Joulu on Bling! @ Aleksanterin teatteri

 

kuvat © Markku Pihlaja

Näin Joulu on Bling!-jouluoopperan 17.12.

Viola (Ella Ingraeus) jää monen muun matkustajan tapaan lentokentälle jumiin, kun tuhkapilvi täyttää taivaan ja kaikki lennot perutaan. Stressiä, kiirettä ja kiukkua on transithalli täynnä, kun koteihinsa perheensä luo matkalla olleet ihmiset joutuvat odottamaan epätietoisuudessa. Joulun taikaa on ilmassa enemmän kuin kukaan odottaa, kun pian joulun oikeaa olemusta tyrkyttävät niin puhuva Joulukuusi (Ville Salonen), dollarinkuvat silmissään pyörähtelevä Madame Bling (Reeta Vestman) ja lentoemäntä Aurora (Annika Leino), joista jokaisella on oma käsitys siitä, mistä syntyy joulun henki. Paratiisisaarella lomailevat joulupukit – kyllä, monikossa – lähtevät lentokentälle selvittelemään sinne tiivistynyttä huonoa joulumieltä, vaikka eivät otakaan tehtävää innolla vastaan. Onhan Santa Clausin (Jonas Saari), Pakkasukon (Jyrki Korhonen) ja Korvatunturin pukin (Matti Turunen) selvitettävä ainakin se, kuka heistä on oikea pukki. Mutta kun tuhka taivaalla vain tihenee, eripura kasvaa ja joulu vaikuttaa aivan tuhoon tuomitulta, on jokaisen mietittävä, mistä se joulumieli ehkä syntyisi. Voiko joulun vielä pelastaa?

Tämän hyväntuulisen joulutarinan taustalla ovat säveltäjä Tuomas Kantelinen ja libreton kirjoittaneet V-P Hänninen ja Edu Kettunen. Ohjauksesta vastaa Ville Saukkonen ja koreografiat ovat Osku Heiskasen käsialaa. Joulua ja juhlan oikeaa olemusta käsittelevä esitys etenee hyvällä tahdilla ja tuo lavalle niin tanssinumeroita, vaikuttavaa laulua, huumoria kuin lämmintä tunnelmaakin. Kovin syvälle hahmoihin tai tarinan teemoihin ei mennä, mutta pohdittavaa nousee esiin ja tarinan huumori syntyy paitsi tilannekomiikasta, myös mainioista huomioista, joita joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä tehdään. Lämminhenkinen komedia ja koskettavat perheeseen ja joulun viettoon sekä unelmiin liittyvät tasot ovat tasapainossa, vaikkakin olisin kaivannut juonen kuljettamiseen vähän napakkuutta. Tarinan fokus on monessa paikassa, kun juonikuvioita on useita. Lopussa langat kyllä vedetään yhteen, ja samojen asioiden kanssa kaikki hahmot enemmän tai vähemmän painiskelevat. Kantelisen hienossa musiikissa on joululaulumaista tunnelmaa ja monenlaisia melodioita, ja Vantaan Viihdeorkesterin soittamana soivat suloisesti niin vauhdikkaat kappaleet kuin rauhallisemmat laulut. En tiedä, onko se oopperajuttu, ettei kappaleiden nimiä ole käsiohjelmassa, vai eikö niitä muuten vain ole siihen laitettu, mutta jäin niitä kaipaamaan. Eniten pidin Violan esittämistä lauluista, oikeussali-laulusta ja siitä Madame Blingin laulusta, jossa porukka heiluttelee seteleitä elävien lelujen keskellä. Myös joulupukkien laulut ovat mainioita (varsinkin ensimmäinen!), samoin esityksen aloittava kiire-kappale. Sanoitukset ovat näppäriä, ja ensimmäisellä parvella istuessa niitä voi sujuvasti vilkuilla myös tekstityksistä. Tekstitys löytyy suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi, suomenkieltä taitamattomatkin kaverit voi siis napata mukaansa katsomoon. Esitys kokonaisuutena ja musiikillisesti on veikeä yhdistelmä oopperaa ja musiikkiteatteria, vaikka minä kyllä määrittelisin tämän musikaalina mainostuksesta huolimatta ehdottomasti nimenomaan oopperaksi.

Osku Heiskasen koreografioissa erityisesti joulupukkien seuralaisten, poron, possun ja Lumitytön liikekieli sekä ihastuttavien pipareiden koreografia jäivät mieleen. Tansseissa on hyvä meininki ja monipuolista liikettä. Pidin kovasti siitä, että kaikille henkiin heräävillä leluilla on omanlainen tyylinsä liikkua. Sampo Pyhälän lavastus luo erinomaisesti kylmänkolkon transithallin, jossa kiireinen lentokenttähäly kaikuu ja ihmiset säntäilevät sinne tänne. Teemu Muurinmäen valloittavassa ja ihastuksen huokauksia aiheuttavassa pukusuunnittelussa on laaja skaala aina arkisista talvivaatteista tonttupukuihin ja joulukuusen asuun ja lentohenkilökunnan työvaatteista kolmen eri joulupukin asukokonaisuuteen. Tuittu Teivaisen valosuunnittelu on onnistunutta ja maalailee lavalle monenlaista tunnelmaa. Katsomassani näytöksessä äänentoistolliset ongelmat hieman häiritsivät katsomiskokemusta, kun oopperalaulu painettiin aika hiljaiseksi ja vastaavasti musikaalilaulu nostettiin tosi ylös. Tämä onneksi tasapainottui esityksen edetessä, ja kuorokohtauksissa laulu oli esityksen läpi hyvällä volyymillä.

Violaa näyttelevä Ella Ingraeus hurmaa niin vahvalla lauluäänellään kuin mainiolla teinienergiallaan, kyllä on viimeistä yksityiskohtaa myöten erinomaisesti hallussa se, miten lentokentälle jumittunut, terävä ja nokkela Viola tilanteeseen suhtautuu. Taitavasti rakennettu, kokonainen ja monitasoinen rooli. Reeta Vestman on yhtä lailla hurmaava Madame Blingin roolissa, tämä rihkamaa rakastava ja dollareita keräilevä krääsäjoulun hengetär herää Vestmanin roolityössä eloon kuin mikäkin nerokas, kiero Disney-pahis. Vastavoimana joulun lämpöä levittää Annika Leinon herkästi tulkitsema lentoemäntä Aurora, joka koettaa ohjailla paitsi lentokentän asiakaskuntaa, myös nuorta Violaa huomaamaan, mikä joulussa on tärkeää. Ville Salonen Joulukuusen roolissa on hauska ilmestys, varsinkin lahjapakettikengät ihastuttavat. Salonen tekee vauhdikkaan roolin ja taitaa iskeä erityisesti pienempien katsojien makuun, sen verran kiherrystä Joulukuusen ilmestyminen lavalle katsomossa joka kerta aiheuttaa. Joulupukkikolmikko Jonas Saari, Matti Turunen ja Jyrki Korhonen tulkitsee kärhämöiviä joulu-ukkoja hyvällä huumorilla. Saari tekee kaupallisen Santa Clausin roolin maailmanluokan staran energialla, ja kyllähän cokis-pukki taitaa olla koko maailmalle tuttu. Saari nappaa kiinni komediallisista iskuista ja tekee lavalla sujuvaa työtä. Turusen esittämä Korvatunturin pukki tuo mieleen kaikki lapsuuden joulut ja jännityksellä odotetut pukin vierailut, vaikka muistankin punanutun olleen silloin juhlasta vähän enemmän innoissaan. Turunen tekee onnistuneen roolin ja tuo roolihahmoonsa esityksen edetessä monta ripausta joulun taikaa. Korhonen näyttelee Pakkasukkoa, ja tekee varmaa roolityötä. Hän jää mieleen erityisesti oikeudenkäyntikohtauksesta ja toisten pukkien kanssa kinatessaan.

Joulunvihaajaa näyttelevä Reetta Haavisto sekä vanhaa pariskuntaa näyttelevät Esa Ruuttunen ja Tuula Paavola tekevät kaikki onnistuneet roolit, ja tuovat tarinaan vähän erilaista näkökulmaa jouluun. Haaviston roolityössä joulua vihaavan naisen inho tätä kulkusten kilinää ja lahjapaperin rapinaa täynnä olevaa juhlaa kohtaan on tuotu lavalle tavalla, joka viihdyttää ja tuo yhdessäolojoulun ja kulutusjoulun lisäksi lavalle vielä kolmannen ajatuksen – ei joulua ollenkaan. Ruuttunen tekee sydämellisen roolin vanhan miehen roolissa. Hän unelmoi lumen näkemisestä ja talvisesta ihmemaasta, ja on täynnä ihmetystä joulun ja talven edessä. Paavolan roolityössä Ruuttusen roolihahmon puolisona on lämpöä ja lempeää välittämistä. Ensemble marssittaa lavalle niin loput lentokentälle jumiutuneet matkustajat, tontut, piparit ja lelut, sekä kaikki muut lavalla nähtävät tyypit. Lavalla nähtävä porukka yhdessä orkesterimontun taitavien muusikoiden kanssa loihtii katsojien eteen mainion jouluisen seikkailun, josta ei puutu naurua, ajatusta tai lahjakkuutta. Erinomainen meininki lavalla!

Minulla ei ole mitään perinteistä jouluesitystä, jonka kävisin joka joulu katsomassa, ja olen ylipäätään nähnyt tosi vähän joulun aikaan sijoittuvia tarinoita teatterissa. Olikin siis ihanaa aloittaa joulu tämän esityksen parissa, eikä sitä tiedä, vaikka tästä tulisi oikein perinne! Joulu on Bling!-showlle soisi nimittäin ehdottomasti useamman esityskauden, sillä se on hauska, viihdyttävä, taianomainen ja ilahduttava esitys, jonka tarinasta löytyy niin huumoria kuin lämmintä joulun henkeä ja tarkkoja havaintoja siitä, mikä joulussa sitten loppujen lopulta on merkityksellistä. Esityksen lopun lumisade ja Saavu joulu joutuin-kappale jättävät sopivan nostalgisen ja kauniin tunnelman, ja lumisen Helsingin läpi, jouluvalojen alla rautatieasemaa kohti kävellessä sitä huomaamattaan alkaa hyräilemään yhtä jos toista joululaulua.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos!