Näin esityksen medialipulla, kiitos Joka-teatteri!
 |
| kuvat Joka-teatterin facebook-sivuilta |
Täällä Pohjantähden alla-romaanista sovitettu Akseli ja Elina sai ensi-iltansa Jokelan kesäteatterissa 16.7.
Tämä alkaa tunnetuilla sanoilla, nimittäin "alussa olivat suo, kuokka ja Jussi", jotka nähdään myös lavalla. Jussi Koskela (Veikko Martiskainen) rakentaa torppaansa ja elelee Pentinkulmalla vaimonsa Alman (Riitta-Liisa Martiskainen) ja lastensa kanssa. Lapsista vanhin, Akseli (Sami Karppanen) ihastuu tarinan edetessä Kivivuoren perheen tyttäreen Elinaan (Pihla Valjakka). Elämä etenee Pentinkulmalla, koulu ja työväentalo rakennetaan ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa ajatella niitä ajatuksia, jotka määrittävät heidän puolensa tulevassa sisällissodassa.
En ole lukenut Täällä Pohjantähden alla-trilogiaa, mutta tämän esityksen perusteella voisin hyvinkin avata kirjan joku päivä. Erityisesti monipuolinen hahmogalleria ihastutti ja juoni oli mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Lempparihahmoni oli Akseli Koskela, hän on kiinnostava hahmo ja punapäällikkötulevaisuus kiinnostaa minua, ehkäpä on siis oikeasti alettava lukemaan tätä tarinaa. Muistakin tyypeistä tykkäsin, näyttelijät ovat toteuttaneet omat hahmonsa oikein toimivasti ja luontevasti.
En ole lukenut Täällä Pohjantähden alla-trilogiaa, mutta tämän esityksen perusteella voisin hyvinkin avata kirjan joku päivä. Erityisesti monipuolinen hahmogalleria ihastutti ja juoni oli mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Lempparihahmoni oli Akseli Koskela, hän on kiinnostava hahmo ja punapäällikkötulevaisuus kiinnostaa minua, ehkäpä on siis oikeasti alettava lukemaan tätä tarinaa. Muistakin tyypeistä tykkäsin, näyttelijät ovat toteuttaneet omat hahmonsa oikein toimivasti ja luontevasti.
Akselin ja Elinan ihastuminen ja rakastuminen käy selväksi heti ensimmäisistä yhteisistä kohtauksista. Kaikki pitkät katseet ja leikkimielinen kiusaaminen on luonnollisen ja uskottavan oloista eikä jää epäselväksi, mitä kumpikin ajattelee. Muutenkin hahmojen väliset jännitteet ja vuorovaikutus on näytelty selkeästi ja luonteenpiirteet toimivat kaikilla hyvin. Teatterin ympäristön puut ja maalaismaisema sopivat hyvin esitykseen ja loivat omalta osaltaan tunnelmaa, onneksi sääkin suosi ensi-iltayleisöä ja aurinko porotti koko esityksen ajan.
Varsinkin koko porukan yhteiskohtaukset olivat hienoa katsottavaa, ja lopussa kaikui komeasti Täällä Pohjantähden alla. Laurilan perheen häätökohtauksesta tykkäsin erityisesti, kuten myös hääkohtauksesta ja jokaisesta laulusta, joka esityksessä oli mukana. Tietty jännittyneisyys ja ihmisten erimielisyydet olivat aistittavissa koko ajan, ne tulivat ilmi hahmojen liikkeistä ja katseista, ja muutenkin näyttelijäporukka sai luotua erilaisia tunnelmia lavalle aina pieniä juttuja muuttamalla. Pidin tästä ja varsinkin näin Suomi 100-juhlavuoteen tämä sopi erinomaisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti