Cirque du Soleil - Quidam

 

 Eilen lähdettiin neljän aikoihin ajamaan Helsinkiin, Hartwall Arenalle ja Cirque du Soleilin Quidam- esityksen lumoihin. Joulun välipäivinä televisiosta tullut, saman ryhmän Kà - esitys oli upea jo teeveestä katsottuna, joten päätös lippujen hankkimisesta eiliselle syntyi sillä sekunnilla. 

Vuonna 1996 ensi-iltansa saanut Quidam keroo tarinan nuoresta Zoè- tytöstä, jonka elämä kulkee samaa rataa joka päivä. Tytön vanhemmat eivät huomioi häntä, eikä elämältä meinaa löytyä mitään merkitystä. Ajatuksissaan Zoè seikkailee Quidamin mielikuvitukselliseen maailmaan ja tapaa hahmoja, jotka rohkaisevat häntä vapauteen.

Photo by Dave Roback

Heti esityksen alussa yleisö otettiin haltuun ja mukaan esitykseen. Vauhdikkaita tapahtumia ja ääniefektejä, sekä monipuolisesti puvustettuja, monenlaisia hahmoja nähtiin heti shown alussa ja samat hahmot kiersivät lavalla koko esityksen ajan. Lavalla oli paljon porukkaa ja tarinaa kuljetettiin eteenpäin laulun ja lavasteidenn, mutta kaikkein eniten juuri sirkuksen ja sirkustemppujen avulla. Zoèn seikkailut Quidamin maailmassa jäivät vähän taka-alalle, sillä lavalla saattoi tapahtua samaan aikaan niin paljon etten vain ehtinyt seurata jokaista esiintyjää kovin kauaa. Esitys oli mukavan mittainen, 2h 5min ja n.20min väliaikaa. 

Välillä alkoi jo tuntua siltä, että "älkää tehkö noin, se on vaarallista, olkaa nyt varovaisia" vaikka tietysti esitystä on treenattu satoja tunteja ja monia kuukausia että temput sujuvat. Mielettömän taitavaa kyllä, huh sentään! Vaikka kaikki olivatkin käsittämättömiä, aina joku on ylitse muiden. Itse pidin pojasta, joka tasapainotteli kolmea sellaista hyrräjuttua lankojen päällä, siis heitteli niitä ylös alas ja koppaili aina. Hieno oli. Ja myös mies ja nainen, jotka esittivät tasapainottelunumeron, olivat upeita. Ja myös ryhmäesitys, jossa oli kyllä vauhtia ja taitoa, ja tasapainoa sekä sellaista toisten ihmisen heittelyä että melkein hirvitti. Korokkeiden päällä tasapainoileva nainen oli todella notkea, suunnilleen suu auki tuijotin että miten se tekee ton. Lähes jokaisen esityksen kohdalla tosin ajattelin samoin, tuo ei ole oikeasti mahdollista, miten te teette tuon? Yleisöä saatiin nauratettua, yllätettyä, hämmästytettyä ja varmaan liikutettuakin. Myös muutamat onnekkaat saivat olla osana esitystä vähän enemmän, hienoa heittäytymistä!

Photo by Dave Roback

Onhan se niin, että kun tekee jotain, mitä rakastaa ja vielä noin hyvin, maailman huipputasolla, ei voi kuin ihailla. Ja hämmästellä. Ja rakastua. Ja toivoa, että pääsee katsomaan uudelleen. Meillä oli hyvät paikat lavan sivulla, joten esityksen näki hyvin ja pääsi nauttimaan joka hetkestä. 

Myös Quidamin musiikki oli mahtavaa! Volyymi oli juuri sopiva, alussa pelkäsin että se on liian lujalla mutta ei ollut. Sopiva väristys tuntui kropassa aina musiikin voimakkaimmilla kohdilla, ja nautin täysin siemauksin myös lauluista. Esityksestä kyllä huomasi, että sitä on vedetty rutiinilla jo monta vuotta, sillä temput oli hiottu vaikuttaviksi ja meno oli nopeatempoista ja rentoa. Esiintyjistä huomasi heti, että tämä on se heidän juttu. 

Quidamista löytyi se jokin, ehkä se taiteen ydin tai taika. Todellista sirkusta, todellista taidetta ja itsensä ylittämistä maailman huipulta. Upeaa ♥

Photo by Dave Roback

Quidam Suomessa vielä Turussa 22.4.-24.4.2015, liput lippupalvelusta.