 |
| kuva © TAVATON media |
Tärppi #1: Next to Normal – Kouvolan Teatteri
Kuulin, että Next to Normal on tulossa Kouvolaan ennen kuin ensi-ilta virallisesti julkaistiin, ja ai että miten odotin tämän julkaisua jotta pystyin sitten kaikille hehkuttamaan ohjelmistovalintaa! Vaikka olen tiennyt Next to Normalin olemassaolosta jo yli kymmenen vuotta, näin musikaalin ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna Lontoossa. Ja rakastuin heti. Perheestä, mielenterveydestä, menetyksestä, rakkaudesta, toivosta ja selviytymisestä kertova Next to Normal on tosi hieno teos, raskas ja kaunis, toiveikas ja herkkä, juuri sellainen musikaali joka puhuttelee minua. Tämä on aiheiltaan ja tavoiltaan käsitellä niitä ehkä yksi teemallisesti rankimpia musikaaleja, joita olen nähnyt, ja samalla kuitenkin nokkela, monesti hauska ja huimasti rokkaava. Olen valehtelematta kuunnellut Superboy and the Invisible Girl-, I'm Alive- ja Wish I Were Here-biisejä useita kymmeniä kertoja musikaalin näkemisen jälkeen, ja tästä teoksesta tuli niin musiikillisesti kuin ennen kaikkea kokonaisuutena minulle samantien yksi kaikista tärkeimmistä. Olen niin onnellinen, että seuraavaa suomiversiota ei tarvitse odottaa enää kauaa, ja uskon, että Kouvolan Teatterissa tulee helmikuussa ensi-iltaan produktio, joka herättää tunteita ja ajatuksia, käy sydämeen, saa hymyilemään ja herkistymään, ja ennen kaikkea tavoittaa tämän teoksen ytimen.
Next to Normal ensi-illassa 1.2.
 |
| kuva © Otto-Ville Väätäinen |
Tärppi #2: Uusi Eden – Helsingin kaupunginteatteri & Q-teatteri
Postapokalyptinen musikaali! Toistan: postapokalyptinen musikaali! Juho Mantereen tekstillä ja ohjauksella, Henri Lyysaaren musalla! Ai että! Jos en olisi niin täysin rakastunut Next to Normaliin, olisi Uusi Eden ehdottomasti tärppilistan ykkösenä. Aivan timanttinen työryhmä, herkullisen kuuloinen idea, ja tämä mainoslause: "Juho Mantereen groteski ote kohtaa Disney-musikaalin hengen." Myös uutta kotimaista musateatteria. Kuinka monta syytä hullaantua jostakin teoksesta sitä vielä tarvitsee? Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteistuotanto kertoo teatterilaisista, jotka ovat odottamattomasti selvinneet globaalista ydinsodasta, ja pohtivat nyt, mitä tehdä kun vanhoista ammateista ei maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ole oikein hyötyä. Pian teatterin raunioille alkaa rakentua Uusi Eden-niminen yhteisö. Kuulostaa niin hyvältä! En malta odottaa, että pääsen näkemään tämän, ja vähän luulen, että jos tämä juttu kolahtaa niin meikä on sitten katsomossa harva se viikko...
Uusi Eden ensi-illassa 5.2.
Tärppi #3: Cock – Vaasan kaupunginteatteri
Näin Cockin Teatteri Jurkassa viime keväänä, ja se oli yksi vuoden 2024 suosikkiesityksiäni. Mike Bartlettin erinomaisen teksin on napakasti suomentanut Karri Miettinen, ja tämä hieno, terävä ja tarkkanäköinen näytelmä oli Jurkassa nautinnollista katsottavaa. Uskon, että myös Vaasassa se tuodaan näyttämölle onnistuneesti ja hyvällä intensiteetillä. Parisuhteesta, rakkaudesta, yllätyksistä ja vähän itsekkyydestä ja hämmennyksestäkin kertova Cock on hienovireinen ja hauska, kipeä ja suorapuheinen näytelmä, jossa on paljon näyteltävää ja tulkittavaa myös rivien välissä. Vaasaan on jonkin verran matkustettavaa, mutta toivottavasti saan reissun sopimaan kalenteriin, sillä pidän tästä näytelmästä ihan hirmuisesti. Onpa kiva, että tästä tulee uusi tuotanto näin nopsaan nyt kun näytelmä on vihdoin Suomeen saatu, sen ensiesitys kun oli Lontoossa jo 2009 ja Suomen kantaesitys tosiaan viime vuonna.
Cock ensi-illassa 20.2.
 |
| kuva © Janne-Pekka Manninen |
Uusi suomituotanto on tulossa myös Kinky Bootsista, tällä kertaa kenkätehtailijat ja drag queenit valloittavat Oulun. Kinky Boots on sanalla sanoen ihana musikaali, ja pidän siinä erityisesti hahmoista ja heidän välisestään dynamiikasta, huumorin ja herkkyyden tasapainosta, ja mainioista biiseistä. Yhtä aikaa hauska ja koskettava musikaali kertoo hienon tarinan (tositapahtumien inspiroima, muuten!), ja tarjoilee niin ihanan kipeitä ja suloisia ihmissuhteita kuin bilemeininkiä ja tykkejä biisejä. Pitkä on matka Ouluunkin, vaan kyllähän tätä uutta Kinky-prokkista täytyy lähteä kauemmaskin katsomaan. En ole myöskään koskaan käynyt Oulun teatterissa, joten lienee jo aikakin.
Kinky Boots ensi-illassa 1.2.
 |
| kuva © Tommi Mattila |
Tärppi #5: Disco Pigs – Lahden kaupunginteatteri
Once-musikaalin käsikirjoittajana minulle tutun Enda Walshin kirjoittama Disco Pigs-näytelmä on esitetty Suomessa aiemmin ainakin jo lopettaneen Akseli Ensemblen tuotantona 2007, mutta muista tuotannoista en löytänyt tietoa. Ensiesityksensä tämä teos on saanut 1996. Näytelmästä on vuonna 2001 tehty samanniminen elokuva, mutta en ole siitäkään koskaan kuullut. Keväällä 2025 Possu ja Kisu tulevat Lahden kaupunginteatteriin Lauri Maijalan ohjauksena. Minulla ei ole oikein mitään käsitystä siitä, mistä tämä kertoo, esittelyteksin lisäksi siis, mutta olen silti esityksestä tosi innoissani. Ainakin ystävyyttä, kasvamista, näköalattomuutta, nuoruutta ja rakkautta käsitellään, ja ilmeisesti riipivällä ja nerokkaalla tavalla. Olen viime aikoina kiinnostunut kovasti esityksistä, joissa on kaksi tai kolme näyttelijää, ja luulen että tämä voisi olla tosi hyvä esimerkki toimivasta sellaisesta. Minua kiehtoo se, kun pienellä porukalla tuodaan lavalle iso ja monitasoinen juttu, ja toivon Disco Pigsin olevan juuri sellainen.
Disco Pigs ensi-illassa 19.2.
Tärppi #6: Det som blir kvar – Åbo Svenska Teater
Kolme sisarusta tapaa toisensa pitkästä aikaa äitinsä kuoleman jälkeen. Kaksi heistä ei ole vuosikausiin käynyt lapsuudenkodissaan. Maaseudulla he käyvät läpi valintojaan, menetystä ja sisarussuhteita. Miten hieno alkuasetelma! Kuulostaa juuri sellaiselta tarinalta, josta pidän, ja myös sellaiselta, että tässä käsitellään inhimillisiä tunteita lempeällä otteella, vakavampaakaan sävyä unohtamatta. Draamakomediaksi Det som blir kvar on esittelytekstissä määritelty. Esitys saa ensi-iltansa Karjaalla Tryckeriteaternissa ja kiertää muutamilla esityspaikoilla ennen kuin esitykset Åbo Svenska Teaterissa alkavat maaliskuun puolivälissä, eli tämä on mahdollista nähdä myös Turun ulkopuolella. Åbo Svenska Teater on minulle vielä vierailematon teatteri, mutta se kutsuu viimeistään ensi syksynä, kun siellä tehdään Romeo ja Julia (ahh en malta odottaa!). Kenties kuitenkin myös keväällä onnistuu Turku-reissu laittaa kalenteriin.
Det som blir kvar ensi-illassa 30.1.
 |
| kuva © Riikka Hurri, Sari Kaija |
Kyllähän tärppilistalle täytyy aina yksi Ronja laittaa! Tämä Astrid Lindgrenin valloittava klassikko pyörii säännöllisesti teattereissa ympäri Suomen, eikä ihme – onhan Ronjan tarina aivan ihana. Rohkeuden, oikeudenmukaisuuden, ystävyyden, perheen ja kasvamisen teemoja käsittelevä tarina on hurmannut minut kerta toisensa jälkeen, ja olenkin nähnyt Ronjan jo kuutena eri versiona. On kerta toisensa jälkeen ihan parasta astua Matiaksenmetsään riemukkaaseen ja elämäniloiseen ryövärijoukkoon, seurata Ronjan ja Birkin seikkailuja ja jännittää kahden ryövärijoukon välisiä kärhämiä sekä hurjien metsän olentojen hyökkäyksiä. Joensuuhun Ronjan ohjaa Tuomo Aitta. Koskaan en vielä ole Joensuun kaupunginteatterissa käynyt, mutta Ronjan keväthuudon kutsumana saattaa hyvinkin tie siihen suuntaan viedä.
Ronja Ryövärintytär ensi-illassa 30.4.
 |
| kuva © Jukka Hämeenniemi |
Tärppi #8: Jumppatytöt – Kiertue-esitys
Teatteri Takomossa 2024 kantaesitetty Jumppatytöt aloitti kiertueen jo viime vuoden puolella. Tämän kevään mittaan esityksiä on luvassa usealla paikkakunnalla, esimerkiksi Tampereella, Porissa, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Joukkuevoimistelusta kertovan esityksen takana ovat näyttelijät Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen ja Ella Lahdenmäki, kaikki entisiä voimistelijoita. Jumppatytöt nostaa esiin niin joukkuevoimistelun ilonaiheet, innostuksen ja kauneuden kuin verenmaku suussa treenaamisen ja vertailun toisiin. Itsekin olen joskus ollut voimistelussa mukana, mutta se harrastus taisi loppua jo ihan ala-asteen ekojen luokkien aikana, eikä mitään kovin yksityiskohtaisia muistoja ole jumppavuosilta jäänyt. Ihan hauskaa taisi olla, mutta muut jutut veivät nopeasti toiseen suuntaan ja jumppa jäi. Olen lukenut tästä esityksestä ihastelevia kommentteja monesta suunnasta, mutta vielä en ole saanut sitä kalenteriin sopimaan. Josko tästä kiertue-esitysten joukosta löytyisi sopiva näytös, niin pääsisin katsomaan Jumppatyttöjä. Esitys vaikuttaa jotenkin tosi ihanalta ja rakkaudella tehdyltä, sellaiselta, että se on tekijöilleen tärkeä ja sitä on kiva esittää. Tätä en tahtoisi missata!
Tärppi #9: Jesus Christ Superstar – Samvais Tuotanto
Jee, JCS Suomessa! Ja sopivasti pääsiäisen aikaan. Jesus Christ Superstar on ollut meikäläiselle jo muutaman vuoden pääsiäisperinne, katson joka kevät YouTubesta sieltä kokonaisuudessaan löytyvän (upean) ruotsalaisprokkiksen. Mutta nyt on siis mahdollisuus ihan livenä toteuttaa perinnettä, ja suunnitelmissahan se onkin. JCS on komea musikaali, siinä on mahtavia biisejä ja hyvää meininkiä, ja siitä saa irti vaikka mitä ohjauksellisista ja toteutuksellisista ratkaisuista riippuen. Tätä on Suomessa esitetty erityisesti konserttiversiona, ja myös kokonaisena musikaalina, mutta meikäläinen ei vielä kotimaista tuotantoa ole nähnyt. Olen nähnyt tämän kerran livenä ja muutamana eri tallenteena, näistä tuo yllä mainittu ruotsalaisversio vuodelta 2014 ja vuoden 2000 leffa-adaptaatio ovat suosikkejani. Odotan innolla, millaisilla painotuksilla ja valinnoilla Jeesuksen, Juudaksen ja kumppaneiden ratkaisun hetkille tällä kertaa syvennytään. Erityisesti Jeesuksen ja Juudaksen välinen dymaniikka asettaa odotuksia, sillä se on tälle teokselle aika määrittelevä tekijä. Tämä Samvais Tuotannon prokkis esitetään englanniksi, ja esityspaikat ovat Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Järvenpään kirkko ja Peacock-teatteri. Useammassa paikassa siis mahdollista katsoa tämä, ja varsinkin kirkossa lienee tosi hieno!
Jesus Christ Superstar ensi-illassa 27.3.
Tärppi #10: Sudenmorsian – Hämeenlinnan Teatteri
Aino Kallaksen upea klassikkoromaani tulee Hämeenlinnassa näyttämölle Tiina Puumalaisen dramatisoimana ja ohjaamana, ja koreografiasta vastaavat Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Esityksen lupaillaan olevan visuaalisesti rikas draaman, tanssin ja musiikin saumaton kokonaisuus, ja tämähän kuulostaa erinomaiselta. En ole vielä koskaan nähnyt ihmissusitarinaa näyttämöllä, ja olen tästä tosi innoissani! Sudenmorsian on villi ja kiehtova tarina, kauniilla kielellä kirjoitettu ja sadunomainen. Olen lukenut sen monesti, ja Kallaksen teos on yksi suosikki-ihmissusitarinoistani. Paljon hienoja kohtauksia, mielenkiintoisia hahmoja ja suurta dramatiikkaa. On kiinnostavaa nähdä, miten tarina herää lavalla eloon, ja kuinka se tavoittaa pohjatekstin nyanssit ja tunnelman. Ihana, yllättävä ohjelmistovalinta!
Sudenmorsian ensi-illassa 6.2.
 |
| kuva © Minna Hyvönen |
Pesäpallomusikaali! Jee, mikä aihe! Ylipäätään musikaaleja voisi kirjoittaa enemmän urheilusta, sillä siinä jos missä on isoja tunteita, jännitystä ja vauhdikkaita käänteitä. En olekaan tainnut nähdä yhtään urheilumusikaalia (poislukien tanssimusikaalit, tanssista onkin aika luontevaa kirjoittaa musikaali), vaikka niitä on kyllä olemassa. Esimerkkeinä nostettakoon tähän vaikkapa jalkapallomusikaali Bend it Like Beckham, nyrkkeilymaailmassa liikkuva Rocky ja cheerleadereista kertova Bring it On (kaikki muuten samannimisiin elokuviin perustuvia). Ja nyt joukkoon liittyy kotimainen Pesismusikaali! Suunnitelmasta pelastaa muuttotappiokunta pesäpallon avulla kertovan musikaalin ovat käsikirjoittaneet Sanna Heikkinen ja Janne Kinnunen, ja säveltäjä on Joel Mäkinen. Kansallispeliä ja kunnallispolitiikkaa on lavalla luvassa, ja jytämusiikkia myös. Kuulostaa loistavalta! Kajaanissa en ole koskaan käynyt, en kaupungissa enkä teatterissa, ja hiukkasen onkin matkaa siihen suuntaan Suomea suunnata. Jos mahtuu reissu kalenteriin, niin meikä ei tätä välistä jätä, sen verran riemukkaalta vaikuttaa.
Pesismusikaali ensi-illassa 14.2.
 |
| kuva © Tuomo Manninen, kuvankäsittely Marko Kovero |
Luin tämän George Orwellin klassikoromaanin viime vuonna, kun kuulin sen tulevan Kansikseen. Tarina ihmiset syrjäyttävistä maatilan eläimistä ja siitä, kuinka eläinten käsissä syntyy tiukka kuri ja järjestys, on kiintoisa ohjelmistovalinta, josta pääsee Kansallisteatterin lisäksi keväällä nauttimaan myös Kansallisoopperassa. Vallanhimoa käsittelevään tarinaan tarttuu ohjaaja Michael Baran, joka myös suomentaa ja dramatisoi teoksen. Odotan Baranin tulkintaa ja tapoja käsitellä teemoja mielenkiinnolla, sillä tässä voi varmasti painottaa tosi monia teoksen yksityiskohtia sen mukaan, mihin haluaa keskittyä ja mitä asioita haluaa esityksellä välittää. Tasoja tarinassa ainakin riittää. Eläinten vallankumous on tällä hetkellä kylläkin kokonaan loppuunmyyty, mutta tsekkailen tasaisin väliajoin lippupistettä, jos peruutuslippuja sattuisi ilmaantumaan, ja toivon ehtiväni nappaamaan tiketin. Samaa suosittelen muillekin, mikäli katsomoon haikailee.
