Kesäteatterikausi lähenee loppuaan – mutta vielä ehtii! – ja katse on monella jo varmasti siirtynyt teatterisyksyyn. Niin minullakin, ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika listata tärppejä loppuvuoden ohjelmistosta! Meikä on hykerrellyt innosta tätä syksyä odottaessani, sillä pääsen vihdoin vuosien tauon jälkeen näkemään suosikki-Shakespeareni livenä! Ja Bonnie & Clydekin saa uuden tuotannon! Paljon muutakin innostavaa ja kiinnostavaa on teattereihin tulossa, ja ympäri Suomen pääsee hienojen elämysten äärelle. Olkoon teatterisyksy täynnä teatterin taikaa ja kokemuksia, jotka jäävät mieleen. Tuttuun tapaan listalla on erityisesti minua kiinnostavia juttuja, ja koska jonkinlainen rajaus piti vetää, jäi moni ulkopuolellekin. Odotan innolla näkeväni ja kokevani vaikka ja mitä – listalta ja sen ulkopuolelta!
Pitemmittä puheitta, tässä ovat Teatterinnan kaksikymmentä tärppiä loppuvuoden 2025 teatterijuttuihin:
-1.jpg){kind=link}
Tärppi #1: Romeo och Julia - Åbo Svenska Teater & Romeo ja Julia – Tampereen Teatteri
Aiii että! Meikän suosikki-Shakespeare, ja vielä kaksin kappalein! Ihan mahtavaa! Ja tietty tärppilistan kärkipaikalle nämä, ei puhettakaan että odottaisin jotain muuta juttua yhtä paljon. Olen nähnyt Romeon ja Julian aiemmin kahdesti livenä ja lähes kymmenenä eri tallenteena, ja rakastan tätä tuhoon tuomittua rakkaustarinaa. Ja kun sanon rakastan, tarkoitan että siis todella rakastan. Kirjoitin esim. luovan kirjoittamisen kurssilla kokonaisen näytelmän R&J:lle jatko-osaksi, kun piti kirjoittaa vain kohtaus... Mikään muu tarina ei ole inspiroinut, kiehtonut tai herättänyt keksimään omia ajatuksia hahmoja ja maailmaa syventämään niin kuin tämä. Mistään muusta näytelmästä en myöskään ole ajatellut suurinpiirtein joka kohtauksesta että "näin tämä pitäisi tehdä". Romeo ja Julia on valloittava, kamala ja kiivas kurkistus siihen, miten aikuisten maailma heijastaa nuorten maailmaan arvojaan, määräyksiään ja asenteitaan, ja miten nuoret totta kai ottavat kiinni kaikesta siitä mitä aikuiset tekevät, sanovat ja ajattelevat. Mutta nuorilla on myös pyrkimys parempaan, ainakin useimmilla, ja he osaavat ja uskaltavat kyseenalaistaa sitä miten asiat aina ovat olleet. Pääparin rakkaustarina on ollut minulle aina vähän toissijainen juttu, enemmän tykkään yleisesti hahmojen välisestä dynamiikasta ja varsinkin nuorison välisistä jännitteistä, kahden suvun välisestä vihasta ja sen käsittelystä sekä siitä, miten kohtalo ohjaa hahmoja kohti tuhoa. On mielenkiintoista nähdä kahden erilaisen ohjaajan tulkinnat tästä klassikosta, varsinkin kun olen molempien ohjauksia aiemminkin nähnyt ja niistä kovasti tykännyt. Turkuun näytelmän ohjaa David Sandqvist ja Tampereelle Paavo Westerberg. Eniten tietty odotan molemmissa prokkiksissa sitä, millaisia tyyppejä näiden versioiden Benvoliot ovat, sillä Benny (totta kai meikällä on suosikkihahmolleni lempinimi) on minulle yksi rakkaimmista näytelmähahmoista ikinä. Rauhaa rakastava, järkevä, huumorintajuinen ja hyväsydäminen Benvolio on ihana <3 Olen myös alkanut lämpenemään sekunnissa nollasta sataan kiihtyvälle kuumakalle-Mercutiolle, joka onkin minulle näytelmän kiinnostavin hahmo, ja jota voisin analysoida loputtomiin. Odotan sitä, millaisia dramaturgisia ratkaisuja tekstin kanssa on tehty, miten mitkäkin kohtaukset on toteutettu, millainen jännite hahmojen välillä on, miten suosikkihetkeni tulkitaan, millainen tanssiaiskohtaus on, onko hahmojen välille kehitetty suhteita joita teksissä ei suoraan ole, kuka tuo Julian kuolinviestin Romeolle, millaisia kaksintaisteluita nähdään... No juu, odotuksia on! Mutta ennen kaikkea odotan sitä, että pääsen pitkästä aikaa näkemään tämän rakkaan näytelmän ja kaikki sen hahmot livenä. Ah, pääsisipä heti Veronaan!
Romeo och Julia ensi-illassa 18.9.
Romeo ja Julia ensi-illassa 29.10.
Tärppi #2: Bonnie & Clyde – Lohjan Teatteri
Juu no ei muka puhettakaan että odottaisin jotain juttua yhtä paljon kuin Romeota ja Juliaa... Well, heti kun tämän ohjelmistouutisen huomasin (19.6. eli Suomen kantaesityksen vuosipäivänä <3), aloin miettimään että jospas sitten kuitenkin Barrow gang ykköspaikalle ja Capuletit ja Montaguet kakkoseksi..? Mutta Romeota ja Juliaa olen kauemmin odottanut livenä uudelleen näkeväni, jo kuusi vuotta, kuin Bonnieta ja Clydea Samppiksen viimevuotisen version jälkeen, joten pitäköön Shakespeare ykköspaikkansa ja Wildhorn, Black ja Menchell tulkoon toisina. Mutta: Bonnie & Clyde!! En kestä!! 120v juhlakauttaan viettävä Lohjan Teatteri siis tekee seuraavan suomiversion Bonnie & Clyde-musikaalista, ja ihan puolueettomana tässä olen sitä mieltä, että mikä erinomainen valinta juhlavuoden ohjelmistoon. Rakastan Bonnie & Clyde-musikaalia ihan todella paljon, ja kävinkin sen viime vuonna Samppalinnan kesäteatterissa katsomassa kuusi kertaa. Tämä riehakas, dramaattinen, jännittävä, suurten tunteiden, takaa-ajojen ja historiallisen tykittelyn täyttämä, rouheasti rokkaava ja suloisesti svengaava musikaali vei meikän ihan mennessään jo Lontoossa sen reilu pari vuotta sitten nähtyäni, ja aivan viimeistään meni pää pyörälle Samppiksessa (eikä pyörivästä katsomosta vaan musikaalin pyörityksestä). Miten onnellinen olenkaan, että Barrow gang pääsee näin pian uudelleen kotimaan näyttämölle! Ja miten onnellinen olenkaan, kun tiedän pääseväni monta kertaa katsomaan minulle rakasta musikaalia. Tule jo lokakuu!
Bonnie & Clyde ensi-illassa 11.10.
kuva © Harri Hinkka
Kapsäkki tarjoilee herkkua musikaalifaneille rooleja, joita en koskaan näyttele-konseptin muodossa. Tällaisia konsertteja on ainakin Lontoossa jo useampana vuonna esitetty, ja olenkin hurjan iloinen, että nyt saadaan Suomessakin nautiskella musikaalibiisejä vedettynä tavalla, jolla niitä ei yleensä näe esitettävän. Konsertin ideana siis on, että esiintyjät esittävät sellaisten musikaalihahmojen kappaleita, joita eivät todennäköisesti koskaan lavalla tule esittämään. Ei siis väliä sillä, millainen hahmo, ääniala tai esittämisen perinne on, kaikki onnistuu! Ihan mahtavaa! Odotan innolla, millaisia versioita kappaleista tullaan näkemään, ja mitä kappaleita illan ohjelmassa ylipäätään on. Varmasti niin yllättäviä, hauskoja, viihdyttäviä ja toivottavasti koskettaviakin hetkiä luvassa, ja uusia kulmia tuttuihin musikaalibiiseihin. Lavalla nähdään Petrus Kähkönen ja toinen pian julkaistava musikaalitähti, pianistina Maritta Manner, juontajina Ally Manson ja Chris Whittaker, sekä yllätysvieraita. Ja hei – tämä on vasta konserttisarjan eka osa, eli tätä iloa on luvassa vielä lisää!
