tiistai 30. tammikuuta 2024

Emma @ Lahden kaupunginteatteri


kuvat © Aki Loponen

Näin Emman 27.1.

Emma Woodhouse (Henna Wallin) on yläluokkainen neito 1800-luvun Englannissa. Hän on nokkela, oppinut, osaa etiketin ja on kovin tarkkasilmäinen – vaatimattomasti sanottuna siis täydellinen. Emman hupia on järjestää tuttaviensa naimakauppoja, ja kovin tylsää joutilaan naisen elämä olisikin, jos ei voisi amorinhommilla päiviään täyttää. Säännöllisin väliajoin kipinää arkeen tuo herra Knightleyn (Miikka Wallin) kanssa sanailu, joka varsin vauhdikasta onkin. Kun Emma tapaa Harriet Smithin (Nenna Tyni), päättää hän todistaa Knightleylle, ja kaikille muillekin, että sydämen asiat ovat hänen heiniään. Vaan kuinkas sitten käykään..?

Jane Austenin Emma on kepeä ja terävä tarina, jossa on älyä ja huumoria, romantiikkaa ja huomioita yhteiskunnasta. Lahdessa se sai Suomen kantaesityksensä Kate Hamillin sovituksen pohjalta muutama päivä sitten, Tommi Kainulaisen suomennoksena ja Lija Fischerin ohjauksena. Iloisesti epookkia ja nykyaikaa yhdistelevä esitys muistutti minua vähän samalla näyttämöllä esitettävästä Vihervaaran Annasta, samanlaista elämäniloa ja värikyyttä molemmissa. Samoja teemojakin, ystävyys ja suuret tunteet nyt ainakin, vaikka Anna meneekin teemoissaan Emmaa syvemmälle. Jos Vihervaaran Annan kohdeyleisöä ovat kaikki mielikuvituksen voimaan uskovat, niin Emman kohdeyleisöä voisivat olla kaikki rakkauden voimaan uskovat. Sillä vaikka tarinassa romanttiset tunteet, ihmissuhteet ja parisuhteet ovatkin keino osoittaa olevansa oikeassa, tapa hallita omaa maailmaansa ja jotain, jota järjestellä mielensä ja tavoitteidensa mukaan, loppujen lopuksi ihmiset rakastavat toisiaan ihan oikeasti, ilman kujeiluja tai nokkeluuksia. Ja rakkaus on niin sitä söpöä romanttista laatua kuin ystävyyttä, vanhemmuutta ja yhdessä jaettuja kokemuksia, jotka ovat kaikki arvokkaita. Fischerin kepeässä ohjauksessa on mainiota leikkisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa, ja hyvän mielen esitys sopii piristämään mieltä kevättä kohti mennessä. Emmassa parasta onkin se lämpö ja hilpeys, jota koko esitys heijastelee. Huumori toimii, ja suloiset rakkausjuonittelut pitävät otteessaan. Neljännen seinän rikkominen ei minulle ihan toiminut, vaikka se esityksen tyyliin sopiikin. Jäin myös vähän kaipaamaan tiukempaa rytmitystä joihinkin kohtauksiin, tosin näin esityksen pari päivää ensi-illan jälkeen, eli se saattaa vielä hakea jouhevampaa etenemisrytmiä.

Emma tarjoilee pienen näyttämön täydeltä ihanaa hattaramaailmaa. Tiina Hauta-ahon lavastus, Iida Ukkolan pukusuunnittelu, Anu Reijosen naamiointisuunnittelu ja Jyri Suomisen valosuunnittelu ovat värikylläisiä, tyylikkäitä ja sopivasti komediallisia ja romanttisia. Puvustuksessa on väriloistoa ja eleganssia, ja luokkayhteiskuntaa heijastellaan näppärästi epookista inspiroitunein puvuin ja Adidas-verkkarein. Hempeät auringonvarjot, komeat hännystakit, pöyheät hameet ja monenlaiset hatut niin arjessa kuin naamiaisissa ovat hurmaavia, ja puvustusratkaisut tuovat hahmoihin ja tarinaan särmää. Lavastuksessa keskustan nurmialue luo leppeää kesätunnelmaa, ja hienostuneet portaikkorakennukset lavan molemmissa reunoissa taipuvat moneen. Aina löytyy uusi luukku tai soppi keksirasian ja kaikenlaisten muiden tavaroiden säilömiseen, ja kun on tarpeen, liikuteltava irtonurkkaus tarjoaa myös toimivan tavan rajata tilaa. Taustaprojisointien satumaisemat sydämineen ja utuisine kuvineen ovat aivan ihania, ja erityiskiitosta saa marjanpoimimisjuhlan visuaalinen ilme. Vanhana keppihevostelijana arvostin myös kovasti herrasmiesten kopsuttelua komeine hevosineen!


Henna Wallin näyttelee Emmaa erinomaisella otteella, hän tuo hahmonsa kohtauksiin niin, että tämä on vähän jokaista muuta hahmoa edellä ja siksi eniten tilanteen tasalla. Emma on hyvin nopeaälyinen ja tarkkanäköinen, ja Wallinin roolityössä tämä ominaisuus punoutuu hienosti osaksi Emman luonnetta. Emma on paitsi esitys rakkaudesta, sen kaipuusta ja etsimisestä, myös nimihenkilönsä kasvutarina. Wallinin käsissä Emma saa kasvaa oivallusten kautta, ja hänen henkilökohtainen matkansa tarinan aikana saa sopivasti aikaa. Vastavoimana nopealle ja nokkelalle Emmalle on Miikka Wallinin näyttelemä herra Knightley, joka ei jää älynlahjoissa tai juonittelussa toiseksi. Knightley on hurmaava hahmo samasta syystä kuin Emma – molemmat ovat älykkäitä, mutta myös kärsimättömiä ja menevät mukaan toistensa nokitteluun. Ja mikäs se hurmaavampi romantiikkatrooppi kuin hyväntahtoinen sanailu? Ei mikään! Wallinin Knightley on hillitty ja hyväkäytöksinen, mutta annas kun Emma sanoo jotain oikein iskevää, silloin on herrasmies kuin pikkupoika. Emman ja Knightleyn kilpailu milloin keksipurkin, milloin hatun kanssa, ja milloin ihan vain sanallisesti, on aivan ihastuttavaa. Pidin erityisesti siitä, miten leikkisä ja tasaveroinen Emman ja Knightleyn suhde on. He piikittelevät, iskevät ja näpäyttävät toisiaan terävästi, kinastelevat ja kärhämöivät suloisesti kuin vanha aviopari jo ennen kuin kumpikaan katsoo toista sydämet silmissä. Ja juuri koska Emma ja Knighley ovat niin toistensa kanssa samalla aaltopituudella, on heidän välillään kimpoilevat kipinät helppo nähdä jo heti ensimmäisessä kohtauksessa. Ja kun tämä itsepäinen, omille tunteilleen sokea kaksikko vihdoin tajuaa, mitä nenän edessä on, on se suloisuus juuri sitä sydäntä pakahduttavaa sorttia.

Nenna Tyni tekee onnistuneen roolityön Harrietina, hän on sopivasti vähän pihalla Emman nopeiden suunnitelmien keskellä, mutta hyppää innokkaasti mukaan uusiin kokemuksiin. Harriet on avoin ja oikeudentuntoinen nuori nainen, ja Tynin näyttelijäntyö nostaa näkyviin kaiken sen, mitä hurjaan pyöritykseen joutuva Harriet kokee ja ajattelee. Liisa Vuori on hillityn ja ah-niin-täydellisen Jane Fairfaxin roolissa mainio, ja tuo rooliinsa sujuvasti sävyjä. Jane on kiinnostava hahmo, ja Vuori tuo hänet lavalle inhimillisellä herkkyydellä. Hienovireisessä roolityössä on kohdillaan niin se, kuka Jane oikeasti on, kuin se, millaiseksi ulkomaailma hänet kuvittelee. Tomi Enbuskan herra Elton on melkoinen tyyppi, hienosti komedian nyanssit Enbuskalla hallussa ja roolityö riemastuttavaa. Frank Churchillin vaaleanpunaisissa Enbuska tekee onnistunutta työtä myös, yläluokkainen kultapoika Frank on kiva hahmo ja Enbuskan tulkinnassa on hyvää monitasoisuutta. Saana Hyvärinen on ihana rouva Weston, joka lempeän jämäkästi pitää Emman ja Knightleyn ruodussa, tai ainakin yrittää. Mikko Pöthölä Emman isän herran Woodhousen roolissa tuo lavalle komediallista timanttia vellin voimaan vannomalla. Ei ole vaivaa, johon lämmin, löysä ja verraton velli ei auttaisi, ainakaan jos herra Woodhousea on uskominen. Annukka Blombergin veikeä palvelija on aina siellä missä tapahtuu, ja neiti Batesin roolissa Blomberg on aina valmiina kertomaan jonkin mehukkaan jutun. Moni näyttelijä tuo lavalle useamman hahmon, ja varsin monipuolisia, hersyviä ja sydämellisiä ovat kaikki lavalla nähtävät tyypit. Roolivaihdot ovat sujuvia ja välillä melkoisen nopeita, iskut ovat kohdillaan.

Emma on hyväntuulinen ja iloinen esitys, joka hurmaa värikkyydellään ja rennolla tunnelmallaan. Nokkela tarina taipuu romanttiseksi hömpäksi teräänsä menettämättä, ja valloittava toteutus sekoittaa 1800-luvun brittiläiseen seurapiirielämään sujuvasti niin Céline Dionin All By Myself-kappaleen, adidaksen treenivaatteita kuin tuulikoneen ja valokuvaussessionkin. Kovin vakavaa ei ole meno missään vaiheessa, ja alusta loppuun leikkisän tunnelman säilyttävä esitys toimiikin parhaiten hempeänä ja hauskana sukelluksena arjen ulkopuolelle. Visuaalisuuden ja tekstin ilottelu ja värikkyys ihastuttaa, ja Emman katsomossa hymy hiipii huulille ihan huomaamatta. Esitys pysyy tyylilajissaan puhtaasti, tavoittaa hyvin tarinan huumorin ja teemat, ja on vastustamattoman valoisa. Erityiskiitos näyttelijöille, jotka ovat kaikki erinomaisen hurmaavia!

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Lahden kaupunginteatteri!

maanantai 22. tammikuuta 2024

Teatterinna-palkinto 2024 – Voittajaäänestys

 


Teatterinna-palkinnon ehdokkaiden jättäminen on tältä erää päättynyt, kiitos paljon kaikille ehdotuksia jättäneille! Nyt onkin vuorossa jännittävin vaihe, nimittäin voittajan valinta. Teatterinna-palkinto 2024 etenee siis seuraavaksi voittajaäänestykseen, joka on käynnissä 22.-30.1.2024 välillä (lomake sulkeutuu 30.1. klo 21). Katso ehdokkaat alta, äänestä suosikkiasi ja osallistu teatterilippujen arvontaan!

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja. Suurkiitos palkinnoista Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri!


Teatterinna-palkinto 2024 ehdokkaat:


Vuoden teatteri-ehdokkaat

Turun kaupunginteatteri

Tampereen Työväen Teatteri

Tampereen Teatteri


Vuoden musikaali-ehdokkaat

Evita (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Lumen taju (Taideyliopiston talvimusikaali)

Rakas Evan Hansen (Helsingin kaupunginteatteri)


Vuoden puhenäytelmä-ehdokkaat

Pieni maailma (Tampereen Työväen Teatteri)

Rikkaruoho (KOM-teatteri)

Joitakin keskusteluja merkityksestä (Q-teatteri)


Vuoden kesäteatteriesitys-ehdokkaat

9 to 5 - Hommat hoituu! (Samppalinnan kesäteatteri)

Täällä Pohjantähden alla (Pyynikin kesäteatteri)

Usko, Toivo & Ryöstö (Meri Oulun Kesäteatteri / RioLive)


Vuoden tanssiesitys-ehdokkaat

Special Night (Helsinki Dance Company)

Käärmeenpääntallaajat (Folk Extreme, Tampereen Työväen Teatteri, & Espoon teatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Kallion lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio TYK)

Kajastus (Teatteri Vanha Juko, Teatteri Telakka)


Vuoden kotimainen kantaesitys-ehdokkaat 

Reikäleipä (Tampereen Työväen Teatteri)

Lumen taju (Taideyliopiston talvimusikaali)

Vänd om min längtan (Wasa Teater)


Vuoden näyttelijä, musikaali-ehdokkaat

Saara Jokiaho (roolistaan musikaalissa Evita)

Miiko Toiviainen (roolistaan musikaalissa Cabaret)

Linda Larkovirta (roolistaan musikaalissa Usko, Toivo & Rakkaus)


Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä-ehdokkaat

Ella Mettänen (roolistaan näytelmässä Elämän ensikertalaisia)

Inke Koskinen (roolistaan näytelmässä Pieni maailma)

Heidi Herala (roolistaan näytelmässä Everstinna)

Klikkaa tästä itsesi äänestämään!


Kuvien tiedot:

Vuoden teatteri © ?/Turun kaupunginteatteri, Mikko Vares, Harri Hinkka

Vuoden musikaali © Jiri Halttunen, Stiina Viitajylhä, Otto-Ville Väätäinen

Vuoden puhenäytelmä © Kari Sunnari, Noora Geagea, Pate Pesonius

Vuoden kesäteatteriesitys © Otto-Ville Väätäinen, Katri Dahlström, ?/RioLive

Vuoden tanssiesitys © Kai Kuusisto, Darina Rodionova, Petteri Aartolahti

Vuoden kotimainen kantaesitys © Kari Sunnari, Stiina Viitajylhä, Frank A. Unger

Vuoden näyttelijä, musikaali © Jiri Halttunen, Otto-Ville Väätäinen, ?/RioLive

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä © Marko Mäkinen, Kari Sunnari, Otto-Ville Väätäinen

Vain äänestyslomakkeen kautta annetut äänet otetaan huomioon. Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkintoyhteistyössä mukana Helsingin kaupunginteatteri, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.

perjantai 12. tammikuuta 2024

Kevään 2024 teatteritärpit

Uusi vuosi ja uudet ensi-illat, eli perinteisen kevään teatteritärppipostauksen vuoro! Paljon kaikenlaista kiinnostavaa on luvassa teattereissa ympäri Suomen, tämä tärppilista painottuu maantieteellisesti niihin juttuihin, joita todennäköisimmin pääsen katsomaan, mutta nappasin mukaan suosituksia myös vähän kauempaa, sillä mainioita esityksiä esitetään monella suunnalla. Eikä sitä koskaan tiedä, jos tulisikin tilaisuus matkustaa vähän pidemmällekin esityksistä nauttimaan, ja se on suunnitelmissakin jossain vaiheessa. Jonkinlainen pohjoisemman Suomen teatterikierros olisi aikamoinen unelma, se vaatii järjestelemistä mutta varmasti toteutan tämän suunnitelman tulevien vuosien aikana. Vaikka en siis kaikkia näitä esityksiä ehkä näekään, laitan jokaisen kohdalle ylös, mitä odotan erityisesti. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisiin katsomoihin teatterivuosi vie... En ole vielä avannut teatterikautta 2024 enkä tiedä, millä esityksellä se tapahtuu, mutta odotan innolla yhtä kaikki.

Vaan pitemmittä puheitta: tässä ovat Teatterinnan tärpit keväälle 2024!

Kuninkaan puhe – Lahden kaupunginteatteri
kuva © Tommi Mattila

Emma – Lahden kaupunginteatteri
kuva © Johannes Wilenius

 Kuninkaan puhe & Emma – Lahden kaupunginteatteri

Ensi-illat: Emma 25.1., Kuninkaan puhe 27.1.

"Eurooppa liikehtii levottomasti ja Englannissa tarvitaan vanhenevalle Yrjö V:lle manttelinperijä. Ensimmäisenä kruununperimisjärjestyksessä on David, joka kuitenkin haluaa naida edelleen naimisissa olevan amerikkalaisnaisen, Wallis Simpsonin, puhumattakaan siitä, että hän flirttailee avoimesti natsien kanssa. Sitten on myös nuorempi veli Bertie, mutta tätä vaivaa vakava änkytys. Ei kai hän voi ottaa vastuuta kokonaisesta imperiumista, kun ei saa edes yksinkertaista tervehdystä suustaan? Kulisseissa Bertien vaimo Elisabeth on kuitenkin junaillut miehensä puheterapeutin pakeille: Lionel Logue tulee kiistatta hyvin suosituksin, mutta onko hänen epäortodoksiset menetelmänsä kerta kaikkiaan liikaa – vaikka vaakakupissa olisi kokonaisen kansakunnan tulevaisuus?"

Kuninkaan puhe on ollut koko kevätkauden eniten odottamani esitys aina siitä saakka, kun sen ensi-ilta julkaistiin. En ollut silloin vielä edes nähnyt samannimistä elokuvaa (nyt olen), mutta jostain syystä olin heti ensimmäisen mainoksen nähtyäni varma, että tästä jutusta tulen tykkäämään. Enää ei kauaa tarvitse odottaa, jotta pääsen ihan oikeasti sitten katsomaan, iskeekö tulevan kuninkaan ja omalaatuisen puheterapeutin yhteistyö ja ystävyys, sillä ensi-ilta on tammikuun lopussa. Tällainen tyylipuhdas puhedraama onnistuneena toteutuksena on teatterissa usein eniten lähellä sydäntäni, tai ainakin samalla tasolla musikaalien kanssa, ja Lahdessa puhedraamat tuppaavat olemaan melkoisen onnistuneita. Siispä innolla kohti katsomoa käy tie. Odotan erityisesti Teemu Palosaaren roolityötä.

"Emma on älykäs, kaunis, koulutettu ja varakas. Harmillisesti 1800-luvun alussa parasta mitä lähes täydellinen nuori nainen voi tehdä, on olla jouten. Mutta joutenolo ei Emmaa kiinnosta – hän haluaa tehdä jotain merkityksellistä, kiinnostavaa ja ehdottomasti hauskaa! Niinpä hän ryhtyy ystäväpiirinsä amoriksi, rakkauden lähettilääksi. Sinkkuystäviensä kohtaloita yhdistäessään, Emma sekoittaa sekä muiden, että oman rakkauselämänsä. Paitsi ettei hänellä ole rakkauselämää. Ei ole. Eikä tule. Sitä hän ei tarvitse, ei todellakaan!"

Emma on hurmaava ja hauska, nokkela tarina, joka on valloittanut minut vuoden 2020 leffaversiona ja valloittanee myös teatterissa. Pitäisi lukea myös Jane Austenin romaani, sillä sivistyksessäni on hänen teostensa kokoinen aukko. Tarinassa on paljon hauskoja kohtia ja myös syvempiä teemoja, joita käsitellään terävästi komedian kautta. Hyväntuulista ja iloista lienee luvassa, sellainen kepeän tarkka tunnelma tulee Emmasta mieleen tätä tarinaa ja hahmoa ajattelen. Odotan erityisesti sitä, miten huumori ja nokkeluus pääsevät lavalla esiin.

Pinnan alla – Ahaa Teatteri

Ensi-ilta 5.2.

"Eetu on juuri aloittanut lukion. Hänen perheensä elämä on mullistunut: Itämerta tutkinut meribiologiäiti on kadonnut uintiretkellään. Yhtäkkiä elämä on surun, perheen rahahuolien sekä ystävyyssuhteiden aiheuttamien kysymysten kanssa painimista. Eetu ystävineen saa koulussa Itämeri-aiheisen tehtävän. Sen tekeminen avaa kaveruksille luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Samalla se ajaa ystävysten välisiä suhteita uusille urille. Pian Eetu alkaa myös ymmärtää äidin katoamiseen liittyviä syitä, ja salaisuudet alkavat selvitä."

Ai että mikä ilo ja jännityksen kihinä täytti meikäläisen, kun kuulin tästä jutusta! Leena Paasion nuortenkirjaduologiaan Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan pohjautuva Pinnan alla dramatisoi kaksi aivan mahtavaa kirjaa ja niiden ihanat hahmot teatterin lavalle, enkä voisi olla enemmän innoissani. Olen kirjoittanut molemmista kirjoista, tässä ja tässä postauksessa. Suurista suunnitelmistani huolimatta en edelleenkään ole nähnyt kuin yhden Ahaa Teatterin esityksen, lukioaikoinani seitsemän vuotta sitten meillä Mäntsälässä vierailleen hyvin mainion Katveen. Mutta nyt viimeistään on aika uudelle Ahaa-elämykselle, ja nyt on kyllä myös kyseessä sellainen esitys, että tätä en missään nimessä tahtoisi missata. On äärimmäisen harvinaista herkkua, että omista suosikkikirjoistaan näkee sovituksia missään muodossa, ja kun Eetun tarina nyt nousee suosikkitarinankerrontamuotoni eli teatterin lavalle, se lämmittää tämän kirjallisuus- ja teatterifanin sydäntä suuresti. Odotan erityisesti sitä, mitä kaikkea kirjoista otetaan lavalle ja millaisia asioita dramatisoinnissa nostetaan tärkeimmiksi. Ja myös sitä, miten kirjoista tutut hahmot tulevat lavalla omiksi versioikseen.

Cock – Teatteri Jurkka
kuva © Marko Mäkinen

Ensi-ilta 24.2.

"John ja hänen poikaystävänsä ovat eläneet pitkään avoliitossa. Kun he päättävät pistää suhteensa tauolle, tapahtuu jotain odottamatonta: John rakastuu unelmiensa naiseen. John potee syyllisyyttä, kärsii ristiriidoista, eikä osaa päättää, miten ratkaista tilanne. Poikaystävä on halukas odottamaan, mutta niin on tyttöystäväkin. Kun John ei suostu valitsemaan, läheisten elämä menee raiteiltaan. Järjestetään illallinen, jolla kaikki ovat läsnä. Myös poikaystävän isä, joka on kutsuttu erotuomariksi. Nyt pitäisi päättää, missä mennään. Ja kaikki ovat valmiita taistelemaan."

Cockia esitettiin Lontoossa 2022, ja koska seuraan Instagramissa kahta tuossa produktiossa mukana ollutta näyttelijää, näin West End-versiosta kuvia, videoita ja backstage-pätkiä heidän somestaan. Esitys kiinnosti silloin ja kiinnostaa paljon myös nyt, ja nyt minulla on todennäköisemmin myös mahdollisuus päästä se näkemään. Ihmissuhteiden ja identiteetin sekä unelmien ja toiveiden tutkiminen ja käsitteleminen teatterin keinoin on aina kiehtovaa, ja Cockin lähtökohdat kuulostavat siltä, että lavalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Näytelmän teemat ovat kiinnostavia, ja tekijäkaarti erinomainen. Odotan siis innolla, enkä vähiten siksi, että pääsen vihdoin näkemään Anssi Niemen lavalla! Viime vuonna oli lähellä, kun nostin kevään teatteritärppipostaukseen hänen sooloteoksensa Straight Acting, mutta kuten usein käy, olin lippujen kanssa auttamattoman hidas ja kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä. Straight Actingin voivat onnekkaat kyllä nyt keväällä nähdä ainakin Oulussa ja Kajaanissa, ja etelämmässä Niemen voi sitten nähdä lavalla Jurkassa. Ja syy, miksi odotan hänen näkemistään lavalla on se, että Niemi on yksi suosikkiäänikirjanlukijoistani, ja äänelle, jonka kertomana olen kuunnellut vaikka kuinka monta kirjaa, on hauskaa saada myös kasvot. Tämä on muuten yllättävän yleinen tapahtuma – kuuntelen niin paljon äänikirjoja, ja niin monet äänikirjan lukijat ovat näyttelijöitä, että useammin kuin kerran on tuttu ääni kiinnittänyt huomion ja olen tajunnut, että hei, tuo tyyppi on lukenut "minulle" kirjaa jossain vaiheessa. Aina hauskaa! Odotan erityisesti sitä, miten Jurkan huoneteatterimuoto sopii tämän tarinan kertomiseen.

Rikkomaton – TAMK Musiikkiteatteri

"Rikkomaton on uusi kotimainen musikaali, joka kertoo kahden 16-vuotiaan pojan rakkaustarinan herätyskristillisen seurakuntayhteisön keskellä. Teos pohtii miten olla uskollinen itselleen samalla kun kokee ulkopuolisuutta ja uskonnollisen yhteisön aiheuttamia paineita."

Viime vuoden Musiikkiteatterifestivaalin workshop-ohjelmistossa oli mukana Jussi Lukácsin säveltämä ja Anna-Maija Ihanderin kirjoittama ja sanoittama musikaali Rikkomaton, josta esitettiin ensimmäinen puoliaika lukuversiona. Fiiliksiäni workshopista löytyy tästä postauksesta. Yhtään vähättelemättä sanon, että rakastuin musikaaliin aivan täysin jo workshopin perusteella, ja nyt pääsen näkemään sen uudelleen, ja pidempänä versiona. Tampereen Ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopiskelijat treenaavat Rikkomatonta parhaillaan, ja lisäinfoa tulevista kevään esityksistä kannattaa tarkkailla Rikkomattoman Instagramista. En malta odottaa, ja odotan erityisesti – no, kaikkea!

Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri
kuva © Jukka Kontkanen, Emilia Boulevard

Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri

Ensi-ilta 13.3.

"Myrskyisenä yönä ukkosen riehuessa syntyy Ronja, metsien mahtavimman ryöväriruhtinaan Matiaksen ja puolisonsa Loviisan tytär. Samaisena yönä halkaisee salama ikivanhan Matiaksenlinnan kahtia ja linnanpuolikkaiden väliin repeää pohjattoman syvä kuilu. Ronja kasvaa linnan suojissa kunnes koittaa päivä, jolloin hän tahtoo nähdä sen ulkopuolelle: kuutamolla tanssivia maahisia ja pöntihiittisiä ja kauniin metsän, joka kutsuu seikkailuihin. Mutta ulkona on myös vaaroja: ajattaria ja männiäisiä. Ja Borkan ryöväreitä, Matiaksen joukkojen pahimpia vihollisia, jotka ovat asettuneet asumaan linnanpuolikkaaseen kuilun toisella puolella. Ronja kohtaa ikäisensä Birkin, Borkan pojan ja ryöväri-isien viha toisiaan kohtaan vain kasvaa. Mutta Ronja ja Birk löytävät ystävät toisistaan ja pakenevat lopulta kallioluolaan, missä metsän taika ja huumaava vapaus ympäröi heidät. Kaipuu kotiin kuitenkin kalvaa ja vanhemmatkin ikävöivät lapsiaan. Keskenään riitelevien sukujen on aika valita rakkauden ja vihan välillä."

Rakastan Ronjaa, kuten on jo useampaan kertaan tullut kerrottua, ja totta kai Ronja siis paikkansa saa myös tällä vinkkilistalla. Vallaton, rohkea ja oikeudentajuinen Ronja on hurmaava hahmo, ja näytelmän jännittävä, hauska, koskettava ja seikkailullinen tarina tosi lähellä sydäntäni. Tämä tarina saa aina hymyilemään ja iloiseksi, ja sen teemoissa on paljon sekä viisautta että riemua. Olenkin tosi iloinen siitä, että Ronjan tarina on aikalailla joka vuosi ohjelmistossa jossain päin, usein monessakin teatterissa, sillä tätä näytelmää jaksan katsoa aina vain uudelleen, ja ihanasti jokainen versio on omanlaisensa, mutta myös tunnistettavan sydämellinen. Odotan erityisesti sitä, miten Ronjan ja Birkin tutustuminen ja ystävystyminen rakentuu lavalle.

Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri
kuva © Turun kaupunginteatteri

Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri

Ensi-ilta 29.2.

"Hiihtolenkiltään kotiin palaavan Veijo Nummisen maailma järkkyy, kun tytär Ilona tuo kotiin miesystävänsä Sakun, jääkiekkoilijan. Veijo on nimittäin armoton hiihtofanaatikko, mutta vihaa jääkiekkoa. Samaan aikaan kun Veijo voivottelee Sakun ammattia, käy ilmi, että Suomen hiihtomaajoukkue on kärynnyt dopingista, ja että Pohjois-Amerikassa on enemmän suomalaisia jääkiekkoilijoita, kuin koskaan aiemmin. Tarinassa kuljetaan kahdella aikatasolla, nykyajassa ja Veijon nuoruudessa, aina kuusikymmentäluvun pukukopista kaksituhattakaksikymmentäluvun hiihtopoluille. Hiihtokierrosten vähentyessä alkaa pikkuhiljaa selvitä, miksi Veijo vihaa jääkiekkoa, millainen on Suomen suurimman hiihtofanin elämä, miksi suomalaiset ovat hiihdolle velkaa ja miksi Juha Mieto todella on kova kaveri. Tärkein kysymys on kuitenkin vielä ratkaisematta: kuka lopulta pelastaakaan Suomen hiihtokansan, vai voiko sitä enää pelastaa?"

Minä pidän hiihdosta kovasti, mutta en pidä jääkiekosta, vaikka en tätä toista kansallislajiamme sentään aivan vihaakaan. Jääkiekko-ottelua minua ei kuitenkaan saa katsomaan sen enempää hallille kuin television eteenkään, mutta hiihtoa katson niin ladun varrella kuin tv:stä oikein mielelläni. Niinpä tämä Turussa helmikuun lopussa ensi-iltansa saava Jotain hiihdosta vaikuttaa juuri siltä, että sopii minulle ja osuu maaliin. Komediaa hiihdon ja jääkiekon vastakkainasettelusta saa varmastikin kaivettua runsaasti, ja odotukseni sen suhteen ovat korkealla. Ehkäpä mukaan mahtuu myös tarkkoja huomioita siitä, miksi urheilu aiheuttaa niin isoja tunteita ja mitä se ihmisistä kertoo. Odotan erityisesti sitä, miten tarina toimii kahdella aikatasolla.

Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri
kuva © TAVATON media

Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri

Ensi-ilta 27.1.

"Tragikomedia perheestä, sen menettämisestä ja anteeksiannosta. Näytelmä kertoo Rinteen perheen tarinan 1950-luvulta aina tähän päivään asti. Aina joku eksyy on totuudenmukainen ja raastava, mutta samaan aikaan haikea ja toiveikas komedia. Kommelluksilla höystetty tarina elämästä ja sen mukana tulevista haasteista. Teemat ovat ajattomia, painavia ja kipeitäkin. Teos liikkuu tunnetilasta toiseen sulavasti, jättäen katsojalle paljon ajateltavaa. Traagiset aiheet kehystetään komiikalla, kun perheen menneisyyttä perataan monien sukupolvien ajalta ja tutkitaan useille eri aikakausille tyypillisiä haasteita ja käyttäytymismalleja."

Olen nähnyt Aina joku eksyy-näytelmän kerran aiemmin, Järvenpään Teatterissa vuonna 2018. Pidin näytelmän rakenteesta ja tavasta kertoa tarinaa, siitä, miten muistot, kokemukset ja henkilökohtaiset käsitykset siitä, mitä on tapahtunut ja miksi, sekoittuvat ja nousevat esiin. Traagiset ja koomiset elementit yhdistyvät tässä tarinassa sujuvasti, ja hahmot ovat tosi inhimillisiä ja samaistuttavia. Pitkälle aikavälille sijoittuva tarina tuo näytelmään kivasti tasoja, ja perhetarinoissa on aina viehätyksensä, sillä perhesuhteet ovat monisyisiä ja niihin latautuu paljon merkityksiä. Odotan erityisesti sitä, miten komedian ja tragedian tasapaino toimii lavalla.


Ensi-ilta 24.2.

"Rakastetun tarinan keskiössä on ruotsalainen Ekdahlin teatterisuku, jonka vaiheita kuvataan kasvavan lapsen silmin. Kiehtova Fanny ja Alexander on ylistys mielikuvituksen ja inhimillisen lämmön parantavalle voimalle uhkakuvien täyttämässä maailmassamme."

Kuten yllä kirjoitin, perhetarinoissa on oma viehätyksensä ja perhesuhtesiin latautuu paljon merkityksiä, ja sama on todellakin totta Fannyn ja Alexanderin kohdalla. Näin näytelmän Helsingin kaupunginteatterin versiona, ja tarinan monitasoisuus ja tunnelman upea painostavuus ja vaihtelu tekivät ison vaikutuksen. Vaikuttava sukutarina ravistelee, koskettaa, hengästyttää, naurattaa ja herättää ajatuksia. Fannyn ja Alexanderin tarina on iso ja väkevä, ja odotan erityisesti sitä, millaiselta tämä tarina tuntuu pienemmässä teatteritilassa.

Uuteen nousuun – Q-teatteri
kuva © Q-teatteri

Ensi-ilta 15.2.

"1990-luvulla lapsuutensa elänyt kaveriporukka kokoontuu vanhan peruskoulunsa homehtuvaan juhlasaliin. Kukaan ei ole muuttunut ja silti mikään ei ole niin kuin ennen. Vaikka kaikki on hyvin, jokin hankaa. Illan aikana muistoja ja haavoja sörkitään likaisilla tikuilla.

Miksi meistä tuli sellaisia kuin tuli?

Voiko kaikesta syyttää vanhempiaan?

Tai ysäriä, mediaa, Iiro Viinasta?

Lapsuus 90-luvun Suomessa oli yhtä aikaa satua ja dystopiaa. Samassa kuvassa ala-asteen hiihtokilpailut ja loputon tulevaisuususko, devalvaatio, konkurssiaalto ja puoli miljoonaa työtöntä. Ensisuudelma, Kurt Cobainin seksikkäästi levinneet aivot, jäätelökakun tahmaamat Nintendo-ohjaimet ja kerhotäti, joka koskettaa oudosti sieltä. Vaimonhakkausvitsit telkkarissa, tihkusateessa poltettu tupakka ja ihanasti levinnyt glittermeikki. Esko Ahon lempeät silmät, Nick Carterin ihana polkka, Gillian Andersonin huokaus, galtsukuvat ja päärynäsiiderin taika. Älyämpäri ja käsi ensimmäistä kertaa toisen paidan alla.

Elämä oli helvettiä ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään."

Q-teatterin Uuteen nousuun kuulostaa houkuttelevalta sekä timanttisen työryhmän että teemojensa takia. Minä tosin olen elänyt lapsuuteni vasta 2000-luvulla, mutta moni 90-luvun juttu lienee silti tunnistettava ja samaistuttava, jos eivät kaikki. En ole koskaan käynyt Q-teatterissa, vaikka moni esitys on kiinnostanut, mutta jospa vihdoin koittaisi aika tälle uudelle tuttavuudelle. Odotan erityisesti sitä, millaisia tyyppejä esityksen hahmot ovat.

William Shakespearen kootut teokset – Keski-Uudenmaan Teatteri
kuva © Tuomas Scholz

Ensi-ilta 12.3.

"William Shakespearen kootut teokset on hillittömän vallaton esitys: maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan 37 näytelmää ja 74 roolihahmoa on rutistettu yhteen esitykseen, jossa näyttelijöitä on käytettävissä kokonaista 3. On pakko hieman tiivistää, oikoa ja tehdä epäsovinnaisiakin tulkintoja, kun näyttelijät muuntautuvat sekunneissa Romeosta Ofealiaksi tai Macbethin noidista Kuningas Leariksi - kyllä siinä taitaa hiki tulla! "

Shakespeare on yksi suosikkijuttujani, missä vain muodossa – joko Bardin näytelmänä, näytelmänä Willistä, tai jollain muulla tavalla tulkittuna. Tällainen yhteenveto, jossa paahdetaan läpi 37 näytelmän juttuja enemmän tai vähemmän koomisella otteella, kuulostaa hauskalta ja varmasti myös on. Shakespearen näytelmät ovat klassikkoja, joista saa irti aina vain enemmän ja aina vain erilaisempia tulkintoja, ja tämän koottujen teosten parodialähestyminen lienee varsin herkullinen. Odotan erityisesti sitä, millaisella twistillä Shakespearen näytelmistä suosikkejani lähestytään.

2:22 A Ghost Story – Helsingin kaupunginteatteri
kuva © Ilkka Saastamoinen

Maratontanssit – Helsingin kaupunginteatteri, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
kuva © Noora Geagea

2:22 A Ghost Story & Maratontanssit – Helsingin kaupunginteatteri

Ensi-illat: 2:22 A Ghost Story 8.2., Maratontanssit 18.4.

"Jenny ja Sam ovat muuttaneet vauvansa kanssa viktoriaaniseen rivitaloasuntoon, jossa alkaa tapahtua outoja. Samin ollessa työmatkoilla Jenny kuulee itkuhälyttimien kautta ääniä aina kello 2:22. Hän uskoo talossa kummittelevan, mutta Sam löytää kaikkeen järkiperustelun."

En ole mikään jännitystarinoiden ylin ystävä, koska ne ovat, no, jännittäviä. 2:22 A Ghost Storyn Lontoon produktiosta on kuitenkin tullut vastaan kuitenkin sen verran paljon hehkuttavia arvosteluja ja kiinnostavia kuvauksia, että en halua jättää sitä välistä. Ja onhan taitavasti punottu jännitystarina äärimmäisen kiehtova, vaikka sitten karmisikin selkäpiitä. Ja lavalla on Lauri Tilkanen, jonka näkemistä teatterin lavalla olen odottanut jo pidemmän aikaa. Ja olihan minulla vaihe, kun suorastaan ahmin kummitustarinoita... Odotan erityisesti sitä, millaisen tunnelman ohjaaja Paavo Westerberg työryhmineen lavalle loihtii.

"Hyvä yleisö, laittakaa vedonlyönti pystyyn, tämä on Maratontanssit! Uskomaton teatteriesitys, joka perustuu Horace McCoyn kiehtovaan romaaniin “Ammutaanhan hevosiakin”, vie sinut nostalgian ja apokalyptisen seikkailun syövereihin. Astu maailmaan, jossa kukoistaa draama ja liikkeen symbioosi – vauhti on hurjempi kuin koskaan ja jokainen sekunti ratkaisee. Ihmisen perustarpeet ovat kovaa valuuttaa, kun taistellaan selviytymisestä – silloin laulu ihmissydämestä kaikuu voimakkaampana kuin koskaan ennen. Älä jää paitsi ainutlaatuisesta elämyksestä, joka nostattaa henkeäsalpaavan kauhun ja saa sydämesi sykkeen energiseen nousuun! Tule ja koe esitys, joka tarjoaa unohtumattoman kokemuksen innoittaen sinua jatkamaan, vaikka maailma ympärillä romahtaisi – Maratontanssit!"

Maratontanssit kiinnostaa minua eniten romaanin (ja elokuvan) nimen, Ammutaanhan hevosiakin, takia. En ole aiemmin tutustunut sen tarinaan, mutta nyt sen tein ja kiinnostuin Maratontansseista vielä lisää. Koko maratontanssien historia ja ajatus on hengästyttävä, ja toiminee teatterilavalla erinomaisesti. Tarinassa on synkkiä teemoja ja epätoivoa, ja on kiinnostavaa nähdä, miten alunperin vuodelta 1935 oleva tarina toimii tässä ajassa. Odotan erityisesti sitä, miten vauhdikas ja kiihkeä esitys on.

← Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company
kuva © Ilkka Saastamoinen / Tampereen Työväen Teatteri

Body Notes – MimoArt Company →
kuva © Kai Kuusisto

Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company & Body Notes - Special Edition – MimoArt Company

Ensi-illat: Macbeth 13.3., Body Notes 26.3.

"Macbeth (1606) on näytelmäkirjallisuuden hurjimpia vallanhimon kuvauksia. Shakespearen tragedia Macbethin pariskunnasta, joka tähtää hallitsijoiksi keinoja kaihtamatta, koukuttaa tarkkanäköisyydellään ja ajattomuudellaan."

Macbeth ei ole suosikkejani Shakespearen näytelmistä (kuten ei ole aiempi TTT:n ja TSC:n käsittelyn saanut Hamletkaan), mutta tämä versio kuulostaa äärimmäisen kiinnostavalta. Ja Hamlet-rockmusikaali oli kovin hieno, joten uskon, että tästä Macbethistä syntyy myös vaikuttava kokonaisuus. Tarinan kertominen yhdistämällä tanssia, teatteria ja vähän sirkustakin on mielenkiintoinen yhdistelmä, josta minulla on kovat odotukset. Toteutuksen lupaillaan päivittävän klassikkoa nykyhetkeen, joka sekin kiinnostaa. Odotan erityisesti esityksen koreografiaa ja sitä, miten se kertoo tarinaa.

"Body Notes on kombinaatio tanssia, fyysistä teatteria, butoa, slapstick -komediaa, uutta klovneriaa, musiikkia sekä visuaalista sielunruokaa. Taiteellisesti kunnianhimoisen teoksen omaleimainen liikekieli yhdessä häikäisevän valo-, lavastus- ja äänimaailman kanssa rakentavat katsojille oivaltavan ja monitasoisen elämyksen, joka haastaa tuoreella tavalla taidetanssin perinteistä vakavuutta."

Näin Body Notesista jonkun version seitsemän vuotta sitten, ja pidin siitä kovasti. Liikekieli ja valaistus jäivät mieleen, ja hämmästelin sitä, mihin kaikkeen ihmiskeho oikein taipuukaan. Nyt special editionia pääsee Tanssin Talossa katsomaan kaksi kertaa, ja suosittelen oikein lämpimästi. Mikäli muistikuvani ovat oikeita, tätä katsoessa saa hengästyä, ihmetellä, nauttia ja ihastella taitavaa esiintymistä ja upeasti rakennettua kokonaisuutta. Odotan erityisesti sitä, miten Body Notes sopii seitsemän vuoden takaisiin muistoihini siitä.

Populaarimusiikkia Vittulajänkältä – Rovaniemen Teatteri
kuva © Rovaniemen Teatteri


Ensi-ilta 23.2.

"Viisivuotiaan Matin ja Niilan ystävyys sinetöidään leikkikentällä räkää syömällä. Siltä seisomalta he nousevat kahdestaan turistibussiin, vakaana aikomuksenaan matkustaa Kiinaan. Sillä sinne maailma päättyy, niin on Matin isä opettanut. Menee jokunen vuosi ja Niila saa serkuiltaan Beatlesin singlen: Rock’n’Roll Music. Pojat laittavat sen soimaan. Rysähdys! Ukkonen iskee huoneeseen eikä maailma ole enää sama. Vain jäidenlähtö Tornionjoesta vetää tälle vertoja. Matti ja Niila perustavat bändin."

Tämä kasvutarina on minulle nimeään lukuun ottamatta vieras, vaikka minun on kyllä pitänyt lukea Mikael Nimen romaani jo monta vuotta. Kasvaminen, musiikin voima, pienen paikkakunnan ihmiset ja oman jutun löytäminen sekä ystävyys ovat teemoja, jotka kiinnostavat ja joista kertovissa tarinoissa on usein lämpöä, huumoria ja koskettavia hetkiä. 60- ja 70-luvulle sijoittuva näytelmä kertoo nuorista, unelmista ja rokcmusiikista, joka kuulostaa siltä, että luvassa on sekä vauhdikasta menoa että tunnistettavia hetkiä. Nuoruus on kiihkeää, hämmentävää ja tärkeää aikaa, ja siihen on helppo samaistua. Niinpä odotankin erityisesti sitä, millaista kuvaa lapsuudesta ja nuoruudesta esitys lavalle loihtii.

Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri, Näty
kuva © Tampereen Työväen Teatteri

Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri

Ensi-ilta 17.1.

"Ne kansankomedian tutut hahmot, tiedäthän. Köyhä pientilallinen, ison talon isäntä, opettaja, kauppias, höveli kulkuri, huonomaineinen nainen, se lapsi joka pääsee oppikouluun, ja se jonka kohtalona on ryhtyä tilan töihin. Juurevassa tarinassa kaikki kokevat muutoksen viiman, kukin tavallaan. Miltä oma maa tuntuu? Ja miltä sen menettäminen? Henkilöhahmojen kohtaloissa kiteytyy 1900-luvun suuri suomalainen rakennemuutos: kaupungistuminen, maaltapako, maastamuutto, syrjäseutujen kurjistuminen. Maaseudun pieneläjän sielunmaisemaa määrittää sidos maahan – ilman juuriaan hän on pelkkä numero tilastoissa."

Jouko Puhakan 1969 kantaesitetty Hyvästi Mansikki saa TTT:n ja Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelijoiden käsissä uuden tulkinnan 2020-luvun hengessä. Itse maaseudun asukkaana ja maatilalla kasvaneena suhtaudun mielenkiinnolla kaikkiin sellaisiin tarinoihin, joissa maaseutu on enemmän tai vähemmän keskiössä. Maaseudun autioituminen, kaupungistuminen, peltojen pistäminen pakettiin ja elämäntapojen muuttuminen on asia, jonka käsittely teatterissa siis herättää heti kiinnostuksen ja houkuttelee katsomoon. Nuoren esiintyjäjoukon tarttuminen juuri tähän näytelmään ja juuri näihin teemoihin tuonee esitykseen uudenlaisia tasoja ja mainioita näkökulmia. Odotan erityisesti sitä, millaisina maaseutu ja sen asukkaat esityksessä nähdän.

Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri
kuva © Vaasan kaupunginteatteri

Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri

Ensi-ilta: 22.2.

"Pasi Lampelan draama ”Nollaneljäviisi” on väkevä tarina perheestä, jossa kamppaillaan riippuvuuden kanssa. Nuori aikuinen Mira yrittää aloittaa raittiin elämän haparoivin askelin, ja mukaan kietoutuvat niin hänen äitinsä, veljensä, ystävänsä ja äidin miesystävän elämät."

Riippuvuus, siitä irti pääseminen, perhe ja varovaiset unelmat ovat kaikki teemoja, joista olen nähnyt monta väkevää, kauniisti kerrottua tarinaa. Tämä Pasi Lampelan näytelmä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta toivottavasti myös Nollaneljäviisi onnistuu kertomaan teemoistaan onnistuneesti ja kasvattamaan sekä tarinansa että hahmonsa kokonaisiksi. Perhetarinoissa, kuten jo aiemmin todettu, on oma viehätyksensä, ja ihmissuhteiden, nimen omaan (myös) muiden kuin romanttisten, kuvaaminen lavalla on kiinnostavaa ja pitää otteessaan. Nollaneljäviiden esittelytekstin perusteella ajattelen tämän olevan syvälle menevä draama, ja sellaisethan minun mieleeni eniten ovat. Odotan erityisesti sitä, miten tarinan ihmissuhteet tuodaan lavalle.

The Prom – Skene musiikkiteatterikoulu

The Prom – Skene musiikkiteatterikoulu & Rantasalmen nuorisoteatteri

Ensi-illat: Skene-Prom 15.5., Rantasalmen Prom 19.4.

"Neljä hiipuvaa Broadway-tähteä etsii epätoivoisesti keinoja parantaa julkista imagoaan. Sosiaalisen median kautta he kohtaavat Emman, teinin Indianan pikkukaupungista, jonka koulutanssiaiset peruttiin, koska hän aikoi osallistua niihin tyttöystävänsä kanssa. Nelikko päättää auttaa Emmaa päästäkseen taas otsikoihin ja matkustaa Indianaan korjaamaan tilanteen. Tanssiaiset kuuluvat kaikille!"

The Prom-musikaalia saadaan ihastella kahden nuorten teatteriryhmän esittämänä, kun sekä Skenen musiikkiteatterikoulu että Rantasalmen nuorisoteatteri tarttuvat tähän tanssiaistarinaan. Olen kuunnellut musikaalin Broadway cast recordingia siitä saakka, kun se julkaistiin, ja tykkään sekä biiseistä, tarinasta että hahmoista. Promista on myös leffaversio, joka löytyy Netflixistä, mutta se ei ehkä täysin onnistunut näyttämömusikaalin sovittamisessa elokuvamuotoon. Tosin mukana on ihana Andrew Rannells, joten jo hänen takiaan leffaa on kiva katsoa. Mutta näyttämölle tämä alunperin on tehty ja siinä musikaali toimineekin parhaiten. Suloinen rakkaustarina, teatterin taika, uskallus olla oma itsensä ja pitää kiinni oikeuksistaan, yllättävät ystävyydet ja mainio musa, se Promissa hurmaa ja sitä saadaan siis tosiaan nauttia peräti kahden ryhmän voimin nyt keväällä. Mahtavaa saada The Prom Suomeen, ja mikä parasta, juuri nuorten esittämänä!

maanantai 1. tammikuuta 2024

Teatterinna-palkinto 2024: ehdokasasettelu alkaa

Uusi vuosi alkaa, eli nyt on aika muistella viime vuoden upeita teatterielämyksiä ja niiden tekijöitä. Aivan oikein – on siis Teatterinna-palkintojen aika! Nyt kolmatta kertaa jaettavat palkinnot jaettiin edellisen kerran 5.2.2023. Ihka ensimmäistä kertaa Teatterinna-palkinnot jaettiin 5.1.2020. Edellisten palkintojen voittajia pääsee tarkastelemaan tästä linkistä.

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja. Suurkiitos palkinnoista Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri!

Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkinnoissa yhteistyössä Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri.

Tästä lähettämään ehdotuksia!

OHJEET:

Esityskategorioissa ehdotuskelpoisia ovat kaikki vuoden 2023 aikana ensi-iltansa Suomessa saaneet musikaalit, puhenäytelmät ja tanssiteokset, myös ne esitykset, jotka saivat vuonna 2023 uusintaensi-iltansa.

Vuoden kotimainen kantaesitys tarkoittaa nimensä mukaisesti kotimaista esitystä, eli tässä kategoriassa ei ole ehdotuskelpoinen ensimmäistä kertaa Suomessa esitetty, jossain muualla kantaesityksensä saanut musikaali/näytelmä.

Näyttelijäkategorioissa voi asettaa ehdolle näyttelijöitä myös esityksistä, joiden ensi-ilta on ollut ennen vuotta 2023, kunhan näyttelijäsuoritus on nähty vuoden 2023 aikana.

Halutessaan ehdotuksen mukaan voi kirjoittaa myös perustelun, miksi haluat ehdottaa juuri tätä teatteria/esitystä/näyttelijää. Näitä perusteluita hyödynnetään myöhemmin voittajien julkistuksen yhteydessä. Perustelut voidaan julkaista nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti.

Ehdotuksia voi jättää tästä päivästä lähtien, ajalla 1.1. - 19.1.2024. Voittajaäänestys aukeaa 22.1. ja on auki 30.1.2023 saakka. Voittajat julkaistaan Teatterinna-blogissa (teatterinna.blogspot.fi) perjantaina 2.2.2024.

Vuoden 2024 Teatterinna-palkinnon kategoriat ovat: 

• Vuoden teatteri 

• Vuoden musikaali

• Vuoden puhenäytelmä

• Vuoden kesäteatteriesitys

• Vuoden tanssiesitys

• Vuoden kotimainen kantaesitys

• Vuoden näyttelijä, musikaali

• Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä


Tästä lähettämään ehdotuksia!

Huom. Ehdokkaiden asettaminen ja äänestys tapahtuu Google Formsin kautta, eli vain sitä kautta jätetyt ehdotukset ja äänet huomioidaan. Tietoja käytetään vain Teatterinna-palkintoäänestyksessä.