sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Viikon teatterivinkit: Kotimaista, osa 2


Viime viikon teemaa jatkaen luvassa on kotimaisia teatterivinkkejä, sekä kokonaisia esityksiä että muita juttuja.


Minä en nähnyt Svenska Teaternissa 1994-1995 pyörinyttä Hype-musikaalia koska olen liian nuori, mutta sen verran legendaarinen kokemus se on yleisölleen ollut, että hurjan paljon kaikenlaista hyvää olen musikaalista kuullut, ja muutaman biisin toki myös. Hype-ilmiön olisin todellakin halunnut kokea, ja samanlaista nuorisoa yhdistävää musikaalivillitystä olisin kyllä kaivannut omillekin teinivuosilleni. Jaksan tosin odottaa, jos tai kun joku suomimusikaali vielä tulevaisuudessa kohoaa hurjaan suosioon, olisi nimittäin aika hienoa kokea joku niin vahvasti vaikuttava kokemus kuin mitä Hype kaikesta päätellen on ollut. Hype forever: 25 vuotta myöhemmin-dokumentti tulee tänään 24.5. Yle Teema & Fem-kanavalta klo 20.30 ja on jo Areenassa katsottavissa, katseluaikaa on vielä n. vuosi jäljellä. En vielä ehtinyt koko dokumenttia katsomaan, mutta tsekkasin jo pari pätkää, ja kaikesta kyllä huokuu sellainen tunne, että Hype oli jotain todella upeaa.

Lahden kaupunginteatteri tarjoaa monipuolisia digimateriaaleja teatteriin liittyen, on esimerkiksi ylläoleva teatterihistorian oppitunti maisteri Raiskion opastuksella, monologeja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä-teoksen 150v juhlavuoden kunniaksi, Tuhkimon kertomia satuja ja kotimaisia klassikkorunoja teatterin näyttelijöiden esittäminä. Tosi kiva paketti kaikenlaista, näiden parissa saa kulutettua aikaa ihan huomaamatta. Teatterihistorian oppitunnit olisivat sopineet meikäläisenkin teatteritieteen kurssille, harmi kun se ehti jo loppumaan. Eniten minua ilahduttavat Seitsemän veljestä-monologit.


Ryhmäteatteri tarjoaa uutuusnäytelmästään kolme livestriimiä, 27.5., 29.5. ja 30.5., aika klo 19 ja liput 11,90€. Esitys sai ensi-iltansa 8.2. ja sitten koronatilanne keskeytti esityskauden, mutta hieno juttu, että Ryhmis tuo esityksen nähtäville näin ruudun kautta. Mielenkiintoiselta vaikuttava esitys, kuulinkin tästä kehuja ennen kuin esitykset loppuivat.


KUT tarjoaa katsottavaksi Akseli Gallen-Kallelasta ja Mary Gallénista kertovan esityksen Akseli ja Mary. Livestriimi 29.5. klo 14, jonka jälkeen tallenne on katsottavissa 31.7. asti. Liput 9,90€. KUTin edellinen esitys Halosenniemessä, Kultakausi, oli tosi kiva kurkistus historiaan, ja luulenpa, että hyvä on tämäkin. Halosenniemi tarjoaa esitykselle komeat puitteet, ja näyttelijäkaksikko Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki varmasti tuovat historialliset hahmonsa näyttämölle hyvällä otteella.

Vaasan kaupunginteatteri tarjoaa vaikka mitä katsottavaa ja kuunneltavaa, esimerkiksi ylläolevan Taistelukoreografia-videosarjan (joka muuten on tosi mielenkiintoinen!), runoklubin, jumppia, teatteripodcasteja ja lintupäiväkirjan. Laidasta laitaan on tutkittavaa, monipuolisia ja kiinnostavia juttuja. Romeo+Julia-näytelmän tanssivideoista erityiskiitokset, tanssi oli esityksessä melkoisen komeaa katsottavaa ja nyt sen voi sitten itse opetella opetusvideon avulla.

Katson edelleenkin tosi vähän sekä oopperaa että balettia, vaikka ne ovatkin tosi hienoja. Jospa nyt sitten vihdoin saisin aikaiseksi sivistää itseäni tälläkin näyttämötaiteen saralla, ainakin kansallisbaletin Romeo ja Julia on ehdottomasti katsomislistalla, tästä tarinasta kun minua kaikki versiot kiinnostavat, oli kyseessä sitten perinteinen näytelmä, elokuva tai nyt tarjolla oleva baletti. Ylläoleva video on Romeon ja Julian traileri. Stage24 tarjoaa lisäksi esimerkiksi Kesäyön unelma- ja Pieni merenneito-baletit ja Syyssonaatti-oopperan. Ja paljon muuta, esitysten lisäksi on viseoita kulisseista ja keskusteluja tekijöiden kanssa.


Teatterikorkeakoulussa piti keväällä tulla ensi-iltaan monta juttua joita olin menossa katsomaan, myös Mummin Kulta ja Ruusu-niminen esitys. Vaikka esityskausi sitten peruuntui, esitys sai virtuaalisen muodon, ja nyt tarjolla onkin kolmiosainen kuunnelma, kaksi ensimmäistä jaksoa videoituina läpilukuina ja kolmas jakso kuunnelmana. Lisäksi sivuilla on esim. galleria, josta löytyy pukusuunnittelijan ja lavastajan kuvamateriaalia.

Åbo Svenska Teaterin Kalevala

Kalevala jäi esityskautenaan näkemättä ja sekös harmitti, mutta eipä hätää, sillä esitys tulee Yle Areenaan 5.6. klo 00.01! Tästä olen kuullut kyllä niin paljon kehuja ja hehkutusta, että en malta odottaa kokevani näytelmää itse. Luvassa ainakin paljon puolukoita, nukkehahmoja ja vauhdikasta menoa.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Viikon teatterivinkit: Kotimaista, osa 1


Tässä ja seuraavassa vinkkipostauksessa on luvassa kotimaisia teatterijuttuja, tässä ensimmäisessä osassa kokonaisia esityksiä ja seuraavassa sitten jotain muuta. Osan olen nähnyt, montaa en, mutta nämä kaikki vaikuttavat tosi kivoilta ja ovat ehdottomasti katsomislistalla.

Myrskyluodon Maija (Salon Teatteri)
© Mikko Pääkkönen

Salon Teatterin Myrskyluodon Maija-musikaali on katsottavissa 31.5. saakka 10 euron hintaan (tästä linkistä lisätietoa). Ihan loistava esitys, tykkäsin tästä niiiiin paljon kun viime kesänä sen näin. Tämä on ihana, koskettava, kaunis, hauska, elämäniloinen ja valloittava musikaali, ja Salon Teatterin versiossa kaikki on kohdallaan. Trailerin perusteella (löytyy täältä) kuvaus ja laatu näyttää hyvältä, eli toiminee mainiosti myös tallenteena. Minäkin katson tämän ehdottomasti uudelleen, mahtavaa saada kokea näin hieno teatterielämys uudelleen! Bloggaus esityksen ensi-illasta löytyy tästä linkistä.

Teater Viirus
Roulettenburg - total entertainment forever © Noora Geagea

Teater Viirus on tarjonnut esityksiä katsottavaksi 24.4. alkaen, ja vielä on kaksi jäljellä, nyt nähtävissä oleva Roulettenburg - total entertainment forever ja 25.5. katsottavaksi tuleva Mästaren & Margarita. Viirus Play löytyy tästä linkistä, siellä myös vähän lisätietoa esityksistä ja Viirus Playstä. Kaikki esitykset on tekstitetty suomeksi ja englanniksi. Nyt tarjolla oleva Roulettenburg on ihan mahtava, jestas sentään mitä tykitystä! Näin esityksen viime syksynä, ja olin aivan myyty. Vähän pää pyörällä ja hämmästyneenä seurasin tätä viihdyttävää painajaista, kylläpä se vaan oli hieno. Bloggaus löytyy täältä

Iloisten sielujen hotelli (Aleksanterin Teatteri)

Aleksanterin teatterissa esitetyn Iloisten sielujen hotelli-musikaalin esitystallenne (tallennettu 5.6.2019) löytyy YouTubesta. Minua harmitti kovasti, kun en ehtinyt tätä katsomaan silloin kun esitys pyöri, mutta nytpä on mahdollisuus sukeltaa 1920-luvun Helsinkiin ja tämän tarinan pariin. Pikaisen vilkaisun perusteella tallenne näyttää hyvältä, kuva on laadukas ja ääni kirkas, eli varmasti katsomisen arvoinen.