Rooleja, joita en koskaan näyttele-konsertti 28.10.
kuva © Antti Sepponen
Tärppi #4: Tule kotiin, tähtityttö! – Lahden kaupunginteatteri
Lahden kaupunginteatterissa kantaesitetään suurella näyttämöllä Kaisa Lundánin kirjoittama Tule kotiin, tähtityttö!, joka kertoo surusta, perheestä ja tunteiden ja tapahtumien kohtaamisesta. Näytelmässä laulukilpailuun osallistuva Reetta joutuu kilpailun ehtojen mukaan palaamaan kuvausryhmä mukanaan lapsuudenkotiinsa. Kotiinpaluu tarkoittaa kipeiden muistojen, taakse jätetyn perheen ja entisen poikaystävän sekä käsittelemättömän surun kohtaamista. Tämähän kuulostaa sitten just eikä melkein minun jutultani, nimittäin ikävä tunnelma se on tunnelmista parhain, ja suru, ihmissuhteet, perhe ja hankalat muistot ovat teatterissa usein erinomaisia teemoja. Esityksen lupaillaan olevan sydäntälämmittävän koominen, mutta surun ja sen käsittelyn kohdalla lienee luvassa myös aimo annos koskettavuutta ja draamallisesti painavaa asiaa. Uskon, että on hieno esitys tulossa, odotan kovasti tarinaan ja sen hahmoihin tutustumista sekä sitä, miten teos teemojaan käsittelee ja millä kulmalla tunnepuolta lähestyy.
Tule kotiin, tähtityttö! ensi-illassa 11.10.
.jpg)
Tärppi #5: Niskavuori-tarinat – Seinäjoen kaupunginteatteri & Tampereen Teatteri
Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmiä nähdään tasaiseen tahtiin teattereissa ympäri maan kesät talvet, ja syksyllä ensi-iltaan on tulossa ainakin Niskavuoren Heta Seinäjoen kaupunginteatterissa ja Niskavuoren nuori emäntä Tampereen Teatterissa. Näistä molemmista olen yhden version aiemmin nähnyt, ja mielenkiinnolla odotan että näen molemmat näytelmät uudelleen. Niskavuoren Hetassa on ehkä yksi inhottavimpia päähenkilöitä, joita olen koskaan teatterissa nähnyt, mutta Heta on järkkymättömyydestään ja julmuudestaan huolimatta myös hyvin inhimillinen hahmo. Seinäjoella Hetan ja miehensä Akustin rooleihin astuvat nuoremman polven näyttelijät (Kristiina Karhu ja Joel Hirvonen) kuin mitä aiemmin näkemässäni versiossa, ja luulen, että tämä tuo hahmojen väliseen dynamiikkaan sekä tarinaan kokonaisuudessaan mielenkiintoista jännitettä ja lähestymiskulmaa. Tampereen Teatterissa mennään Niskavuorten maailmaan Niskavuoren nuoren emännän muodossa, ja tätä kolmiodraamaa odotan mielenkiinnolla. Siinä missä näin Hetan tänä keväänä, on Juhanin ja Loviisan tarinan näkemisestä jo kahdeksan vuotta. En siis muista tarinasta ihan kovin hyvin kaikkia käänteitä, enemmänkin tunnelmia, teemoja ja joitain tapahtumia. Esityksen ohjaa Antti Mikkola, jonka hienovireistä ja tyylikästä, tunteita taitavasti käsittelevää ohjausta olen niin Täällä Pohjantähden alla- kuin Tuntematon sotilas-näytelmissä Pyynikillä ihaillut – on siis kiinnostavaa nähdä, miten hän jälleen yhden suomalaisen klassikon lavalle tuo.
Niskavuoren Heta ensi-illassa 13.9.
Niskavuoren nuori emäntä ensi-illassa 17.9.
Mikä yllättävä teosvalinta! JP Koskisen Tulisiipi-trilogia on toki suosittu, ja kirjailija itse hämeenlinnalainen, mutta silti yllätyin kun tämä julkaistiin. Otin sitten pitkään lukulistalla keikkuneen Tulisiiven heti tutustuttavaksi, ja odotan kyllä innolla, miten romaani kääntyy näyttämölle. Tulisiipi kertoo Kaarlesta, jonka perhe muuttaa Amerikasta Neuvostoliittoon paremman elämän toivossa. Kaarlea itseään kiehtovat lentokoneet, eikä muulla ole väliä, kunhan pääsee lentämään. Tämä nuori mies oli kyllä kirjassa ajoittain sen verran putkinäköinen, että saas nähdä rasittaako sama ominaisuus myös teatterin lavalla. Kaarle nimittäin on niin kovasti lentämisen perään, että harvoin hän mitään muuta huomaakaan. Suosikkihahmonikin tässä kuolee, mutta se nyt ei ole yllätys, kiinnyn aina just niihin tyyppeihin jotka sitten kirjailija surutta surmaa. Tarinassa on paljon kaikkea mielenkiintoista, mutta en ainakaan heti näe mielessäni, kuinka sen kertoisi musikaalimuodossa. Vaan kohtapa pääsee katsomaan, mahtavaa! Moni hitiksikin noussut musikaali on nimenomaan kirjallisuudesta adaptoitu, muun muassa Les Misérables, Natasha, Pierre & the Great Comet of 1812, Wicked, ja moni minunkin suosikkini, kuten Tohtori Zivago ja The Grinning Man. Suomalaisesta kirjallisuudesta on myös musikaaleiksi päätynyt tarinoita ennenkin, esimerkiksi Rottien pyhimys ja Katrina. Ja nyt joukkoon lentää Tulisiipi!
Tulisiipi ensi-illassa 4.9.
kuva © Nils Krogell
Tärppi #7: Titanique – Riihimäen Teatteri, Aleksanterin teatteri & Tampereen komediateatteri
Titanique-musikaaliparodian Suomen kantaesitystä päästään ihailemaan peräti kolmessa kaupungissa, ja sehän tälle valtamerilaivan kokoiselle hitille sopii! Homman nimi on se, että musikaalissa parodioidaan Titanic-elokuvaa Celine Dionin musiikin säestyksellä – ja niin, että Jackin ja Rosen lisäksi Titanicin neitsytmatkalle suuntaa Celine Dion itse. Tuttuun elokuvaan ja sen hahmoihin törmätään siis aivan uudesta kulmasta, ja riehakasta revittelyä on luvassa tämän komedian irrotessa satamasta. Titanique on ollut maailmalla suosittu ja itsekin olen somessa nähnyt paljon kehuja lontoolaisversiosta. Innolla lähden katsomaan millaista menoa lavalla nähdään – ainakin Musiikkiteatterifestivaalin ensi-iltagaalassa Celinen roolin tekevän Sanni Lehdon riemastuttavan huikea My Heart Will Go On-veto nosti jo etukäteen isot odotukset vieläkin korkeammalle.
Titanique ensi-illassa Riihimäen Teatterissa 18.9., ensimmäinen esitys Aleksanterin teatterissa 25.9. ja Tampereen Komediateatterissa 15.1.
 |
| kuva © Marko Kovero |
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla oli Pyynikin kesäteatterissa (ohjaus Antti Mikkola) muutama vuosi sitten todella hieno, ja teki ison vaikutuksen. Nyt tätä klassikkoa pääsee katsomaan Lauri Maijalan ohjaamana ja sovittamana versiona Kansallisteatteriin, ja melkoinen näytelmä taitaa olla tulossa, kestoarviokin on reippaat kolme ja puoli tuntia kahdella väliajalla. Luvassa on intensiivistä, kaunista ja koskettavaa historiallista draamaa, jossa kuvataan reilut puoli vuosisataa maamme historiaa värikkään henkilögallerian tarinoiden kautta. Olen nähnyt muutaman Maijalan ohjauksen, ja ne ovat olleet kaikki tosi erilaisia ja eri tyylisiä teoksia, joten odotan mielenkiinnolla, millainen Maijalan Pohjantähti-tulkinta on. Tarkkanäköistä ja isoa teosta sujuvasti käsittelevää tekemistä lienee lavalla ainakin, näin luulen. Pohjantähti-trilogia on aivan upea, sykähdyttävä ja sydämeenkäyvä, uskon että hahmojen kohtalot menevät syvälle myös tässä versiossa.
Täällä Pohjantähden alla ensi-illassa 24.9.
Tärppi #9: Karjalainen juttu – Lappeenrannan kaupunginteatteri
Olen tykännyt Tuomo Rämön kirjoittamista ja ohjaamista jutuista tosi paljon (esimerkiksi keväällä esitetty Onnekkaat Lahden kaupunginteatterissa on minulle yksi tämän vuoden ehdottomista kohokohdista), joten tokihan Karjalainen juttu myös kiinnostaa. Rämön näytelmissä on tarkka katse ihmisiin, tunteisiin ja tunnelmiin, ja tämä Karjalainen juttu tarjonnee myös mahdollisuuksia monenlaiseen tunne- ja tunnelmakokemukseen. Näytelmässä Kuohasen suku reissaa rajantakaiseen Karjalaan vielä yhdelle kotiseutumatkalle, sillä (iso)isä Joonaksen muisti on alkanut reistailla. Joonas, aikuiset lapset, lapsenlapset ja yksi sukuun naitu perheenjäsen kohtaavat jokainen matkalla erilaisia muistoja ja tunteita, sillä evakkouden kokemus ja sen ylisukupolviset vaikutukset ovat kaikille eri lailla läsnä. Lämminhenkiseksi kuvaillussa näytelmässä sukupolvet törmäävät toisiinsa ja perhesuhteita pöyhitään.
Karjalainen juttu ensi-illassa 6.9.
kuva © Kari Sunnari
Tärppi #10: Kissani Jugoslavia – Tampereen Työväen Teatteri
Aiemmat näkemäni Pajtim Statovcin romaaneista sovitetut näytelmät ovat olleet tosi vaikuttavia ja karunkauniita kokemuksia, ja sellainen uskon tämän TTT:n Kissani Jugoslavian myös olevan. Esityksen ohjaa Samuli Reunanen, jonka tavasta käsitellä tarinoita ja hahmoja olen aiemmissa näkemissäni jutuissa pitänyt. Näytelmässä äiti ja poika etsivät omaa paikkaansa ja tarkoitustaan, identiteettiä ja ymmärrystä omasta ja eri maiden historiasta. Kosovoa, Suomea ja Eurooppaa katsova tarina pohtii, minne eri yhteiskunnat ovat matkalla, ja miten ihmiset voivat kohdata toinen toisensa, jos eivät tunne edes itseään.
Kissani Jugoslavia ensi-illassa 23.10.
 |
| kuva © Jiri Halttunen, muokkaus Eija Haukka |
Kaikki teatteri on ihanaa, mutta jotain erityisen hienoa on sellaisissa jutuissa, joissa kaikki "turha" riisutaan pois ja lavalla ovat vain hahmot ja tarina. Jyväskylän kaupunginteatteriin tulee Monica Isakstuenin kirjoittama Kato mua kun mä puhun sulle-näytelmä, joka rakentuu äidin ja lapsen välisille, mahdottomille keskusteluille. Muun muassa sukupuoli, seksuaalisuus ja perhesuhteet saavat kyytiä, kun vanhempi ja lapsi juttelevat. Muistelisin kuulleeni tästä jonkun esittelyn Maailma näyttämöllä-hankkeen tilaisuuden yhteydessä, ainakin näytelmän nimi ja tarina kuulostavat tutuilta. Maailma näyttämölle-hankkeessa siis pyritään tuomaan kotimaan näyttämölle harvemmin käännettyjä ja esitettyjä alkuperäisnäytelmiä ympäri maailman. Kato mua kun mä puhun sulle on alunperin norjankielinen näytelmä, ja saa nyt suomenkielisen kantaesityksen. Tämä kuulostaa aivan upealta jutulta, kiinnostavalta ja koskettavalta, yllättävältä näytelmältä, joka tavoittaa tärkeitä teemoja.
