Ilmasta rahaa @ Koskenniskan kesäteatteri

 

kuvat © Koskenniskan kesäteatteri

Näin Ilmasta rahaa-näytelmän 25.6.

Eeva Joutsen (Hanne-Mari Sintonen) on työttömäksi jäätyään kehitellyt taloonsa jos jonkinlaisia alivuokralaisia ja siinä samalla itselleenkin muutaman sivupersoonan, sillä tavalla kun saa sosiaalietuuksia ties mistä. On leskenetuuksia, lapsilisiä, sairauskorvauksia, asumistukea, työttömyyskorvausta ja erilaisia päivärahoja, noin esimerkiksi. Miehelleen Leolle (Jani Sintonen) ei Eeva ole touhuistaan puhunut, mutta on hänellä sentään bisneskumppani, Tilda-täti (Susanna Määttä). Ja kohta toinenkin, sillä kuvio paljastuu vahingossa oikealle alivuokralaiselle Johannalle (Leena Laaksonen). Ja kun paikalle pelmahtaa Kelan tarkastaja Jenkanen (Paula Köngäs), on Eevan suostuteltava Johanna juoneen mukaan. Saako Eeva pidettyä kaikki monimutkaisen huijauksensa langat käsissään, vai koituuko yhden päivän aikana asuntoon ramppaavien tarkastajien, hautausurakoitsijoiden, terapeuttien ja kriisiavustajien joukko turmioksi?

Ilmasta rahaa, joka kulkee myös nimellä Puhtaana käteen, on Suomessa teattereiden vakiohjelmistoa, itsekin olen tästä kaksi versiota ennen tätä nähnyt. Michael Cooneyn farssi (suomennos Sami Parkkinen) on kohta kolmenkymmenen vuoden takaa, mutta edelleen tämä sopii nykyaikaan eikä ole menettänyt ajankohtaisuuttaan ainakaan tukien ja etuuksien suhteen, nehän ovat esillä jatkuvasti niin mediassa, politiikassa kuin keskusteluissakin. Tekstissä on kyllä ongelmansa, ja osa juonikuvioista ja hahmoista kaipaisi jo päivitystä. Huumori on osittain aikansa elänyttä, samoin hahmojen suhtautuminen tiettyihin asioihin, eli näytelmän ikä alkaa näkymään. Parhaimmillaan Ilmasta rahaa on kuitenkin nopeatempoinen, kekseliäs ja yhteiskunnan toimintaa kommentoiva esitys, joka naurattaa, hengästyttää ja hämmästyttää. Ei voi kuin ihailla näyttelijöitä, jotka pysyvät perillä siitä, kuka on olevinaan kukin milläkin hetkellä ja kuka on sokea, kuka kuollut, kuka vuokranantaja, kuka alivuokralainen ja kukas se tapettia syövä tyyppi nyt olikaan, miksi ruokasaliin ei saa mennä ja mikä oli kenenkin ammatti. Todella paljon muistettavaa ja nopeassa tahdissa, roolitöissä on opettelemista jotta monimutkainen huijauskuvio tulee lavalla kuin apteekin hyllyltä. Ja niin kyllä tuleekin, koko porukka on tilanteen tasalla joka kohtauksessa ja vauhti ja intensiteetti kasvavat esityksen edetessä hienosti.

