Näin esityksen kriitikkolopulla, kiitos Lahden kaupunginteatteri!
 |
| kuvat Aki Loponen |
Lahden kaupunginteatterissa rokataan Elviksen tahtiin musikaalissa Love Me Tender.
Pikkukaupungissa elellään tylsää ja rauhallista elämää tiukan pormestarin (Saana Hyvärinen) valvomana. Koko kaupungin elämä kuitenkin mullistuu, kun komea kulkuri Chad (Joel Mäkinen) kurvaa moottoripyörällään paikalle. Isänsä Jimin (Mikko Jurkka) autokorjaamolla työskentelevä Natalie (Anni Kajos) iskee silmänsä Chadiin, joka taas haaveilee Sandrasta (Liisa Loponen). Natalie puolestaan on Dennisin (Teemu Palosaari) haavetyttö. Tapahtumat etenevät väärinkäsitysten, erehdysten ja kaikenlaisten sattumusten kautta, kunnes kaikki saavat toisensa tai eivät ehkä sittenkään, eivät ainakaan niin kuin alunperin olisi voinut odottaa.
Kylläpä oli letkeää ja vauhdikasta menoa lavalla, ihanaa katsoa! Koreografiat (Johanna Keinänen) ovat eloisia, hauskoja ja energisiä ja sopivat hyvin musiikkiin. Näyttelijät ottavat koko lavan haltuun kellohameet heilahdellen ja varsinkin koko porukan riehakkaat ja eläväiset tanssikohtaukset saavat katsojankin melkein hengästymään. Tarina kulkee reipasta tahtia ja vaikka biisejä on runsaasti, yli kaksikymmentä, ei niitä ole yhtään liikaa vaan enemmänkin olisi voinut kuunnella.
Hahmoista en oikein osaa valita suosikkia, pidin erityisesti Paavo Kääriäisen Deanista, Veera Tapanaisen Lorrainesta ja Joel Mäkisen Chadista, mutta koko porukka tekee loistavaa työtä ja jokainen hahmo on hurmaava ja onnistunut. Hienosti kaikki myös laulavat, varsinkin C'mon Everybody, Blue Suede Shoes, Can't Help Falling in Love, A Little Less Conversation ja Devil in Disguise jäivät soimaan päähän. Se, että musikaali näyteltiin suomeksi mutta laulettiin englanniksi ei haitannut ainakaan minua, ratkaisuun tottuu nopeasti ja näyttelijöiltä kaksikielisyys onnistuu hyvin. Bändille vielä erityiskehuja, musiikki soi vauhdikkaana ja energisenä. Plussaa myös siitä, että bändi oli lavalla esillä.
Lavastus (Pekka Korpiniitty) on oikein hieno ja siinä on paljon loistavia yksityiskohtia. Hylätty huvipuisto on upea, ja se kaarijuttu lavan etualalla on myös tyylikäs. Bändin lava on myös hieno, samoin baari. Sandran talo/museo on ainoa, joka ei miellytä silmää yhtä paljon kuin muut lavastuselementit. Ai niin, bussi on sekin kiva ja hyvin toteutettu kohtaus, jossa Lorraine polkee pyörällä Deanin perään. Ja se pellen tai minkälie pää huvipuistossa täytyy myös mainita, vähän karmiva mutta mahtava.
Tämä on hyväntuulinen, hauska, vauhdikas ja rennon letkeä esitys, josta nautin kovasti. Porukka lavalla on taitavaa, laulut ja tanssit sujuvat loistavasti ja tarina esitetään luontevalla otteella. Hahmoja on monenlaisia, heistä on helppo pitää ja eri tyyppien välisten suhteiden kehittyminen ja sen seuraaminen on mielenkiintoista ja viihdyttävää. Tykkäsin siis, ja suosittelen ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti