Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!
 |
| kuvat © Kapina Oy |
Näyttelijän urasta haaveileva Cathy (Elina Varjomäki) ja lahjakas kirjailija Jamie (Jussi Hongisto) tapaavat, rakastuvat, muuttavat yhteen, menevät naimisiin, etääntyvät ja eroavat. Tähän menee aikaa viisi vuotta, joista Cathy kertoo aloittaen tapahtumien kuvailun lopusta, eron hetkistä, kun Jamie taas kuvailee innostustaan juuri kun on tavannut ihanan Cathyn ja jatkaa siitä kohti huonompia aikoja.
Heti kun kuulin tämän tulevan teatterin ohjelmistoon, olin tosi innoissani, vaikken oikeastaan edes tiennyt, mikä on tarinan idea. Tiesin, että musikaalin on säveltänyt Jason Robert Brown, se kertoo kahdesta ihmisestä (eli näyttelijöitä on kaksi) ja toinen aloittaa tarinan alusta ja toinen lopusta. Kuuntelin sitten alkuperäistä cast recordingia ahkerasti ja ehdin sieltä jo omat suosikkibiisinikin poimia, ja odotukset esimerkiksi suomennoksen suhteen kasvoivat. Suomennos on Jyri Nummisen, ohjaus Kalle Tahkolahden ja musiikista vastaavat Anu Silvasti, Juha Pöysä ja Lauri Hongisto.
Tämä on läpisävelletty esitys, eli vuorosanoja ei juurikaan ole vaan tarina kerrotaan nimen omaan laulun ja musiikin muodossa. Kappaleet ovat oikein hyviä, pidän Brownin musiikista ja hänen säveltämänsä Naimakaupat Vegasissa itseasiassa menikin viime kesänä Samppalinnan kesäteatterissa ja siellä pidin nimenomaan biiseistä kovasti, kiva kuulla ja nähdä säveltäjältä toinenkin esitys suomeksi tehtynä. Mua vain viiltää, Pakanainen, Kurja maailma/Kun palaat vierellein, Riitä tuo ei ja Kukaan ei tietää saa ovat biiseistä suosikkejani, vaikka kaikki kappaleet soljuvatkin voimakkaina ja sujuvina läpi musikaalin. Suomennos toimii yllättävänkin hyvin, nyt kun olen niin paljon kuunnellut englanninkielistä musikaalimusiikkia, olen alkanut keskittyä biisien suomennoksiin aiempaa tarkemmin. Viimeiset viisi vuotta on oikein hienosti suomennettu, tekstin tunteet, huumori, ilo, suru, viha, toivo, rakkaus ja kaikki muu säilyvät sanoissa ja sopivat kotimaan kielelle mainiosti.
Tämähän ei ole mikään iloinen tarina, kun Cathyn ja Jamien suhde siis päättyy eroon, ja matkaan mahtuu niin pettämistä, itsekeskeisyyttä, epäilyä, molemminpuolista kyllästymistä ja kiukkua sekä muuta ei-niin-mukavaa, mutta tätä on kyllä tosi mukava katsoa. Lavastuksessa on käytetty kuormalavoja, jotka toimivat yllättävän hyvin tarinan kehyksenä ja tuovat näyttelijät esityksen keskipisteeseen tarjoten kuitenkin tarpeeksi maisemaa. Jouluvalot ja kitarat roikkuvat muuten näppärästi kuormalavoissa. Valosuunnittelu tukee sekin tarinaa ja miellyttää silmää, samoin puvustus, joka on sopivan arkista ja tähän aikaan sopivaa. Kalle Tahkolahden ohjaus pitää esityksen kasassa, tarinan ydin on selvästi löydetty eikä tässä kiirehditä tai hidastella, vaan esitys kulkee omalla urallaan niin kuin pitääkin.
Elina Varjomäki on ihastuttava Cathy (josta en muuten tykännyt hahmona yhtään biisien kuuntelun perusteella). Cathy osoittautuikin oikein mukavaksi tyypiksi, jolla on vähän hankaluuksia startata näyttelijänuraa, mutta joka on tosissaan rakastunut Jamieen ja toivoo pitkään, että he pysyivät yhdessä, vaikka vaikeuksia onkin. Cathyn muuttuminen surullisesta, vihaisesta ja pettyneestä, eronneesta naisesta nuoreksi, juuri ihastuneeksi ja rakastuneeksi naiseksi, jolla on vielä kaikki edessä, on loistava juonikuvio ja tarinankertomistapa, ja Varjomäki näyttelee tämän kaiken luontevasti ja koskettavasti, Cathystä ei voi olla pitämättä. Laulu kuulostaa myös kauniilta ja soljuu vahvasti.
Jussi Hongiston Jamie on hurmaava tyyppi myös, vaikka hän vaikuttaakin ehkä vähän tämän tarinan "pahikselta". Jamie tosin on myös hyvin rakastunut ja innoissaan tavattuaan Cathyn, mutta sitten asiat menevätkin aika äkkiä väärään suuntaan eikä Jamie oikein osaa käsitellä niitä oikein. Jamie yrittää kyllä olla Cathyn tukena tämän epäillessä näyttelijänuraansa ja itseään, mutta hän ei ihan onnistu siinä, joten Cathy ja Jamie ajautuvat aina vain kauemmas toisistaan, vaikka kumpikaan ei niin tahtoisi. Hongisto onnistuu tekemään Jamiestä miellyttävän ja hauskan, rennon oloisen tyypin, ja hänen lauluaan kuuntelee ilolla.
Kumpikaan hahmo ei siis oikeastaan vaikuta siltä, että tämä koko erojuttu ja siihen johtaneet asiat ovat juuri Jamien tai Cathyn syytä, vaan ero on ehkä yhtä paljon molempien syytä tai sitten ei kummankaan, ehkä he olivat alusta asti tuomittuja vain viiden vuoden suhteeseen. Elämän epävarmuus sekä rakastamisen ihanuus ja hankaluus ja toisen ihmisen ja myös oman itsensä kuunteleminen ovat koko ajan osa tarinaa. Tuskin Cathy tai Jamie ajattelivat toisensa tavatessaan, että ollaan nyt sitten muutama vuosi yhdessä ja ajaudutaan erilleen, ja kyllähän se musikaalissakin tulee esille, että asiat vain tapahtuvat ilman sen kummempaa suunnittelua tai ennakkovaroituksia. Yhdessä hetkessä ollaan menossa naimisiin, seuraavassa jätetään sormus muuttolaatikon päälle. Sekä Cathy että Jamie toimivat ehkä kuten parhaaksi näkevät, ja kärsivät seuraukset joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Elämä on ihanaa ja vaikeaa, sen saavat nämä hahmot kokea.
Hieno musikaali tämä on, ja hieno on myös sen toteutus. Keski-Uudenmaan Teatterille kiitokset ja aplodit, vahva ja tyylikäs, koskettava tulkinta Cathyn ja Jamien tarinasta taitavien näyttelijöiden tarjoilemana.
Elina Varjomäki on ihastuttava Cathy (josta en muuten tykännyt hahmona yhtään biisien kuuntelun perusteella). Cathy osoittautuikin oikein mukavaksi tyypiksi, jolla on vähän hankaluuksia startata näyttelijänuraa, mutta joka on tosissaan rakastunut Jamieen ja toivoo pitkään, että he pysyivät yhdessä, vaikka vaikeuksia onkin. Cathyn muuttuminen surullisesta, vihaisesta ja pettyneestä, eronneesta naisesta nuoreksi, juuri ihastuneeksi ja rakastuneeksi naiseksi, jolla on vielä kaikki edessä, on loistava juonikuvio ja tarinankertomistapa, ja Varjomäki näyttelee tämän kaiken luontevasti ja koskettavasti, Cathystä ei voi olla pitämättä. Laulu kuulostaa myös kauniilta ja soljuu vahvasti.
Jussi Hongiston Jamie on hurmaava tyyppi myös, vaikka hän vaikuttaakin ehkä vähän tämän tarinan "pahikselta". Jamie tosin on myös hyvin rakastunut ja innoissaan tavattuaan Cathyn, mutta sitten asiat menevätkin aika äkkiä väärään suuntaan eikä Jamie oikein osaa käsitellä niitä oikein. Jamie yrittää kyllä olla Cathyn tukena tämän epäillessä näyttelijänuraansa ja itseään, mutta hän ei ihan onnistu siinä, joten Cathy ja Jamie ajautuvat aina vain kauemmas toisistaan, vaikka kumpikaan ei niin tahtoisi. Hongisto onnistuu tekemään Jamiestä miellyttävän ja hauskan, rennon oloisen tyypin, ja hänen lauluaan kuuntelee ilolla.
Kumpikaan hahmo ei siis oikeastaan vaikuta siltä, että tämä koko erojuttu ja siihen johtaneet asiat ovat juuri Jamien tai Cathyn syytä, vaan ero on ehkä yhtä paljon molempien syytä tai sitten ei kummankaan, ehkä he olivat alusta asti tuomittuja vain viiden vuoden suhteeseen. Elämän epävarmuus sekä rakastamisen ihanuus ja hankaluus ja toisen ihmisen ja myös oman itsensä kuunteleminen ovat koko ajan osa tarinaa. Tuskin Cathy tai Jamie ajattelivat toisensa tavatessaan, että ollaan nyt sitten muutama vuosi yhdessä ja ajaudutaan erilleen, ja kyllähän se musikaalissakin tulee esille, että asiat vain tapahtuvat ilman sen kummempaa suunnittelua tai ennakkovaroituksia. Yhdessä hetkessä ollaan menossa naimisiin, seuraavassa jätetään sormus muuttolaatikon päälle. Sekä Cathy että Jamie toimivat ehkä kuten parhaaksi näkevät, ja kärsivät seuraukset joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Elämä on ihanaa ja vaikeaa, sen saavat nämä hahmot kokea.
Hieno musikaali tämä on, ja hieno on myös sen toteutus. Keski-Uudenmaan Teatterille kiitokset ja aplodit, vahva ja tyylikäs, koskettava tulkinta Cathyn ja Jamien tarinasta taitavien näyttelijöiden tarjoilemana.
