Rakastunut Shakespeare @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!

kuvat © Tapio Vanhatalo

Helsingin kaupunginteatterissa sai eilen 25.1. ensi-iltansa Rakastunut Shakespeare.

Seitsemän Oscar-palkintoa saaneeseen samannimiseen elokuvaan perustuva näytelmä kertoo näytelmäkirjailija William Shakespearesta (Heikki Ranta), jonka kirjoittaminen takkuilee. Sattumalta Will kohtaa tanssiaisissa Viola de Lessepsin (Miila Virtanen), joka hurmaa runoilijan ja saa hänen mielikuvituksensa taas laukkaamaan. Shakespearen Romeo ja Julia alkaa muotoutua Rose-teatterin lavalle ja Romeoksi valikoituu huomattavan lahjakas Thomas Kent (Miila Virtanen), joka ei olekaan ihan sitä miltä näyttää. Kuningatar Elisabeth I (Helena Haaranen) intoutuu valvomaan vetoa siitä, voiko teatteri esittää rakkauden todellisen luonteen, jolloin Rose-teatterilaisilla onkin jo vähän paineita esityksensä tekemisessä. Violaa taas naitetaan lordi Wessexille (Mikko Vihma) ja tämähän ei Williä saati sitten Violaa miellytä, mutta minkäs teet kun toinen on pahainen runoilija ja toinen ylhäinen aatelisneito.

Rakastunut Shakespeare on ehdottomasti yksi ihanimmista elokuvista, joita olen nähnyt, joten odotin tätä näyttämöversiota innolla. Ja kannatti kyllä odottaa, tässä on vaikka kuinka paljon hienoja juttuja! Vaikkei näyttämösovitus seuraakaan elokuvan juonta ihan samalla tahdilla, tarina on kuitenkin sama ja se kulkee teatterin lavalla yhtä hienosti kuin valkokankaalla. Lavastus (Katariina Kirjavainen) on valtavan hieno, varsinkin Rose-teatterin lava on upea ja kapakka näyttää sopivan hämyiseltä ja kiehtovalta. Puvustus (Elina Kolehmainen) tuo Shakespearen ajan elävästi lavalle ja varsinkin naisväen hameet saavat meikäläisen huokailemaan ihastuksesta, samoin kyllä näyttelijäherrojen vaatetus. Komealta ja kauniilta näyttää porukka lavalla.

Heikki Rannan näkemistä Willinä odotin, sillä hän on ollut edellisissä rooleissaan tosi hyvä ja tässä Ranta jatkaa samalla linjalla. Will on riehakas, fiksu, taiteellinen, kärsimätön ja rakastunut nuori mies, joka lupailee näytelmiään monelle tyypille ja pukeutuu vaikka mekkoon vahtiakseen Violan vierailua hovissa. Ranta tuo rooliin sopivasti nuoren runoilijan itsevarmuutta ja umpirakastuneen miehen epävarmuutta ja onnellisuutta, ja onnistuu Shakespearena oikein hyvin. Miila Virtasen Viola on teatteriin rakastunut nuori nainen, jolle aatelisten säännöt ja tavat aiheuttavat halun kapinoida ja jota lavalla esiintyminen vetää vahvasti puoleensa. Virtanen tekee roolinsa vakuuttavasti ja on sekä hurmaava Viola että uskottava Thomas Kent. Violan ja Willin ihastuminen ja heidän välillään räiskyvät kipinät erottuvat selvästi, lavalla näytellyt tunteet vakuuttavat myös katsomossa.

Tuukka Leppänen näyttelee Willin ystävää Kit Marlowea, jonka teksti on suosittua luettavaa Romeon ja Julian pääsykokeissa ja joka auttaa Williä hurmaamaan Violan. Leppäsen Kit on miellyttävä ja hurmaava herrasmies, vauhdikkaan Willin rinnalla Kit on hieman ystäväänsä rauhallisempi. Tunnettu näyttelijätähti Ned Alleyn (Kari Mattila) on varsin kiva hahmo, ja miehen olemus lavalla ja muiden näyttelijöiden porukassa kyllä kielii siitä, että tähden viitta leijuu Nedin harteilla koko ajan. Kaduilta kotoisin oleva nuorimies John (Luca Elshout, roolissa vuorottelee Eetu Alppi) on ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani tässä, tarkkanäköinen poika huomaa pienetkin yksityiskohdat ja osaa käyttää niitä hyväkseen. Elshout tekee roolin taitavasti ja tuo Johnin hahmon lavalle viekkaana ja hurmaavana tyyppinä, josta on vaikea olla pitämättä. Mainitaan vielä Curtain-teatterin omistaja Burbage (Petrus Kähkönen), naisrooleistaan tunnettu, äkillisen äänenmurroksen kokeva Sam (Jyrki Kasper) sekä Heidi Heralan ihastuttava Imettäjä, joka venyy aikamoisiin suorituksiin Violan ja Willin rakkaustarinaa piilotellessaan. Ja tietenkin Heppu-koira, jonka on helppo kuvitella hurmaavan itsensä kuningatar Elisabeth ensimmäisen. Koiran roolissa vuorottelee Kida, joka on varmasti yhtä ihastuttava!

Varsin hurmaava ja ihastuttava esitys, jossa riittää huumoria ja romantiikkaa, hienoja henkilöhahmoja ja paljon kauniita yksityiskohtia. Näyttelijät tekevät varsin varmaa työtä ja toteuttavat hahmonsa hyvällä otteella, katsomossa on helppo nauttia kun lavalla tehdään esitystä lumoavissa lavasteissa ja viihdyttävää juonta seuraten. Oscar-menestystä saaneen esikuvansa rinnalla ei tarvitse tämän esityksen kalveta, sillä minä ainakin nautin teatterin maailmaan tuodusta, rakkauden lumoissa olevasta William Shakespearesta jopa enemmän kuin elokuvassa seikkailevasta Willistä. Hyviä ovat silti molemmat. Joka tapauksessa tämä rakastunut Willy sai minut ainakin ihastumaan, jos ei pikkuisen rakastumaankin tähän esitykseen, kiitoksia hurmaavasta showsta HKT ja tekijäporukka!