Houdini (Musiikkiteatteri Kapsäkki, Aleksanterin Teatteri, Komediateatteri Arena)

Houdini-musikaalista en ollut kuullutkaan, kunnes törmäsin tähän tallenteeseen jossain somealustalla. Näyttelijäkaarti vaikuttaa tosi hyvältä ja Houdini on tosi kiinnostava aihe, onpahan hyvältä kuulostava musikaali! Ja Jukka Nykäsen musiikki, se lupailee myös iloisia kuunteluhetkiä. Pikavilkaisun perusteella tallenne on hyvin kuvattu ja kiva katsella, ja esitys näyttää tosi hyvältä, puvustus on hieno, Aleksanterin teatterin puitteet mainiot ja musiikki kuulostaa mahtavalta. Tallennettu 5.1.2015.

Laaki ja vainaa (Vaasan kaupunginteatteri)

Vaasan kaupunginteatterin Laaki ja vainaa-näytelmä löytyy täältä.

Veriruusut (KOM-teatteri)

KOM-teatterin Veriruusut-näytelmä on jo pidemmän aikaa löytynyt Yle Areenasta, ja katseluaikaa on vielä jäljellä puolisentoista vuotta, eli hyvin ehtii vielä vaikka useasti katsomaan. Tämä kiinnosti minua jo siinä vaiheessa kun sitä teatterissa esitettiin, mutta en koskaan käynyt Veriruusuja katsomassa enkä vielä ole Areenasta myöskään katsonut, vaikka laitoin jo heti muistutuksen itselleni kun esitys Areenaan tuli. Johtunee siitä, että katseluaikaa on ollut niin paljon, olen sitten siirtänyt tätä aina eteenpäin. Veriruusuista olen kuullut paljon hyvää palautetta ja luulen, että pidän siitä kovasti.

Karanteeniteatteri

Karanteeniteatteri-sivustolta löytyy monipuolista ohjelmistoa, nyt katsottavissa mm. Maltti ja Valtti-show sekä Martti Suosalon Palvelija-monologi. En ole ehtinyt mukaan näihin Karanteeniteatterin juttuihin muiden livestriimien, esitysten alkamisajan tai jonkin muun (teko)syyn takia, mutta ehkäpä jonkin esityksen vielä tältä mainiolta sivustolta katselen. 

Hän joka kiinnostui ötököistä (Teatteri Toivo)

Teatteri Toivon Hän joka kiinnostui ötököistä-esityksestä on YouTubessa peräti kolme eri versiota, kolmen eri näyttelijän esittämänä. Tämä on kiinnostanut minua jo siitä lähtien, kun näin Teatteri Toivon Instagramista ensimmäiset kuvat esityksestä. Mielenkiintoinen aihe ja visuaalisesti hienon näköinen, en ole ennen Toivon esityksiä nähnytkään eli odotan innolla tämän katsomista.
 
24H Viral Monologues (Rakastajat-teatteri)
This is our last dance-monologi, käsikirjoitus Enda Kilroy, esittäjä Joonas Saartamo

Rakastajat-teatterin The 24 Hour Viral Monologues-monologeja olen katsellut iltaisin yhden tai kaksi, nämä ovat mainioita ja olen tykännyt kaikista katsomistani. Kaikki monologit löytyvät esim. tästä linkistä, juttuja on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Mukavia lyhyitä tarinoita, hyvistä aiheista ja mainioiden näyttelijöiden esittämänä.

torstai 7. toukokuuta 2020

Viikon teatterivinkit: Musikaalit


Tällä kertaa luvassa on ilmaisia katseluvinkkejä musikaalien maailmasta! Nämä ovat kaikki englanniksi, mutta pysykää kuulolla, sillä seuraavat kaksi vinkkipostausta on omistettu kokonaan kotimaisille teatterijutuille.

Eugenius!
Eugenius!-musikaalin näin pari vuotta sitten kahdesti Lontoossa paikallisessa suosikkiteatterissani The Other Palacessa, ja kirjoitin siitä myös postauksen. Nyt tämän hurmaavan musikaalin esitystallenne on laitettu vapaasti katsottavaksi, se löytyy sekä YouTubesta (yllä) että Facebookista (klikkaa tästä). Suosittelen tätä kovasti, Eugenius! on yksi ihanimpia musikaaleja joita olen nähnyt, ja sen lisäksi super hauska ja täynnä toinen toistaan kivempia biisejä, mainiompia koreografioita ja nokkelaa huumoria. Näyttelijät tekevät mahtavaa työtä, esitys on loistava ja tästä tulee aina tosi hyvälle tuulelle. Olen ehtinyt tallennettakin katsomaan jo pari kertaa, kerran kokonaan ja lisäksi suosikkikohtiani paristi uudelleenkin. Vaikka tämä ei olekaan esitettäväksi kuvattu, on tallenne hyvälaatuinen ja mukava katsoa, siitä paistaa kyllä läpi kaikki se ihanuus ja hienous, jota Eugeniuksessa on.

Pieces of String
Kyllä vain! Edellisessä postauksessa Digital Theatresta vinkkaamani Pieces of String tulee katsottavaksi päivän ajaksi, huomenna 9.5. Mercury Theatren sivuille (tästä klikkaamalla sinne). Tallenne on katsottavissa Suomen aikaa klo 12.00 eteenpäin. Niin lämmin ja suuri suositus tälle kun on mahdollista antaa, Pieces of String on sellainen musikaali, johon rakastun koko ajan enemmän, ja jonka haluaisin esitellä kaikille. Niin kaunis, lämmin, hauska, koskettava ja hieno teos, että ei voi kuin ihailla. Upea musiikki, loistavat näyttelijät ja kaikki kohdallaan, ei siinä muuta tarvita. Myös tallenne on oikein hyvin kuvattu ja laadukas.

The Midnight Gang
Tätä en ole nähnyt enkä tiedä musikaalista mitään, mutta olen kyllä aikeissa katsella tämän hurmaavalta kuulostavan musikaalin, vaikuttaa sellaiselta hauskalta ja ihanalta hyvänmielen esitykseltä. Katseluaikaa on 29. toukokuuta saakka, tallenne löytyy tästä linkistä.

Wasted
Brontën sisaruksista kertova rock-musikaali Wasted löytyy tämän linkin takaa. Olen ehtinyt katsomaan Wastediä parikymmentä minuuttia ja se kyllä vetää mukaansa, musiikki on energistä ja hienoa ja näyttelijät mainioita. Rock-dokumenttityyli on kiinnostava muoto musikaalin telemiseen, vaikka tämä onkin enemmän yhdistelmä erilaisia tyylejä kuin pelkästään dokumenttimaisesti tehty. Tunnelma on kiehtova ja esitys levittäytyy näyttämölle kivasti. Ja bändille vielä erityispisteet, kiva kun he ovat lavalla mukana. Southwark Playhouse eli teatteri jossa Wastediä esitettiin on sekin suosikkiteattereitani Lontoossa, ja lisämainoksena sanottakoon, että pari muutakin esitystallennetta löytyy heidän sivuiltaan katsottavaksi.

By Jeeves
Sarjassamme Andrew Lloyd Webberin perjantaishowt on seuraavana vuorossa By Jeeves-niminen musikaali. En tiedä yhtään, mistä esitys kertoo enkä muutenkaan mitään muuta paitsi sen, että tämä oli jonkinmoinen floppi jossain, missä sitä esitettiin. Mielenkiinnolla kuitenkin katson, mistä on kyse, Lloyd Webber on suosikkimusikaalisäveltäjäni ja luulenkin, että ainakin musiikellisesti By Jeeves on mieleeni. Tämä siis huomisesta 8.5. Suomen aikaa klo 21 eteenpäin katsottavissa viikonlopun ajan.

Myth
Laitetaas vielä toinenkin The Other Palacessa pyörinyt esitys! Ja on tässä muuten myös on mukana Pieces of Stringistä tuttu Joel Harper-Jackson. En ole (vielä) ehtinyt katsomaan, mutta pidän tästä jo näkemmättäkin. Orfeus-taru on suosikkimyyttejäni, ja teatterissa muutenkin suosittu aihe, Mythin lisäksi esim. palkintoja kahminut Hadestown ja musikaali nimeltä Jasper In Deadland ammentavat tästä myytistä. Myth lähtee kyllä katseluun heti kun mahdollista, olen tästä tosi innoissani ja toivon, että on niin kiva kuin luulen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Viikon teatterivinkit: Digital Theatre, osa 2

Viikon teatterivinkit, osa 1
Viikon teatterivinkit, osa 2
Viikon teatterivinkit, osa 3

Digital Theatre-sivusto on tarjonnut meikäläiselle monia teatterikokemuksia nyt poikkeustilanteen aikana, ja seuraavaksi luvassa 2/2 postaus katsomisvinkkejä kyseisestä palvelusta (eka löytyy täältä). Olen katsonut sieltä tähän mennessä reilut parikymmentä esitystä, ja karsin niistä suosikkini näihin kahteen vinkkipostaukseen. Digital Theatre on tosi kiva palvelu, hinta on aika edullinen eli 9,99 puntaa/11,50 euroa kuukaudessa, tai sitten voi vuokrata kiinnostavan esityksen hintaan 7,99 puntaa. Voin suositella Digital Theatrea lämpimästi, tallenteet toimivat hyvin (muutaman esityksen kohdalla tosin on pätkimistä, onneksi harvoin) ja tarjonta on laaja, mielenkiintoinen ja monipuolinen. Teatterin lisäksi löytyy oopperaa, balettia, musiikkia ja joitakin (lyhyt)elokuvia. Näihin en ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta ainakin Royal Opera Housen The Nutcracker-baletin aion katsoa. Ilmaista kokeilujaksoa Digital Theatrella ei ole, mutta esityskirjastoon pystyy tutustumaan ilman kirjautumista, samoin esitysten trailerit ovat vapaasti katsottavissa. Suurimpaan osaan tallenteista saa englanninkieliset tekstitykset, minä olen tykännyt katsoa näitä tekstitettynä niin ei mene mikään kohta ohi. Musikaaleja palvelusta ei löydy kuin viisi, se on vähän harmi, mutta tuleepahan katsottua puheteatteria nyt iso annos, ja aikamoisen hienoa tarjonta on sekä puhe- että musiikkiteatterin puolella.

Viime postauksessa vinkit keskittyivät Shakespeareen, nyt luvassa on muutama ei-Shakespeare-vinkki, yksi musikaali ja neljä puhenäytelmää. Pidän näistä kaikista todella paljon, olen katsonut kaikista suosikkikohtaukseni jo moneen kertaan uudelleen ja olen ihan innoissani siitä, että (vaikka tilanne on mikä on) tulin katsoneeksi nämä esitykset. Jossain vaiheessa olisin tosin joka tapauksessa ottanut Digital Theatren kokeiluun, mutta en tiedä koska sille olisi ollut aikaa, jos teatterireissuja olisi normaaliin tapaan ollut. Joten jotain positiivista siinä, ettei pääse teatterin penkkiin istumaan - tuleepahan tutustuttua sellaisiin esityksiin, joista en muuten olisi ehkä koskaan kuullutkaan.

Pieces of String
Juoni pikaselostuksena: Jane (Carol Starks) saapuu lastensa Edin (Andy Coxon) ja Gemman (Ella Dunlop) kanssa isänsä hautajaisista tämän kotiin. Mukana on Edin miesystävä Harry (Gary Wood), joka on Janelle ongelma. Ei varsinaisesti Harry, vaan se, että hän ja Ed ovat yhdessä. Kun Rose (Marilyn Cutts) ilmaantuu ja esittäytyy hautaan saatetun Edwardin ystävän ystäväksi, alkaa Janelle pikku hiljaa paljastua asioita isästään ja tämän elämästä. Musikaali liikkuu kahdella aikatasolla, nykyajassa ja 1940-luvulla, jossa Edward (Craig Mather) ja Anna (Lauren Hall) ovat perustamassa yhteistä kotia ennen Edwardin sotaanlähtöä. Sodassa Edward tapaa Tomin (Joel Harper-Jackson) ja kaikki muuttuu. Tallenne on vuodelta 2018 Mercury Theatre Colchesterin produktiosta.

Tämä on ihana! Juuri sopivan sydäntäsärkevä ja suloinen esitys, sopivasti draamaa ja hauskoja hetkiä ja todella hyvä käsikirjoitus, sanoitus ja musiikki. Tarina vaihtelee näppärästi menneen ja nykyisen välillä, tätä tukevat hienosti koreografia ja ääni- sekä valosuunnittelu. Näyttämökuvasta pidän kovasti, lavastus on toimiva ja sopii hyvin kahteen aikaan, ja puvustus on tyylikästä varsinkin 1940-luvulla. Musiikki on tosi kaunista, ylläoleva biisi eli Standing In The Shadows on ehkä suosikkini, mutta moni muukin kappale ihastuttaa ja olenkin kuunnellut niitä ahkerasti varastoon, ennen kuin tämä Digital Theatre-tilaukseni päättyy ja voin enää vain muistella tätä ihanuutta. Täytyy kyllä vielä katsoa koko show myös uudelleen eikä vain parhaita kohtia, tämä on kokonaisuutena hieno ja harkittu, työryhmällä on katsojan ilahduttaminen ja itkettäminen hallussa. Tähän toki auttaa loistava näyttelijäkaarti. Onpahan täydellisesti roolitettu esitys, täytyy sanoa että nyt on jokainen näyttelijä osunut oikeaan hahmoa rakentaessaan. Suosikkini on Joel Harper-Jackson Tomin roolissa, ai että miten ihanaa roolityötä! Tom on superkiva hahmo, valloittava, ilkikurinen, ystävällinen, päättäväinen, fiksu ja hurmaava, ja Harper-Jackson tuo hahmonsa lavalle ihan täydellisesti. Hän tekee vivahteikasta, herkkää ja vahvaa työtä jokaisessa kohtauksessa ja siihen päälle vielä laulaa upeasti. Ja miten hienosti Harper-Jackson ja Craig Mather kertovatkaan Tomin ja Edwardin rakkaustarinaa. Saa kyllä hymy naamalla ja kyynel silmäkulmassa seurata, kuinka he tutustuvat, rakastuvat ja sitten palaavat sodan jälkeen arkeen ja ajautuvat erilleen. Mather tekee hienovaraisen roolin, hän eläytyy tapahtumiin taitavalla otteella ja rakentaa Edwardista monitasoisen, koskettavan ja hienon hahmon. Lauren Hallin roolisuoritus Annana on myös koskettava, hän tasapainoilee taitavasti innostuneen, perhettä perustavan ja uuden elämän aloittavan nuoren naisen, sotivasta miehestään huolestuneen vaimon ja sodan jälkeen asioista selvää saavan, järkyttyneen naisen tunteiden välillä. Nykyajassa pidin tosi paljon Ella Dunlopin nokkelasta ja ihastuttavasta Gemmasta, Dunlop tekee roolinsa mainiolla tavalla ja tuo jokaiseen kohtaukseen hyvää energiaa. Carol Starks on oikein hyvä Jane, Starks löytää hahmostaan sekä tiukan ja ankaran että haavoittuvaisen ja herkän puolen, ja tuo ne lavalle taidolla. Andy Coxon on hieno Ed, Coxon tekee monikerroksisen roolin ja häntä on ilo katsoa lavalla, Edistä on helppo pitää, vaikka hän ehkä reagoikin tilanteisiin vähän yllättävästi välillä. Marilyn Cutts on hauska ja koskettava vanha Rose, joka lapsuutensa tekemisiä hieman katuen saapuu paikalle, kun on jo vähän liian myöhäistä. Nicole Grumann tekee onnistuneen roolin nuorena Rosena, yksi suosikkikohtauksiani on se, kun veljensä Tomin ja tämän rakkaan Edwardin suhteesta järkyttynyt nuori Rose ja Tom riitelevät Edwardista. Pieces of String sisältä paljon tosi kivoja hetkiä, hauskoja, koskettavia, iloisia ja surullisia juttuja, jotka on toteutettu taitavasti ja harkiten. En tiennyt yhtään, mitä oli luvassa, kun klikkasin tallenteen päälle, mutta nyt olen ihan rakastunut tähän musikaaliin, ja se varmastikin menee Top 10-listalle kaikista suosikkimusikaaleistani. Olipas vaan hieno!

Nibroc-trilogia
Juoni pikaselostuksena: Nibroc-trilogia koostuu siis kolmesta näytelmästä, jotka ovat Last Train To Nibroc, See Rock City ja Gulf View Drive. Ekassa näytelmässä May (Lily Nicksay) ja Raleigh (Erik Odom) tapaavat täpötäydessä junassa ja alkavat juttelemaan. May on menossa kotiinsa, Raleigh New Yorkiin. Selviää, että he ovat kotoisin läheltä toisiaan, ja viihtyvät muutenkin toistensa seurassa. Toisessa näytelmässä May ja Raleigh ovat yhdessä, ja mukaan tulevat myös Raleighin äiti, Mrs Gill (Sharon Sharth) ja Mayn äiti, Mrs Brummett (Clarinda Ross). Suhteessa on ylä- ja alamäkiä, ja kitkaa aiheuttavat myös vanhempien ja lasten välit. Kolmannessa näytelmässä mukaan tulee vielä Raleighin sisko Treva (Faline England). Raleigh ja May asuvat Floridassa Mrs Gillin kanssa. Myös Mrs Brummett saapuu paikalle ja myöhemmin vielä Trevakin, ja eripuraa ja ärsytystä on kaikkien välillä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, välittämistä, huolta ja lämpöä, kuten kaikissa trilogian näytelmissä. Tallenteet ovat vuosilta 2015, 2016 ja 2017 Rubicon Theatre Companyn produktioista.

Nyt ovat kyllä näkemieni puhenäytelmien aatelia nämä kaikki kolme! Ihan superhienoa tekstiä, niin vaivattomasti, luontevasti, uskottavasti ja kauniisti etenevää menoa, että nämä näytelmät katsoo ihastellen alusta loppuun. Last Train To Nibroc on näistä kolmesta suosikkini, se on teatteria ihan parhaimmillaan - upea teksti, hieno tarina ja mahtava näyttelijäkaksikko. Muuta ei tarvita koskettavaan, hauskaan, yllättävään, ihastuttavaan, vihastuttavaan ja hurmaavaan katselukokemukseen. Kaksi muuta näytelmää eivät ekalle paljoa kalpene, niissä säilyy sama hienovarainen, lämmin ja koskettava tunnelataus ja taitavasti kirjoitettu tarina, eka osa vain sattui olemaan enemmän mieleeni. Kaikki kolme ovat Arlene Huttonin käsikirjoittamia ja Katharine Farmerin ohjaamia, ja Farmer on kyllä taitavasti tavoittanut kaikki ne tasot, joita Huttonin tekstistä löytyy. Parasta näissä kaikissa kolmessa näytelmässä on se lämpö, inhimillisyys ja empatia, joka niistä huokuu, ja myös se huumorin ja vakavuuden tasapaino, joka tekee esityksistä niin sujuvia. Näyttelijät tekevät hienot roolit, nappiin on osunut roolitus myös tässä kuten Pieces of String-musikaalissakin. Lily Nicksay ja Erik Odom kasvattavat hahmonsa ensimmäisen näytelmän nuorista rakastavaisista viimeisen näytelmän toisiaan tukeviksi, rohkeiksi, viisaiksi ja tasa-arvoisiksi ihmisiksi, jotka tekevät virheitä, mutta osaavat ja haluavat myös korjata ne. Upeaa läsnäoloa, eläytymistä ja herkkyyttä molempien rooleissa, olipa hienoa nähdä samojen näyttelijöiden kertovan samojen hahmojen tarinaa kolmen loistavan näytelmän ajan. Sharon Sharth on hurmaava, hauska ja mukavan oloinen Mrs Gill, hän tekee varmaa työtä ja monikerroksisen roolin. Clarinda Ross on tosi hyvä myös, Mrs Brummett on temperamenttinen ja suorapuheinen nainen, josta Ross löytää hyvin myös syvyyttä. Faline England tekee vakuuttavan roolin Trevana, ja tuo viimeiseen näytelmään sopivasti uutta. England tekee erityisen hyvää työtä siinä, miten hän roolityössään lähestyy Trevan ja Raleighin sisaruutta. Suosittelen koko Nibroc-trilogiaa tai vähintäänkin ensimäistä osaa eli Last Train To Nibrocia, jos haluaa nähdä loistavasti kirjoitettua, ohjattua ja näyteltyä puhedraamaa. Hieno, vahvasti rakentunut ja kokonaisuutena vaikuttava näytelmätrilogia, minä olen ihan myyty.

Beautiful Thing
Juoni pikaselostuksena: Jamie (Jake Davies) ja Ste (Danny-Boy Hatchard) ovat naapureita ja hyviä kavereita. Naapurissa asuu myös Leah (Zaraah Abrahams), joka on hänkin poikien kaveri. Mukana ovat Jamien äiti Sandra (Suranne Jones) ja tämän miesystävä Tony (Oliver Farnworth). Koruttomat kotikulmat toimivat näyttämönä Jamien ja Sten rakkaustarinalle, kun he vähitellen ihastuvat ja löytävät toisensa. Tarinaan mahtuu iloja, suruja, pelkoa, rakkautta ja lämpöä, ja (spoileri, pahoittelut) onnellinen loppu.

Beautiful Thing on nimensä mukaisesti kaunis, tämä on rouhealla huumorilla, kaunistelemattomalla suoruudella ja rohkealla herkkyydellä toteutettu esitys, joka tempaisee mukaansa heti alussa. Tarinassa on synkkiä teemoja, esimerkiksi perheväkivalta, mutta positiiviset sävyt ovat suuremmassa osassa, ja Beautiful Thing jättää hyvin iloiselle mielelle. Tässä on yksi kauneimpia ja ihanimpia loppuja, joita olen näytelmissä nähnyt, vimeinen kohtaus saa tarpeeksi aikaa ja siihen rakentuu rauhallinen, lämmin ja iloinen tunnelma, johon on hyvä lopettaa tämä hieno esitys. Tämähän on aika vanha näytelmä, vuodelta 1993, ja leffaversiokin on tehty jo 1996, mutta toimii nykypäivänäkin ongelmitta. Beautiful Thing on vastaansanomattoman mainio, jotenkin tosi aito ja vilpitön näytelmä, jossa on nuoruuden sinisilmäisyyttä, ujoutta ja itsevarmuutta sekä isoja tunteita ja teemoja, jotka kaikki näyttäytyvät luontevasti tarinan edetessä. Parasta on ehkä se, miten uskottavaa kaikki huumori, ilo, suru ja lämpö on, näytelmä on ihan sen oloinen, että tämä tarina voisi sijoittua fiktiivisen todellisuuden ulkopuolellekin. Tallenne on vuodelta 2013 näytelmän 20-vuotisjuhlaesityksestä Lontoon Arts Theatresta. Tässä produktiossa on tosi hyvä lavastus, se toimii näppärästi tarinan näyttämönä ja luo juuri oikeanlaista tunnelmaa. Ohjaus on hienosti samaan aikaan tosi hienovarainen ja herkkä että vauhdikas ja hauska, tarinan monet kerrokset tulevat lavalle sujuvasti ja vakuuttavasti. Näyttelijäntyö on hienoa ja uskottavaa, koko porukka tekee luontevaa työtä tuoden lavalle taidolla rakennettuja hahmoja. Jake Davies on hurmaava Jamie, hauska, fiksu ja ystävällinen sekä tarkkanäköinen tyyppi, josta on helppo pitää. Danny-Boy Hatchard tekee suosikkiroolisuoritukseni, hän tekee tosi vahvan roolin Stenä ja tuo hänet lavalle koskettavasti ja huvittavan valloittavasti. Suranne Jones on todella hyvä Sandra, hän tekee vivahteikkaan ja onnistuneen roolin. Zaraah Abrahams tasapainottaa mainiosti Leah'n koomisuuden ja koskettavuuden, hän ei vedä hahmon hauskoja piirteitä yli eikä liioittele niitä hetkiä, jolloin Leah näyttäytyy vakavemmassa valossa. Oliver Farnworth on ihana Tony, kylläpäs hän tekee kivan roolin! Hienoa energiaa kaikissa kohtauksissa, tosi hyvää työtä. Tämäkin esitys olisi kyllä kiva katsoa uudelleen, niin ihastuttava, koskettava ja hauska näytelmä. 

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Viikon teatterivinkit: Digital Theatre, osa 1

Viikon teatterivinkit, osa 1
Viikon teatterivinkit, osa 2

Digital Theatre-sivusto on tarjonnut meikäläiselle monia teatterikokemuksia nyt poikkeustilanteen aikana, ja seuraavaksi luvassa onkin kahden postauksen verran katsomisvinkkejä kyseisestä palvelusta. Olen katsonut sieltä tähän mennessä reilut parikymmentä esitystä, ja karsin niistä suosikkini näihin kahteen vinkkipostaukseen. Digital Theatre on tosi kiva palvelu, hinta on aika edullinen eli 9,99 puntaa/11,50 euroa kuukaudessa, tai sitten voi vuokrata kiinnostavan esityksen hintaan 7,99 puntaa. Voin suositella Digital Theatrea lämpimästi, tallenteet toimivat hyvin (muutaman esityksen kohdalla tosin on pätkimistä, onneksi harvoin) ja tarjonta on laaja, mielenkiintoinen ja monipuolinen. Teatterin lisäksi löytyy oopperaa, balettia, musiikkia ja joitakin (lyhyt)elokuvia. Näihin en ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta ainakin Royal Opera Housen The Nutcracker-baletin aion katsoa. Ilmaista kokeilujaksoa Digital Theatrella ei ole, mutta esityskirjastoon pystyy tutustumaan ilman kirjautumista, samoin esitysten trailerit ovat vapaasti katsottavissa. Suurimpaan osaan tallenteista saa englanninkieliset tekstitykset, minä olen tykännyt katsoa näitä tekstitettynä niin ei mene mikään kohta ohi. Musikaaleja palvelusta ei löydy kuin viisi, se on vähän harmi, mutta tuleepahan katsottua puheteatteria nyt iso annos, ja aikamoisen hienoa tarjonta on sekä puhe- että musiikkiteatterin puolella.

Tässä ensimmäisessä postauksessa mennään Shakespeare-teemalla, sillä suurin osa Digital Theatren teatteriesityksistä on juurikin Shakespearen näytelmiä ja niitä olen sitten eniten katsonut. Näistä kaikki ovat (Shakespeare's Globe-teatterin Romeota ja Juliaa lukuun ottamatta) Royal Shakespeare Companyn käsialaa.

The Two Gentlemen of Verona
Juoni pikaselostuksena: Valentine (Michael Marcus) lähtee Milanoon ja Proteus (Mark Arends), hänen paras kaverinsa, jää Veronaan. Proteus on rakastunut Juliaan (Pearl Chanda) ja Valentine Silviaan (Sarah MacRae), ja kuten arvata saattaa, vaikeuksia aiheuttavat molemmat suhteet. Proteuksen isä päättää lähettää poikansa myös Milanoon ja sinnehän Proteus suuntaa, iloisena jälleennäkemisestään Valentinen kanssa. Valitettavasti Proteus iskee silmänsä kaverinsa ihastukseen, ja päättää hurmata Silvian itselleen. Veronaan jäänyt Julia ei hänkään jää toimettomaksi, vaan lähtee kohti Milanoa mieheksi pukeutuneena. Monenlaista juonittelua, petosta, rakkaudentuskaa, ystävyyden koettelua ja oikeudenmukaisuuden tavoittelua mahtuu tarinaan, kunnes lopulta päästään selvittelemään porukan välejä ja näytelmän tapahtumia.

Kahden nuoren veronalaisen tarina on tuotu lavalle ihastuttavalla tavalla, ja olin esityksen lumoissa heti ensimmäisten minuuttien jälkeen. Kohtauksesta toiseen tekeminen on tosi hienoa, tässä on osunut lavastus, puvustus, äänisuunnittelu, valot, ohjaus ja varsinkin mainio näyttelijäntyö kohdilleen ja lopputulos on hurmaava. Tarinasta pidän kovasti, siinä on kiinnostavia teemoja ja ne tulevat RSC:n versiossa hyvin esiin. Jo mainittu näyttelijäntyö on loistavaa, jokainen näyttelijä tekee roolinsa tarkasti ja hienolla otteella, ja siksi(kin) esitys pitää tiukasti otteessaan. Tämä oli toinen RSC:n esitys, jonka katsoin Digital Theatresta (Romeo and Juliet oli eka), ja olen vieläkin tosi ihastunut juuri tähän esitykseen. Tässä on pari ihan mahtavaa kohtausta, esimerkiksi huikea yökerho/bilekohtaus Milanossa juuri ennen kuin Proteus saapuu sinne, Turion (Nicholas Gerard-Martin) hykerryttävän hyvä serenadiveto Silvian parvekkeen edessä (tämä kohtaus löytyy YouTubesta, klikkaa tästä sitä ihastellaksesi) ja loppupuolen kohtaus, jossa Valentine antaa Proteuksen kuulla kunniansa. Mainiota teatterin tekemistä, todella hyviä ratkaisuja, kaikki on kohdallaan ja minä olen ihan myyty. Viimeistään tämän kohdalla, tosin jo Romeota ja Juliaa katsoessani, rakastuin RSC:n tyyliin tehdä Shakespearea, ja siksi tämä vinkkilistakin on heidän Shakespeare-juttujaan täynnä, niitä kun on nyt tullut viime aikoina paljon nautittua.

Romeo and Juliet
Huom! Shakespeare's Globen Romeo and Juliet katsottavissa YouTubessa ilmaiseksi 3.5. saakka, klikkaa ylläolevaa videota ja nauti!

Juoni pikaselostuksena: Kahden suvun nuoret, Romeo ja Julia, rakastuvat toisiinsa, menevät naimisin ja koettavat pärjätä maailmassa, jota sukujen välinen viha saastuttaa. Homma ei toimi, vaan ongelmia aiheuttavat kaksintaistelut, nuoren sulhon karkotus, kirjeen toimitusvaikeudet ja parikin muuta seikkaa. Tragedia päättyy rakastavaisten kuolemaan. RSC:n Romeona Bally Gill, Juliana Karen Fishwick, Mercutiona Charlotte Josephine, Tybaltina Raphael Sowole ja Benvoliona Josh Finan. Globen versiossa Romeo Adetomiwa Edun, Julia Ellie Kendrick, Mercutio Philip Cumbus, Tybalt Ukweli Roach ja Benvolio Jack Farthing.

RSC:n Romeo and Juliet on ihanan täynnä nuorta energiaa, vauhtia, huumoria, rakkautta, vihaa, iloa ja surua. Heti tätä katsoessani totesin, että Bally Gill on paras Romeo, jonka olen tähän mennessä nähnyt. Niin hieno, vallaton, haaveileva ja hurmaava roolisuoritus, että ihan hymyilyttää. Ja samaa hurmaavuutta on muissakin rooleissa, nuoret näyttelijät tuovat hahmonsa lavalle vauhdilla, taidolla ja innolla. Tässä versiossa ote Romeoon ja Juliaan on tosi kiva, samaan aikaan tosi vakava mutta ei sitten kuitenkaan niin vakava, huumoria riittää ja katsoessa naurattaa, ja sitten jo sydäntä särkee näiden nuorten rakastavaisten puolesta. Suosikki-Shakespeareni saa ansaitsemansa kohtelun, tämä on hienosti modernisoitu ja toteutettu näytelmä, jota on tosi kiva katsoa. Kaikki Romeon ja Julian tärkeimmät jutut löytyvät, ja traaginen rakkaustarina näyttäytyy raikkaana tulkintana.

Shakespeare's Globessa mennään perinteisemmällä linjalla, ja historiallinen puvustus on upea. Globe-teatteri on superhieno, ja sen lavalla Shakespearen jutut ovat kuin kotonaan. Olen käynytkin Globessa kerran, tosin heidän Sam Wanamaker Playhousessaan, en varsinaisessa Globe-teatterissa, mutta kun taas joskus tulevaisuudessa seikkailen Lontoossa, on minun koettava Shakespearea joskus Globe-teatterissakin. Tässä versiossa varsinkin taistelukohtaukset ovat loistavia (Romeon ja Tybaltin kaksintaistelu, todella hieno), ja Romeo ja Julia elävät rakkauttaan ihastuttavalla tavalla. Esitykseen mahtuu keveyttä ja iloisuutta sekä synkkyyttä ja traagisuutta, sopiva tasapaino löydetty näiden väliltä ja tunnelma vaihtelee sujuvasti. Näyttelijät tekevät mainiota työtä ja ohjaus on mukavan rytmikäs. Pidän siitä, että R&J modernisoidaan, mutta tällainen perinteisempikin tulkinta iski minuun.

Cymbeline
Juoni pikaselostuksena: Innogen (Bethan Cullinane) on mennyt naimisiin Posthumuksen (Hiran Abeysekera) kanssa, mutta koska nuorukainen on alhaisempaa syntyperää, on hänet nyt karkotettu. Innogenin äiti Cymbeline (Gillian Bevan) suunnittelee tyttärelleen sulhoksi Clotenia (Marcus Griffiths), joka ei tässä versiossa taida olla Innogenille sukua vaan Cymbelinen nykyisen miehen poika. Joka tapauksessa Cymbeline haluaa tyttärelleen ylhäisen miehen, ja siksi Posthumus ei käy. Italiaan karkoitettu Posthumus tapaa Iachimon (Oliver Johnstone), joka lyö vetoa, että pystyy viettelemään Innogenin. Iachimo lähteekin kohti Britanniaa neitoa hurmaamaan, mutta ei onnistu siinä. Hän kuitenkin saa sen verran todisteita, että pystyy vakuuttamaan Posthumukselle Innogenin olleen vieteltävissä. Kiukkuinen Posthumus käskee palvelijaansa nirhaamaan petturivaimonsa, mutta palvelija Pisania (Kelly Williams) paljastaa Innogenille Posthumuksen juonen, ja he keksivät suunnitelman, jonka avulla Innogen voi lähteä selvittämään, mikä ihme Posthumusta vaivaa. Innogen pukeutuu mieheksi ja lähtee sulhoaan etsimään, ja samalla Cymbelinen hallitsema Britannia ajautuu sotaan Rooman kanssa. Cloten, joka luulee olevansa menossa Innogenin kanssa naimisiin, lähtee Posthumuksen vaatteisiin pukeutuneena jäljittämään Innogenia, kun saa kuulla tämän häipyneen kotoaan. Paljon kaikenlaista tapahtuu, mukaan tulee vielä kauan kadoksissa olleita sisaruksia, pari taistelua ja väärinkäsitysten ja juonten selvittämistä, ja viimeisessä kohtauksessa sitten perataan kaikki tapahtumat auki.

En ollut ennen kuullutkaan Cymbelinestä, mutta kahden nuoren rakkaustarina on aina mielenkiintoinen, siihen vielä vähän petturuutta, juonittelua ja muita vaikeuksia mukaan, ja hyvä näytelmä on valmis. RSC:n dystooppisessa maailmassa Cymbelinen henkilöt elävät tarinaansa oikein mainiolla tavalla, näytelmässä on särmää ja nuorta energiaa, joka tekee siitä hyvin eloisan, mutta sopivan tragediahenkisen. Tosin nykyään tämä kai lasketaan Shakespearen romance-näytelmiin (jollainen tämä ehkä onkin) tai jopa komedioihin (johon en kyllä tämän näe sopivan). Lavastus ja puvustus ovat tosi hyvät, niistä löytyy hienoja yksityiskohtia ja kivaa vastakohtaisuutta. Tästäkin näytelmästä löytyy monta kohtausta, joista tykkäsin tosi paljon. Kun Iachimo ja muu Italian väki ensimmäistä kertaa saapuu lavalle tanssien ja laulun säestyksellä, olin ihan että no niin, näinhän tämä täytyy tehdä! Meno jatkuu yhtä mukavana, ja mukaan mahtuu tosi kivoja kohtauksia, sekä rauhallisia että vauhdikkaita. Loppukohtaus, jossa kaikki juonen kulut selviävät ja käydään läpi, on minusta tosi hyvä, siinä riittää jännitteitä, hermostusta, ihmetystä, iloa, rakkautta, anteeksiantoa ja totuuksien paljastumista. Oliver Johnstonen Iachimo teki minuun suurimman vaikutuksen, kaikki näyttelijäsuoritukset tosin ovat hienoja, ja hahmojen väliset suhteet tulevat todella taitavasti esiin.

Titus Andronicus
Huom! RSC:n YouTube-kanavalta löytyy monista heidän näytelmistään muutama kohtaus. Titus Andronicus-näytelmästä on tarjolla vain ylläoleva kohtaus, mutta esimerkiksi Romeosta ja Juliasta, Cymbelinestä sekä Othellosta löytyy monta pätkää.

Juoni pikaselostuksena: Titus Andronicus (David Troughton) palaa sodasta eikä halua ottaa haltuunsa Rooman hallitsijan paikkaa, joten päälliköksi nousee Saturninus (Martin Hutson). Tämä päättää ottaa rinnalleen Lavinian (Hannah Morrish), Tituksen tyttären, mutta matkaan tulee mutkia, koska Lavinia onkin jo kihloissa Saturninuksen veljen, Bassianuksen (Dharmesh Patel) kanssa. No, eipä mitään, Saturnius meneekin sitten naimisiin Tituksen sotavankina mukanaan tuoman Tamoran (Nia Gwynne) kanssa. Sotavankina on Roomaan saapunut myös juonitteleva Aaron (Stefan Adegbola), jonka ansiosta/takia Tamoran pojat Chiron (Luke MacGregor) ja Demetrius (Sean Hart) ensin murhaavat Bassianuksen ja sitten raiskaavat ja pahoinpitelevät Lavinian. Muutamaa väkivaltaista käännettä myöhemmin Tituksen poika Lucius (Tom McCall) lähtee rakentamaan armeijaa entisistä vihollisistaan, ja Tamora saa lapsen, jonka isä on Aaron. Tapahtuu lisää kaikenlaista väkivaltaista, kostoa ja oikeutta tavoitellaan monella taholla, ja lopulta lähes kaikki ovat kuolleet.

Tekoveri lentää, kun tätä Shakespearen verisintä näytelmää esitetään. Murhaa ja väkivaltaa riittää, toinen toistaan kammottavampia tekoja, jotka synnyttävät vain lisää kostonhalua, ja näin kierre on valmis. Titus Andronicus on teemoiltaan ja sisällöltään hyvin inhottava, ja hetken mietinkin, viitsinkö tätä edes katsoa. Päätin kuitenkin antaa esitykselle mahdollisuuden, ja vaikka tämä on aika raaka ja kauhea, on näytelmä tuotu lavalle oikein hyvin ja onnistuneesti. Tarinahan ei ole todellakaan mikään iloinen, mutta mustaakin mustempi huumori pitää huolen siitä, että tämä ei ole liian epätoivoinen kokemus, ja raakuus ja synkkyys taas tarjoavat hienon, traagisen teatterielämyksen. Näyttelijäntyö on vahvaa, samoin ohjaus, ja visuaalinen ilme on hieno. Tosi paljon hyviä yksityiskohtia ja näppäriä ratkaisuja niin lavastuksessa, puvustuksessa, ääni- ja valosuunnittelussa kuin näyttelemisessäkin, ja toki ohjauksessa, joka on tuonut näytelmän lavalle loistavasti. Pidin tästä yllättäen aika paljon, vaikka näytelmän teemat ja tapahtumat ovat kauheita, se esitetään todella hyvin ja ajateltavaa tästä saa roppakaupalla.

Othello
Juoni pikaselostuksena: Roderigo (James Corrigan) on kiukkuinen, koska hänen rakastettunsa Desdemona (Joanna Vanderham) onkin mennyt naimisiin Othellon (Hugh Quarshie) kanssa. Iago (Lucian Msamati), Roderigon kaveri, taas on Othellolle kiukkuinen, koska tämä on ylentänyt Cassion (Jacob Fortune-Lloyd) eikä häntä. Niinpä Iago vakuuttelee Roderigolle auttavansa tämän yhteen Desdemonan kanssa, vaikka hänellä onkin oma kostonsa ensin mielessään. Pian koko porukka, mukaan lukien Iagon vaimo Emilia (Ayesha Dharker), lähtee Kyprokselle sotimaan Turkkia vastaan. Perillä selviää, että turkkilaiset ovatkin jo lähteneet, ja bileet voivat alkaa. Iago alkaa toteuttamaan omia suunnitelmiaan ja uskotella Othellolle, että Desdemona pettää miestään Cassion kanssa. Monenlaista epäilyksen siementä kylvetään ja porukka syyttelee toisiaan ties mistä petoksista, syyttä ja syystä. Lopulta, kunnon tragedian tapaan, nämä petturuudet ja juonittelut johtavat moneen kuolemaan.

No nyt! Othello on voimakas kokemus, loistava, tarkka ja terävä versio tästä näytelmästä. Jos jossain on kaikki kohdallaan, niin sanoisin, että tässä. Roolisuoritukset ovat yksinkertaisesti erinomaisia, ohjaus on rohkea ja hyvin hienovarainen, ja toteutus nostaa esiin Othellon tärkeimmät teemat todella hienosti. Pidin oikeastaan kaikesta, ja Othello nousikin suosikikseni näkemistäni RSC:n esityksistä. Tämä on hämmästyttävän hieno esitys, johon mahtuu vaikka mitä superhyviä ratkaisuja. Lucian Msamati on täydellinen Iago, hän tekee vahvan ja häikäisevän roolin pelaten hienosti yhteen muiden näyttelijöiden kanssa. Hugh Quarshie on hänkin loistava, kuten kaikki pääroolien esittäjät. Sivuosissakin tehdään erinomaista työtä, ja olenkin jo tottunut siihen, että näyttelijäntyön voi RSC:n esityksissä luottaa olevan aikamoisen taitavaa. Tässä Othellossa on yksi kohtaus, joka iski minuun erityisen paljon, ja se on sotilaiden rap battle. Enpä ajatellut, että Shakespeareen sopii rap battle, mutta totta kai sopii, ja tässä esityksessä se on toteutettu täydellisesti. Ja monta muutakin tosi hyvää kohtausta tässä on, kuten se, missä Iago ja Roderigo saapuvat lavalle gondolilla, ihan oikeaa Venetsialaista kanaalia pitkin. Tai tanssikohtaus, jossa Desdemona tanssii häntä ympäröivien ihmisten keskellä. Tai sitten ne monet hetket, joissa näkyy, miten Iagon juonittelut alkavat toimimaan. Ja myös se, miten nämä juonet alkavat selvitä. RSC:n Othellossa on paljon hyvää, ja ainakin tämän aion katsoa uudelleenkin ennen Digital Theatre-tilaukseni päättymistä, sen verran hyvä esitys on.

The Merchant of Venice
Juoni pikaselostuksena: Bassanio (Jacob Fortune-Lloyd) pyytää (poika)ystävältään Antoniolta (Jamie Ballard) rahaa lainaksi voidakseen kosia Portiaa (Patsy Ferran). Antoniolla ei ole käteistä, kun hänen kauppalaivansa ovat vielä merillä, mutta sopimukseen päästään Shylockin (Makram J. Khoury) kanssa: hän lainaa Bassaniolle rahaa, mutta jos ei saa omiaan takaisin aikarajan puutteessa, hän saa leikata Antoniosta paunan lihaa. Antonio kohtelee juutalaista Shylockia todella ilkeästi ja epäkunnioittavasti, ja näiden kahden välit ovat todella huonot, mutta bisnestä he voivat silti tehdä. Portialla riittää kotonaan kosijoita, joiden täytyy valita kolmesta rasiasta yksi, ja jos oikein valitsee, saa neitoa kosia. No, Bassanio pölähtää paikalle ja tekee oikean valinnan, joten iloinen avioelämä voi alkaa. Samaan aikaan toisaalla selviää, että Antonion kauppalaivat ovat kadonneet merillä ja Shylock saa periä saatavansa: paunan Antonion lihaa. Bassanio saapuu ystävänsä oikeudenkäyntiin, samoin valepukuun (mieheksi, toki) pukeutunut Portia, joka nokkelasti saa pelastettua Antonion. Tässä välissä luovutaan parista sormuksesta, ja myös valepukuhommat selviävät, mutta loppu on onnellinen.

Pidän erityisesti siitä, miten tässä versiossa Antonion ja Bassanion suhde on rakennettu romanttiseksi. Kun he suutelevat ensimmäisten minuuttien aikana, ei jää epäselväksi, kuinka tärkeitä miehet ovat toisilleen. Kolmiodraamahan tästä toki tulee, kun Bassanio lähtee Portiaa kosimaan ja he menevät kihloihin. Bassanion ja Antonion suhde selviää Portialle oikeudenkäynnissä, jossa hän valepuvussaan todistaa miesten jäähyväisiä ja myöhemmin helpotusta siitä, ettei Antonio kohdannutkaan loppuaan. Kun porukka lopussa palaa Portian linnaan, on selvää, että keskustelua vaatii se, miten tämä kolmen kopla jatkaa elämäänsä tästä eteenpäin. Mutta tämä Bassanio-Antonio-Portia-kolmiodraama on vain yksi osa RSC:n versiota, siihen mahtuu paljon muitakin vivahteita. Patsy Ferranin Portia, nuori nainen, joka on jätetty kohtalon armoille ja tuomittu kihlautumaan sen tyypin kanssa, joka sattuu valitsemaan oikean rasian, on nokkela ja fiksu, ja juuri se hahmo, joka pelastaa koko homman. Ilman häntä Antonio olisi mennyttä ja Bassanio murheen murtama. Shylock, juutalaisvihan uhri, on Makram J. Khouryn loistavan roolisuorituksen ansiosta monitasoinen, hieno ja upeasti lavalle tuotu hahmo, joka herättää ajatuksia ja saa pohtimaan, toimiiko hän oikein vai ei. Shylock on tehnyt sopimuksen, ja hänellä on oikeus vaatia paunan lihanpalaa Antoniosta, vaikka se kuulostaakin kamalalta. Mutta pitäisikö hänen mieluummin vain ottaa vastaan tuplasumma rahaa ja antaa olla, vai vaatia sitä, mikä hänelle kuuluu? Myös muut hahmot tuodaan lavalle taitavalla näyttelijäntyöllä. Jamie Ballardin Antonio on todella, todella hyvä. En tiedä, miksi, mutta heti ensi hetkistä lähtien Ballardin roolisuoritus vakuutti minut täysin. Samoin Jacob Fortune-Lloyd, jonka näin ensin Othellossa, ja jonka takia itse asiassa tämän Venetsian kauppiaan katsoinkin, tekee tosi hyvän roolin. Bassanio on hurmaava, vähän monimutkainen mutta pohjimmiltaan vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Venetsian kauppiaassa riittää pohdittavaa, esitystä katsoessa se tuntui paljon suoraviivaisemmalta kuin nyt sitä ajatellessa. Hienovaraisia, taitavasti "piilotettuja" teemoja ja juttuja tässä näytelmässä, joita jokainen versio varmaankin eri tavalla nostaa esiin. Tämä RSC:n versio tarjoaa paljon hyvää, vaikka näytelmän loppu minua vähän ärsyttikin. No, jos kaksi tuntia on ollut aikamoisen mainiota, ei se paljon haittaa, että pari viimeistä minuuttia eivät mene niin kuin haluaisin. Hieno tämä on, kuten muutkin tässä vinkkaamani esitykset, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Viikon teatterivinkit: YouTube, osa 2

Viikon teatterivinkit-sarja jatkuu!

Tällä kertaa luvassa on kymmenen YouTubesta löytyvää musikaalibiisiä, kymmenestä eri musikaalista, kuudella eri kielellä. YouTube ja netti muutenkin on täynnä musikaaleihin ja teatteriin liittyviä enemmän ja vähemmän virallisia videoita, eli siellä riittää katsottavaa vaikka koko päiväksi. Nyt valikoin tähän mukaan ne biisit, jotka sen enempää pohtimatta tulivat heti mieleeni ja joista pidän kovasti. Osan näistä musikaaleista olen nähnyt, osaa en, ja osaa en varmaan koskaan tulekaan näkemään. Onneksi löytyy videoita, joita katselemalla voi sukeltaa erilaisiin tarinoihin, aina kuningas Arthurista vampyyreihin ja Mozartista Romeoon ja Juliaan.

Sen pidemmittä puheitta, nauttikaa videoista! Luvassa musikaalibiisejä seuraavilla kielillä: ranska, suomi, englanti, ruotsi, saksa ja unkari.

Mon combat (Tir nam beo) musikaalista La Légende du roi Arthur

Kappaleen esittävät Florent Mothe ja Zaho.

Avain musikaalista Poikabändi

Kappaleen esittävät Saska Pulkkinen, Jari Ahola, Lauri Mikkola, Jon-Jon Geitel ja Jonas Saari.

Seventeen musikaalista Heathers

Kappaleen esittävät Carrie Hope Fletcher ja Jamie Muscato.

På grund av dig musikaalista Så som i Himmelen

Kappaleen esittävät Philip Jalmelid ja Tuva B Larsen.

Totale Finsternis musikaalista Tanz der Vampire

Kappaleen esittävät Veronica Appeddu ja Mark Seibert.

Lehetsz király musikaalista Rómeó és Júlia

Kappaleen esittävät Veréb Tamás, Szabó Dávid ja Kerényi Miklós Máté.

Standing in the Shadows musikaalista Pieces of String

Kappaleen esittävät Joel Harper-Jackson, Gary Wood, Andy Coxon ja Craig Mather.

Wie wird man seinen Schatten los musikaalista Mozart!

Kappaleen esittää Oedo Kuipers.

Good Kid musikaalista The Lightning Thief

Kappaleen esittää Chris McCarrell.

Naughty musikaalista Matilda

Kappaleen esittää Lily-Mae Evans.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Viikon teatterivinkit: YouTube, osa 1

Vallitsevan tilanteen vuoksi nautin teatterista videoiden, esitystallenteiden ja musikaalibiisien kuuntelun muodossa sekä näytelmiä lukemalla. Päätin aloittaa täällä blogissa Viikon teatterivinkit-sarjan, jossa esittelen muutamia sellaisia teatterijuttuja, jotka ovat olleet erityisen kivoja tai kuulostavat hyvältä. Julkaisen vinkit kerran viikossa, ainakin neljä postausta on tämän lisäksi suunnitteilla, ja lisää varmasti keksin tässä kevään edetessä. Toivottavasti nämä ilahduttavat!

Ensimmäisenä vuorossa ovat muutamat kokonaiset esitykset, jotka löytyvät YouTubesta.

The Show Must Go Online

Yllä olevasta videosta pääsee seuraamaan Henry VI Part II-näytelmän livestriimiä tänään 8.4. klo 21.

Robert Mylesin perustamassa projektissa luetaan Shakespearen näytelmiä siinä järjestyksessä, jossa niiden uskotaan ilmestyneen. Liveluku joka keskiviikko klo 21 Suomen aikaa, mukana joukko ammatti- ja harrastajanäyttelijöitä ympäri maailman. Tähän mennessä löytyy videot esityksistä The Two Gentlemen of Verona, The Taming of the Shrew ja Henry VI Part I. Tänään luvassa Henry VI Part II ja ensi viikolla Henry VI Part III. Videot jäävät YouTubeen, eli pakko ei ole livenä katsoa vaan näistä voi nauttia sitten kun itselle sopii.

Olen katsonut vasta The Two Gentlemen of Verona-esityksen, mutta aion ehdottomasti katsoa myös muut. Olin vähän skeptinen sen suhteen, miten tämä nyt toimii, kun näyttelijät esiintyvät itsekseen kameralle ja vain lukevat tekstiä, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Tämähän oli loistava! Jokainen osallistuja oli selvästi innolla mukana ja eläytyi rooleihinsa tunteella ja taidolla, eikä teatterikokemuksesta jäänyt puuttumaan mitään. Jopa hahmojen vuorovaikutus toimi sujuvasti, vaikka esiintyjät olivat kaukana toisistaan, osa eri maissa asti. Myös sormukset, kirjeet, tikkaat ja muut esineet siirtyivät ruudulta toiselle luovasti, ja mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä käytettiin ihailtavan paljon. Sekä pääroolien että sivuroolien esiintyjät tekivät hienoa työtä, tämä ei missään nimessä ole pelkkää tekstin lukemista, vaan jokainen vuorosana ja tilanne näytellään vahvasti ja tarinaan eläydytään. Erikseen täytyy kehua Luke Bartonia, joka teki Proteuksen roolin, ja Lucy Aardenia, joka teki Julian roolin. He tekevät ihan loistavat roolit! Shown varasti Crab-koiran roolissa nähty Bear, joka otti esiintymisen hyvin rennosti. Pidän The Two Gentlemen of Verona-näytelmästä kovasti, ja tämä liveluettu esitys tavoitti sen tunnelman, huumorin, teemat ja tyylin tosi hyvin. Plussaa siitä, että väliajalla ja esityksen jälkeen keskusteltiin sekä esityksestä että vastattiin yleisön kysymyksiin. Sekin oli kiva lisä, että livelähetyksessä on mukana myös keskustelupalsta, jonne katsojat voivat mietteitään kirjoitella. Nämä livekommentit näkyvät myös silloin, kun esityksen katsoo jälkikäteen.

Suosittelen tutustumaan sekä tähän näytelmään että muihinkin, erilainen tapa tehdä teatteria, mutta toimi ainakin minulle mainiosti. Ja jos joltakulta sujuu Shakespearen kieli englanniksi, voi näihin livelukuihin myös ilmoittautua mukaan esiintymään.

Shakespeare's Globe

Ylläolevasta videosta pääsee katsomaan Shakespeare's Globe-teatterin Hamletin vuodelta 2018.

Lontoolaisen Shakespeare's Globe-teatterin näytelmätallenteita tulee YouTubeen katsottavaksi kuusi kappaletta. Ensimmäisenä Hamlet vuodelta 2018, se on nyt YouTubessa ja näkyvissä 19. huhtikuuta saakka. Seuraavana katsottavaksi tulee vuoden 2009 ihastuttava Romeo and Juliet, YouTubessa 20.4. klo 21 (Suomen aikaa). Muut julkaistavat näytelmät ovat A Midsummer's Night Dream, The Two Noble Kinsmen, The Winter's Tale ja The Merry Wives of Windsor. Minua kiinnostaa erityisesti The Winter's Tale, ehkä myös A Midsummer's Night Dream.

Näistä olen nähnyt Romeo and Juliet-esitystallenteen, ja suosittelen sitä kovasti. Varsinkin taistelukohtaukset ovat upeita (Romeon ja Tybaltin kaksintaistelu, vau!) ja näyttelijät tekevät mainiota työtä. Tämä on ilakoiva ja keveä versio, mutta tavoittaa silti tragedia syvimmän olemuksen ja tarjoaa synkkyyttä ja surua yllin kyllin. Puvustus on upea, tämä on tosi hyvin kuvattu ja tarjoaa hienoja näkymiä sekä esitykseen että kauniiseen Globe-teatteriin. Adetomiwa Edun Romeona ja Ellie Kendrick Juliana ovat hurmaava pääpari, ja pidin kovasti myös Jack Farthingin Benvoliosta ja Philip Cumbusin Mercutiosta.

Andrew Lloyd Webberin musikaalit

Andrew Lloyd Webberin säveltämän Jesus Christ Superstar-musikaalin versio vuodelta 2012 tulee YouTubeen katsottavaksi 10. huhtikuuta ja on siellä 48 tuntia. Joseph And The Amazing Technicolor Dreamcoat oli tarjolla viime viikolla, ja nyt tulee tämä Jesus Christ Superstar, joten Lloyd Webberin nettisivujen perusteella odotettavissa olisi vielä viisi musikaalia. Niitä ei ole vielä julkaistu, mutta tekstissä lupaillaan seuraavaa: "watch some of the best loved Andrew Lloyd Webber musicals FREE for the next seven weeks." Rakastan Lloyd Webberin sävellyksiä, ja odotan innolla, mitä on luvassa. En ole tätä Jesus Christ Superstar-musikaalia koskaan nähnyt enkä ole siitä kuullut kuin pari biisiä, eli innoissani olen myös siitä, että pääsen näkemään, millainen show on luvassa.