Kato mua kun mä puhun sulle ensi-illassa 12.11.
 |
| kuva © Mitro Härkönen, kuvankäsittely Marko Kovero |
Samoja teemoja kuin Hämeenlinnassa kantaesitettävä Tulisiipi käsittelee myös tämä Elli Salon kirjoittama, niin ikään kantaesityksensä saava näytelmä, joka kertoo Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla paremman elämän perässä lähtevistä ihmisistä. Tulisiivessä toki päähenkilöt tulevat Amerikasta vaikka suomalaisia ja suomensukuisia ovatkin, mutta yhtä kaikki, 1930-luvun Neuvostoliittoa, parempaa elämää ja työläisten paratiisin totuutta molemmissa käsitellään. Muistopäivässä fokus on Suomesta Neuvostoliittoon loikanneissa ja Stalinin vainoissa 1930-luvulla kadonneissa ihmisissä. Näytelmä on kirjoitettu vuorovaikutuksessa Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917-1964-tutkimushankkeen kanssa, ja se pohjautuu dokumentaariseen materiaaliin. Muistopäivä on fiktiivinen näytelmä, mutta se on syntynyt oikeiden ihmisten kokemusten kautta, kirjeiden, päiväkirjojen, muistelmien, haastatteluiden, kuulustelupöytäkirjojen ja muiden vastaavien tekstien pohjalta. Muistopäivän ohjaa Kansallisteatteriin Riikka Oksanen. Hänen ja näytelmän kirjoittajan Salon yhteistyönä on Kansiksessa esitetty aiemmin Alina-näytelmä, jonka minäkin näin ja joka oli todella hieno.
Muistopäivä ensi-illassa 19.11.
 |
| kuva © Christian Pirskanen |
Kalle Tahkolahti ohjasi muutama vuosi sitten Järvenpäähän Eikä yksikään pelastunut-näytelmän, ja siis – en ole koskaan ollut teatterissa niin sydän hakaten ja hermot pinnassa kuin tuota esitystä katsoessani. Jestas kuinka intensiivinen tunnelma oli! Idän pikajunan arvoitus ei ole murhamysteerinsä puolesta ihan yhtä jännittävä, mutta saapa nähdä, kuinka tiivistä tunnelmaa pieneen teatteritilaan vielä luodaankaan. Aiemmin tosin näin tämän ulkoteatterissa, ehkäpä jännityskierrokset nousevat kun ollaan sisätiloissa. Olen jo autuaasti unohtanut, kuka on syyllinen, vaikka siis pari vuotta sitten tämän lavalla viimeksi näinkin. Saa taas muistiaan virkistää ja murhaajaa arvailla siis. Agatha Christien dekkarit sopivat teatterilavalle erinomaisesti, ja otteessaan pitävää juonittelua, vauhdikkaita käänteitä ja terävää päättelyä lienee tämänkin jutun parissa luvassa.
Idän pikajunan arvoitus ensi-illassa 7.11.
 |
| kuva © Otto-Ville Väätäinen |
Tärppi #14: Let's Play Business – Helsingin kaupunginteatteri
Juha Jokelan uutuuskomediassa käsitellään työelämää, johtajuutta ja työpaikkakulttuuria varsin vinkeältä kuulostavalla kulmalla. Let's Play Business-näytelmässä konsulttifirmassa eletään eläkkeelle jääneen johtajan jälkeistä aikaa ja etsitään uusia käytäntöjä toimitusjohtajan ja muiden työntekijöiden voimin. Paitsi että ei! HX-firman porukkaa nimittäin esittää näyttelijäseurue, jossa ei pelata yhteen hiileen, vaan ajaudutaan varmoin ottein kohti kaaosta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hauskalta jutulta, erityisesti työelämän ja työpaikkadynamiikan tarkastelu komedian keinoin herättää odotuksia. Myös se, miten näyttelijäseurueen esittämä firman meininki toimii, on kiinnostavaa, ainakin alkuasetelma kuulostaa siltä, että monenlaista kommellusta ja oivaltavaa hetkeä on luvassa.
