Ovista ja ikkunoista @ Teatteri Helsinki

kuvat © Teatteri Helsinki

Näin Ovista ja ikkunoista-esityksen 5.7. Tervasaaren kesäteatterissa.

Bruno (Timo Mann) ja Laurence (Birgitta Taussi) ovat olleet naimisissa parikymmentä vuotta, ja heillä menee ihan tavallisesti, elämä on arkista ja rauhallista. Kunnes eräänä päivänä olohuoneen pöydälle ilmestyy sadan euron seteli. Mistä? Ehkä kirjahyllystä? Vaikka tyhjästä tupsahtaneelle rahalle ei löydy selitystä, päättää pariskunta sen ansaitsevansa ja lähtee illanviettoon hienoon ravintolaan. Mutta seuraavana päivänä rahaa on asunnossa taas, ja tällä kertaa enemmän. Olisiko asialla siivooja Teresa (Anna Rimpelä)? Ehkä tämä korvaa myöhästymisiään? Entä miten uusi naapuri Traque (Juhani Maijala) koko kuvioon liittyy? Bruno ja Laurence ovat hermoromahduksen partaalla, sillä rahaa sen kun tulee. Mutta mitä ihmettä sille pitäisi tehdä?

Sébastien Thiéryn komedia Ovista ja ikkunoista (suomennos Arto af Hällström) kertoo rahasta, ihmisistä ja moraalista. Olen nähnyt näytelmän kerran aikaisemmin, Keski-Uudenmaan Teatterissa pari vuotta sitten, mutta olin autuaasti unohtanut melkein kaiken, mitä esityksessä tapahtuu. Vähän muistelemalla peruskuvio palasi mieleen, ja esitystä katsoessa sitten jo vähän enemmänkin juonen ja hahmojen yksityiskohtia. Olen kyllä melkein varma, että KUTissa esityksen loppu oli erilainen, muistelisin että enemmänkin porukkaa olisi jakanut saman kohtalon. Tervasaareen komedian on ohjannut Jari Ålander, jonka napakassa ohjauksessa tämä melkoisen tummia sävyjä saava komedia toimii mainiosti. Esityksen huumori on monipuolista, komediaa löytyy niin tilanteista, hahmoista kuin heidän ajatuksistaan. Välillä huumori on ajattelematonta ja aina vain häikäilemättömämpää, mutta onnistuneesti sellaista. Huumori kytkeytyy raha-teemaan sujuvasti, ja siitä otetaan hyvin tehoja irti. Kyllä se vain niin on, että raha herättää ihmisissä kaikenlaista, ei aina niin positiivista. Traagisia aineksia näytelmässä on myös, ehdottomasti, ja esimerkiksi parisuhteeseen, ihmisten erilaisuuteen ja eriarvoisuuteen sekä rahasta syntyviin ongelmiin liittyvät kysymykset ujutetaan näppärästi kaiken komedian ja absurdiuden sekaan.

Eija Syväilon lavastus avaa näkymän Brunon ja Laurencen asuntoon, ja tarjoaa esitykselle toimivan näyttämön. Huonekalut ovat pariskunnan tyyliin sopivan näköisiä, ja seinien tapetointi/kuviointi sopii sekin esityksen henkeen. Mainioita ratkaisuja myös teipin kanssa, esimerkiksi kirjahyllyn kohdalla. Puvustus noudattaa samaa tyyliä, Bruno ja Laurence ovat hillityn tyylikkäitä, Teresa värikkäämpi ja pirteämpi, ja Traque rentoon tyyliin luottava, ihan eri maailmasta kuin naapurinsa. Myös asusteet  ja tarpeisto silmä- ja aurinkolaseja sekä laukkuja ja rahasäkkejä myöten on kunnossa, ja rahaa löytyy tietenkin tukuittain ties mistä. Amfiteatteri on hieman haasteellinen esityspaikka ainakin silloin, kun sää ei ole tyyni, sillä vuorosanoja meinasi hukkua tuulen mukaan ja lokkien kirkunaan jonkin verran, jos ei kuunnellut tarkasti. Hyvin näyttelijät kuitenkin ottavat ympäristön huomioon, vuorosanat lausutaan selvästi ja ohimennen ehtii aina tuulen riepottelemia mattoja ja paperikassejakin suoristamaan. Ja sellaistahan se kesäteatterissa on, koskaan ei tiedä millaisissa olosuhteissa esiinnytään.

