Hotelli Humina @ Taivallahden kesäteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Taivallahden kesäteatteri!

kuvat teatterin Facebook-sivuilta

Taivallahden kesäteatterissa sai ensi-iltansa 6.7. Hotelli Humina-niminen laulunäytelmä, minä olin sen katsomassa 10.7.

Rouva Äyskäri (Minna Kivelä) pyörittää Hotelli Huminaa varmalla otteella, mutta hermoja kiristävät niin tytär Mirjamin (Marjo Häkkinen) kilpakosijat Feliks (Niko Holopainen) ja Akseli (Arto Kinnunen) kuin hotellin muut vieraat, esimerkiksi taiteilijanelikko (Henri Välikangas, Otto Väisänen, Henna Kokko ja Anne-Mari Jokinen), joka aina vain harjoittelee vaikka se on jo monta kertaa kielletty, ja Ville Pusakka (Antti Rytsölä), joka pakoilee entistä vaimoaan (Eija Lamberg) ja iskee silmänsä rouva Äyskäriin. Taustalla häärii kotiapulainen Miina (Tiia Havu), joka yrittää pysyä perillä rouva Äyskärin toiveista ja samalla piilotella kovasti karkailevaa kissanpentua, joka ei saa rouvan silmiin sattua. Kaikenmoista sattumusta ja väärinkäsitystä mahtuu tarinaan mukaan, siihen vahvasti liittyy eräs voitokas arpajaiskuponki ja sen väärentäminen, mutta onnellinen loppu koittaa sitten viimein.

Esityksen ohjauksesta vastaa Kari Kinnaslampi, koreografiasta Jemina Pekkonen ja käsikirjoitus on Tatu Pekkarisen. Kokonaisuus on oikein onnistunut ja mainio, esitys pitää otteessaan ja tarina etenee hyvällä vauhdilla. Vähän olisin kaivannut ohjaukseen vielä lisää rytmiä, niin, että kaikki ovista kulkeminen ja kohtausten vaihtuminen olisi tapahtunut joka kerta yhtä napakasti ja nopeasti, nyt muutaman kerran tuli vähän viivettä. Muuten esityksen tahti on juuri oikea ja juoni rullaa hyvin. Pekkosen koreografiat sopivat esityksen ajankuvaan hyvin ja niistä löytyy monia hienoja ja hauskoja hetkiä, esiintyjät toteuttavat tanssihetket sujuvasti ja taidolla. Musiikkiakin tässä on, onhan esitys laulunäytelmä, ja se kuulostaa oikein mukavalta. Laulujen nimistä minulla ei ole aavistusta, mutta pidin erityisesti siitä, jonka Miina, Ville ja Kalle esittivät ennen väliaikaa, sekä siitä laulusta, joka tuli ennustajahuijauksen jälkeen. Juoneen kappaleet eivät linkity mitenkään erityisesti, paitsi ne biisit, joita taiteilijanelikko harjoittelee, ja niitä suurin osa kappaleista onkin. Mutta vaikka näissä ei tarina kovasti etene, oli musiikkia tosi kiva kuunnella, kun se näin hyvin esitettiin.

Arvasin muuten heti, että joku vitsi varmastikin keksitään siitä, että sekä Miinan kissa että Mirjamin kosija ovat molemmat nimeltään Feliksejä. Ja kyllähän tästä sitten varsin makoisa (mutta vähän ennalta-arvattava) kohtaus ja väärinkäsitys saatiin aikaan, huumoria riitti ja hetken saivat hahmot olla väärissä luuloissa, kunnes tajusivat, että nyt on muuten eri Feliks mielessä molemmilla. Hauskaa ja sujuvaa komediaa, muissakin kohtauksissa ja koko esityksen läpi. Hiemanhan tässä on huumori vanhanaikaista, kun käsikirjoitus on jo vuodelta 1947, mutta hyvin esitys istuu tähänkin päivään ja sitä on viihdyttävää katsoa. Tarinassakin vilahtelee vanhoja juttuja, esimerkiksi sovittu avioliitto ja vanhanaikainen puhelin, ja toki esityksen kieli ja yleistunnelma ovat kuin suoraan 1940-luvulta, eli hyvin on Taivallahdella napattu kiinni aikakauden piirteistä. Niin puvustus kuin lavastuskin myötäilevät tarinan kulkua ja tuovat onnistuneet raamit esityksen etenemiselle. Erityiskiitokset taiteilijanelikon esiintymisasuille! Aluksi silmää vähän häiritsi lavan edessä tanssialustana oleva vihreä matto, kokonaisuuteen hieman liian kirkas, mutta kyllä siihen sitten tottui.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä, koko porukka pelaa hyvin yhteen ja pitää esityksen ryhdissä ja rytmissä. Jokainen tuo lavalla annoksen huumoria ja iloa sekä muita tunteita. Minna Kivelä on mainio rouva Äyskäri, hän on omaksunut tiukan ja tuiman hotellinjohtajattaren roolin onnistuneesti ja naurattaa ja ihastuttaa yleisöä taitavasti. Rouva Äyskärillä on myös mukava ja ystävällinen puolensa, vaikka hän ankaralla kädellä tytärtään, kotiapulaistaan ja hotellivieraitakin käskee. Kivelä tuo hyvin esiin hahmonsa kaikki ominaisuudet ja tuo rooliin huumorin lisäksi myös muita kerroksia, ei pelkkää hauskuutusta siis. Marjo Häkkisen Mirjam on vähän reppanan oloinen äitinsä vallan alla, Mirjam ei uskalla sanoa vastaan ja toivoo, että äiti muuttaisi mielensä kosijoiden suhteen. Mirjam on onneksi kekseliäs ja fiksu, ja tämä auttaa häntä suunnitelmassa saada Akseli miehekseen. Häkkinen tekee sujuvan roolin, jossa on kivasti yksityiskohtia. Arto Kinnunen Akselin roolissa on hyvä myös, hän toimii mainiosti Mirjamin sulhasena ja heidän suhteensa vaikuttaa uskottavalta.

 Kilpakosija Feliks eli Niko Holopainen on tosi kiva hahmo, Feliks selvästi on valmis kilpailemaan Mirjamista, mutta valitettavasti hän jää vähän nuolemaan näppejään. Holopainen tuo lavalle hyvin rakennetun hahmon ja onnistuu roolissaan mainiosti. Tiia Havusta Miinan roolissa pidin myös, hän tekee hienoa työtä ja Miina on suosikkihahmoni, hän on itsenäisen ja fiksun oloinen, ja osaa suurimmaksi osaksi toteuttaa rouva Äyskärin ristiriitaisimmatkin käskyt. Ville Pusakkana nähtävä Antti Rytsölä tekee tosi hyvän roolin, vaikka hänen hahmonsa onkin ärsyttävä heppu. Rytsölä on omaksunut Pusakan piirteet sujuvasti ja tekee kyllä mainiota työtä. Heikutakukkuu vaan! Henri Välikangas ja Otto Väisänen ovat loistava kaksikko Kallena ja Villenä, hienoa työtä molemmilta ja sujuvaa yhteispeliä. Varsinkin Välikangas jäi laulukohtauksista mieleen, hänellä oli tosi hyvä ääni. Ja Eija Lambergille myös erityismaininta, hänen hahmonsa ei lavalla paljon ole mutta teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Hienoa laulua ja esiintymistä!

Kokonaisuutena siis onnistunut ja viihdyttävä esitys, vaikka hieman vanhanaikainen tai tarinaltaan kevyt minun makuuni. Esiintyjät ovat taitavia ja tekevät kaikki mainiota työtä, samoin muilla osa-alueilla on rakennettu rytmikäs ja sujuva esitys. Yleisö tuntui ilta-auringossa nauttivan sekä esityksen huumorista että laulunumeroista, ja mikäs siinä on nauttiessa, kun kaikki sujuu ja tunnelma on hyväntuulinen ja rento. Hyvää työtä siis jälleen kerran Taivallahden porukalta!

Niin, ja ihan ensimmäisellä Taivallahden-vierailulla bongaamani kesäteatterihiiri teki paluun! Tuskin oli sama tyyppi kuin kolme vuotta sitten, mutta taas väliajan jälkeen pikku hiiri vilisteli menemään lavan sivustalla ja katosi siitä sitten esityksen jatkuessa.