Let's Play Business ensi-illassa 30.8.
 |
| kuva © Heli Blåfield |
Tärppi #15: Våldets historia – Lilla Teatern
Édouard Luisin Ei enää Eddy- ja Väkivallan historia-romaaneihin perustuvan Våldets historian on näyttämölle sovittanut Rasmus Arikka, ja esityksen ohjaa Jakob Höglund. Olen joskus vuosia sitten lukenut Ei enää Eddyn, mutta vaikka se varmastikin teki vaikutuksen, olen romaanin sisällön aikalailla unohtanut. No, vielähän ehtisi vaikka molemmat teokset lukea ennen esityksen ensi-iltaa. Luokasta, väkivallasta ja kapeasta miehen mallista kertova näytelmä jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä seurataan Eddyn kasvukertomusta pohjoisranskalaisessa pikkukaupungissa, köyhän perheen julmasti koulukiusattuna lapsena. Toisessa osassa nuori on varttunut aikuiseksi, ja siinä käsitellään hänen toipumistaan kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta. Synkistä ja hurjista aiheista huolimatta esitys pyrkii käsittelemään teemojaan lempeästi ja monipuolisesti. Mukana on myös Elia Lombardinin säveltämää musiikkia. Olen tunnetusti synkkien ja painavia asioita käsittelevien esitysten ystävä, ja sen lisäksi myös Jakob Höglundin ohjaamien juttujen ystävä, ja Våldets historia tuo lavalle nämä kaksi samalla kertaa (niin teki myös Dancer in the Dark viime vuonna). Vaikuttava juttu tulossa, niin uskon.
Våldets historia ensi-illassa 13.11.
Tärppi #16: Kummituskvartetti – Näästi Teatteri
Tuore tulokas teatterikentällä, Näästi Teatteri, tuo lokakuussa ensi-iltaan ensimmäisen produktionsa, Dave Malloyn käsialaa olevan Kummituskvartetin. Näyttämöllä ovat Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander, ja tekstin on suomentanut Paavo Leppäkoski. Luvassa on ympyrää kiertävä, omaleimainen ja kiehtova tarina, jossa rakkaus ja kuolema punoutuvat yhteen. Malloyn konseptialbumiin pohjautuva teatterillisessa tarinassa neljä näyttelijää kokoontuu soittamaan ja laulamaan niin kummitustarinoiden, juomalaulujen kuin monenlaisten hahmojen kohtaloiden äärelle. Olen aika vähän nähnyt musikaaleja, jotka eivät noudata selkeän "kaavamaista" rakennetta, mutta olen näkemistäni konseptimusikaaleista pitänyt. Uusi teatteri on aivan upea juttu, Näästin taitava kokoonpano tuonee teatterisyksyyn – ja teatterikentälle muutenkin – raikkaan ja mielenkiintoisen lisän. Kummituskvartetti nähdään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa, ja sitä esitetään TTT-klubilla.
