Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri 2.0!
 |
| kuvat © Tiina Hauta-aho |
Lahden kaupunginteatterissa sai 1.11. kantaesityksensä Lahden kaupunginteatterin ja Teatteri 2.0:n yhteistyöesitys Merkkipäivä.
Topi (Aleksi Lavaste) katsoo perhealbumin kuvien avulla menneisyyteen ja muistelee perheensä elämää isä Vilhon (Taisto Reimaluoto) ja äiti Helmin (Petriikka Pohjanheimo) kanssa. Äidin ja isän häät, Topin syntymä, isän sydänkohtaus, elämä sen jälkeen ja perheen kasvaminen ja muuttuminen tilanteiden muotoutuessa kietoutuvat tarinaan sujuvasti ja näytelmä kertoo lämpimällä, sydämmellisellä tavalla tavallisen perheen ja sen jäsenten elämästä.
Esitys perustuu Taisto Reimaluodon haastatteluihin ja niiden pohjalta on rakennettu yhtenäinen, hauska, traaginen, koskettava ja lempeä esitys, jota on mukava katsoa. Merkkipäivä kertoo tarinaansa kiehtovalla tavalla, jossa hahmojen ajatukset tulevat selkeästi esiin. Lavastus sopii esitykseen hyvin, taustalla olevia valokuvia kiinnostaisi mennä tutkimaan lähempääkin. Erityisesti Venäläistanssi-kohtaus jäi minulle mieleen, se oli hienosti toteutettu. Merkkipäivän käsiohjelmassa on koko näytelmä, josta ainakin minä olen oikein innoissani. Tosi kiinnostavaa nähdä sama juttu pelkkänä tekstinä ja sitten valmiina lavalla.
Taisto Reimaluoto näyttelee isäänsä perustuvaa hahmoa varmalla otteella, hän on lavalla luontevasti läsnä ja tekee Vilhon roolin onnistuneella tavalla. Petriikka Pohjanheimon Helmi on lempeä ja rakastava äiti ja vaimo, jonka ajatuksista ja tunteista Pohjanheimo saa hyvin otteen. Aleksi Lavasteen Topi tuo perheensä tarinat tähän päivään. Hänessä tiivistyy se kaikki, mitä sukupolvet ennen häntä ovat kokeneet, mutta tärkeimpänä on silti Topi itse. Lavaste näyttelee oikein hyvin ja Topi on miellyttävä tyyppi.
Kokonaisuutena tykkäsin tästä oikein kovasti, katsomossa on hyvä fiilis koko esityksen läpi ja tarina on kaikista synkistäkin hetkistään huolimatta hurmaava ja todentuntuinen. Teksti on hyvin kirjoitettu, hahmot samastuttavia ja juoni kulkee kiinnostavana eteenpäin. Muutama kohtaus etenee hieman hitaasti, mutta niissä on tärkeitä asioita, joita ei ehkä muuten olisi voitu toteuttaa. Hieno tämä on, ja täynnä fiksuja oivalluksia.
Kokonaisuutena tykkäsin tästä oikein kovasti, katsomossa on hyvä fiilis koko esityksen läpi ja tarina on kaikista synkistäkin hetkistään huolimatta hurmaava ja todentuntuinen. Teksti on hyvin kirjoitettu, hahmot samastuttavia ja juoni kulkee kiinnostavana eteenpäin. Muutama kohtaus etenee hieman hitaasti, mutta niissä on tärkeitä asioita, joita ei ehkä muuten olisi voitu toteuttaa. Hieno tämä on, ja täynnä fiksuja oivalluksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti