Vuosi 2020

Takana on koronavuosi 2020 ja edessä uusi vuosi 2021, tai no alkaahan tätäkin vuotta olla jo kuukausi takana. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä siis tulee vuosikatsaus vuodesta 2020.

Kuten aika monelle muulle, oli vuosi 2020 minullekin ihan erilainen kuin olin ajatellut, ja siksipä myös vuosikatsaus on tällä kertaa vähän erilainen kuin ennen. Vuonna 2020 teatterikäyntejä oli tietenkin vähemmän kuin ennen, ja paljon kaikenlaista muuta taas ehkä enemmän. Ainakin ehdin useammin elokuvateatteriin, minulla oli paljon enemmän vapaita iltoja ja ehdin lukemaan paljon enemmän kirjoja kuin edellisenä vuonna. Toki teatteria oli ikävä, mutta se nyt ei koronavuonna ollut mikään tärkein juttu, vaan terveenä pysyminen ja uudenlaiseen normaaliin totutteleminen saivat aika paljon tilaa kaikelta muulta. Teattereissa oli kuitenkin hoidettu koronatoimet kunnialla ja ne muutamat reissut, jotka esityksiä katsomaan loppuvuodesta tein, tuntuivat turvallisilta ja kivoilta, ei tarvinnut huolehtia kun maskit, käsidesit ja turvavälit olivat kunnossa. Vuosi 2020 ei erikoisuudestaan ja yllättävästä pysähtyneisyydestään huolimatta ollut kuitenkaan ollenkaan huono, vaan kaikenlaista kivaa ja mukavaa tapahtui enkä muistele mennyttä vuotta pahalla, vaikka innolla odotankin tulevaa.

Teatterissa kävin siis koronavuonna vain 20 kertaa, näistä 16 keväällä ja neljä syksyllä. Yhteensä näin kuitenkin noin sata eri esitystä, sillä teattereiden ollessa kiinni esitystallenteita ja livestriimejä tuli kulutettua ahkerasti, katsoin niitä n. 85 kappaletta ja ehdottomasti lasken ne kyllä vuoden teatterikokemuksiin, vaikka nautinkin esityksistä ruudun kautta. Teatterijutuista tarkemmin lisää vielä myöhemmin. Kirjoja luin/kuuntelin reilut 100 kappaletta, niistä suosikkejani olivat ehdottomasti Fredrik Backmanin Kiekkokaupunki ja Me vastaan te, lisäksi pidin tosi paljon muun muassa Betty Culleyn Three Things I Know Are True-säeromaanista, Elina Pitkäkankaan Hukan perimistä, Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallinen elämä- ja Nokkosvallankumous-teoksista, Madeline Millerin The Song of Achilles-romaanista, Terhi Tarkiaisen Pure mua-romaanista ja Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvista. Erityisesti äänikirjat ihastuttivat kovasti, varmaankin kuuntelin puolet kaikista vuonna 2020 nauttimistani kirjoista ja luin toisen puolikkaan. Elokuvissa (siis ihan teatterissa) kävin vuonna 2020 enemmän kuin ikinä, 27 kertaa. Suosikkileffojani olivat Emma, Eden, Metsäjätti, David Copperfieldin elämä ja teot, Ensilumi ja Wendy. Tv-sarjoista tykästyin muun muassa Kakarat-, Loikkari-, Outer Banks-, Cobra Kai-, I Am Not Okay With This-, Julie and the Phantoms- ja Never Have I Ever-sarjoihin. Vuoden suosikkikirjaani Kiekkokaupunkiin perustuva Björnstad-sarja taas oli pienoinen pettymys, sarja itsessään oli laadukas, täynnä loistavia näyttelijöitä ja onnistunutta tunnelmaa, mutta harmittavasti se ei ihan yltänyt romaanin tasolle. Tosin saman tarinan eri versioiden kohdalla on aina se vaara, etteivät kaikki sovitukset ole yhtä mahtavia, onhan tämä muidenkin sovitusten kanssa joskus todettu. Björnstadissa oli kuitenkin tosi hyvät puolensa ja pidin siitä kovasti, erityisesti lahjakkaiden nuorten näyttelijöiden työtä oli ilo katsoa.

tammi-helmikuu

Tammikuu alkoi vielä ihan normaalisti, ja vuoden alku menköön näin kuukausi kerrallaan myös tässä vuosikatsauksessa. Tammikuussa kävin teatterissa seitsemän kertaa, näistä neljästi esitystä katsomassa, lisäksi Kansallisteatterin kevään avajaisissa ja Teatteri Avoimissa Ovissa ekan ja tokan kerran harjoituksia katsomassa. Näkemäni esitykset olivat Keski-Uudenmaan Teatterin Thom Pain - tuulesta temmattu, Amélie-musikaali Turun kaupunginteatterissa, Juoruja Lahden kaupunginteatterissa ja Teatterikorkeakoulussa Shall we have a drink before I start to cry?. Näistä varsinkin Juoruja oli tosi kiva, en ole farssien ystävä mutta nyt esitys oli niin hyvin kasassa että vei täysin mukanaan ja nauratti jatkuvasti. Myös Amélie oli ihastuttava, vieläkin hymyilyttää kun muistelee musikaalin kaunista maailmaa ja suloista menoa.

Tammikuussa aloin myös (omalla mittapuullani) ahkerasti hyödyntää joululahjaksi saamaani Museokorttia, ja monenlaisissa museoissa tulikin käytyä niin tammi-, helmi- kuin maaliskuunkin aikana. Ehdin vierailla viidessä eri museossa, ne olivat Ateneum, Turun biologinen museo, Kiasma (jossa kävin kahdesti), Suomen arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo. Olen aina tykännyt museoissa kiertelystä vaikka teenkin sitä hyvin harvoin, nyt ehdin hieman rakentamaan rutiinia museokierroksille ennen koronaa, ja toivottavasti homma jatkuu sujuvasti sitten joskus kun on taas enemmän asiaa eri kaupunkeihin.

Helmikuussa kävin teatterissa yhdeksän kertaa, ja koin myös elämäni toisen ja kolmannen kerran esityksen perumisen, olen aika hyvin näiltä harmittavilta tapauksilta säästynyt siihen nähden, miten paljon teatterissa käyn. Molemmat perutut jutut pääsin kuitenkin näkemään helmikuun aikana, eli hyvin meni silti. Näkemäni esitykset olivat Täydellinen rikos? Lahden kaupunginteatterissa, Aktiivimalli Keski-Uudenmaan Teatterissa, Ronja Ryövärintytär Teatteri Vanha Jukossa, Teatteri Avointen Ovien Sontiainen - balladi koti-ikävästä, The Punchline - kuolemanpelkoa ja kevyttä kannibalismia Teakissa, Humanistispeksi Melkein, uusintareissut Nunnia ja Konnia-musikaaliin Lahden kaupunginteatterissa ja Ronja Ryövärintyttäreen Järvenpään teatterissa sekä Ainopuiston teatterin Äitee ja kilpasiskot Salpausselän kisoissa. Näistä molemmat Ronja Ryövärintyttäret olivat aivan ihania, ja oli hauska nähdä sama tarina kahtena versiona parin viikon sisällä, toki olin Järvenpään teatterin version nähnyt myös syksyllä 2019 eli muistin sen jo valmiiksi. Tämä hurmaava tarina sai kyllä tosi hyvälle mielelle sekä Lahdessa että Järvenpäässä, ja minua harmittaa kovasti, että uusintareissu Vanha Jukon Ronjaan peruuntui koronan takia, sen olisin niin mielelläni uudelleenkin nähnyt. Teatteri Avointen Ovien Sontiainen oli kiva nähdä kaksien harjoitusten katselun jälkeen kokonaan, ja se olikin varsinainen helmi esitykseksi, tykkäsin musiikkinäytelmästä paljon. Helmikuun potin räjäytti The Punchline Teakissa, ai että kuinka upea, hauska, nokkela ja ajatuksia herättävä, loistava näytelmä ja teksti! Olen superiloinen että ehdin tämän näkemään, esityksen taustalla olevalla kirjoittaja-ohjaaja-näyttelijä Emil Kihlströmillä on hämmästyttävä taito käsissään, The Punchline oli yllättävintä ja mahtavinta pitkään aikaan.

Helmikuussa olivat jälleen myös Salpausselän kisat joissa olin tuttuun tapaan vapaaehtoisena. Mainio talvitunnelma jälleen ja urheilun juhlaa, yksi vuoden kohokohdista kuten aina. Ja nappasinpa selfien yhden suosikkiurheilijoistani, eli yhdistetyssä kilpailevan Jarl Magnus Riiberin, kanssa.

maalis-huhtikuu

touko-kesäkuu

Maaliskuussa teatterivierailuja ehti kertyä kolme ennen kuin kaikki pysähtyi. Tämä kolmikko oli Poika KOM-teatterissa, Poikabändi Tampereen Työväen Teatterissa ja Minustako ministeri Espoonlahden teatterissa. Erityisen ärsyttävää oli, että Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittajan näkeminen jäi parista päivästä kiinni, siitä kun kuului valtavasti hyvää, ihmettelevää, ihastelevaa ja hehkuttavaa palautetta että olisin tietenkin itsekin halunnut teoksen nähdä. No, ei voi mitään, onneksi kuitenkin ehdin monta muuta juttua näkemään ennen koronastoppia. Ja luotan siihen, että paljon kaikkea hienoa on taas luvassa kunhan pandemia jossakin vaiheessa taas antaa teatterille tilaa. Vaikka sitä tosin ihmetteleekin, miksi teatterit ovat kiinni ja aika monet muut jutut auki... Maaliskuun jutuista Poika oli yksi eniten koskaan odottamistani esityksistä, näin näytelmän englanniksi Lontoossa 2019 ja jestas kuinka hieno ja vaikuttava se oli. KOMissa esitys oli toisaalta aika erilainen mutta monesti hyvin samanlainen kuin The Son Lontoossa, ja tarina pääsi oikeuksiinsa vaikka ei ihan yhtä suurta vaikutusta minuun tehnytkään. Todella hieno esitys kuitenkin, ja vahvaa näyttelijäntyötä. TTT:n Poikabändin ehdin onneksi näkemään muutama päivä ennen koronasulkua, olisin jäänyt paitsi upeasta elämyksestä jos se olisi mennyt ohi. Juuri niin viihteellistä, hauskaa, hengästyttävää ja mahtavaa kuin osasinkin odottaa, ja ToiBoys oli täydellinen poikabändi. Yksi vuoden parhaista jutuista, hymyilyttää paljon edelleenkin.

Ja sitten... Maaliskuun puolessa välissä kaikki äkkiä muuttui, kun teatterit joutuivat sulkemaan ovensa, etäopiskelu alkoi ja olikin paljon aikaa vain olla kotona ja hämmästellä, miten koko maailma oli (ja on) saman ongelman edessä. Jo maaliskuun lopussa katselin ensimmäiset esitystallenteet ja haaveilin vielä tulossa olevasta Lontoon reissusta ja nopeasta normaaliin palaamisesta, mutta kun alkoi näyttää siltä, ettei koronatilanne niin vain hellitäkään, luovutin aina vain seuraavan peruuntuvan jutun odottamisen ja päätin nauttia tallenteista, kirjojen lukemisesta ja vapaa-ajasta, jota kotona oleskelu ja kaiken turhan liikkumisen välttäminen tarjosi. Totuin hyvin siihen, ettei joka viikko ole teatterireissuja tai paljon muitakaan reissuja mihinkään, enkä kyllä ehtinyt (ekana) koronavuotena tylsistyä, kotona riittää tekemistä niin ettei siinä ehdi pitkästyä. Huhtikuussa aloitin blogissa Viikon teatterivinkit-sarjan, jota julkaisin viisitoista viikkoa. Koronapandemia ei siihen loppunut, mutta en oikein ehtinyt tutustumaan aina seuraavan viikon tallennetarjontaan ja muihin teatterijuttuihin, joten vinkkipostaukset saivat jäädä. Viidestätoista julkaistusta postauksesta löytyy kuitenkin paljon vieläkin katsottavissa olevia juttuja, eli tutustumaan vain! Tästä linkistä näkyvät kaikki Viikon teatterivinkit-postaukset.

heinä-elokuu

Näin loppuvuoden aikana vielä neljä esitystä teatterissa, kolme elokuussa ja yhden syyskuussa. Nämä olivat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen Salon teatterissa, Skene-musateatteriopiskelijoiden Hair Aleksanterin teatterissa, uusintareissu Kansallisteatterin Kauppamatkustajan kuolemaan ja Keikkaa pukkaa Riihimäen teatterissa. Näistä erityisesti kaksi ensimmäistä tekivät ison vaikutuksen, molemmat olivat musikaaleja ja toki niiden katsomiseen liittyi myös riemu siitä, että pääsin lähes puolen vuoden tauon jälkeen teatteriin!!! Maailman parasta. Varsinkin Hairin energia, ilo ja asenne olivat loistava, kaivattu piristys koronan keskelle.

Mutta nyt jonkinlaisia ajatuksia katsomistani tallenteista ja livestriimeistä, ja vähän pohdintaa teatterista ruudun välityksellä noin muutenkin.

Katsoin siis noin 85 eri livestriimiä ja esitystallennetta, unohdin listata niitä loppuvuodesta enkä aivan täysin muista mitä kaikkea olen katsonut, yksi tai kaksi saattaa siis unohtua. Näin tosi monta sellaista esitystä, jotka olen halunnutkin nähdä, ja valtavasti sellaisia juttuja, joita en varmasti olisi nähnyt ilman että aloin tallenteita katsoa. Minulle itselleni tallenteet toimivat tosi hyvin, vaikka teatteri on parasta paikan päällä, teatterin taika kyllä välittyi ruudunkin läpi eikä elämyksestä jäänyt puuttumaan liikaa. Plussaa oli myös vieraskielisissä esityksissä tekstitys, varsinkin Shakespearen kohdalla kieli saattaa olla mutkikasta ja musikaaleissa tekstiä tulla vauhdilla, jolloin tekstitys tukee katsomiskokemusta. Myös näytteleminen, lavastus ja muu visuaalisuus saattaa tallenteessa päästä paremmin esiin kuin paikan päällä katsoessa, sillä kamera tavoittaa yksityiskohdat tarkemmin kuin vaikkapa minun silmäni jos istun kaukana lavasta. Ja tallenteiden ehdoton parhaus on siinä, että parhaat kohdat on helppo katsoa uudelleen, tai vaikka koko esitys. Minä kun tykkään kirjoissa ja leffoissa palata suosikkikohtiini ja teatterin kohdalla se on hiukan hankalaa, mutta nyt sain nauttia tällaisesta suosikkikohtiini palaamisen luksuksesta monen hienon jutun kohdalla. Muutaman esityksen katsoin kahdesti tai kolmestikin, vähän sillä ajatuksella että no niin, tämä on viikon katsottavissa ja sen jälkeen en ehkä näe koko juttua enää koskaan, eli nyt täytyy katsoa varastoon. Vaikka ikävä siis oli teatterirakennusten uumeniin, on tallenteiden katsomisessa paljon hyvää ja jatkan varmasti niiden katsomista tästä eteenpäinkin. Ja kun tuntuu tämä koronakin jatkuvan aina vaan, niin onhan se teatteriannos jotenkin saatava.

Tallenteita katsoessani rakastuin täysin esimerkiksi Royal Shakespeare Companyn tapaan tehdä teatteria ja tulkita Shakespearen näytelmiä, erityisesti heidän The Two Gentlemen of Verona-, Cymbeline-, Othello-, Troilus and Cressida- ja The Merchant of Venice-produktionsa olivat aivan loistavia ja monesta katsoin suosikkikohtaukseni useampaan kertaan. Kunhan joskus taas voi matkustaa, aion ehdottomasti suunnata katsomaan jonkin RSC:n esityksen, jos jo ruudun välityksellä teatteri tekee näin ison vaikutuksen, ovat heidän teoksensa varmasti hurjan hienoja livenä. RSC:n esitykset ja monet muut tallenne-elämykset tarjosi Digital Theatre-niminen striimauspalvelu, josta löytyy monipuolisesti teatteria, tanssia, musiikkia ja oopperaa. Kuukausimaksulla toimii, tosi kiva systeemi. Otan tämän itselleni uudelleen jossakin vaiheessa, valikoimaan on nimittäin lisätty kiinnostavia produktioita sitten viimeisen tilauskuukauteni. Digital Theatresta bongasin myös jutun, josta tulikin samantien yksi suurimmista suosikeistani, eli Pieces of String-musikaalin. Niiiin ihana! Katsoin musikaalin ainakin kolmesti sinä aikana kun palvelua käytin, eikä sen viehätys kadonnut yhtään, päinvastoin ihastuin tarinaan, hahmoihin, musiikkiin ja kokonaisuuteen aina vain enemmän. Pieces of String on vasta pari vuotta vanha teos, ja toivon kovasti, että se saa vielä paljon esityksiä. Tämä Mercury Theatre Colchesterin produktio oli upea, ja roolitus ihan loistava. Suosikki-Shakespeareni eli Romeo ja Julia löytyi vaikka kuinka monena versiona internetin ihmeellisestä maailmasta, ja katsoinkin siitä sekä kaksi liveluettua versiota että neljä tallennetta. Näistä varsinkin RSC:n tallenne ja The Show Must Go Onlinen liveluku olivat tosi kivat, ja unkarilaisen (tai siis ranskamusikaalin unkarilaisversion) Rómeó és Júlia-musikaalin tallenne oli myös riemastuttava, just oikeaa asennetta ja vauhtia siinä.

syys-lokakuu

The Show Must Go Online oli yksi parhaista jutuista, joita koronatilanteesta syntyi. Projektissa näyttelijät ympäri maailman esittivät Zoomin välityksellä kaikki Shakespearen näytelmät, ja mukaan mahtuu myös muun muassa Shakespeare's Star Wars. Ja vaikka kaikki Shakespeare-näytelmät on nyt tehty, luvassa on ilmeisesti vielä lisää juttuja, joka on ihan mahtavaa, sillä nämä jokaviikkoiset live-esitykset ovat olleet ihan mahtavia. En ole vielä kaikkia ehtinyt kokonaan katsomaan, muutaman vasta, mutta suosikkejani tähän mennessä ovat olleet The Two Gentlemen of Verona, Romeo and Juliet ja Titus Andronicus. Kannattaa ehdottomasti tutustua, kaikki esitykset löytyvät ilmaiseksi YouTubesta. Otin muuten tallenteita katsoessani missioksi katsoa kaikki Shakespearen näytelmät vuonna 2020, mutta ihan en tavoitteeseen asti päässyt, vielä jäi 16 katsottavaksi tälle vuodelle. YouTubessa ilahdutti myös The Shows Must Go On!-kanava, joka tarjosi huippumusikaaleja katsottavaksi ja tarjoaa näitä elämyksiä edelleen. Tämä kanava sai minut tosi onnelliseksi näyttäessään From Here To Eternity-musikaalin, olen kuunnellut sen soundtrackiä ties kuinka monta kertaa ja nyt vihdoin sain nähdä myös esityksen, ai että kuinka kivaa se oli. Ja musikaalikin oli oikein hyvä, tykkäsin siitä kovasti. Muita juttuja, jotka oli kiva tältä kanavalta nähdä, olivat muun muassa Kinky Boots, Fame ja Jesus Christ Superstar, joka ei kyllä heti iskenyt mutta nykyään kuuntelen soundtrackiä usein.

Katsoin suurimman osan tallenteista/livestriimeistä joko Digital Theatresta, The Show Must Go Online- tai The Shows Must Go On!-YouTubesta, mutta yksittäisiä esityksiä katsoin monesta muustakin paikasta. Esimerkiksi Bristol Old Vic tarjosi katsottavaksi maailman parhaan The Grinning Man-musikaalin, jonka näin Lontoossa muutama vuosi sitten ja nyt tallenteena kahdesti. National Theatre laittoi myös tallenteita katsottavaksi, ja heidän A Midsummer Night's Dream-produktionsa oli huikea, uskomattoman onnistunut kokonaisuus jonka senkin katsoin kahdesti. Mitähän muita tosi hyviä oli... A Midsummer Night's Dream Globe-teatterin tallenteena oli sekin huiman kiva, ja Arts Theatressa esitetty Beautiful Thing (löytyy Digital Theatresta) oli aivan ihana. Kolmen näytelmän sarja eli The Nibroc Trilogy (sekin Digital Theatressa) oli aivan loistava, parasta puheteatteria mitä olen nähnyt, erityisesti eka osa eli Last Train To Nibroc. Vaasan kaupunginteatterin Laaki ja vainaa oli niitä harvoja kotimaisia tallenteita/striimejä joita katsoin, ja se oli tosi näppärä ja kiva, sujuva esitys, jossa ehti tapahtua tosi paljon vaikka esitys ei ollut kovin pitkä. Harmi kun en ehtinyt Laakia ja vainaata katsomaan kuin kerran, tykkäsin siitä paljon. Todella odotettu juttu oli Hamilton-musikaalin tallenne, jonka tietenkin heti katsoin kun Disney+ Suomeen saatiin, ja onhan se nyt komea. Minun piti nähdä Hamilton Lontoossa juhannuksena, mutta, no, eihän se toteutunut. Tämä tallenne kuitenkin vähän lohdutti. Disney plussasta löytyy myös suosikki-Disneymusikaalini eli Newsies, se on ihan paras! 

marras-joulukuu

Ja sitten katsaus vuoteen 2020 myös muun elämän osalta. Vuosi koostui etäopiskelusta, esitystallenteista, hevosista, kirjoista, elokuvista, vapaa-ajasta ja hyvästä fiiliksestä. Vaikka koronatilanne häilyi jatkuvasti mielessä, erityisesti keväällä ja loppuvuodesta, kesällä vähemmän, en ahdistunut siitä ja vuosi olikin tosi positiivinen. Toki maalla asuessa isot ihmisjoukot ja joukkoaltistumiset olivat kauempana, täällä on tilaa eikä elämä muuttunut kuitenkaan niin kovin paljoa. Suurin muutos oli se, ettei turhaan tullut liikuttua oikein mihinkään, mutta muuten arki oli ja on aika samanlaista kuin ennenkin koronaa. Varmasti jos asuisin jossakin kaupungissa, tilanne voisi olla toisenlainen ja stressaavampi.

Vuodesta 2020 jäi mieleen ainakin Mäntsälän uusi elokuvateatteri Cine Mäntsälä, jonka ensimmäinen asiakas sain kunnian olla ja näin varmistin itselleni myös vuoden ilmaiset elokuvakäynnit. Leffavierailut ovatkin olleet iloisia juttuja koronan keskellä, paljon hienoja elokuvia on ollut ohjelmistossa ja Cinessä turvallisuus on hyvin huolehdittu, joten mukavalla fiiliksellä on saanut leffoista nauttia. 2020 osallistuin myös Northern Script-käsikirjoituskilpailuun ja tällä kertaa pääsin myös finaaliin lyhytelokuvakässärilläni, ja vaikka ei voitto osunut kohdalle, oli finaalityöpaja tosi kiva ja inspiroiva. Olen siis kerran aiemminkin NoSi-kisaan osallistunut, mutta silloin aihe ei oikein herättänyt ideoita ja finaalipaikka jäi haaveeksi, nyt aihe inspiroi enemmän ja olikin mahtavaa päästä työstämään omaa käsikirjoitusta työpajassa annettujen kommenttien ja neuvojen pohjalta. Meille syntyi yksi suomenhevosvarsa, ihastuttava pikkumies Sulevi, hieman vanhemmat hevoslapset opettelivat ajoon ja ratsastukseen, innostuin sienestämisestä ja kerättiin viimeiset suppilovahverot pari päivää ennen joulua, kävin muutamissa tiedekuntatenteissä yliopistolla ja muuten nautin etäopetuksesta (josta tykkään vähän enemmän kuin lähiopetuksesta), kirjoittelin tarinanalkuja ja käsikirjoituspätkiä pöytälaatikkoon (tai no koneelle) ja vietin kaiken kaikkiaan oikein hyvän ja mukavan vuoden. Vuotta 2021 on nyt eletty jo hetkinen ja tähän asti parasta on ollut esimerkiksi se, että meille tuli kunnolla lunta ja talvi. Ihanaa! Rakastan lumista ja kylmää talvisäätä, ja viimeinkin sellainen vallitsee. Elokuviinkin olen kolmesti ehtinyt, vuoden eka leffa Palm Springs käynnisti elokuvavuoden positiivisella, riemastuttavalla yllätyksellä, se oli oikein mainio komedia, ja vuoden toinen elokuva Falling tarjosi sujuvaa, vahvaa draamaa, toimivan kokonaisuuden jota oli ilo katsoa. Once Upon A Time... In Hollywood sen sijaan ei kyllä lähtenyt. Parasta on myös se, että Aikuiset-sarjaan tuli kakkoskausi, ihanaa! Ja se, että pääsin ekaa kertaa ajamaan reellä meidän kolmivuotiaalla Komeljanttari-oripojalla.

Bloggaaminen kärsi viime vuonna selvästi, julkaisin puolet vähemmän postauksia kuin vuonna 2019 eikä tänne kirjoittaminen oikein inspiroinut, vaikka olisin voinut kirjoitella esimerkiksi kirja- tai leffa-arvosteluja. No, jospa se taas tästä lähtee kun innostus palailee. Bloggerin käyttöliittymän päivitys ei asiaan auttanut, tämä on kyllä paljon hankalampi ja ärsyttävämpi kuin aikaisemmin, mutta meneehän se näinkin. Laitoin myös Teatterinna-palkintohommat tauolle, vaikka vuonna 2020 tuli paljon upeita esityksiä, pitkän teatteritauon jälkeen ei oikein ollut intoa ruveta äänestystä väsäämään kun tuntui että ei ole käynyt teatterissakaan ikuisuuteen. Palataan siis palkintojen jakoon ehkä tämän vuoden lopussa, jos nyt teatteriin pääsee jossain vaiheessa palaamaan. Alkaa kyllä olla jo valtava ikävä ja surku teatteri-ihmisten ja tapahtuma-alan puolesta.

Vuodelle 2021 minulla ei ole sen suurempia odotuksia, mennään vähän kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Teatteriin olisi toki kiva päästä, kesällä toivottavasti ainakin sillä silloin olisi luvassa maailman ihanin Äidinmaa, Salon Teatterissa. Tallenteita alan taas ahkerammin kuluttaa kunhan ehdin niitä myös katsomaan, Digital Theatre-palvelun siis ajattelin ottaa uudelleen kuukaudeksi ja nauttia valikoimiin lisätyistä esityksistä, lisäksi ainakin National Theatren suoratoistopalvelu houkuttelisi, samoin stream.theatre jossa on kiinnostavia esityksiä. Opiskelua on luvassa edelleen etänä, ja olikin tosi kivaa palata joululomalta, yliopisto-opiskelu pitää edelleen otteessaan ja on ihan parasta, että koulu on näin kivaa. Toki toivon, että koronatilanne saadaan kuriin ja jonkinlaiseen normaaliin olisi mahdollista palata, ja jossakin vaiheessa näin varmasti myös tapahtuu, toivon kovasti että pian mutta en tiedä kuinka luottavainen sen suhteen olen.

Voimaa ja tsemppiä kaikille vuodelle 2021. Kyllä tämä(kin) tästä.