Kummituskvartetti ensi-illassa 17.10.
kuva © Minna Hyvönen
Tärppi #17: AHMA - korpisoturi – Kajaanin kaupunginteatteri
Näin vuonna 2019 Teakilla näyttelijäopiskelijoiden monologiesityksessä Laura Gustafssonin Korpisoturi-teoksen pätkästä sovitetun monologin (esittäjä oli Sami Ahonen), ja muistan että tykkäsin tekstistä kovasti. Nyt Kajaanin kaupunginteatterissa tehdään samaan teokseen pohjautuva kokonainen näytelmä, ja tokihan laajempi sukellus romaanin maailmaan kiinnostaa. Tarinassa nuori mies nimeltä Ahma pakenee maailmaa ja ottaa asumuksekseen pikkuisen mökin keskellä ei mitään. Siellä on hyvä elää omavaraista erakkoelämää ilman sähköjä tai juoksevaa vettä – tai rakkautta. Sitten tulee kuitenkin maailmanlopun tunnelmat, ja Ahman reviirille tunkee yksi jos toinenkin. Näytelmän teemoja ovat rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen toivo, ihmisen pienuus ja kyky sopeutua, sekä menetetty kosketus maahan.
AHMA - korpisoturi ensi-illassa 22.11.
kuva © Sampo Jaakkola
Kuopion kaupunginteatterissa kalakukko tuoksuu, kun teatteri tarttuu legendaarisen leipurin, Hanna Partasen, tarinaan. Useammalla aikatasolla liikkuvassa musikaalissa seurataan sekä rakkaudella ja aidoilla aineksilla kalakukkoreseptiään hiovaa Hannaa, että nykyajassa toimivaa Sun Bakerya, joka maineen ja kunnian kiilto silmissä koittaa napata mehukkaan diilin avaruusmatkoja muonittamaan. Kuulostaa yllättävältä, vaan varsin kiintoisalta yhdistelmältä! Musiikkiteatterifestivaalin ensi-iltagaalassa musikaalista kuultiin yksi kaunis kappale, Hannan rukous, joka edusti historian aikajanaa ja jonka laulaa Hanna. Nykyajan tason yhdistäminen historialliseen tasoon ei ole uusi juttu, mutta avaruusruuan kehittelyä tuskin lienee kovinkaan usein musikaaleissa nähty – saati sitten kalakukkoja!
Täydellinen resepti ensi-illoissa 5. ja 6.9.
kuva © Antti Sepponen
Tärppi #19: Kohu – Teatteri Vanha Juko
Teatteri Vanha Juko tarjoilee syyskaudella mielenkiintoisen esityksen, kun Gabriel Garcia Márquezin Kuulutetun kuoleman kronikka-teoksesta inspiroitunut Kohu saa ensi-iltansa. Anna Jaanisoon ohjaaman esityksen teksti on rakentunut työryhmän yhdessä tekemänä. Olen nähnyt aika vähän prosessityöskentelynä toteutettuja esityksiä, mutta nyt on sellainen luvassa, ja kiinnostavia teemoja käsittelevä juttu vieläpä. Esityksessä tarkastellaan, tutkitaan ja pyritään ymmärtämään sitä, mitä ihmisessä tapahtuu kohun keskellä. Moraalista pohdintaa on luvassa, ja varmastikin oivaltavia havaintoja ihmisistä ja tavastamme toimia ja käyttäytyä.
Kohu ensi-illassa 17.9.
kuva © Jasper Dolgov
Tärppi #20: Mustan Kuun majatalo – Tehdas Teatteri
Turkulainen Tehdas Teatteri tuo ensi-iltaan maagisen, immersiivisen seikkailun, jossa arkinen kerrostalo yllättäen muuttuu salaperäiseksi majataloksi. Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon lastenkirjasarjaan perustuva Mustan Kuun majatalo toteutetaan siis vuorovaikutteisena teatteriseikkailuna, jossa yleisö pääsee liikkumaan esitystilassa, osallistumaan tarinaan ja seikkailemaan hahmojen mukana. Ihan mahtavaa! Rakastin aikoinaan Otteita-esitystä, jonka Nuorten Kansallisteatteri Kantti teki, siinä myös liikuttiin esitystilassa ja seurattiin hahmoja sekä oltiin heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Tehdas Teatterissa tällainen mukaansa nappaava esitys tehdään nimenomaan lapsille, ja uskon, että kohderyhmä ryntää riemulla seikkailemaan teatterin maailmaan – ja niin ryntäisin kyllä minäkin!
Mustan Kuun majatalo ensi-illassa 24.9.