AIKUISET, kausi 2

Spoilereita luvassa, vähän ainakin.
Oona (Anna Airola) ja Arttu (Elias Salonen)
© Jaakko Kahilaniemi

Jee! Parasta! Yle Areenaan pamahti viikko sitten kerralla koko AIKUISET-sarjan kakkoskausi ja meikähän katsoikin sen sitten melkein kerralla. Ensimmäisen kauden (josta löytyy postaus täältä) jälkeen Areenaan on ilmestynyt Aikuisten spesiaalijaksoja neljä kappaletta, ja niitä katsellessa on ollut hyvä odotella tätä toista tuotantokautta, joka heti näin alussa sanottuna on kaiken odotuksen arvoinen. Ja koska kaikki jaksot katsoi niin nopeasti, toivon tosi kovasti että tätä iloa olisi luvassa vielä lisää ja kolmaskin kausi olisi tulossa. Aikuiset on mainion raikas, hyväntuulinen, nokkela, hauska, tarkka ja lämmin sarja, tykkään siitä hurjasti, ja taitavasti toteutettu sarjatimantti piristi onnistuneesti tämän toisen koronakevään tunnelmia. Ja kuten ensimmäinen kausi, myös kakkoskausi ilmestyi sopivaan aikaan tuomaan hurmaavia kesätunnelmia.

Aikuiset kertoo Oonasta (Anna Airola) ja hänen parhaasta kaveristaan Artusta (Elias Salonen), noin parinkympin puolivälissä olevista helsinkiläisistä, jotka luovivat rakkauden, ystävyyden, työ-elämän, ihmissuhteiden, ilojen ja pettymysten keskellä. Mukana menossa ovat muun muassa Oonan isä Markku (Ville Myllyrinne), Oonan kahvilan vakiasiakkaat (Linnea Leino, Biniyam Schelling & Joonas Nordman), Oonan poikaystävä Kuisma (Mikko Kauppila) ja kahvilan naapuriin pyöräkorjaamonsa perustava Pesso (Miro Lopperi) sekä Tuukka (Pyry Äikää), johon Arttu iskee silmänsä.

Suurin osa sarjoista, joita katson, on draamoja ja kaikissa jaksoissa käydään läpi vaikka ja mitä painavia ja synkkiä aiheita, eli komediat jäävät marginaaliin. Tämä sama pätee leffoihin, kirjoihin ja teatteriin, olen mieltymyksiltäni eniten tragediaihminen ja tämä onkin jo joissain blogipostauksissa mainitsemani juttu. Valitsen siis katsomani komediat satunnaisesti mutta huolella, jos huumori ei kolahda niin sitten ei kyllä lähde. Mutta Aikuisten kohdalla lähtee ja kolahtaa ja kaikkea, sarjan huumori on riemastuttavaa ja fiksua, monelle kohdalle ei voinut olla virnistelemättä. Käsikirjoituksen huomiot ja oivallukset ovat tarkkanäköisiä, huumori on inhimillistä eikä mitään pakkohauskaa, sellainen aitouden ja rentouden tunne paistaa paitsi huumorista myös kaikesta muusta, mitä kohtauksissa tapahtuu. Tämä aitous ja uskottavuus onkin yksi parhaita juttuja Aikuisissa, vaikka hahmojen tekemät päätökset ja heidän kohtaamansa tapahtumat vaikuttaisivat joskus kummilta tai epäloogisilta, ne eivät vaikuta siltä etteivätkö voisi ihan hyvin tapahtua. Vähän ristiriitaisia fiiliksiä herätti se, että koronatilanne oli sarjassa mainittu ja mukana esimerkiksi maskien ja kyynerpäätervehdysten kautta, mutta yökerhoissa, bileissä ja baby showereissa silti käytiin ja porukkaa oli paljon. Tai niinhän se taitaa olla ihan oikeastikin, ovathan kahvilat ja muut auki. Hyvä kuitenkin, että ajankuva ulottui myös koronaan.

Aikuisten käsikirjoitus on Anna Brotkinin käsialaa ja ohjauksesta vastaa Anna Dahlman. Käsikirjoitus on toisen kauden kohdalla vain kehittynyt, sarjan jaksot ovat hyvin tasapainossa keskenään ja punainen lanka kulkee ekasta jaksosta viimeiseen. Kerronta on syventynyt ja terävöitynyt, se löytää yksityiskohtia, ajatuksia ja tapahtumia yllättävistä ja tavallisista paikoista ja tarinassa on paljon kerroksia ja sisältöä, ei liikaa vaan sopivasti. Dialogi on arkista, toimivaa ja todellista, nuorison ja vanhempien ihmisten puhe eroaa toisistaan kuten oikeastikin tekee, ja keskustelut soljuvat sujuvasti kaikissa kohtauksissa. Kuten aiemmin mainittu, huumori on tarkkanäköistä ja niin on draamakin, käsikirjoituksessa on taitavasti rakennettu myös vakavampia, syvällisempiä juttuja, jotka ovat toimiva vastavoima humoristisille ja hauskoille kohtauksille, jolloin sarjakin on kiinnostavampi. On myös hienoa, miten hauskuus ja vakavuus vaihtelevat saman kohtauksen sisällä, ja se tuo jo ihastelemaani aitouden tunnetta. Kyllähän oikeassakin elämässä samat asiat saattavat naurattaa ja itkettää, ja samoista aiheista voidaan kurvata huumorin tai synkkyyden suuntaan. Ja meikä tietysti arvostaa vakavampia kohtauksia, vaikka Aikuisten huumori minua kovasti naurattaakin. Käsikirjoitukselle täytyy antaa kehuja myös siitä, että vaikka sarjan jaksot ovatkin melko lyhyitä (n. 20 minuuttia/jakso), niissä tapahtuu koko ajan mutta kiire ei tule eikä tunnu että tapahtumat jäävät kesken, vaan jaksoihin on sovitettu juuri oikea määrä juttuja jotta ne toimivat mutta eivät pursua yli.

Ohjaus on yksityiskohtaista ja näppärää, Aikuiset on eloisa ja vauhdikas sarja ja ohjaus tuo siitä esiin kaikki parhaat jutut. Ohjauksessa korostuvat rento ja nuorekas tunnelma, sellainen huolettomuus joka kesäisin ehkä enemmän vallitsee kuin muina vuodenaikoina ja joka enemmän on läsnä nuorena kuin vanhempana (tai mistäs vielä tiedän kuinka huoletonta vanhempana on). Ohjauksen vahvuus on se, että sekä henkilöohjaus että sarja kokonaisuutena ovat tosi onnistuneita, ja kun osa-alueet ovat kohdillaan, niin aikamoisen mainio lopputuloshan siitä syntyy. Sekä käsikirjoitus että ohjaus tavoittavat hienosti sen, että joskus pieneltä ja lapselliselta tuntuvat jutut voivat olla iso kriisi ja isommat ongelmat hoituvatkin helposti kun on oikea asenne. Tässä on myös ehkä "kulttuurieroja", sarjan (kaupunkilaisilla) tyypeillä ongelmat ovat erilaisia kuin minulla ja siksi vähän huvittaviakin, vaikkeivät omalle kohdalle sattuessa ehkä enää niin hauskoja olisikaan. Samoin Aikuisten helsinkiläiskuplassa meno on aika erilaista kuin täällä maalla, eli myös arkisissa keskusteluissa, paikoissa ja tapahtumissa on sekä paljon samaa että paljon erilaista, ja sehän on vain totta. Vaikka siis hetkisen ehdinkin jo Helsingissä vuokrata kämppää ennen kuin etäopiskeluun siirryttäessä luovuin siitä, en tähän stadilaiseen eloon oikein osannut samastua.

Pesso (Miro Lopperi) ja Oona (Anna Airola)
© Jaakko Kahilaniemi

Siinä missä tarina on syventynyt, ovat syventyneet myös hahmot, ja sarjan tyyppien elämää oli kiva päästä seuraamaan uuden kauden merkeissä. Tuntuu kuin hahmot olisivat saaneet valtavasti lihaa luidensa ympärille, heissä vaikuttaa olevan paljon enemmän nyansseja ja kerroksia kuin edellisellä kaudella, vaikka jo silloin kaikki toimi tosi hyvin, hahmogalleria oli mielenkiintoinen ja sarja hyvä kokonaisuus. Tosi hyvää on kuitenkin näköjään mahdollista edelleen parantaa, ja Aikuisten kakkoskausi onkin hämmästyttävästi vielä parempi kuin loistava ykköskausi. Kakkoskauden tarina ja käänteet ovat enemmän mieleeni kuin ensimmäisellä kaudella, ja varmasti myös se, että hahmot, tapahtumapaikka ja alkuasetelma olivat edelliseltä kaudelta tuttuja, teki toisen kauden katsomisesta hauskempaa, nyt uusia ja tuttuja juttuja tuli sopivassa suhteessa. Uusia juttuja ovat muun muassa uudet tuttavuudet Pesso (Miro Lopperi), joka perustaa pyöräkorjaamon Oonan kahvilan naapuriin, ja ravintoloitsija Tuukka (Pyry Äikää), johon Arttu ihastuu ensisilmäyksellä. Nämä hahmot nousevat tärkeään osaan sarjassa, ja ovat molemmat erinomaisia.

Näyttelijäntyötä oli jo ensimmäisellä kaudella ilo katsoa ja niin on edelleen, näyttelijät tulkitsevat hahmojaan taidolla ja mukavan rennolla, lempeällä otteella. Ja on ihan mahtavaa, että kaikki tehdään täysillä, joka kohtauksessa - oli se sitten millainen tahansa - tuntuu olevan onnistunut tunnelma ja meininki, juuri oikeanlaista eläytymistä ja heittäytymistä joka ei kaikissa sarjoissa todellakaan toteudu. Pääosissa nähtävät Anna Airola Oonana ja Elias Salonen Arttuna tuovat jälleen ruudulle niin ihanaa ystävyyskuvaa että sydäntä lämmittää, nämä bestikset ovat ihastuttavia ja ystävyyden ilo, lämpö ja rakkaus säteilevät ruudulta kirkkaasti. Myös erimielisyyksiä on vähän mukana, tietysti, mutta suurimmaksi osaksi Oona ja Arttu vaikuttavat olevan samalla aaltopituudella ja tukevat toisiaan kaikessa. Airola tekee roolissaan loistavaa työtä, Oonan hahmo on tosi kivasti rakennettu ja on hienoa, millä tavalla Airola hahmoaan aistii ja toteuttaa. Hänellä on juuri oikea ote kaikenlaisiin kohtauksiin, tarkka hahmonlukukyky ja taituruus olla hurjan hauska ilman, että huumori tai näytteleminen vedetään yli. Airola pääsee tällä kaudella näyttelemään monenlaisia tilanteita ja tunteita, ja hänen työnsä on sujuvaa joka hetkessä ja tunnelmassa. Salosen Arttu on valloittava hahmo, mainion monikerroksinen ja kiinnostava tyyppi jonka Salonen tuo ruudulle luontevalla otteella. Pidän kovasti siitä, millainen juonenkulku Artulle on tälle kaudelle luotu, ja Salosen käsissä Artun tarina rakentuu onnistuneesti. Salonen tekee roolinsa mainiolla asenteella, hänen näyttelemistään on mukava katsoa ja erityisen kivaa on se, miten Salonen tuo esiin Artun ajatuksia ja tunteita.

Mikko Kauppilan Kuisma on yhtä valloittava kuin ensimmäiselläkin kaudella, ja Kauppila tekee sujuvaa roolityötä. Hänellä on onnistunut tyyli tulkita hahmoaan, Kuisma on mielenkiintoinen hahmo ja Kauppila tuo hänet ruudulle tarkasti ja taidolla. Uutena hahmona sarjaan ilmestyvää Pessoa näyttelevä Miro Lopperi on minulle tuttu teatterin lavalta, ja Lopperi jatkaa vakuuttavia otteitaan myös television puolella. Pesso on ihan mahtava tyyppi, pidin hänestä heti ekasta kohtauksesta lähtien ja siitä eteenpäin hahmo vain paranee. Lopperi tekee mainiota työtä, hän lukee hahmoaan sujuvasti ja tekee Pessosta monipuolisen ihmisen, josta ei voi olla tykkäämättä. Pidän siitä miten mukavan, hyväntuulisen ja hyvän tyypin oloisena Lopperi Pesson ruudulle marssittaa, varsin hyvä rooli. Ja minulle samastuttava tyyppi myös. Uutena sarjaan ilmestyy myös Tuukka, jota näyttelevä Pyry Äikää on hänkin teatterilavalta minulle tuttu, ja niin on moni muukin sarjassa esiintyvä kun tarkemmin ajattelen. Onpas muuten mahtava Tuukan ensiesiintyminen, siinä on kaikki kohdillaan, musiikki, kuvaus, höyhenet ja kaikki muu. Mahtavaa. Äikää tekee onnistuneen roolin, hänellä on oikein hyvä ote hahmoonsa ja Tuukka kehittyy hahmona kauden aikana, Äikään roolityöskentely on tarkkanäköistä ja luontevaa. Ville Myllyrinteen Markku on yksi suosikkihahmoistani, ja myös ehkä se hahmo johon eniten samastun Aikuisissa. Myllyrinne tekee mainiota työtä, hän tuo hahmonsa ruudulle hauskalla ja leppoisalla tavalla. Muista hahmoista nostetaan vielä ainakin Linnea Leino Pilluminatin roolissa, Joonas Nordman Pukumiehenä ja Biniyam Schelling Graafikkona, nämä Oonan kahvilan vakiasiakkaat ovat olennainen osa sarjaa ja näyttelijät ovat rooleissaan erinomaisia. Myös Oonan kahvilan tet-harjoittelija Lumiana nähtävä Sara Pehrsson on tosi hyvä, samoin Pablo Ounaskari Pininä.

Sen lisäksi että Aikuiset on hyvä sarja, se myös näyttää hyvältä. Kuvaus on toimivaa ja sopii sarjan tyyliin, puvustus on tosi onnistunut ja kuvauspaikat valittu hyvin. Erityisesti pidin Blue Space-taideteoksesta joka viimeisessä jaksossa nähdään, neljännen jakson yökerho/bilekohtauksesta, Oonan kahvilasta ja kutosjakson lopputekstikohtauksesta ampumaradalla. Ja viimeisen jakson viimeisestä kuvasta (ennen lopputekstikohtausta siis), onpa hieno! Ja täydellinen musavalinta myös taustalla. Musiikki on muutenkin iso osa Aikuisia ja monipuolisia, raikkaita ja tunnelmaan sopivia biisejä on laitettu kohtauksiin soimaan, niillä on tärkeä osa kokonaisuudessa. Mainio osa kokonaisuutta ovat myös välikuvat kaupungilta, kohtausten välisiin aukkoihin ripotellut hetket jotka tuovat kerrontaan avaruutta ja samalla syventävät sarjan miljöökuvaa ja henkeä plus ovat usein hauskoja ja nokkelia.

Meinasin ensin että listaan tähän suosikkikohtauksiani, mutta niitä uhkasi tulla aika pitkä lista joten rajasin vain pari kaikista suurinta suosikkihetkeäni. Yksi on ehdottomasti jo hehkuttamani Tuukan ensiesiintyminen, ihan superhyvä kohta. Sitten Oonan ja Pesson juttelu mattolaiturilla on todella hyvä kohtaus, samoin Artun ja Tuukan riita kasijaksossa (ai miten niin tykkään näistä vakavemmista kohtauksista...). Pidin siis Blue Space-taideteoksesta ja yksi suosikkikohtiani on kun Arttu esittelee Blue Spacea Oonalle. Ylipäätään suurin osa Oonan ja Artun välisistä kohtauksista on tosi kivoja, heidän ystävyytensä kuvaaminen on sarjan parhaita juttuja ja sille on onneksi annettu paljon tilaa. Ja, no, tämä ei nyt ole yksi kohtaus, mutta suosikkijuttujani sarjassa on myös se, miten hyväntuulinen ja sydämellinen se on, tätä katsoessa tulee kyllä niin hyvälle mielelle.

Oikein ihana katselukokemus oli siis tämä Aikuisten kakkoskausi, pidin paljon ja oli hurjan kivaa palata tämän sarjan pariin. Suosittelen kaikille jotka eivät vielä jostain syystä ole Aikuisia katselleet, tämä piristää, ilahduttaa ja hauskuuttaa eli on takuulla katsomisen arvoinen.

Arttu (Elias Salonen,), Oona (Anna Airola) ja Markku (Ville Myllyrinne)
© Jaakko Kahilaniemi