Herkkua kuin heinänteko @ Uusi Iloinen Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos UIT!

kuvat © Harri Hinkka

Taas koitti Uuden iloisen Teatterin revyy-ensi-ilta ja sitä juhlittiin 9.5., tuttuun tapaan Linnanmäellä Peacock-teatterissa.

Esitys on nimeltään Herkkua kuin heinänteko, ohjauksesta vastaa Sari Siikander, koreografiasta Mikko Ahti ja käsikirjoituksesta Katariina Havukainen, Arttu Kapulainen, Ville Majamaa, Hannes Suominen ja André Wickström. Lavalla nähdään Kai Vaine, Nina Tapio, Sinikka Sokka, Sami Hintsanen, Panu Vauhkonen, Katariina Havukainen, Antti Lang, Pihla Penttinen, Emil Hallberg, Jutta Helenius, Katri Mäkinen ja Antton Laine. Orkesterina toimii Jean S.

Homma lähtee varsin reippaasti ja tyylikkäästi liikkeelle Peacockissa paalataan taas-nimisen biisin/kohtauksen voimin ja puolitoistatuntinen kuluu kuin siivillä. Suurin osa sketseistä/kohtauksista toimii ja kokonaisuutena tämä on varsin onnistunut ja viihdyttävä esitys. Muutama kohta meni minulta kuitenkin vähän ohi eikä huumori uponnut, mutta teatteriseurana ollut isäni taas piti juuri niistä kohdista, jotka eivät minuun iskeneet. Mielipidekysymys siis, kuten viihde ja teatteri noin yleensäkin on. Naurua kuului ympäri katsomoa melkein koko ajan ja muutaman kerran remahti koko katsomo reippaaseen hekotteluun ja aploodeeraukseen. Tässä oli siis muutama kohta, josta en niin välittänyt, pari ihan hämmästyttävän loistavaa kohtausta ja näiden lisäksi tasaisen varmasti toteutettuja ja teräviä hetkiä, jotka pitivät otteessaan ja toivat iloisen mielen. Nokkelia huomioita nykymaailmasta, kuten UIT:n esityksissä yleensäkin, ja pääosin nämä huomiot ovat jalostuneet varsin toimivaksi huumoriksi myös lavalle.

Erityisesti esiin nousivat alkubiisi, Facebook-kirjoitteluun tarttuvat kohtaukset naisten ja miesten näkökulmasta, joogatunti, kuljettajan humala-asteen tarkastaminen puhallutusvälineiden puuttuessa ja poikaystävän esittäytyminen rakkaansa perheelle. Antti Lang ja Panu Vauhkonen tarjoilivat puhallutuskohtauksessa kyllä sellaista menoa että oksat pois, olipas mainio kohtaus ja hienoa työtä molemmilta näyttelijöiltä. Tällä tavalla kun humalaisia kuskeja testattaisiin tosielämässäkin niin luulisi, ettei innostaisi rattiin lähteä alkoholia nautittuaan. Antti Lang loistaa lavalla muutenkin, hän on mahtava jokaisessa kohtauksessa jossa on mukana. Mainitaan vielä Langin hahmo, joka tutustuu ensimmäistä kertaa naisystävänsä perheeseen, siinä hän tekee aivan upeaa työtä, ja kohtaus on kokonaisuudessaan hillittömän hieno. Sinikka Sokalle myös pisteet tästä, samoin Vanha Nainen-otsikolla kulkevasta kohtauksesta, jossa Sokka esiintyy koskettavasti ja taustalla on kaunis pyörätuolitanssikoreografia. Facebookin maailmaa piikitteleville biiseille kehuja myös, varsin nokkelaa sanailua niissä ja ihan samaistuttavaa ja tutun kuuloista menoa. Pihla Penttiselle aplodit myös, hän on loistava varsinkin vessakohtauksessa rentouttavasta mökkielämyksestä kertoillessaan. Ja vielä Kai Vaineelle Sami Kurosen roolissa ja Katariina Havukaiselle yleisesti kehut ja kiitokset.

Tanssia mahtuu esitykseen hyvä määrä, ja siitä vastaavat koko porukan lisäksi erityisesti Emil Hallberg, Jutta Helenius, Antton Laine ja Katri Mäkinen. Olipa kiva nähdä varsinkin Hallberg lavalla, olen häntä (totta kai) nähnyt Salatuissa Elämissä jonkin verran, vaikka en Salkkareita katsokaan, ja nyt siis tässä esityksessä näin hänet ensimmäistä kertaa jossain muussa roolissa. Tosi taitavaa tanssia sekä häneltä että muilta, kyllä on ilo katsoa, kuinka taitavasti jotkut osaavat liikettä käyttää ja toteuttaa koreografin näkemyksiä. Mikko Ahdin koreografialle täysi kymppi, esitykseen mahtuu paljon upeita tanssihetkiä ja liike toimii joka kohtauksessa tosi hyvin, jälleen kerran siis riitti ihasteltavaa tanssijoita katsellessa. Musiikki soi komeasti ja Jean S. tarjoaa tuttuun tapaansa monenlaisia säveliä esityksen mausteeksi ja heidän soittonsa takaa esitykselle toimivat raamit.

Herkkua kuin heinänteko nousee näkemistäni UIT:n esityksistä suosikikseni lavastuksen näkökulmasta, tähän esitykseen on tuotu hohtoa ja tyyliä lavan täydeltä, kaikki toimii silmiä hivelevästi ja näyttämökuvat ovat hienoja. Lavastussuunnittelu on Janne Siltavuoren käsialaa ja hän on siinä siis onnistunut oikein mainiosti. Elina Riikosen puvustus on myös osunut kohdilleen, monessa kohtauksessa puvut oikein nousevat esille ja saavat huokailemaan ihastuksesta. Varsinkin ne yhteensopivat punaiset puvut yhdessä porukan joukkokohtauksessa miellyttivät silmää. Sari Siikander on ohjauksellaan taannut esitykselle sujuvan rytmin ja rakentanut yhdessä muun työryhmän kanssa paljon hienoja kohtauksia ja yksityiskohtia, hyvää työtä häneltä siis myös. Ja parivaljakko Siikander - Ahti selvästikin tuottaa aika näppäriä esityksiä, heidän ohjaamansa ja koreografioimansa on myös viime- ja tänäkesänä esitettävä Kaunis Veera-musiikkikomedia, josta pidin kovasti. Siitä voi lukea tästä, jospa tänäkin kesänä harrastettaisiin kotimaan matkailua ja suunnattaisiin Muurameen.

Kokonaisuutena tämä on nautittava ja hauska paketti, jossa saa ihastella taituruutta niin näyttelemisen, tanssin, laulun, musiikin kuin huumorinkin maailmassa. Vähän jäi muutama juttu mieleen pyörimään siksi, että ne eivät iskeneet minuun ja näin tekivät kokonaisuudesta vähän epätasaisen, mutta lähes kaikki kohtaukset kuitenkin saivat nauramaan ja nauttimaan täysillä. Tekijäporukka on valtavan taitavaa ja upeaa, he tuovat lavalle reippaan shown ja piristävät varmasti millaista päivää tahansa. Innolla odotan taas ensi kevättä ja sitä, mitä silloin on luvassa, mutta sitä ennen muistelen tyytyväisenä tätä esitystä ja suosikkikohtiani siitä.