Eläinten vallankumous ensi-illassa 15.1.
 |
| kuva © Emilia Kaupinmäki ja Jukka Kontkanen |
Ronja Ryövärintyttären lisäksi myös Veljeni Leijonamieli on Astrid Lindgrenin klassikoista nyt suosittu teattereissa, viime vuonna ensi-iltansa saivat ainakin Helsingin ja Kajaanin kaupunginteattereiden versiot, ja helmikuussa myös Seinäjoella tartutaan Korpun ja Joonatanin tarinaan. Tämä satuseikkailu on samaan aikaan valloittava ja surullinen, vauhdikas ja dramaattinen, ja kaunis ja traaginen. Isoja teemoja veljeydestä petokseen ja hyvästä pahaan, rohkeutta, itsensä ylittämistä ja periksiantamattomuutta, sekä kiehtovia satumaisemia, niitä Veljeni Leijonamieli sisältää, ja paljon enemmänkin. Lämminhenkinen mutta vakavia sävyjä kaihtamaton tarina puhuttelee ja koskettaa, ja tämän parissa odottaa varmasti melkoinen seikkailu.
Veljeni Leijonamieli ensi-illassa 19.2.
 |
| kuva © Sampo Jaakkola |
Tärppi #14: Näytelmä joka menee pieleen – Kuopion kaupunginteatteri
Yksi suosikkikomedioistani tuodaan ensi-iltaan Kuopiossa, ja jälleen taitaa eräs harrastajateatterin peribrittiläinen murhamysteeri mennä tavalla jos toisella päin mäntyä... Näytelmä joka menee pieleen on timanttista, vauhdikasta ja yksinkertaisesti todella hauskaa teatteria, ja olenkin viihtynyt tämän teoksen katsomossa tähän mennessä jo kolmen eri prokkiksen muodossa, kolmella eri kielellä. Teknisesti vaativa ja tekstillisesti riemastuttava näytelmä on melkoista aivot narikkaan-viihdettä, ja eiköhän yleisö saa Kuopiossakin nauraa sydämensä kyllyydestä esitystä katsoessaan. Tässä on mainioita hahmoja, ja toinen toistaan hauskempia teatteridiivailukliseitä, ja kaikenlaisia muitakin teatterikliseitä. Ihan paras!
Näytelmä joka menee pieleen ensi-illassa 8.2.
Tärppi #15: Myrskyluodon Maijasta Momentumiin-musikaalikonsertti – Tampereen Työväen Teatteri
Rakastan musikaalikonsertteja, koska niissä pääsee kuulemaan kerralla kappaleita useista musikaaleista, jolloin voi samalla teatterireissulla sukeltaa monen tarinan maailmaan yhden sijaan. Tämä TTT:n konsertti on erityisen ihana siksi, että kaikki siinä kuultavat musikaalit ovat kotimaisia. Nämä ovat kaikki myös TTT:n kantaesittämiä (poislukien Rikkomaton, josta nähtiin TTT-klubilla black box-versio, joka ei käsittääkseni ollut virallinen kantaesitys). Muutaman konsertin ohjelmistossa olevista musikaaleista olen nähnyt ja kaikista näkemistäni pitänyt, ja vähän useamman teoksen musiikki on tuttua ja useasti kuunneltua. Erityisesti odotan kuulevani Myrskyluodon Maijan, Poikabändin, Rikkomattoman, Suruttomien, Tyttöjen ja Momentumin biisejä. Mainio porukka lavalla ja lavan takana, ja varmasti hienot illat suomalaisen musikaalimusan parissa tulossa.
Myrskyluodon Maijasta Momentumiin ensi-illassa 12.3.
Bonustärppi: Humanistispeksi 2025
Mikäli haluaa nähdä lavalla minun kirjoittamiani kohtauksia, on siihen oivallinen mahdollisuus helmikuussa Savoy-teatterissa. Humanistispeksin uusin produktio valloittaa lavan 19.-22.2., ja näyttämöllä siis nähdään myös meikäläisen tekstiä. Sain olla mukana käsikirjoitustiimissä kirjoittamassa tätä tarinaa, ja pääsin kehittelemään herkullisen kivoja, haastavia ja dramaattisiakin kohtauksia. Esityksestä ei sen enempää voi vielä paljastaa, mutta laittakaahan korvan taakse, jos kiinnostaa nähdä jotain, jota olen ollut mukana tekemässä, tai speksi noin ylipäätään. Lisätietoa tulee tammikuun puolivälin paikkeilla, editoin pienen sisältökuvauksen sitten tähän (jos muistan). Voin lämpimästi suositella niin tätä "omaa" speksiäni kuin kaikkia muitakin – tämä opiskelijoiden tekemä interaktiivinen musateatteri on aivan parasta! Ja aivan omanlaisensa teatterin laji, joka saattaa huomaamatta viedä täysin mukanaan...
Humanistispeksi 2025 ensi-illassa 19.2.
