseen, Vatanen jatkaa onnistuneita roolisuorituksiaan ja tämä Pasin rooli nousee kyllä yhdeksi suosikeistani. Hannes Suominen tekee erinomaisen roolin Jannena, Pasin lapsuus- ja nuoruuskaverina. Suomisella on toimiva ote mukavaan hahmoonsa, ja hän sopii rooliinsa täydellisesti. Pasin ja Jannen ystävyys on lempparijuonikuvioitani elokuvassa, ja sekä Suominen että Vatanen tekevät tosi hienoa työtä erityisesti ystävysten välisissä kohtauksissa. Yksi kohtaus täytyy nostaa kaikkien muiden ylle, vaikka leffa pursuaakin toinen toistaan mainiompia kohtauksia, minusta kaikista paras hetki on Pasin ja Jannen riita-/selittelykohtaus Jannen autossa. Hienoa dialogia, vahvaa näyttelijäntyötä ja onnistunut tunnelma, siitä on tämä mainio kohtaus tehty, ja pelkästään tämän kohtauksen vuoksi voisin mennä leffan vielä kolmannen kerran katsomaan.
Anu Sinisalo tekee sujuvan roolin Pasin pomona Katariinana, hän tuo hyviä juttuja kaikkiin kohtauksiin jossa on mukana, ja tulkitsee hahmoaan jämerällä otteella. Sara Soulié on oikein hyvä Linda, hän tekee vivahteikkaan roolin ja herättää hahmonsa eloon taitavasti. Jalmari Honka nuoren Pasin roolissa on myös todella hyvä, samoin Tomi Alatalo Pasin isän Maunon roolissa. Takaumakohtaukset ovat onnistunut osa elokuvaa, ja niissä varsinkin Pasin ja tämän isän suhde on iso osa sitä, miten takaumat heijastuvat elokuvan nykyhetkeen. Honka tuo nuoren Pasin valkokankaalle varmoin ottein ja onnistuu roolissaan mainiosti. Alatalo rakentaa hahmonsa sujuvasti ja tekee hyvää työtä kaikissa kohtauksissaan. Mainitaan vielä ainakin hurmaava Anna-Riikka Rajanen Jannen naisystävän roolissa, Tommi Korpelan uskottava rooli tehtaanjohtajana sekä Iikka Forss pääluottamusmies Kuisman roolissa, hyvä rooli häneltä.
Metsäjätti iski minuun oikein hyvin, se on sujuva elokuva ja tarjoilee minun makuuni aika sopivasti ihmissuhdeongelmia, työelämän sotkuja, hyvän ja pahan kamppailua sekä muita ominaisuuksia, joista tämä leffa rakentuu. Kaikkea olisi voinut olla vähän lisää, vaikka nytkään ei tuntunut, että tarina loppui kesken, olisi sen tasoissa ollut mahdollisuuksia pidempäänkin elokuvaan. Positiivinen kokemus tämä ehdottomasti oli, suosikkijuttujani ovat tarina, näyttelijäntyö ja hahmot sekä kokonaisuuden sujuvuus. Odotan innolla romaanin lukemista, leffan perusteella voi olla, että se tekee ison vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti