Nopeat syövät hitaat! Enää yksi näytös 18.2, vielä vähän paikkoja jäljellä!
Näin Lahden kaupunginteatterin ja Laukesin yhteistuotannon, Catsin tokavikassa näytöksessä 11.2.
 |
| kuvat Johannes Wilenius |
Minulta on mennyt selvästi kaikki tunnetuimmat musikaalit ohi, sillä en ole ennen tätä(kään) nähnyt. Paljon hyvää Catsistä olen kuullut ja minua on aina kiinnostanut mennä sitä katsomaan, joten onneksi tilaisuus tarjoutui nyt. Lahdessa nähtiin dramatisoitu musikaalikonsertti sirkuksella höystettynä, eli ihan perinteinen musikaali tämä ei ollut.
En siis tiennyt kissojen tarinasta mitään katsomoon astellessani. Orkesteri oli nostettu lavalle näkyviin, ja mahtavaa soitantoa sieltä suunnalta kuuluikin! Ainoa laulu, jonka entuudestaan tiesin, oli Memory, mutta huomasin tunnistavani muitakin sävelmiä sieltä täältä. Pidin myös orkesterin taakse heijastettavista kuvista, joita tosin ehdin vain vilkaista kissojen tuijottamiselta. Lavastus oli niukka mutta toimi hyvin, konserttihan tämä oli, eli mitään ihmeellistä ei laulujen tueksi tarvittukaan.
Puvustus oli hieno, en edes odottanut mitään karvaisia naukujia kissankorvat päässä, vaan nämä asut kelpasivat hyvin ainakin minulle. Monipuolista vaatetusta koko kattiporukalla, ja etenkin sirkuskissojen asut ihastuttivat.
Entäs ne kissat sitten? Mummokissa (Kirsi Ståhlberg) jorasi alkuvaiheessa niin vauhdikkaasti, että olin jo ihan myyty. Koko kisulauma oli alusta asti energinen ja lavalla näytti olevan superhauskaa, olisin itsekin halunnut hypätä sinne. Alun muutama laulu olivat viihdyttäviä, mutta hertsileijaa kun Räntätouho (Peter Nyberg) loikkasi lavalle maukumaan! Siinä oli kyllä sellaista energiaa, laulutaitoa ja menoa että huh! Myös Mungonjerri (Miikka Wallin) ja Rontinriesa (Linda Hämäläinen) lauloivat hienosti ja heidän kohtauksessaan oli myös menoa ja meininkiä. Ensimmäinen puoliaika lauleltiin loppuun ja sen kruunasi Grizabellan (Kirsi Ståhlberg) laulu. Toinen puoliaika oli mielestäni parempi, ja sen kohokohta koitti, kun rautatiekissa Kiikunkinttu (Mikael Saari) pääsi laulamaan. Meikäläisen lempparimaukuja oli Kiikunkinttu, eloisaa ja rentoa lavaesiintymistä ja hienoa laulua! Ihan loistava! Vielä täytyy mainita Hämäräinen (Karita Tikka) eli yksi sirkuskissoista, valloittavaa ja todella taitavaa esiintymistä!
Osalla kissoista taisi olla mikit hieman hiljaisella, kun ei laulu meinannut joissain kohtaa kuulua, mutta onneksi nämä olivat vain lyhyitä pätkiä. Käsiohjelmaan olisin kaivannut laulujen kohdalle niiden laulajien nimet, ainakin silloin, kun kissa itse ei laulanut omaa lauluaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti