Kaikki hienot jutut @ Kansallisteatteri

Näin esityksen Bloggariklubin kautta, kiitos Kansallisteatteri!

kuvat © Kastehelmi Korpijaakko

Kaikki hienot jutut sai ensi-iltansa Willensaunassa 20.3. Monologiesityksen näyttelijänä vuorottelevat Mari Lehtonen (jonka minä näin) ja Ilja Peltonen, lisäksi yleisöllä on iso rooli esityksen onnistumisen kannalta.

Kaikki hienot jutut on tarina siitä, kuinka päähenkilön ollessa lapsi hänen äitinsä yritti itsemurhaa ja päähenkilö alkoi listata asioita, joiden takia elämä on elämisen arvoista. Päähenkilön kasvaessa listakin kasvaa, listattavat asiat muuttavat muotoaan, niistä tulee aikuisempia, konkreettisempia ja lapsen korvaan tylsempiä, mutta ne ovat kaikki hienoja juttuja. Päähenkilö elää elämäänsä, joutuu lopettamaan rakkaan koiransa, opiskelee, tapaa miehen, menee naimisin, eroaa, kirjoittaa listaa. Lista unohtuu välillä, mutta sitten siihen lisätään taas seuraava juttu. Päähenkilön elämästä rakentuu katsojien eteen kuva, joka koskettaa ja naurattaa.

Tämä oli ihastuttavan sydämellinen, lämmin ja hauska esitys. Mari Lehtonen on lavalla loistava, hän kertoo päähenkilön tarinaa uskottavasti ja pitää katsojien huomion itsessään. Välillä yleisöstä kutsutaan joku vierailemaan lavalle eläinlääkärin, isän tai tulevan aviomiehen rooliin. Tai kirjallisuusluennoitsijaksi, minä pääsin siihen rooliin. Pakko ei tietenkään ole lavalle mennä, mutta minusta oli oikein hauska käydä pieni rooli esittämässä. Ja oli hienoa käydä loppukiitoksissa myös! Jos ei lavalle satu pääsemään, luultavasti saa kuitenkin kertoa yhden listalla olevan asian muulle yleisölle. Yleisö saa saapuessaan lappuja, joissa on numero ja sen perässä yksi päähenkilön kirjaamista hienoista jutuista. Minulle sattui sellainen hieno juttu kuin syödä jälkiruokaa pääruokana. Ja sehän onkin hieno juttu, samoin kaikki muut hienot jutut hymyilyttivät. Niistä tuli myös mieleen kirjahyllystäni löytyvä 12 000 syytä olla onnellinen-kirja, josta aina välillä luen muutaman iloisen jutun. Hyvä tapa, millä tulla hyvälle tuulelle. Hyvälle tuulelle tuli myös esityksestä, vaikka se rankkaa aihetta käsittelee ja sivuaa, on yleistunnelma silti mukava ja toiveikas.

Duncan Macmillan yhteistyössä Jonny Donahuen kanssa vastaa esityksen käsikirjoituksesta, ja sen ovat suomentaneet Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen, eli esiintyjät itse. He ovat myös ohjanneet esityksen. Käsiohjelman takakannesta löytyy otteita molempien harjoituspäiväkirjoista, ja vaikuttaa siltä, että Peltonen ja Lehtonen ovat tehneet työtä tarkasti ja huolellisesti, vaikka välillä on haasteitakin ollut. Lopputuloksen perusteella kaikki päätökset on tehty oikein, sillä esityksen parissa viihtyy mainiosti ja suomennos kuulostaa oikein sujuvalta. Tarina itsessään on aidon oloinen, siinä ei ole mitään turhan dramaattisia tai epäuskottavia tapahtumia, vaan kaikki, mistä päähenkilö kertoo, tuntuu siltä, että se voisi tapahtua kenelle vain, milloin vain. Ja ehkäpä ainakin hyvien, hienojen juttujen listaaminen on sellainen juttu, jota kaikki voisivat joskus harrastaa. Siitä tulee iloiselle mielelle, esityksen jälkeen muuten sai lisätä oman hienon jutun muistilapulle ja jättää sen päähenkilön muuttolaatikkoon, tämä hymyilytti heti. Minä kirjoitin hienoksi jutuksi teatterin Lontoossa.

Tykkäsin tästä kovasti, en ole kovin montaa monologia käynyt katsomassa (kaksi tämän lisäksi), mutta jospa kolmas kerta nyt toden sanoi ja uskon, että tämäkin teatterimuoto sopii minulle ja tosi hyvin. Katsomossa oli alusta loppuun mainio tunnelma ja hymy huulilla matkasin esityksestä kotiin. Ilja Peltosen versio tästä olisi myös tosi mukava nähdä. Kansallisteatterin sivuilla tätä kuvaillaan ainutkertaiseksi ja yhteisölliseksi teatterikokemukseksi ja sellainen se todellakin oli, katsomo on pieni ja yleisö on lähellä esiintyjää, mikään mitä lavalla tehdään ja sanotaan ei jää huomaamatta. Ja vaikka teatteri jokaisena iltana on muutenkin ainutkertainen juttu, tässä se erityisesti korostuu, koska yleisö osallistuu tarinaan jokaisessa esityksessä, ja yleisö on toki joka kerta erilainen. Siksikin tämä olisi kiva nähdä uudestaan, joka kerta kun on luvassa uudet vierailevat tähdet ja esityksen rakenne ja tunnelma varmastikin elää yleisön mukaan.

Ihastuttava kokemus siis! Jotenkin tosi mukavaa kuunnella, kuinka Mari Lehtonen kertoo päähenkilön tarinaa ja tuo esiintymiseensä hienosti koskettavia, hauskoja, uskottavia ja samastuttavia piirteitä. Taitavasti rakennettu hahmo ja esitys, vaikka tässä on aika rankkojakin juttuja välillä, huomasin välillä hymyileväni tosi leveästi ja minulla oli katsomossa tosi kivaa koko ajan. Suosittelen tätä siis lämpimästi, hieno esitys.