Ohjaaja Thomas Henriksson on saanut esitykseen hyvän rytmin, jossa huijaukset kasaantuvat toistensa päälle tiiviimmin ja tiiviimmin, ja huippukohta saavutetaan sujuvasti. Farssinomaisesti tässä juoksennellaan ovista sinne tänne, ja iskut ovat ilahduttavasti kohdillaan. Hetkeksikään ei vauhdikas meno herpaannu, vaan kun vauhtiin päästään, vauhdissa myös pysytään. Se on tämän näytelmän kohdalla tärkeää, sen teho perustuu siihen, että aikaa ei jää miettimiselle vaan ratkaisuja on tehtävä heti. Kun tarinan premissi esitellään selkeästi, yleisö saa seurata ja nauraa, kun kulissit alkavat huojumaan. Mielikuvitukselliset yritykset pitää langat käsissä, väärinkäsitykset, epätietoisuus henkilöllisyyksistä ja jokaiselle huijauksen ulkopuolella olevalle hahmolle räätälöity tarina siitä, mitä oikein on meneillään, tekevät Ilmasta rahaa-farssista todella hauskan. Arja Söderlundin ja Henny Sintosen pukusuunnittelu ja Susanna Määtän lavastussuunnittelu tarjoavat esityksen tapahtumille onnistuneet visuaaliset raamit, ja niin puvustuksella kuin lavastuksella on osansa myös juonen kannalta. Erityiskiitos sille, että ovien takaa oikeasti paljastuu vähän niitä huoneita, joihin ovista mennään.

Hanne-Mari Sintonen tekee Eevan roolin sujuvalla tavalla, hänellä on hyvin hyppysissään esityksen rytmi ja taitoa tuoda tekstin ja hahmon koomisuus lavalle sitä liikaa alleviivaamatta. Sintosen roolityössä on mainio annos huumoria, terävää strategista ajattelua ja epätoivoa, kun aina vaan täytyisi keksiä uusia huijauksia, jotta edelliset eivät paljastuisi. Leena Laaksonen on mainio Johanna, joka joutuu täysin vastentahtoisesti mutta yllättävän nopeasti sopeutuen mukaan vuokranantajansa huijauksiin. Laaksonen tekee hauskan roolin, ja tuo moneen kohtaukseen näppärästi toteutettua komediaa. Jani Sintonen tekee hyvän roolin Leona, joka päätyy ihan tavallisena päivänä keskelle hullunmyllyä, kun kotona on äkkiä porukkaa kihdissä, kuollut, sokeutunut ja ties mitä. Ja ketä nämä kaikki ihmiset edes ovat? Sintosella on rauhallinen ja vähäeleinen tyyli näytellä, ja hän tasapainottaa hyvin toisten hahmojen kaaottisuutta. Paula Köngäs tekee onnistuneen roolin tarkastaja Jenkasena, hyvin sekä lujuutta ja ohjeiden noudattamista että komediantajua mukana roolityössä. Susanna Määttä on rento ja huoleton Tilda-täti, hänellä on melko erilainen lähestymiskulma huijauksiin kuin rikoskumppanillaan Eevalla. Määttä tekee sujuvan roolin. Petra Talja on päättäväinen ja työhönsä vakavuudella suhtautuva hautausurakoitsija, Atte Köngäs ymmärtäväinen mutta kaaoksen keskellä vähän hukassa oleva kriisiavustaja Sami. Minna Ropanen tekee sujuvaa työtä terapeutti Kapasen roolissa, ja Eila Diekmann pistää porukkaa järjestykseen tomeran piiriylitarkastaja Kuparisen roolissa. Myös ohjaaja Henriksson pääsee pyörähtämään näyttämöllä Johannan kihlatun Hannun roolissa. Näyttelijäporukan yhteistyö on sujuvaa ja hiottua.

Koskenniskan kesäteatteri tarjoaa hauskan ja onnistuneen kesäteatteriesityksen Ilmasta rahaa-farssin muodossa. Nopeatahtinen näytelmä ja juonen monimutkaiset huijaukset ovat työryhmällä hyvin hallussa, ja esityksen huumori toimii. Näyttelijät marssittavat hahmonsa lavalle todella hyvin, jokaisen hahmon koomisuus tulee näyttelijäntyössä esiin ja naurattaa aidosti. Farssin parhaat puolet ja toimivimmat piirteet ovat lavalla onnistuneesti, tätä katsoessa viihtyy. Produktio on myös ajan hermolla, ai jestas – Käärijän Cha cha cha on luontevasti upotettu tarinaan, ja kaikki löytyy aina koreografiaa, boleroa, possujunaa ja konfetin heittelemistä myöten. Mahtavaa!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Koskenniskan kesäteatteri!