Timo Mann kasvattaa Brunonsa hienosti kohti hahmon huippukohtaa. Bruno on harvinaisen ärsyttävä tyyppi, ja juuri siksi niin herkullisen koominen, hän kun pääsee vetäisemään monologejaan niin vähän tyrmistyttää ja sitäkin enemmän huvittaa. Mann tekee roolinsa sopivalla vakavuudella ja pakkomielteisyydellä, Brunosta muodostuu monitasoinen, kiinnostava ja monimutkainen tyyppi, joka naurattaa mielipiteillään ja mielikuvituksellisilla ajatuksillaan. Birgitta Taussi tekee varmaa työtä Laurencen roolissa, hermostuneisuus, järkevyys ja vähitellen aina vain enemmän tolaltaan meneminen tuodaan lavalle hyvin. Taussi tulkitsee hahmoaan onnistuneesti, hän tuo rooliinsa paljon toimivia yksityiskohtia, kuten silmälasien jatkuvan siirtelyn. Taussi hyppää nopeasti tunnelmasta toiseen, ja lukee näytelmän huumoria taitavasti. Anna Rimpelän roolityö Teresana on vauhdikas ja sympaattinen, Rimpelä löytää hahmostaan eri puolia ja tuo ne lavalle hyvin. Erityisesti ensimmäisessä kohtauksessaan, jossa Teresa joutuu ystävällismieliseen kuulusteluun, Rimpelä loistaa. Juhani Maijalalla on mainio ote hahmoonsa, sellainen hyväntuulisen uhkaava ja kärsimätön tyyli tuoda Traque lavalle. Maijala tekee onnistuneen roolin, ja tuo hahmoonsa huumoria, jossa on särmää ja vaivattomuutta. Näyttelijänelikko pelaa sujuvasti yhteen, heidän käsissään esityksen reipastahtinen juoni ja monenlainen huumori naurattavat ja saavat ajattelemaan. Nämä hahmot ovat erilaisia ihmisiä, jotka joutuvat kaikki saman yllättävän asian äärelle, ja näyttelijät näyttävät mainiosti sen, miten itse kukin tilanteeseen suhtautuu.

Ovista ja ikkunoista on kelpo näytelmä, nokkela ja terävä. Tämä ei ole suosikkikomediani, mutta pidän nopeatempoisesta ja rouheasta tekstistä, sekä siitä, miten harmaalla alueella kaikki hahmot liikkuvat, joku enemmän, joku vähemmän. Varsinkin pääpari on kovin ärsyttävä, mutta sillä tavalla, että sitä jaksaa katsoa ja sille on helppo nauraa. Rahan mukanaan tuomat moraaliset kysymykset, sekä se, miten ihminen muuttuu kun äkkiä onkin "huipulla", ovat kiinnostavia teemoja, ja niiden käsittely mustasävyisen komedian ja monimutkaisten hahmojen kautta on riemastuttavaa. Tervasaaren kesäteatterissa saadaan nauttia sujuvasti tehdystä, hyvässä rytmissä pysyvästä komediasta, jossa rahaa ja sen eri puolia tutkaillaan kiinnostavasti ja hauskasti. Tragikoominen näytelmä ilahduttaa, ärsyttää, hätkähdyttää ja huvittaa, ja onnistunut toteutus takaa viihdyttävän teatteri-illan.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Helsinki!